Rock, pop, alternative ›

sirdickyj: Oli pakko tempasta tää soimaan;
 
http://www.youtube.com/watch?v=kQ6EqdT_gkQ
 
Mä en millään ilveellä käsitä, että mitä silkkimunaa tossa kitaransoitossa muka on? Nimenomaan toi, jos joku, käskee sitä kitaraa niin ku sitä pitääkin käskeä. Peruslickejä helvetin hyvällä tatsilla, soundilla, ja erittäin musikaalisen kuuloisesti.
 
Vähän ku Jason Beckes DLR;n "Little ain't enough":illa.
 
Paras.
 
Kova jätkähän Stevens on. Ei epäilystäkään. Ja mun kirjoissa ihan kova rokkarikin.
Viittasin silkkimunaosastolla enemmänkin yleisesti siihen harhaan, että parhaan tai edes myyvimmän rokkenrollin (eri asiat, kuten tiedetään) ainesosiin kuuluisi olennaisesti poikkeuksellisen taitava soittimien hallinta.
 
Mä pidän enemmän siitä JS The Demos -levystä, jossa Steven kitarointi on vähän maltillisempaa ja soundimaailmakin vähän rouheempi. Se on itse asiassa aikas kova levy. Tuota virallista julkaisua, vaikka ihan ok lätty onkin, ei vaan tule kuunneltua.

Supreme74: Munaton Bon Jovi soundi, kuullostaa Bon Jovilta, kasari paskaa. Juuri toi ei käske sitä kitaraa vaan runkkaa sitä. James Williamson Iggy & the Stoogesin Raw Power albumilla ja Ron Ashton Stoogesin Fun House albumilla käskee sitä kitaraa. Nekin soittaa peruslickejä, mutta niiden tatsi ei kuullosta siltä, että on tukka ponihänällä opiskeltu jossain opistossa. Ne kuullostaa rokkareilta, eikä opiskelijoilta.
 
Kuka vittu on Jason Beckes ? Ja Makkosen fraseeraus on aika ärsyttävä tossa Jerusalem Slim tsibaleessa... etenkin se rockabilly nikotus siinä yhessä kohtaa on kornin kuuloinen. Ei se Makkonen mitenkään paskasti ole levyillään laulanut, - no ehkä Hanoin ekalla kun se oli vielä teinipoika, mutta siinä ekalla levyllä se vielä etsii itseään. Hanoin uutta DVD:tä en ole tosin nähny. (eihän siinä DVD:llä ole kuin sveduja ja Andy)
 
Mun mielestä Makkosen paras levy on joko "Demolition 23" tai Hanoin "Two Steps From The Move." Makuasioitahan nää on...
 
Jason Becker.
 
Stoogesin ukot ei osaa soittaa yhtään, mutta eipä se juttu siihen perustukaan.

Supreme74: Ei se Makkonen mitenkään paskasti ole levyillään laulanut, - no ehkä Hanoin ekalla kun se oli vielä teinipoika, mutta siinä ekalla levyllä se vielä etsii itseään.
 
Näinpä. Ja se eka levy on sitten muuten aivan käsittämättömän kova. Aivan omanlaisensa levy siihen ja ihan mihin tahansa maailman aikaan. Tietäen, että jätkät oli tosiaan teinipoikia ja maailmakin oli vähän erilainen. Se on huikee suoritus.

Mä en millään ilveellä käsitä, että mitä silkkimunaa tossa kitaransoitossa muka on?
 
Aika perusmunatonta kasaripyllyilykitarointiahan tuo kuulostaa. Tylsää persoonatonta vinguttelua ilman räkäistä rock n roll asennetta.
Ihan aiheellista kritiikkiä, mitä jo aijemminkin.

sirdickyj:
Stoogesin ukot ei osaa soittaa yhtään, mutta eipä se juttu siihen perustukaan.
 
Joo, ei se siihen perustu... mutta kyllä ne osaa. Osaamistahan on myös se, että ei koskaan soiteta liikaa. Omataan tyylitajua, mielikuvitusta, rikotaan musiikillisia raja-aitoja, omataan asennetta, omataan sävellystaitoa ja tehdään hyviä biisejä. Stooges on myös täysin ajatonta musiikkia...ja se oli aikaansa edellä.
 
