Rock, pop, alternative ›

2randpo: Pohdin jo vuosia sitten, että Smack ansaitsisi tarinansa tulevan kerrotuksi, joten hieno juttu tämä uusi kirja. Laitoin tilaukseen. Kuten jotkut muutkin jäsenet ovat maininneet, omatkin kuviot olivat aikoinaan osin samoissa pienissä piireissä. Minun tapauksessani Ranen ja Kartsan kanssa. Mutta ei siitä sen enempää.
 
Itsellä oli toisaalta hieman kaksijakoinen suhtautuminen bändiin, se kun oli huonoimillaan todella surkea ja sitten taas parhaimillaan todella ainutlaatuisen upea tuon aikaisissa Suomen oloissa.
 
Sitä "huonoimmillaan" osui paljon tohon On You-aikaan, koska bändi ei vaan ollut sillon kovin hyvä. Se ei tarkoita etteikö On You olis raivoa täynnä. Mutta aika karua ilmaisua oli toiminta siihen aikaan.
 
Cheri kertoilee Hessrissa omaa versiotaan tarinasta, mutta sillon aikanaan muistan bändin kertoneen että syyt erottamiseen olivat puhtaasti soittoon liittyviä. Minkä ymmärrän hyvin.
 
Kitarabändiksi Smackissa ei ollut kovin hyvät kitaristit. Niin se vaan on. Vaikka sillä ei hirveesti oo väliä kahen ekan levyn raivon kohdalla, niin musiikin kehittyessä olisi ollut erittäin on että ilmaisuun olis saanut soitannollista syvyyttä myös. Ymmärrän senkin, että Kinden soitto ei kaikkia lämmitä, mutta Smackin kapeassa ilmaisussa se oli se erottamaton asia, jota ei voinut vaihtaa toiseen.

Kitaristina jos funtsii Manchuriaa, niin hän pitää ilmaisun tiukasti kurissa, Mika pysyy tiukasti tyylilajissa eli katurockissa eikä lähde melodisille Andy McCoy-teille. Mikalla ja Antilla on erilainen lähestyminen, myös biisintekijänä. Andy sotkee Abbaa, Clashia ja itämaisuutta persoonalliseksi keitokseksi. Mika on puritaaninen, pysyy osana joukkoa eikä halua nostaa itseään. Mika olisi ehkä tarvinnut parikseen hyvän ja melodisen leadkitaristin, mitä aukkoa Rane ei ihan täyttänyt. Molempien tyyli on aika sama, komppipohjainen.
 
Vähät soolotkin ovat hyvin kurinalaisia, lähinnä ilmaisevat teemaa. Smackin koodi on se ettei bändissä ole staroja, ainoastaan tiukka ryhmä. Mikan soitto on perussettiä, ei mitään vaikeita juttuja mutta tiukkaa komppausta kyllä. Biisi on etualalla koko ajan, soitto palvelee tiukasti biisiä. Omalla tavallaan toimii. Punketiikkaa. Ei punkissa lähdetä omaa soittotaitoa esittelemään, vaikka sitä olisikin. Tulee tyylirikko. Luulen että yksi syy miksi Andy lähti Pellestä oli juuri, että hän halusi soittaa melodisempaa kamaa, olla stara.

shuffle: Kitaristina jos funtsii Manchuriaa, niin hän pitää ilmaisun tiukasti kurissa, Mika pysyy tiukasti tyylilajissa eli katurockissa eikä lähde melodisille Andy McCoy-teille. Mikalla ja Antilla on erilainen lähestyminen, myös biisintekijänä. Andy sotkee Abbaa, Clashia ja itämaisuutta persoonalliseksi keitokseksi. Mika on puritaaninen, pysyy osana joukkoa eikä halua nostaa itseään. Mika olisi ehkä tarvinnut parikseen hyvän ja melodisen leadkitaristin, mitä aukkoa Rane ei ihan täyttänyt. Molempien tyyli on aika sama, komppipohjainen.
 
