Rock, pop, alternative ›

Jos joku näkee vaivaa sen verran (tekee työtä), että kyttää toisen henkilöautoa, varastaa sen, vaihtaa rekisterikilvet, väärentää omistusasiakirjat, maalaa auton kokonaisuudessaan ja vieläpä ottaa kiinnijäämisen riskin, niin näin tapahtukoot ja se siitä?
 
En ymmärrä.
 
Aivan kuin joku omistaisi nuo 12 ennalta sovittua taajuutta ja/tai niistä muodostettavat variaatiot - ja joku ne sitten varastaakin vielä. Jos pelottaa/sylettää, että joku mahdollisesti tekee yhtenevän kuuloisia rallatuksia, olkaa hyvät, ihmiskorvan taajuushaarukkaan mahtuu kymmeniä tuhansia taajuuksia, siitä vain säveltämään uutta, tuoretta musaa!
 
Eikö tässä nyt viime kädessä ole kyse siitä, että joku rakentaa auton naapurin kärryä mallina käyttäen ja myy työnsä tulosta eteenpäin, tai ainakin yrittää sitä. Luottaako kukaan sitten tähän uuteen yrittäjään, kun vastassa on kymmenien vuosien rautainen kokemus ja auto-kopioistaankin puuttuu penkinlämmittimet. Toisaalta kattoluukku on kiva lisä, joillekin.
 
Toki on oma lukunsa olla ammattilainen, millä alalla tahansa. Totta kai silloin voidaan puhua jossain määrin kokonaisvaltaisesta hommasta, joka sitten tuottaa tulosta esim. juuri biisien muodossa, tai vaikka sitten hemmetin hyvänä hitsi-saumana. Artistilla luonnollisesti on mahdollisuus saada teoksen oikeudet nimiinsä, mikäli se täyttää tietyt kriteerit.
 
Entä hitsarillamme, paavolla? Paavo on 30 vuotta hitsarina työskennellyt rautainen ammattilainen. Paavo poimii Tekniikan Maailmasta mallin vihreään kuution muotoiseen roskalavaan ja hitsaa verstaallaan komean, hyväsaumaisen luomuksen.
 
Oletetaan, että äärimmäisen syvälliseen esitutkimustyöhön ja valmisteluihin ennen keskimääräisen pop-veisun syntyä keskimääräinen artisti käyttää sen saman energian/vaivan, mitä paavo lukiessaan perniön kodissaan Tekniikan Maailmoja, joissa DI ville-veikko esittelee hienoa vihreää kuution muotoista roskalavaansa, jonka hän itse suunnitteli.
 
Viikkoa myöhemmin paavo myy luomuksensa naapurille. Mitä tekee ville-veikko? Karmea vääryys on tapahtunut! Missä on perniön kalifi, markkinoiden suurvaltias! Missä viipyy internetin ihmemaan ratsuväki!
 
Niin, asiaan. Kylmä totuus kuitenkin on, että maailmassa on aika helvetin monta kuution muotoista vihreää roskalavaa... ja aika helvetin monta samalla tapaa rakentuvaa pop-lenkutusta. Melkein kaikissa on vieläpä käytetty samoja soittimia; kitaroita, rumpuja, bassoa. Voi luoja!
 
Jospa olisikin niin, että jotkut eivät nyt voi missään nimessä sietää sitä, että joku muukin saattaa käyttää MiG-hitsikonetta, ja tehdä sen roskalavan.
 
Miksei santapukit ynnä muut mielikuvitushahmot plagioi niitä mahtavia sinfonioita, joita suuret taiteilijat sävelsivät viime vuosisatoina? Miksei kukaan rakenna kuurakettia ja myy sitä viikkorahansa juuri saaneelle mathiakselle huutonetissä? Miksei kukaan kopioi mun upeaa, pian 22 vuotta kestänyttä elämää? Paljon suurempi hyöty - ja etenkin haitta - kuin yhden kälyisen biisin kopioinnin myötä koituisi.
 
Ehkä biiseille pitäisi alkaa myöntämään patentteja, joiden myötä saisi esityksensä ikuistaa ja määrätä sen käytöstä. Sillähän tästä selviäisi. Voisi se kaupallinen musiikkikin olla astetta innovatiivisempaa, kun kuka tahansa jukka tapani ei pääsisi levyttämään mitä tahansa parin euron jollotuksia, joita kaiken maailman santapukitkin voivat milloin vain purkittaa studioissaan. Samalla saisi selkeän rajan, jonka sisään luvatta astuvat voitaisiin huoletta teloittaa. Itsepähän kerjäsivät.
 
Joo-o. Eiköhän ole tullut aika painua vähin äänin sänkyyn.
 
ps. Viihdettä se vain on.
 
edit: Vakavasti ottaen, immateriaalioikeuksien suhteen ollaan mielestäni aika saatanan umpimielisiä toisinaan, kuten tässäkin tapauksessa (mielenkiintoista, että ensimmäinen puuttuva taho on nippu faneja...). Uusien lakien kirjoittajaksi minusta ei ole, mutta nykyisissä on luonnollisesti korjattavaa. Tai ehkä korjattava löytyy lopulta kunkin korvien välistä, kenties.
 
Hyvää yötä.

Mutta onko tuo asento ja tyyli kuvassa olevan naisen keksintö? Asennosta ainakin arvelen, että tuossa on kyseessä aika vakiintunut poseeraus, jossa on haettu tuollaista "perussiveellistä" tai "tuhmaa" asentoa (miten sen ottaa) asentoa. Tämähän olisi vähän sama kuin (kuten Pomppis sanoi), että joku väittäisi jonkun erityisen tahon omistavan blues-skaalan. Eihän tiettyjä kulttuurisia konventioita kukaa voi julistaa omakseen. Näin ollen niitä voi kopioida ja käyttää kuka haluaa.
 