Jos ei millään ilveellä käsitä, että mitä silkkimunaa ja neiti-kitarointia Steve Stevensissä on, niin kuuntele Stevensin levyä ja laita sen jälkeen vaikka Motorheadin levy soimaan...ja vertaa.
 
Steve Stevens kuullostaa pelkästään kasarilta ja tyylitajuttomalta tilulilu-kitarasooloilulta paskoilla Bon Jovi soundeilla. Stevensistä tulee mieleen Wrestler elokuvan surkuhupaisa ja säälittävä/surullinen päähenkilö.
 
Sepi Kumpulainen on parempi kitaristi kuin Steve Stevens, koska stevensin soitto ei perustu biisien säveltämiseen.

RawknRawl: Näinpä. Ja se eka levy on sitten muuten aivan käsittämättömän kova. Aivan omanlaisensa levy siihen ja ihan mihin tahansa maailman aikaan. Tietäen, että jätkät oli tosiaan teinipoikia ja maailmakin oli vähän erilainen. Se on huikee suoritus.
 
Olen samaa mieltä, - tosin jos puhutaan saman aikakauden bändeistä ja teinipojista, - niin mielestäni Smack oli vielä huikeampi.
Vokalisti Claude taisi olla 16 vuotias kun smack teki Criminalin.

Supreme74: Sepi Kumpulainen on parempi kitaristi kuin Steve Stevens.
 
Ja parempi laulaja kuin Steve Perry, koska Sepi on talonmies.

J.Hollström: Ja parempi laulaja kuin Steve Perry, koska Sepi on talonmies.
 
Aivan totta!

Joo ja ku mä en osaa ite soittaa ni kaikki jotka osaa on homoja neitejä jolla ei oo munaa. Tai vähintäänkin jos on liian monta nuottia niin siinä ei oo sielua siinä soitossa. Se johtuu kyl oikeesti siitä et mä en pysy perässä ku oon leikkinny rokkaria liian kauan ja haistellu liimoja. Soittotaito=instumentin hallintaa eri osaalueilla. Monipuolisuutta ja niin poispäin. Stevens on varmasti osoittanut tämän duunaamalla monenlaista settiä. Ja uskottavastikin. Musiikissa pitäisi, mun mielestä, olla dynaamisia vaihteluita. Kuka tahansa oppii runttaamaan, raiskaamaan kitaraansa samalla tavalla koko ajan. Mutta se että oppii soittamaan osan hiljempaa osan kovempaa vaatiikin jo vähän enemmän (nyansseja sano). Se tekee musiikista taidetta. Tosin en ole varma onko tämä trooo rokkk sitten taidetta, sehän olisi neiteilyä. Vittu kun joutuu darrassa kirjottelemaan tällastakin paskaa. Määritelkää ny samaan syssyyn munakkuus, tunteellinen soitto, ja voiko opiskellut muusiikko olla rock. Kertokaa samalla kuka on maailman paras kitaristi ja laulaja ja bändi, älkää perustelko kun ette kuitenkaan pysty. Tää ikuinen väittely kuka on paras/paska on melkosen ...kivaa...Tai väittely siitä missä on tunnetta ja missä ei. Tai väittely siitä että opiskelu/tieto tappaa luovuuden. Vitut. Voihan sitä itselleen selitellä ja itkeä itsensä uneen jos se hyvältä tuntuu. Menee "!#¤ ohi aiheen, ei liity kyllä mitenkään Mikeen...Mutta...Tää on tätä "keskustelua" ihq niinq

Cucumber?: Joo ja ku mä en osaa ite soittaa ni kaikki jotka osaa on homoja neitejä jolla ei oo munaa. Tai vähintäänkin jos on liian monta nuottia niin siinä ei oo sielua siinä soitossa. Se johtuu kyl oikeesti siitä et mä en pysy perässä ku oon leikkinny rokkaria liian kauan ja haistellu liimoja. Soittotaito=instumentin hallintaa eri osaalueilla. Monipuolisuutta ja niin poispäin. Stevens on varmasti osoittanut tämän duunaamalla monenlaista settiä. Ja uskottavastikin. Musiikissa pitäisi, mun mielestä, olla dynaamisia vaihteluita. Kuka tahansa oppii runttaamaan, raiskaamaan kitaraansa samalla tavalla koko ajan. Mutta se että oppii soittamaan osan hiljempaa osan kovempaa vaatiikin jo vähän enemmän (nyansseja sano). Se tekee musiikista taidetta. Tosin en ole varma onko tämä trooo rokkk sitten taidetta, sehän olisi neiteilyä. Vittu kun joutuu darrassa kirjottelemaan tällastakin paskaa. Määritelkää ny samaan syssyyn munakkuus, tunteellinen soitto, ja voiko opiskellut muusiikko olla rock. Kertokaa samalla kuka on maailman paras kitaristi ja laulaja ja bändi, älkää perustelko kun ette kuitenkaan pysty. Tää ikuinen väittely kuka on paras/paska on melkosen ...kivaa...Tai väittely siitä missä on tunnetta ja missä ei. Tai väittely siitä että opiskelu/tieto tappaa luovuuden. Vitut. Voihan sitä itselleen selitellä ja itkeä itsensä uneen jos se hyvältä tuntuu. Menee "!#¤ ohi aiheen, ei liity kyllä mitenkään Mikeen...Mutta...Tää on tätä "keskustelua" ihq niinq
 