Vähät soolotkin ovat hyvin kurinalaisia, lähinnä ilmaisevat teemaa. Smackin koodi on se ettei bändissä ole staroja, ainoastaan tiukka ryhmä. Mikan soitto on perussettiä, ei mitään vaikeita juttuja mutta tiukkaa komppausta kyllä. Biisi on etualalla koko ajan, soitto palvelee tiukasti biisiä. Omalla tavallaan toimii. Punketiikkaa. Ei punkissa lähdetä omaa soittotaitoa esittelemään, vaikka sitä olisikin. Tulee tyylirikko. Luulen että yksi syy miksi Andy lähti Pellestä oli juuri, että hän halusi soittaa melodisempaa kamaa, olla stara.
 
Paitsi että kahdella vikalla levyllä ilmaisu alkoi olla jo muuta kuin tuota kuvaamaasi. Ja ekalla levyllähän ei Ranea edes ollut.
 
Mun mielestä se komppaus ei ole mitenkään tiukkaa, mutta sensijaan se on just sitä mitä tossa kontekstissa, etenkin ekoilla lätyillä, kuuluukin olla.

Olihan se kuitenkin orkesteri jollaisia ei ainakaan maakunnissa yleensä nähty.
Maalaispoijaat katselivat suut ammollaan, että mitä että.
Kannattajakunta kuitenkin olivat pääosin jostakin Lepakon nurkilta.
 
Kirja pitänee kuitenkin ostaa

Pauli Lappalainen: Olihan se kuitenkin orkesteri jollaisia ei ainakaan maakunnissa yleensä nähty.
Maalaispoijaat katselivat suut ammollaan, että mitä että.
Kannattajakunta kuitenkin olivat pääosin jostakin Lepakon nurkilta.
 
Kirja pitänee kuitenkin ostaa
 
Lido tais myydä bändiä väkisin keikoille Dingon varjolla.
 
Toki vetihän noi festareillakin jne. Smackin oleminen liittyi sillon olemassa olleeseen tanssilavameininkiin, jossa bändit kiersi lavoja viikonloput, ja viikolla tais myös olla jotain ravintolakeikkoja tohon aikaan. Klubeja.
 
Nykyäån ei minkään bändin ole mahdollista tehdä tollasta määrää keikkoja. Tohon aikaan meininki oli aika eri, vaikka mun käsityksen mukaan kansaa meni keikoille paljon vaan siks että on keikka ja mentiin ihmettelemään. Sellanen valikoivuus ja laatutietoisuus ei ollu ihan samaa kun nyt. Tai eihän sitä nytkään ole, jengi menee kattomaan julkkiksia.

sirdickyj: Paitsi että kahdella vikalla levyllä ilmaisu alkoi olla jo muuta kuin tuota kuvaamaasi. Ja ekalla levyllähän ei Ranea edes ollut.
 
Kyllä se kolmoslevy on helvetin tiukkaa soittoa, sitä tarkoitin. Siis omassa kontekstissaan tietenkin, eihän tämä mitään progea ole. Ei debyyttikään mitään löysäilyä ole. Kitarasoundit eivät niin hyvät kolmosella kylläkään, surinalinjaa. Tykkään kyllä Kindestäkin, en osaa edes ajatella oikein koko bändiä ilman Kinden tykitystä.
 
Vika levy on sitten mitä on. Kuulostaa ettei bändillä ollut siinä vaiheessa enää oikein motivaatiota. Kolmoslevyyn ladattiin kaikki mitä lähti. Kolmoslevyn kitarasoundit ovat vähän huonot, mutta silti ihmettelen ettei se saanut suurempaa sukseeta globaalisti kuin mitä sai. Hyviä biisejä olisi tietysti voinut olla pari enemmän sillä. Eka biisi on helvetin hyvä, mutta olisi tarvittu samanlaisia vielä pari lisää sen perään.
 
Kirjassa näyttää olevan kivasti sivuja, ei mikään lehdykkä.

sirdickyj:
Nykyäån ei minkään bändin ole mahdollista tehdä tollasta määrää keikkoja. Tohon aikaan meininki oli aika eri, vaikka mun käsityksen mukaan kansaa meni keikoille paljon vaan siks että on keikka ja mentiin ihmettelemään. Sellanen valikoivuus ja laatutietoisuus ei ollu ihan samaa kun nyt.
 
Tästä olen samaa mieltä. Rock oli yleisesti mageeta, ei sen tarvinnut olla ihan justiinsa. Ei Smackilla varmaan helppoa ollut maakunnissa, niin stadilainen bändi soundiltaan ja olemukseltaan.

sirdickyj: Lido tais myydä bändiä väkisin keikoille Dingon varjolla.
 