Toki voi kopioida mutta kyllä kunnia silti kuuluu Brigitte Bardot'lle (etkö tunnistanut?) ja alkuperäiskuvan ottaneelle valokuvaajalle. BB:stä on myös upea kuva hopealurex-sukkiksissa, saa nähdä hyödyntääkö AE sitä joskus myöhemmin...
 
Marilynin Kesäleski-poseeraus valkoisessa mekossa metron ilmastointiritilöiden päällä on esimerkki huomattavasti suositummasta kopiointikohteesta. Madonna taas kopsasi Vogue-videoonsa mm. Horstin kuuluisan korsettikuvan. Esimerkkejä riittää pilvin pimein.

Kylläpäs joku nyt jaksoi kirjoittaa.

Aivan kuin joku omistaisi nuo 12 ennalta sovittua taajuutta ja/tai niistä muodostettavat variaatiot - ja joku ne sitten varastaakin vielä. Jos pelottaa/sylettää, että joku mahdollisesti tekee yhtenevän kuuloisia rallatuksia, olkaa hyvät, ihmiskorvan taajuushaarukkaan mahtuu kymmeniä tuhansia taajuuksia, siitä vain säveltämään uutta, tuoretta musaa!
 
Kukaan ei käsittääkseni tässä ketjussa tai muuallakaan ole tuominnut samojen taajuuksien/taajuussuhteiden käyttöä. Se, että useampi artisti tekee melodis-harmonista musiikkia, ja on näin ollen sidottu pohjaamaan sävellyksensä kokonaislukusuhteellisiin intervalleihin, ei vielä varmaan ylitä kenenkään mielestä plagiointirajaa. Sen sijaan, jos ajatellaan tilanne, jossa bändi ottaa toiselta bändiltä biisin omiin nimiinsä ja vieläpä esittää sen niin tarkasti alkuperäistä mukaillen, ettei kukaan erota uutta vanhasta, niin eiköhän tässä olla kaikkien mielestä syyllistytty plagiointiin..?
 
Kyse onkin siitä, mihin raja vedetään. Aika monen kohdalla tuo raja ylittyi Anna Erikssonin tapauksessa siinä määrin, että oli ihan pakko avautua suosimalleen keskustelufoorumille asiasta. Jonkun toisen kohdalla ei ehkä päästy vielä lähellekään tuota rajaa. Paha sitten sanoa, kenen rajaa kuuluisi käyttää tuomioita langetettaessa. Ihan kiva sinänsä, että ainakaan tämän ketjun kommenttien perusteella tuomioita tuskin tullaan jakamaan, joten saamme ihan leppoisin mielin keskustella siitä, kenen mielestä plagioitiin ja kenen mielestä ei. :)
 
Eikö tässä nyt viime kädessä ole kyse siitä, että joku rakentaa auton naapurin kärryä mallina käyttäen ja myy työnsä tulosta eteenpäin, tai ainakin yrittää sitä. Luottaako kukaan sitten tähän uuteen yrittäjään, kun vastassa on kymmenien vuosien rautainen kokemus ja auto-kopioistaankin puuttuu penkinlämmittimet. Toisaalta kattoluukku on kiva lisä, joillekin.
 
En kovin hyvin tunne autoalaa, mutta voisin kuvitella, että jos joku autofirma alkaisi valmistamaan täsmälleen samanlaista menopeliä, kuin toinen autofirma, niin aika helposti tulisi sanomista. Muistaakseni jotkut bemarit ovat patentoituja moottorin ääntä myöten. Vähän sama juttu voisi ehkä päteä musiikissa. Tietyt lähtökohdat ovat yhteisiä, mutta ihan samanlaista ei saa tehdä.. Taas palataan siihen, että kuka sitten määrittää mikä on ihan samanlainen. En tiiä, onneksi en minä. :)
 
Entä hitsarillamme, paavolla? Paavo on 30 vuotta hitsarina työskennellyt rautainen ammattilainen. Paavo poimii Tekniikan Maailmasta mallin vihreään kuution muotoiseen roskalavaan ja hitsaa verstaallaan komean, hyväsaumaisen luomuksen.
 
Mun mielestä ei olisi Paavolta kovin suoraselkäistä toimintaa pistää lavan kylkeen tarraa: "Suunnitellut ja ideoinut: Paavo" ja copyright-merkinnät perään. :) Varsinkin, jos Paavolla itsellään olisi takanaan koneisto, joka vahtisi, ettei Paavon mukamas-suunnittelemaa lavaa valmisteta muiden hitsarien toimesta.

Sen sijaan, jos ajatellaan tilanne, jossa bändi ottaa toiselta bändiltä biisin omiin nimiinsä ja vieläpä esittää sen niin tarkasti alkuperäistä mukaillen, ettei kukaan erota uutta vanhasta, niin eiköhän tässä olla kaikkien mielestä syyllistytty plagiointiin..?
 
Ja näinkö tässä sitten on käynyt? Ainakin minä erotan nuo kaksi esitystä toisistaan vaivatta.
 