Liittyyhän tää. Nimenomaan tosta kitaransoitostahan se iteki.

Cucumber?: Soittotaito=instumentin hallintaa eri osaalueilla.
 
Eiköhän soittotaito ole sitä, että kykenee soittamaan biisit, joita soittaa. Joku otti esiin Kumpulaisen ja se siihen kykenee. Stevens puolestaan ei kykene.
 
Rock´n roll on soundi, kokonaisuus. Nää stevensit, vanhalenit ja samborat ja mitä niitä onkaan paljastuvat huonoiksi soittajiksi kun ne yrittää soittaa rock´n rollia. Voi olla, että ne on hyviä kun ne soittaa neitimusaa, en tiedä eikä kiinnostakaan. Vähän sama asia on suomitangossa: Jorma Hynninen osoittautui helvetin huonoksi laulajaksi yrittäessään laulaa tangoa (ja iskelmää ylipäätään). Voi olla, että se osaa joikaa oopperaa, en tiedä, mutta niin kerrotaan.
 
PS EDIT: Lisätään nyt vielä, että en suinkaan puhu mistään studioketuista, joille elinehto on tämä Soittotaito=instumentin hallintaa eri osaalueilla. Vaan rokettibändeistä.

Huvittuneena keskustelua sivusta seuranneena johdatan teidät paikkaan, jossa kaikki stevensit ja thunderit ovat yhtä suurta, onnellista perhettä. http://en.wikipedia.org/wiki/Rock_music

Perusteles nyt sormunen vähän että "Stevens ei kykene" Tahi VanHalen/Sambora? Kerro nyt minulle idiootillekin mitä on tämä rock'n roll, tai pitäisikö sanoa oikeamminkin rock? Soittotaito koskee minun kirjoissani nimenomaan instumenttia ja sen osaalueita ja hallintaa, se ei välttämättä tarkoita sitä että olisi esimerkiksi hyvä tulkitsija tai säveltäjä. Ne seikat liittyy enemmänkin persoonallisuuteen. Ja se on arvokasta mitä arvostetaan kuten sanottua. Tarkoittaen tietysti tyylitajua. Joka liittyy taas siihen että ymmärtää joskus jättää jonkun projektin väliin kun se ei toimi. Tosin jos kukaan ei koskaan uskaltaisi rikkoa rajoja, vaikka omiaan niin ei kukaan kehittyisi tai mikään. Uudistajat yleensäkin on vihattuja fanaatikkojen keskuudessa. On pelottavaa jos joku tekee tutun asia eri tavalla. Musiikissa ei pitäisi olla rajoja tai sääntöjä, eikös rock ole kapinaa kuitenkin? Kapinaakin on monenlaista. Mutta hei rock kuolee jos siinä on liikaa (kvintti)sointuja ja jos joku uskaltaa soittaa sitä ilman munaa (tarkoittaen siis tietysti naismuusikoita ja Stevensiä). Ja sitä perinteistä sointu kulkua ei pidä muuttaman. Lisäksi pitää vetää brenkkuu ja mielellään myös kovempia aineita, kiroilla ja nussia kaikkea mikä liikkuu että olisi ROCK! Vaatteita ei pidä pestä saati sitten itseään. Ja on rienausta jos treenaa soittamista, se on lahjattomille. Ja jos sattuu vahingossa oppimaan nuotteja tai muuta sontaa niin on haisteltava liimoja että unohtaisi. Perkele...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock_and_roll Tossa on suomeksi rokista ja rollaamisesta, lähinnä siis se seikka että rollaus on alalaji jos nyt halutaan lokeroida.