Toki vetihän noi festareillakin jne. Smackin oleminen liittyi sillon olemassa olleeseen tanssilavameininkiin, jossa bändit kiersi lavoja viikonloput, ja viikolla tais myös olla jotain ravintolakeikkoja tohon aikaan. Klubeja.
 
Nykyäån ei minkään bändin ole mahdollista tehdä tollasta määrää keikkoja. Tohon aikaan meininki oli aika eri, vaikka mun käsityksen mukaan kansaa meni keikoille paljon vaan siks että on keikka ja mentiin ihmettelemään. Sellanen valikoivuus ja laatutietoisuus ei ollu ihan samaa kun nyt. Tai eihän sitä nytkään ole, jengi menee kattomaan julkkiksia.
 
Dingon keikkojen välissä noita pääasiassa oli.
 
Viikonloput tehtiin lavakeikkoja ja viikoilla nuorisotaloja, kouluja ja muita kuntien järjestämiä kekkereitä. Baarit tulivat vasta 80-luvun puolivälin kieppeillä. Klubeja ei oikeastaan ollut kuin muutamassa isommassa kaupungissa ehkä vajaa kymmenkunta koko maassa.

Pauli Lappalainen: Dingon keikkojen välissä noita pääasiassa oli.
 
Viikonloput tehtiin lavakeikkoja ja viikoilla nuorisotaloja, kouluja ja muita kuntien järjestämiä kekkereitä. Baarit tulivat vasta 80-luvun puolivälin kieppeillä. Klubeja ei oikeastaan ollut kuin muutamassa isommassa kaupungissa ehkä vajaa kymmenkunta koko maassa.
 
Tavastia, YO-talo Tampereella, Turussa Kåren, mitäs muuta?
 
Kyllä kasarin puolivälissä ainakin Stadissa oli nimenomaan klubeja, siis järkättyjä klubeja, tai oikeestaan kasarin lopulla.
 
Ysärin alun nousukaudella alko olla aika paljon kaikkea, vai oisko ollu niin että 91-92 homma alko jo kuihtua...niin se tais olla, ja kasarin vikoina vuosina oli kaikkein eniten yhtä sun toista.

sirdickyj: Tavastia, YO-talo Tampereella, Turussa Kåren, mitäs muuta?
 
Kyllä kasarin puolivälissä ainakin Stadissa oli nimenomaan klubeja, siis järkättyjä klubeja, tai oikeestaan kasarin lopulla.
 
Ysärin alun nousukaudella alko olla aika paljon kaikkea, vai oisko ollu niin että 91-92 homma alko jo kuihtua...niin se tais olla, ja kasarin vikoina vuosina oli kaikkein eniten yhtä sun toista.
 
Jyväskylässä Ilokivi, Oulussa Rattori-lupi ainakin. Ei voi muistaa enää kaikkia. Tuossa 80-luvun puolivälin jälkeen tuo järjestettyjen klubien ja ravintolakeikkojen määrä kasvoi ihan älyttömäksi ja sitten koitti romahdus kun mikään ei kannattanut. Samalla nuo nuorisotoimien ja kuntien järjestämät tapahtumat lopahtivat

sirdickyj: Tavastia, YO-talo Tampereella, Turussa Kåren, mitäs muuta?
 
Kyllä kasarin puolivälissä ainakin Stadissa oli nimenomaan klubeja, siis järkättyjä klubeja, tai oikeestaan kasarin lopulla.
 
Ysärin alun nousukaudella alko olla aika paljon kaikkea, vai oisko ollu niin että 91-92 homma alko jo kuihtua...niin se tais olla, ja kasarin vikoina vuosina oli kaikkein eniten yhtä sun toista.
 
Ainakin 93 saakka oli hyvin keikkoja pääkaupunkiseudulla. Toki riippui genrestä, mihin paikkoihin niitä sai myytyä. Pubityyppisiin mestoihin kasarin puoliväin jälkeen ei ollut mitään asiaa jollain AOR-tyyppisellä musalla. Sen aikaisesta metallista puhumattakaan. Vesan (jonka säkin tunnet) bändille yritin saada keikan esim. Michael's Music pubiin Pukinmäessä, missä meillä oli yhteen aikaan joka viikonloppu keikka. Ei toivoakaan, koska oli "väärää" musaa. Guitar Slingers Benin kanssa synty vasta sen jälkeen, mut nehän sai sit jo ihan kunnon keikkojakin ja tyylikin oli "oikea."