Kyse onkin siitä, mihin raja vedetään. Aika monen kohdalla tuo raja ylittyi Anna Erikssonin tapauksessa siinä määrin, että oli ihan pakko avautua suosimalleen keskustelufoorumille asiasta. Jonkun toisen kohdalla ei ehkä päästy vielä lähellekään tuota rajaa. Paha sitten sanoa, kenen rajaa kuuluisi käyttää tuomioita langetettaessa. Ihan kiva sinänsä, että ainakaan tämän ketjun kommenttien perusteella tuomioita tuskin tullaan jakamaan, joten saamme ihan leppoisin mielin keskustella siitä, kenen mielestä plagioitiin ja kenen mielestä ei. :)
 
Kyllä. Totta kai viime kädessä oikeuksien haltijat päättävät, tekevätkö asioille mitään vai ei. Heille se oikeus suotakoot nykyisten lakien puitteissa.
 
Eikä sillä, totta kai nuottiviivastolla nuo biisit olisivat hyvinkin lähellä toisiaan, sitä ei käy kiistäminen. Oletetaan, että molemmat, sekä Weezer että Santapukki&Eriksson olisivat molemmat tehneet kyseiset biisit midi-tiedostoina, käyttäen suurin piirtein samoja midi-instrumentteja. Totta kai esitys olisi yhtenevä. Tässä taasen tullaan siihen yksinkertaiseen pointtiin, jonka olisin voinut sanoa jo ajat sitten, säästäen kaikkien aikaa :)
 
Mielestäni sävellyksista puhuttaessa ei kovin herkästi kannattaisi puhua ainutkertaisuudesta. Suuntauskin on aivan selvästi menossa tuohon, mikä on luonnollista ja käytännössä toteutunutkin jo jollakin tavalla. Kuten tässäkin tapauksessa käy ilmi, laki ei kohtaa todellisuuden kanssa - kukaan ei estellyt, kun joku laittoi nimiinsä biisin, joka _sävellyksen kannalta_ katsottuna muistuttaa huomattavasti jotakin aiempaa sävellystä. Kuvitteellisen komitean edessä ei varmasti täyttäisi kriteereitä.
 
Sitä en nyt yritä sanoa, että biiseillä ei olisi merkitystä, mutta kevyttä musiikkia myydään tälläkin hetkellä suht' selkeästi esityksien/esittäjien nimissä, keskimäärin.
 
Okei, ymmärrän, että lakiteknisesti ja etenkin käytäntöjen kannalta tällainen ajatus vaatisi mittavia uudistuksia (etenkin siellä korvien välissä), eikä olisi välttämättä niin yksinkertainen, mutta toivon käytännön olevan joskus niin, että biisit itsessään, se mitä nuottiviivastolla näkyy (jos näkyy), olisi todellakin yhteistä omaisuutta. Ei se taiteilijan luomisen tuska ole sen arvokkaampaa kuin kenen tahansa paavon, jonka tarvitsis keksiä jotakin, kun nykyiset tahi entiset saumat eivät enää 'myy', eli fudut luvassa. Paavollekaan ei palkka juokse, ellei hän tee asioille jotain - vanhoista saumoista ei teostoja tipu, vaikka hän onkin uhrannut koko elämänsä laadukkaan sauman nimiin, mitkä muuten vieläkin kestävät eikä ajan hammas ole niitä murtanut.
 
Sen ymmärrän täysin, että taltioituja esityksiä myydään ja niistä kuuluukin saada asian mukainen korvaus - oikeudet niihin voidaan omistaa. Ne ovat pääosin ainutkertaisia, ja mitä enemmän ihmisiä on mukana vaikuttamassa, sitä ainutkertaisimmiksi muuttuvat. Tältä kannalta katsottuna plagiointi on erittäin vaikeaa, toisinaan jopa mahdotonta.
 
Esityksissä piilee myös se lopullinen voima, se joka koskettaa, jos on koskettaakseen. On muutamia tapauksia, joissa yksi ja sama biisi on coveroitu lähes hiilikopiona (sävellyksen kannalta), mutta toista ei vain voi sietää, kun taas tämä toinen iskee kovastikin.
 
Kumpi nyt sitten on tärkeämpää - bisnes vai elämykset? Ja kumpaa puolta tuo kiihkoilu plagioinnin suhteen edistääkään? Okei, tällä hetkellä varmasti kumpaakin, koska laki on mitä on, ja yhtälailla se voisi jatkossakin vähintäänkin pitää yllä bisnestä - nykyisinhän se on enemmänkin itseisarvo.
 
Utopiaa tai ei, itse ainakin pitäisin enemmän avoimesta ilmipiiristä, jossa musiikilliset ideat saisivat lennellä vapaina ja jalostua vapaammin yleisen vuorovaikutuksen myötä. Ettei lähtökohtaisesti olisi paineita luoda jotakin mullistavaa 'tyhjästä', kun olisi avoin kirjasto, josta vapaasti ammentaa, tai josta jopa poimia kokonaisuuksia esitettäväksi.
 
Toki tällä tavalla toimivia artisteja onkin jo, lähinnä ns. juurimusiikin saralla, missä tosin käytetään yhä säveltäjien nimiä esityksien yhteydessä. Tällä saralla kuitenkin sävellysten versiointi on suht' usein sen verran innovatiivista, että hyvin voisi laittaa uuden esittäjän nimiin koko hoidon. Toisaalta - miksi se pitäisi laittaa kenenkään nimiin, muista kuin lakiteknisistä ja käytäntöjen sanelemista syistä.
 
Toisaalta juurimusiikkiin(kin) mahtuu varmasti useampikin toistensa kaltainen sävellys, jotka tosin on lyöty omiin nimiinsä. Vaahdotaanko tästä sitten enää?
 