Cucumber?: Perusteles nyt sormunen vähän että "Stevens ei kykene" Tahi VanHalen/Sambora? Kerro nyt minulle idiootillekin mitä on tämä rock'n roll, tai pitäisikö sanoa oikeamminkin rock? Soittotaito koskee minun kirjoissani nimenomaan instumenttia ja sen osaalueita ja hallintaa, se ei välttämättä tarkoita sitä että olisi esimerkiksi hyvä tulkitsija tai säveltäjä. Ne seikat liittyy enemmänkin persoonallisuuteen. Ja se on arvokasta mitä arvostetaan kuten sanottua. Tarkoittaen tietysti tyylitajua. Joka liittyy taas siihen että ymmärtää joskus jättää jonkun projektin väliin kun se ei toimi. Tosin jos kukaan ei koskaan uskaltaisi rikkoa rajoja, vaikka omiaan niin ei kukaan kehittyisi tai mikään. Uudistajat yleensäkin on vihattuja fanaatikkojen keskuudessa. On pelottavaa jos joku tekee tutun asia eri tavalla. Musiikissa ei pitäisi olla rajoja tai sääntöjä, eikös rock ole kapinaa kuitenkin? Kapinaakin on monenlaista. Mutta hei rock kuolee jos siinä on liikaa (kvintti)sointuja ja jos joku uskaltaa soittaa sitä ilman munaa (tarkoittaen siis tietysti naismuusikoita ja Stevensiä). Ja sitä perinteistä sointu kulkua ei pidä muuttaman. Lisäksi pitää vetää brenkkuu ja mielellään myös kovempia aineita, kiroilla ja nussia kaikkea mikä liikkuu että olisi ROCK! Vaatteita ei pidä pestä saati sitten itseään. Ja on rienausta jos treenaa soittamista, se on lahjattomille. Ja jos sattuu vahingossa oppimaan nuotteja tai muuta sontaa niin on haisteltava liimoja että unohtaisi. Perkele...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock_and_roll Tossa on suomeksi rokista ja rollaamisesta, lähinnä siis se seikka että rollaus on alalaji jos nyt halutaan lokeroida.
 
Ensinnäkään; ton Sormusen juttuja ei kannata kuunnella yhtään, se ei ole osoittanut koskaan ymmärtävänsä mistään mitään, sensijaan piessyt suutaan milloin mistäkin asiasta, surullisimpana esimerkkinä takavuosien keskustelu siitä, voiko bändi toimia firmana. Ja tästäkään asiasta se ei ymmärrä mitään, koska ryhtyy määrittelemään jotain rock'n rollia tossa jättämällä vaikkapa Van Halenin sen ulkopoúolelle. Seuraavaksi tod.näk. kehuu jotain Iggy Pop-mitättömyyttä, ja unohtaa kehua todellisia peruskitaran sankareita, kuten Dan Baird tai Dave Edmunds.
 
Toiseksi; juuri tuosta "eikös rock ole kapinaa kuitenkin" Steve Stevens valittikin, että Monroe esitti jotain punk-asennetta paperilla ja puheissaan, mutta oli silti vaatimassa toisia istumaan HÄNEN asettamaans muottiin.

Cucumber?: Tarkoittaen tietysti tyylitajua. Joka liittyy taas siihen että ymmärtää joskus jättää jonkun projektin väliin kun se ei toimi.
 
Kaikista Iggy Popin kitaristeista Steve Stevens on paskin..Stevens teki Iggyn kanssa demoja, mutta oli niin tyylitajuton, että Iggy antoi Stevensille kenkää. Jotta Stevelle ei tulisi pahamieli - antoi Iggy raukkaparalle biisin "Warm Female", koska Stevens ei osaa tehdä hyviä biisejä. Tyylitaju tarkoittaa myös sitä, että osaa jättää jonkun projektin väliin...tämän osoitti Iggy (ja Makkonen), kun jättivät Stevensin.
 
Cucumber?: Tosin jos kukaan ei koskaan uskaltaisi rikkoa rajoja, vaikka omiaan niin ei kukaan kehittyisi tai mikään. Uudistajat yleensäkin on vihattuja fanaatikkojen keskuudessa. On pelottavaa jos joku tekee tutun asia eri tavalla. Musiikissa ei pitäisi olla rajoja tai sääntöjä, eikös rock ole kapinaa kuitenkin?
 