2randpo: Ainakin 93 saakka oli hyvin keikkoja pääkaupunkiseudulla. Toki riippui genrestä, mihin paikkoihin niitä sai myytyä. Pubityyppisiin mestoihin kasarin puoliväin jälkeen ei ollut mitään asiaa jollain AOR-tyyppisellä musalla. Sen aikaisesta metallista puhumattakaan. Vesan (jonka säkin tunnet) bändille yritin saada keikan esim. Michael's Music pubiin Pukinmäessä, missä meillä oli yhteen aikaan joka viikonloppu keikka. Ei toivoakaan, koska oli "väärää" musaa. Guitar Slingers Benin kanssa synty vasta sen jälkeen, mut nehän sai sit jo ihan kunnon keikkojakin ja tyylikin oli "oikea."
 
Velsa vai?
 
Music Pub otti bändejä ilmaseks, ja meininki oli kova. Sellanen mesta olis nykyäänkin erittäin ok. Varmasti olis tilausta.

sirdickyj: Velsa vai?
 
Music Pub otti bändejä ilmaseks, ja meininki oli kova. Sellanen mesta olis nykyäänkin erittäin ok. Varmasti olis tilausta.
 
Joo. Me saatiin safkat ja olutta ilman rajoitusta. Oltiin tietääkseni ainoa bändi tämmösellä diilillä. Velsan silloisen bändin basisti oli miksailemassa muutamalla meidän keikalla.

sirdickyj:
Nykyäån ei minkään bändin ole mahdollista tehdä tollasta määrää keikkoja. Tohon aikaan meininki oli aika eri, vaikka mun käsityksen mukaan kansaa meni keikoille paljon vaan siks että on keikka ja mentiin ihmettelemään. Sellanen valikoivuus ja laatutietoisuus ei ollu ihan samaa kun nyt. Tai eihän sitä nytkään ole, jengi menee kattomaan julkkiksia.
 
No joo, landella jengi kävi lavoilla, koska muutakaan ei ollut, osalle oli todellakin ihan sama, mikä bändi. Tosin kasarilla piti olla jo levyttänyt, 70- luvulla oli vielä mahdollista tehdä ihan cover-bändinä lavoilla keikkaa. Eli järkkäreille oli tarjontaa...
 
Smack tuli nähtyä -84 YLEN Härmärock-konsertissa, "lava-keikalla" 86 ja 87. Vuonna kaheksankuus tappelivat keskenään läpi setin, mutta seuraavana kesänä oli Jenkki-reissu juuri tulossa ja meininki kohdillaan. Rokkenroll.

Mä diggasin Smack On You:n lisäksi nimenomaan Radicalin pelkistetyn raakaa tuotantoa. Raitsikan melkein cleani Ampeg + joku räkkietuaste kaiketi siinä päällä. Manchurian SG Junior P90 kera, Marsun 2210:n läpi. 2210 oli ihme valinta sinänsä, etenkin kun skidinä yleisöstä tsiigaillen näytti, että se veti cleanin kanavan läpi (pieni punainen valo ei palanut tai toiminut). Sillä oli ennen Salvationia Gibson ES-347 ja Marsun 2203. Sori tästä kamakyttäyksestä, mutta pitihän sitä alta parikybäsenä ymmärtää, mistä soundi lähtee sormien lisäksi. Ranellakin oli 2210 Salvation aikoihin. Niistäkö se surina tuli aiemman ärjynnän sijaan (2203).
 
Kuitenkin, Radical hengittää kokonaisuutena rankasti. Maijanen tuotti ja muistaakseni Jimi Sumen äänitti.

Guildfinger: Sillä oli ennen Salvationia Gibson ES-347 ja Marsun 2203. Sori tästä kamakyttäyksestä, mutta pitihän sitä alta parikybäsenä ymmärtää, mistä soundi lähtee sormien lisäksi. Ranellakin oli 2210 Salvation aikoihin. Niistäkö se surina tuli aiemman ärjynnän sijaan (2203).
 