Vielä hieman pidemmälle (ja syvemmälle metsään) jos menisi, niin tällainen yhteinen musiikillinen omaisuus olisi varmasti omiaan kannustamaan siihen, että live-esiintymisistä ja studio(tms.)äänitteistä tulisi vahvemmin itsenäisiä spektaakkeleita, kuin mitä nykyisin keskimäärin ovat. Etenkin rock-musiikin saralla tilanne on masentava. Eri mieltä saa toki olla, mutta eikö muusikon oletusarvoinen multihuipennus suorituksen suhteen ole elävä tilanne.

Yhtään analysoimatta. Kyllä tässä on tällaisen musiikin suurkuluttajan korvaan biisivarkaus kyseessä. Hyvä että on herättänyt huomiota.

Yhtään analysoimatta. Kyllä tässä on tällaisen musiikin suurkuluttajan korvaan biisivarkaus kyseessä. Hyvä että on herättänyt huomiota.
 
Anna Eriksson yhtyeineen siis kuulostaa suurkuluttajan korvassa Rivers Cuomolta, yhtyeineen?
 
Okei, perun kaikki puheeni.

Anna Eriksson yhtyeineen siis kuulostaa suurkuluttajan korvassa Rivers Cuomolta, yhtyeineen?
 
No ehkäpä ei ollut kyse mistään soundeista: näiden suhteenhan Anna Eriksson kuulostaa todella erilaiselta, kuin Weezer. Sen sijaan plagiointisyytteet liittyvät yleensä samanlaisiin melodiakulkuihin, joita plagioija ei olisi voinut synnyttää ilman plagioitavaa kohdetta. Ideatasolla melodioiden tekeminen on aivan eri juttu, kuin soundipolitiikka.

No ehkäpä ei ollut kyse mistään soundeista: näiden suhteenhan Anna Eriksson kuulostaa todella erilaiselta, kuin Weezer. Sen sijaan plagiointisyytteet liittyvät yleensä samanlaisiin melodiakulkuihin, joita plagioija ei olisi voinut synnyttää ilman plagioitavaa kohdetta. Ideatasolla melodioiden tekeminen on aivan eri juttu, kuin soundipolitiikka.
 
Itseasiassa myös vertailtavien kappaleiden saundimaailma on hälyttävän samankaltainen. Efektitkin ovat lähestulkoon samoja. Edelleenkin ainoa merkittävä ero noissa kappaleissa on se että toisissa laulaa Anna Eriksson ja toisissa laulaa Rivers Cuomo. Saundejahan ei kukaan tietenkään voi omistaa, mutta niidenkin matkiminen kyseisissä plagiaateissa on vaan sellanen vittumainen piste ii:n päälle.

jussimus tuossa yllä puhuu kyllä asiaa, liekö tupuna edes kuullut biisiä.
 
weezerin levyn ilmestyessä kuuntelin tuota this is such a pity-biisiä, ja kelasin jotakuinkin että haa, weezer goes billy idol. semmosta meininkiähän se on, tää anna erikssonin biisi ei ole ehkä ihan niin billy idol-meininkiä, (jos sitä nyt kuulee kukaan muu edes tässä weezerissä), mutta kyllä on pro toolsista ruuvattu mahdollisimman lähelle samat soundit. sori, oon känässä.

No ehkäpä ei ollut kyse mistään soundeista: näiden suhteenhan Anna Eriksson kuulostaa todella erilaiselta, kuin Weezer. Sen sijaan plagiointisyytteet liittyvät yleensä samanlaisiin melodiakulkuihin, joita plagioija ei olisi voinut synnyttää ilman plagioitavaa kohdetta. Ideatasolla melodioiden tekeminen on aivan eri juttu, kuin soundipolitiikka.
 
Tietenkin näin. Tosin en ymmärrä, miksei kuka tahansa voisi synnyttää jotakin tiettyä melodiakulkua. Edelleenkään en näkisi, että kyseessä on mikään mullistava ja äärimmäisen ainutlaatuinen sävellys kevyenkään musiikin saralla.
 
Kuitenkin mun mielestä plagiaattisyytöksiä tulisi tarkastella viime kädessä kokonaisuuden kannalta (esitys), ehkä jopa kokonaisen uran kannalta. Eri asia on, jos koko paketti on niin yhdenmukainen, ettei vaivatta pysty sanomaan, kuka on kuka. Kuinkakohan moni bändi on soundannut kokonaisuudenKIN kannalta Nirvanalta? Mieluummin puuttuisin vastaaviin tapauksiin, jos joihinkin.
 
Laki tietenkin suo mahdollisuudet ankarampaankin linjaan ja käyttäkööt sitä oikeutta ken haluaa.

Kummallisen väinpitämätöntä suhtautumista plagiointiin oon havaitsevinani... Vaikka tämän tyylisestä rikkeestä nyt ei ihan häkin tarvitse heilahtaa, niin on vaan niin mautonta ja hävytöntä toimintaa että huh, huh. Tehkää omat biisit, perkele.
 
Ei niitä biisien "kredittejä" sinne levyihin ihan turhan takia rustata... Kyllä se on hyvän popbiisinkin teko (kuten myös taidemaalaaminen, autojen suunnitteleminen, ohjelmointi tai vaikkapa runojen kirjoittaminen) taitoa vaativaa hommaa. Kyllä kovereista tulee saada korvaus.

Kummallisen väinpitämätöntä suhtautumista plagiointiin oon havaitsevinani... Vaikka tämän tyylisestä rikkeestä nyt ei ihan häkin tarvitse heilahtaa, niin on vaan niin mautonta ja hävytöntä toimintaa että huh, huh. Tehkää omat biisit, perkele.
 