Mitäs rajoja se Stevens on sitten rikkonut ? Mitäs uutta se on tehnyt ? Eihän se paskahousu uskaltanut soittaa rock n rolliaakaan Makkosen levylle, vaan alkoi taas kerran soittamaan sitä samaa tuttua kasari-vingutusta.
 
Hei Sirdickyj huomaa,- Iggy on muuten tehnyt huomattavan ja musiikillisesti monipuolisen uran (Rock, Punk, Lounge Jazz, Free Jazz, Psykedelia, Pop, taiderock, Gothic, Folk, Blues, jne...) ja ollut mukana kehittämässä muitakin genrejä kuin Punk. Mitäs nää Van Haalenit on kehittänyt, - paitsi musiikillisen syövän - mitäs monipuolista ne on tehnyt? Joten Iggyn kutsuminen mitättömäksi osoittaa typeryyttä. Iggy ei muuten ole kitaristi.
 
Cucumber?: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock_and_roll Tossa on suomeksi rokista ja rollaamisesta, lähinnä siis se seikka että rollaus on alalaji jos nyt halutaan
lokeroida.
 
Niinpä. Rock And Rollistahan tässä puhutaan - kaikki osaa soittaa rockia, mutta se on se Roll mikä unohtuu monilta, se on se mikä svengaa. Ja tosta Stevensin Hard Rock kitaroinnista on se Roll aika saatanan kaukana. Siinä on se ero Albert Järvisen ja Van Halenin/samboran/stevensin välillä. Toinen on nyrkillä päähän ja nää toiset on lego-palikalla otsaan.

sirdickyj: Ensinnäkään; ton Sormusen juttuja ei kannata kuunnella yhtään, se ei ole osoittanut koskaan ymmärtävänsä mistään mitään, sensijaan piessyt suutaan milloin mistäkin asiasta
 
Oot kyllä ite ihan samanlainen aina kun sun kirjoituksias sattuu bongaamaan.

Iggy on muuten tehnyt huomattavan ja musiikillisesti monipuolisen uran (Rock, Punk, Lounge Jazz, Free Jazz, Psykedelia, Pop, taiderock, Gothic, Folk, Blues, jne...) ja ollut mukana kehittämässä muitakin genrejä kuin Punk. Mitäs nää Van Haalenit on kehittänyt, - paitsi musiikillisen syövän - mitäs monipuolista ne on tehnyt? Joten Iggyn kutsuminen mitättömäksi osoittaa typeryyttä. Iggy ei muuten ole kitaristi.
 
Plussaa napsahti.

Hei Sirdickyj huomaa,- Iggy on muuten tehnyt huomattavan ja musiikillisesti monipuolisen uran (Rock, Punk, Lounge Jazz, Free Jazz, Psykedelia, Pop, taiderock, Gothic, Folk, Blues, jne...) ja ollut mukana kehittämässä muitakin genrejä kuin Punk. Mitäs nää Van Haalenit on kehittänyt, - paitsi musiikillisen syövän - mitäs monipuolista ne on tehnyt? Joten Iggyn kutsuminen mitättömäksi osoittaa typeryyttä. Iggy ei muuten ole kitaristi.
 
Miten niin? Musiikin- ja biisintekijänähän se on täys nolla, eikä sen huonoja suroituksia kompensoi lainkaan mikään n.s. uskottavuus, kuten esim. Neil Youngin tapauksessa, jossa tietty rupisuus ja nuotin hakeminen korvautuu kyllä mitä hienoimmalla oikealla fiiliksellä.
 
Neigbourhood Threat-kirjassa pisti eniten ihmetyttämään Iggyn tapa raivota toisten mokista ja epätarkkuuksista, kun sen omasta olemuksesta ja esityksestä huokuu amatöörimäinen kellariuho kautta linjan.
 
Juuri se sama tyhjä uho, joka pistää Monroet ja muut luulemaan sen olevan Rock'n Roll ja Punk, ja että homman syvin olemus on se. Eihän se ole.