Stratollahan aluksi siirtyi soittamaan ja onhan se eri soitin se, SG:tä en muistanutkaan. Vaan toki vaikutteita piti tsekkailla. Jos jotain, niin Smackin backlinen sijoittelusta tuli kopsattua stackin paikka poikittain lavan reunalle. Toimi. 2203 JMP oli silloin, mutta hukattuahan tuo ysärillä sitten tuli, halvalla luovuin. Kaapeista myöhemmin paremmin jo euroaikaan nettosi...
 
Smack oli tällaiselle 70-luvun Aerosmithin diggarille oikeastaan ainoa jotenkin vertainen vastine "viiden miehen rockbändi" 80-luvun Suomessa. Myöhemmin tuli todettua, että enemmänhän MC5/Stooges- raivoa mukana oli. Ehkä hyvä niin, että nuo varsin selvät MC5-lainat ei häirinneet...

Nyt kun tämä itselle tuntemattomaksi jäänyt legenda saa tarinansa, niin oli pakko mennä vähän raapimaan pintaa Spotifyssa. Mitä tuli mieleen:
 
Run Rabbit Run: Nirvanaa ennen Nirvanaa
 
Jos sen erään coverin jättää pois niin onhan Smack mielenkiintoinen aikansa yhdistelmä. Olisihan sitä säröä saanut enemmänkin pedaaleilla, jos olisi ollut tarvetta.

Kirja puolivälissä, kun keksin käydä tiedustelemassa äksäkaupasta että mitä tilaukselle kuuluu. Olivat unohtaneet tilauksen, vaikka kävin paikan päällä sen Hakaniemessä tekemässä. "Ei muistettu laittaa siitä sulle meiliä". No, sattuuhan näitä.
Hyvä ja perusteellinen kuvaus se on. Tapahtumat jättävät lähes loputtomia tilaisuuksia jossitella, jos niin haluaa tehdä.
 
Cherin lähtö oli mielestäni ensimmäinen paha moka, mutta jos häntä ei enää itseäänkään hirveästi napannut uusi matsku jne, niin saattoivatko asiat mitenkään muuten mennäkään? Cheri oli imagollisesti niin iso osa bändiä. Se oli niin eri aikaa silloin. Periaatteessa jenkkeihin oli pitänyt lähteä jo ekan levyn jälkeen. Ei sellaista visiota ollut kellään ja tuskin olisi ollut siihen rahaakaan. Se oli silloin valtava kynnys.

Kyllähän Vesterisestä mahtoi tuntua hyvältä, kun HIM sai kultalevyn USA:ssa.
 
Meinaan vaan, että eivät oikein putkeen menneet Sepon aikaisempien bändien Amerikan reissut.

shuffle: Kirja puolivälissä, kun keksin käydä tiedustelemassa äksäkaupasta että mitä tilaukselle kuuluu. Olivat unohtaneet tilauksen, vaikka kävin paikan päällä sen Hakaniemessä tekemässä. "Ei muistettu laittaa siitä sulle meiliä". No, sattuuhan näitä.
Hyvä ja perusteellinen kuvaus se on. Tapahtumat jättävät lähes loputtomia tilaisuuksia jossitella, jos niin haluaa tehdä.
 
Cherin lähtö oli mielestäni ensimmäinen paha moka, mutta jos häntä ei enää itseäänkään hirveästi napannut uusi matsku jne, niin saattoivatko asiat mitenkään muuten mennäkään? Cheri oli imagollisesti niin iso osa bändiä. Se oli niin eri aikaa silloin. Periaatteessa jenkkeihin oli pitänyt lähteä jo ekan levyn jälkeen. Ei sellaista visiota ollut kellään ja tuskin olisi ollut siihen rahaakaan. Se oli silloin valtava kynnys.
 
Mulla jo loppåusuoralla.
 
Hyvää kelaa monelta kantilta, ja tosiasiassa bändi ihan itse ryssi kaikki asiansa.
 
Hyvä että Lidon poika on päässyt ääneen myös.
 
Salvationin soundien huonoutta taivastellaan, jne. Kuuntelin levyä, ja soundi tosiaan on aika erikoinen, mutta ei se levy siihen kaadu. Ja kuten Lidon poika sanoo, niin itehän ne sen levyn teki. Ja sillon olivat kyllä sauhunneet tosissaan tuotostaan itsekin.