Joo, mutta voiko sitä oikeasti keksiä enää uutta. Tosin nuo biisit on huomattavan
samanlaiset.
 
Joo, ei mulla mitään asiaa ollu, mutta halusin vaan ikuistaa itseni tähän julkisuus ketjuun.

Ja näinkö tässä sitten on käynyt? Ainakin minä erotan nuo kaksi esitystä toisistaan vaivatta.
 
Ei ole käynyt, enkä niin väittänytkään. Halusin vain osoittaa, että plagionninsietokyky loppuu varmasti kaikilla jossain vaiheessa.
 
Sitä en nyt yritä sanoa, että biiseillä ei olisi merkitystä, mutta kevyttä musiikkia myydään tälläkin hetkellä suht' selkeästi esityksien/esittäjien nimissä, keskimäärin.
 
Okei, ymmärrän, että lakiteknisesti ja etenkin käytäntöjen kannalta tällainen ajatus vaatisi mittavia uudistuksia (etenkin siellä korvien välissä), eikä olisi välttämättä niin yksinkertainen, mutta toivon käytännön olevan joskus niin, että biisit itsessään, se mitä nuottiviivastolla näkyy (jos näkyy), olisi todellakin yhteistä omaisuutta.
 
Aika kammottava ajatus. Nimenomaan kyky luoda toimivia laulumelodioita erottaa mun mielestä hyvän säveltäjän huonosta. Ja ainakin itselleni biisit merkitsevät huomattavasti enemmän, kuin esitys/esittäjä. Tottakai tulkintakin täytyy olla kunnossa, mutta sävellys on se tärkein juttu, josta kaikki lähtee. Jos sävellykset olisivat yhtäkkiä täysin vapaata riistaa, niin alalla pärjääminen riippuisi entistä enemmän ulkomusiikillisista asioista, ja hommasta katoaisi viimeisetkin taiteellisuuden rippeet.
 
Esityksissä piilee myös se lopullinen voima, se joka koskettaa, jos on koskettaakseen.
 
Olen eri mieltä. Mielestäni nimenomaan sävellyksessä piilee se ratkaiseva voima, joka yhdessä hyvän tulkinnan kanssa voi koskettaa.
 
On muutamia tapauksia, joissa yksi ja sama biisi on coveroitu lähes hiilikopiona (sävellyksen kannalta), mutta toista ei vain voi sietää, kun taas tämä toinen iskee kovastikin.
 
Jos mainitsemiasi tapauksia on muutama, niin kuinkakohan monta tuhatta sellaista tapausta on pelkästään Suomessa, jossa bändi soittaa viimeisen päälle oikein ja tiukasti ja vieläpä näyttää hyvältä esiintyessään, mutta sävellykset eivät vain kertakaikkiaan kanna mihinkään. Eiköhän se hyvä ja koskettava esitys kuitenkin useimmiten vaadi pohjakseen toimivan sävellyksen..? Jos sävellysten kopiointi laillistettaisiin, ja vieläpä yleisesti hyväksyttäisiin, niin menettäisimme mielestäni kaikkein tärkeimmän jyvät akanoista erottavan tekijän.
 
..Ja tässä Erikssonin tapauksessahan ei ollut kyse pelkästään melodioiden, vaan myös rytmityksen, rakenteen, dynamiikan, soundin, poljennon ja aiheen kopioinnista.
 
Pomppo: Ihan kuriositeettina haluaisin vielä tietää, kuinka monta kertaa olet kuunnellut "This is such a pity"- ja "Turhaa"-kappaleet alusta loppuun?

Ei ole käynyt, enkä niin väittänytkään. Halusin vain osoittaa, että plagionninsietokyky loppuu varmasti kaikilla jossain vaiheessa.
 
Siinä vaiheessa, kun all-time-favoritea tms. plagioidaan?
 
Aika kammottava ajatus.
 
Kammottava se toki on kaikille niille, jotka ovat ajatelleet menestyä onnettoman muusikkouden ja vähäisten musiikillisten kykyjen turvin ;) Laskisin kyllä itsenikin tuohon joukkoon, enkä siis tohdi ajatella itseni elättämistä musiikilla, vaikka omasta mielestäni olenkin saanut aikaan muutamia onnistuneita tekeleitä ja tuonut niiden myötä iloa muutamien valikoitujen tuttavien elämään. En myöskään kehtaisi mennä hitsaamaan ja myymään niitä roskalavoja.
 
Ei sillä, musan parissa on mukava puuhastella ja hitsaamistakin olen joskus kokeillut ja havaitsin jopa kehitystä! Tämä kaikki omaksi ja tuttavien iloksi, tai suruksi.
 
Tietenkin ammattiylpeyttä ja itsekriittisyyttä ilmenee myös eri tavoin/voimakkuuksin. Ei mulla ole erityistä katkeruutta niitä 'menestyjiä' kohtaan, jotka eivät mielestäni voi missään tapauksessa vakuutella aamuisin peilikuvalleen, että rakastavat työtään täysin sydämin - jos nyt edes kehtaavat peiliin enää katsoa. Uskalluksesta yrittää saatan tietenkin olla katkera, mutta se on asia erikseen ja siitä avautumisen jätän muiden kuin m.netin siedettäväksi ja kohdistankin paria tuntia aikaisemmaksi.
 
Siispä asiaan:
 
Nimenomaan kyky luoda toimivia laulumelodioita erottaa mun mielestä hyvän säveltäjän huonosta. Ja ainakin itselleni biisit merkitsevät huomattavasti enemmän, kuin esitys/esittäjä. Tottakai tulkintakin täytyy olla kunnossa, mutta sävellys on se tärkein juttu, josta kaikki lähtee.
 