No ok, uutta on kait mahdotonta tehdä.. jos nyt oikein kaivellaan siis. Uusi perustuu vanhaan, ja yhdistelyyn. Mutta sanotaan nyt näin Stevens on kuitenkin yrittänyt tehdä erilaisia juttuja, esimerkiksi Bozzion ja Levinin kanssa. Billy Idolin kanssa, Michael Jacksonin(ei toki rockia eikä varsinkaan sitä rollausta hei) kanssa ja niin edelleen, omalla soolo materiaalillaan myös flamencon hengessä (korostaisin hengessä). Joka kuitenkin osoittaa jonkunlaista rajojen rikkomisen halua tai ehkäpä uskallusta (tuskin niitä suunnitelmallisesti kannattaa rikkoa). Steve on kuitenkin saanut paljon aikaankin, eikä pelkästään puhunut suuria. Jotkut näistä jutuista olisi pitänyt jättää väliin, eipä siinä. Ja yhteistyö ei kaikkien kanssa natsaa, ja näkemykset voi olla liian erilaisia...Mutta kommentit tyylitajuton ja munaton paska joka ei osaa säveltää tai soittaa Stevensin kohdalla on melkosta sontaa. Varsinkin jos vertailu kohtana on ,hm, "kyseenalaisia" soittajia/säveltäjiä (jotkut eivät osaa kirjoittaa ainakaan yksin ja silti näitä pidetään niinä biisin kirjoittajina vaikkakin monesti tämä co writer on se tekijä). ..
 
Kapinasta ei ole tietoakaan eikä munasta kun ei kykene nämä herrat kasvotusten asioitaan hoitamaan vaan pitää itkeä haistatteluissa selän takana. Se oli se pointti, voi olla eri mieltä asioista ja pitääkin tietysti mutta sitten kannattaa hankkia eri yhteistyö kumppanit. Jälkeenpäin mariseminen on niin turhaa. Ja juoruja riittää aina. Kuten myös faneja kummallakin herralla ja näillä kärkkäitä mielipiteitä. On melkein ironista että nämä kapinalliset punkkarit on niin saatanan ahdasmielistä sakkia ja kaavoihinsa kangistunutta että huh...Vähän kuin kristityt, aina heittämässä ensimmäisen kiven. Niinhän se on ihminen näkee sen mitä haluaa. Ja totuutena esitetään aina oma mielipide, kuten minäkin teen. Melkeinpä hassua sekin etten ole kummankaan Miken tai Stevensin suuri fani (tai ollenkaan), kummankin musaa kuuntelen kyllä ihan mielelläni mutta...Monen muun bändin/artistin juttuja vielä mielummin...Voisin toki provosoida vielä hieman mutta...Ehkä jätänkin sen toistaiseksi...Nyt on velvollisuus edustaa rock kulttuuria ja dokata...mmm...kaljaa...

sirdickyj: Miten niin? Musiikin- ja biisintekijänähän se on täys nolla, eikä sen huonoja suroituksia kompensoi lainkaan mikään n.s. uskottavuus, kuten esim. Neil Youngin tapauksessa, jossa tietty rupisuus ja nuotin hakeminen korvautuu kyllä mitä hienoimmalla oikealla fiiliksellä.
 
Neigbourhood Threat-kirjassa pisti eniten ihmetyttämään Iggyn tapa raivota toisten mokista ja epätarkkuuksista, kun sen omasta olemuksesta ja esityksestä huokuu amatöörimäinen kellariuho kautta linjan.
 
Juuri se sama tyhjä uho, joka pistää Monroet ja muut luulemaan sen olevan Rock'n Roll ja Punk, ja että homman syvin olemus on se. Eihän se ole.
 
Moi. Kirjoitatko nyt puhtaasti omia mielipiteitäsi, kunnioittaen ja ymmärtäen vähättelemiesi artistien ansioita ja lahjoja, vai oletatko asioiden todella olevan noin, riippumatta mitä muut ajattelevat? Eli siis vaikka Iggy Pop/M. Monroe/jokumuuinhokkisi on todellakin vain lahjaton paska sanoivat muut mitä sanoivat.
 
Mun korvaan Monroe on tehnyt sattuvia juttuja ja vanha Hanoi Rocks toimii laulun puolestakin. Ne keikat, jotka olen Monroen nähnyt 2000-luvulla vetävän ovat olleet liikaa karjumista mun makuun. Levyltä en montaa biisiä viitsisi karjumistaan kuunnella, mut livenä ei välttämättä haittaa niin paljoa jos vaan rokkikeikkaa menen fiilistelemään.