Melko moni on lopulta sitä mieltä, ettei ole mitään väliä, kuka kirjoittaa/tekee biisit, kunhan ne ovat hyviä ja toimivat. Miksi ne sitten toimivat? Mikä tekee hyvän biisin.
 
Paperilta nuo biisit eivät koskaan tavoita kuulijoita, ellei joku tulkitse/sovita niitä. Tulkinta ja sovitus ovat jollain tapaa samankaltaisia tehtäviä, joista tulkinta voidaan käsittää spontaanimpana kuin sovitus, jonka suhteen joutunee järkeilemäänkin. Yhdessä nuo kaksi "työvaihetta" ovat mielestäni kevyessä musiikissa ne tärkeimmät tekijät hyvän esityksen syntyyn.
 
Melodiakaan on harvoin paperilla (tai sitten esiversiona artistin itsensä päässä) sitä, mitä se on lopullisessa esityksessä. Toki tuo sävelletty melodia luo tietyn pohjan, mutta pienillä tyyliseikoilla (ns. koristelulla) saa aikaan valtavia eroja. Jo pelkkään melodiaan.
 
Joka tapauksessa, melko turha puhua pop-muusikoista säveltäjinä. Lähes yhtä turhaa on puhua pop-muusikoista muusikkoina ;)
 
Jos otettaisiin 'vertailuun' vain yhden alan taitajia, niin arvostaisin sovittajien työtä enemmän kuin varsinaisten biisien rustaajia. Useinmitenhän sovittajana toimii koko bändi tms. yksikkö, ja näitä tulee diggailtua kokonaisuudessaan, luonnollisesti. Henkilöpalvonta on menneen talven lumia, joskin luurankoja löytyy myös mun kaapista.
 
Mikä muuten tekee Agentsista niin tunnistettavan ja arvostetun ryhmän? Heillähän tuotanto koostuu hyvin pitkälti lainabiiseistä. Korvauksetkin on luultavasti maksettu, eikä siinä mitään pahaa tietenkään ole.
 
niin alalla pärjääminen riippuisi entistä enemmän ulkomusiikillisista asioista, ja hommasta katoaisi viimeisetkin taiteellisuuden rippeet.
 
Eikös suuntaus ole nykypäivänä juurikin tuo? Joka tapauksessa.
 
Jos mainitsemiasi tapauksia on muutama, niin kuinkakohan monta tuhatta sellaista tapausta on pelkästään Suomessa, jossa bändi soittaa viimeisen päälle oikein ja tiukasti ja vieläpä näyttää hyvältä esiintyessään, mutta sävellykset eivät vain kertakaikkiaan kanna mihinkään. Eiköhän se hyvä ja koskettava esitys kuitenkin useimmiten vaadi pohjakseen toimivan sävellyksen..? Jos sävellysten kopiointi laillistettaisiin, ja vieläpä yleisesti hyväksyttäisiin, niin menettäisimme mielestäni kaikkein tärkeimmän jyvät akanoista erottavan tekijän.
 
Konekin soittaa tiukasti ja jäykästi oikein, mutta kone ei pysty (ainakaan toistaiseksi) toimimaan intuitiivisesti ja kehittämään toimintaansa, ainakaan siinä määrin kuin ihminen.
 
Ei ole kyse oikein soittamisesta, vaan tyyliseikoista. Miksi ihmeessä muutoin olisi niin, että kymmenet tuhannet nuoret lupaavat ynkät tiluttelevat vielä vanhainkodissakin sängyn laidalta, kun taas suorastaan surkean tekniikan omaava voi hallita koko maailmaa. Muusikoiden.netistäkin löytyisi varmasti sadoittain teknisesti taitavempia soittajia kuin esim. Jack White. Whiten sävellyksetkään eivät mitenkään mullistavia ole, mutta miehellä on tyyli hallussa ja soitto juurtuu tiettyyn perinteeseen. Väittäisin, että tyylin kehittyminen on vaatinut tässäkin tapauksessa suurimman osan ajasta ja energiasta. Ja tyyliäpä ei tuosta vain kopioida, vaikka sävellykset nyt plokkaisikin melkein kuka tahansa.
 
Sävellyksien voiman ei tietenkään tarvitse kadota minnekään, enkä ole ollenkaan sitä vastaan, että sävellyspuolellakin tehdään töitä. Toisinaan on täysin ymmärrettävää, että itse sävellys on oikeutetusti paketin vahvin lenkki, joka määrittelee voimakkaasti koko esityksen luonteen jo valmiiksi. Näissä tapauksissa tulkinnalla on enää vain nimellinen merkitys eikä sille välttämättä ole enää edes tilaa, eli toisin sanoen muusikanttien on määrä toimia varsinaisessa esitystilanteessa lähes konemaisesti. Tällaisten teosten säveltäjät todennäköisesti ovat sisäistäneet länsimaisen ja ehkä jopa muidenkin laajemmin käsitettävien musiikillisten perinteiden metkut - mikäli aikoivat saavuttaa uskottavuutta ja oikeasti lisätä uusia palikoita perinteeseen, teorian kannalta. Puhutaan ns. vakavasta musiikista.
 
Mainitaan nyt vielä erikseen, ettei tällä ollut tarkoitus väittää, etteikö pop-kappale voisi olla ja olisikin sävellys. Mietin asioita sen kannalta, mikä on se 'lopputuote', se mitä konserteissa ja tallenteilla esitetään, ja mistä tekijöistä ne koostuvat.
 
Tämän pohjalta en pitäisi kovinkaan vakavina rikoksina tämän kaltaisia plagiointeja, kuin mitä tämäkin threadi alkujaan otti esiin.
 
Tosin ymmärrän kyllä, että faneille nämä ovat kovia kolhuja tunne-puolella ja vahingonkorvaukset tulisikin suunnata mieluummin heille kuin artisteille itselleen.
 
:)
 
Pomppo: Ihan kuriositeettina haluaisin vielä tietää, kuinka monta kertaa olet kuunnellut "This is such a pity"- ja "Turhaa"-kappaleet alusta loppuun?
 
Arvioin varsinaista asiaa 'Ei se ollut niin' vs. 'Haunt You Every Day' -asettelun pohjalta. Eli en kertaakaan noita, myönnettäköön.

Siinä vaiheessa, kun all-time-favoritea tms. plagioidaan?
 
Siinä vaiheessa, kun biisit vain yksinkertaisesti ovat liian samanlaisia. Voin ihan rehellisesti sanoa, että "Turhaa"-kappale on röyhkein kuulemani (/tunnistamani) plagiaatti ikinä. Tempaus olisi mielestäni ihan yhtä arvelluttava moraalisesti, jos alkuperäisteos olisi Toton, eikä Weezerin biisi. (Toto ei ole kovin korkealla allekirjoittaneen all-time-favorite listalla)
 
Kammottava se toki on kaikille niille, jotka ovat ajatelleet menestyä onnettoman muusikkouden ja vähäisten musiikillisten kykyjen turvin ;)
 
Näkisin, että noille musiikillisesti kyvyttömille menestyshakuisille tuo ehdottamasi sävellysten luvallinen kopiointi olisi lottovoitto.
 
Laskisin kyllä itsenikin tuohon joukkoon, enkä siis tohdi ajatella itseni elättämistä musiikilla, vaikka omasta mielestäni olenkin saanut aikaan muutamia onnistuneita tekeleitä ja tuonut niiden myötä iloa muutamien valikoitujen tuttavien elämään. En myöskään kehtaisi mennä hitsaamaan ja myymään niitä roskalavoja. Ei sillä, musan parissa on mukava puuhastella ja hitsaamistakin olen joskus kokeillut ja havaitsin jopa kehitystä! Tämä kaikki omaksi ja tuttavien iloksi, tai suruksi.
 
Sun henkilökohtaisilla edesottamuksilla musiikin (saatikka hitsaamisen) saralla ei ole juurikaan tekemistä Anna Erikssonin plagiointitapauksen kanssa.. Jos tähän kätkeytyi jokin syvällisempi pointti, niin valottaisitko?
 
Paperilta nuo biisit eivät koskaan tavoita kuulijoita, ellei joku tulkitse/sovita niitä.
 
Niinpä niin. Ja tulkinta ja sovitus on hankalaa, jos mitään ei ole sävelletty.
 
Joka tapauksessa, melko turha puhua pop-muusikoista säveltäjinä. Lähes yhtä turhaa on puhua pop-muusikoista muusikkoina ;)
 
Taidat olla aika yksin tämän ajatuksesi kanssa. :)
 
Ei ole kyse oikein soittamisesta, vaan tyyliseikoista.
 
Munkin mielestä tyylitaju on tärkeä asia. Ehkäpä tärkein heti hyvän sävellyksen jälkeen. :) Kyllä osaan ihmisistä tosiaan kolahtaa myös biisit, jotka eivät ole kummoisia sävellyksellisesti. Itse kuuntelen lähes poikkeuksetta ainoastaan sellaista musiikkia, joka on mielestäni taitavasti sävellettyä. Ehkä juuri siksi en tykkää sävellysten kopioimisesta.
 
Arvioin varsinaista asiaa 'Ei se ollut niin' vs. 'Haunt You Every Day' -asettelun pohjalta. Eli en kertaakaan noita, myönnettäköön.
 
Suosittelen kuuntelemaan molemmat tapaukset alusta loppuun muutamaan kertaan. Saatat huomata, että myös suuresti arvostamasi sovittajan varpaille on tässä tapauksessa astuttu.
 
..Vaikka tuskin tämä sen enempää tästä jalostuukaan. Me suhtaudutaan musiikkiin aika eri tavalla, ja meillä on ihan periaatetasollakin aika isoja erimielisyyksiä. Ihan mielenkiintoista toisaalta havaita, kuinka eri tavalla asioita voi kokea. :)

Joka tapauksessa, melko turha puhua pop-muusikoista säveltäjinä. Lähes yhtä turhaa on puhua pop-muusikoista muusikkoina ;)
 
Tässä kohtaa kirjoittajaa karauttaa kyllä uskottavuutensa metsään niin että rytisee.
 
Ikävästi kuulostaa jonkun "korkeakulttuurin" löytäneen taviksen harkitsemattomalta möläytykseltä. Mun mielestä pop-musiikki ei, näennäisestä yksinkertaisuudestaan (vaikka klassiseen verrattuna) huolimatta, ole sen alhaisempi musiikin laji kuin mikään muukaan. Kipale on vaan pakattu siihen tuttuun kolmen minuutin muottiin :D
 
Niistä samoista vanhoista tutuista aineksista ne lahjakkaimmat pop-säveltäjät tekevät ajattomia helmiä.
 
Niinku vaikka ABBAn ukot ja toi Lennoni :)

Näkisin, että noille musiikillisesti kyvyttömille menestyshakuisille tuo ehdottamasi sävellysten luvallinen kopiointi olisi lottovoitto.
 
Okei, kyllä mä olen tässä vaiheessa valmis myöntämään, että jopa itse pidän tuota sävellysten täydellistä vapauttamista huonona ajatuksena, utopiana. Sama vika kuin kommunismissa: ihmiset.
 
Sun henkilökohtaisilla edesottamuksilla musiikin (saatikka hitsaamisen) saralla ei ole juurikaan tekemistä Anna Erikssonin plagiointitapauksen kanssa.. Jos tähän kätkeytyi jokin syvällisempi pointti, niin valottaisitko?
 
Ei sen syvällisempi ja erityisempi, kuin että jokainen tehkööt elämässään mitä parhaaksi näkevät. Kansa päättää, mikä menee kaupan ja mikä ei.
 
..Vaikka tuskin tämä sen enempää tästä jalostuukaan. Me suhtaudutaan musiikkiin aika eri tavalla, ja meillä on ihan periaatetasollakin aika isoja erimielisyyksiä. Ihan mielenkiintoista toisaalta havaita, kuinka eri tavalla asioita voi kokea. :)
 
Tästä tässä pohjimmiltaan kyse onkin, siitäkin huolimatta että osittain vahingossa lipsuikin provoamisen puolelle :) Näemmä.
 
Osittain tuon varsinaisen 'plagiaatti-threadin' inspiroimana lähdinkin koko touhuun mukaan. Härskejäkin plagiaatteja toki löytyy, mutta en edelleenkään osaa nähdä juuri mitään sävellysteknistä plagiaattia niin vakavana rikoksena, että se oikeasti vaatisi oikeustoimia. Tuolta threadistakin löytyi melko kaukaa haettuja tapauksia, joihin oltiin valmiita puuttumaan kirveen kanssa.
 
Törkeämpänä pidän edelleenkin näitä alusta loppuun juttunsa apinoivia pikku-kobaineja ja muita sankareita, vaikka eivät koskaan menestyisikään. Tässä kohtaa voisin taas viitata henkilökohtaisiin edesottamuksiin (omiini ja muidenkin). Edelleenkin, jokainen yrittäkööt tehdä mitä parhaakseen näkevät. Oma tietoisuuteni kuitenkin katkaisee siivet yrityksiltäni kaupitella valjuja kopioita jo(i)stakin - tuollaista on jo enemmän kuin tarpeeksi.
 
Ei sillä, esim. Kobainkin varmasti oli vain yksi muiden joukossa, mutta hänen myötään siitä kaikesta tuli vahva tavaramerkki. Tällaisia tavaramerkkejä ei tietenkään ole mahdollista rekisteröidä niinkuin 'normaaleja palveluita' ym., mutta ainakin minun näkemykseni mukaan myös musiikin saralla tällaiset tapaukset olisi hyvien tapojen mukaan parempi jättää rauhaan, vähintäänkin heidän elin-/toimiaikanaan.
 
Tämän takia ymmärrän erittäin hyvin muun muassa taannoinen tapaus, jossa eräs artisti (kyllä, myöskin suuri suosikkini) haastoi autofirman oikeuteen. Pyysivät lupaa käyttää miehen ääntä mainoksessaan ja saatuaan kielteisen vastauksen, palkkasivat jonkin sortin imitoijan apinoimaan hänen soundinsa. Artisti muuten voitti oikeus-jutun, ja hyvä niin. Aiemminkin ko. artisti on ollut saman asian tiimoilta oikeudessa ja voittanut aina. Näissäkään kyse tuskin oli itse musiikin kopioinnista, vaan siitä että artisti haluaa 'pitää itsensä puhtaana', varjella luomustaan, joka on synnytetty muunkin kuin kahden kahvikupillisen ja jatsitupakin voimalla. Tätäkin muuten puitiin m.netissä ja myös vastaan asettuneita näkemyksiä esitettiin, hyvä juttu sekin. Ei minunkaan mielestä näihin kysymyksiin ole täysin mustavalkoista näkökantaa.
 
Taidat olla aika yksin tämän ajatuksesi kanssa. :)
 
Tämän suhteen kuitenkin olen edelleenkin jyrkästi eri mieltä tästä.
 
;)
 
***
 
Onko muuten Weezerin leiristä reagoitu mitenkään tähän itse Eriksson vs. Weezer -tapaukseen? En ole sen kummemmin seuraillut ko. tahoja.

Tämän suhteen kuitenkin olen edelleenkin jyrkästi eri mieltä tästä.
 
Jännä lause, mutta tulkitsen, että olet edelleenkin sitä mieltä, että pop-muusikoita ei voida pitää säveltäjinä, eikä edes muusikkoina. Jos nyt vieläpä oikein jyrkästi olet tätä mieltä, niin kuulisin mielelläni perusteluja off-topicoitumisenkin uhalla. :)

Ngh joo oli tämäkin päätynyt oikein Iltalehteen tms. En ole ko. biisejä kuullut, mutta jotenkin kummallinen lynkkausmentaliteetti täällä käynnissä. Näyttäkää/soittakaa minulle rockkappale, joka ei kuulosta joltakin toiselta kappaleelta.
 
Kyllähän tietyt elementit kiertävät, mutta että...
 
Plagiointisyytökset ovat kuitenkin suhteellisen vakavia. Mjoo ehkä minun pitäisi kuunnella nuo kappaleet ennen kuin avaan suuni.
 
Kannattaa tosiaan kuunnella, ei nuo ihan vahingonlaukauksia ole.
 
Mun toisella bändillä on saman niminen kappale kuin tuo "Ei se mennyt niin", mutta siihen se sitten jääkin. Nimi kai saa olla sama ennenku tulee turpaan:)