Rock, pop, alternative ›

Röntgen-Jeesus: Tuli nähtyä otsikon bändi eilen Firenzessä. Ei sinällään mitään vikaa mutta ei kyllä nostattanut isommin mitään fiiliksiä. Ajoittain tuntui että homma lähtee hyvään nousuun mutta sitten meininki lässähti mm. useita minuutteja kestäneen basson pöristelyn myötä. Eikä ne soittaneet Schismiä. Tai ÆNEMAA. 3/5 keikka ja onhan Danny Carey omaa luokkaansa kannuttajana.
 
Setti vissiin elää, koska torstaina Budapestissa soittivat Schismin. Vähän oli ehkä tosiaan turhaa välinoodlailua ja vinguttelua, mutta noin yleisesti ei jääny kyllä yhtään harmittamaan.

Ainoa jota Toolista jaksaa jonkin aikaa kuunnella soolona on Danny Carey. Harmi että edellisellä levyllä päätään todella nostanut kitarasankarismi on levinnyt jo keikoille. Olisi Adam vaan pitäytynyt komppi- ja hämyhommissa ja keskittynyt biisinkirjoitukseen.

Careylle - tai todennäkösemmin kiertueen tuotantotiimille - kyllä plussaa siitä oivalluksesta, että rumpusoolosta tulee huomattavasti kiinnostavampaa seurattavaa, jos rumpalilla on kamera päässä. Kerrankin ei tullut mieleen, että pitäskö lähtee käymään kusella ja hakee lisää kaljaa.

Tuli kuunneltua tuo Fear Inoculum eka kertaa paluulennolla Suomeen ja sen jälkeen se onkin soinut useaan kertaan. Ois pitänyt tutustua biiseihin ennen keikkaa, tämähän on nimittäin hemmetin hieno kokonaisuus. Ei vaan keikalla ensi kertaa kuultuna lähtenyt aukeamaan.

Röntgen-Jeesus: Tuli kuunneltua tuo Fear Inoculum eka kertaa paluulennolla Suomeen ja sen jälkeen se onkin soinut useaan kertaan. Ois pitänyt tutustua biiseihin ennen keikkaa, tämähän on nimittäin hemmetin hieno kokonaisuus. Ei vaan keikalla ensi kertaa kuultuna lähtenyt aukeamaan.
 
Ennen ilmestymistä olin valmistautunut henkisesti pettymään eikä ennen levyn julkaisua singlenä julkaistu nimikkobiisi vielä aiheuttanut hurraahuutoja.
 
Sen sijaan levy paljastui nopeasti todella mainioksi tuotokseksi joka on julkaisustaan lähtien ollut aktiivisessa soitossa. Descending on pikku hiljaa noussut yhdeksi lempparibiiseistäni koko yhtyeen tuotannossa ja Pneuma on 2020-luvun Schism (noh, levy julkaistiin 2019, mutta vuosi sinne tänne).
 
Ainoastaan Culling Voices on jäänyt melko kädenlämpöiseksi tapauksessa. Biisissä tapahtuu omaan makuuni hyvin vähän mitään mielenkiintoista.

crestfall: Ennen ilmestymistä olin valmistautunut henkisesti pettymään eikä ennen levyn julkaisua singlenä julkaistu nimikkobiisi vielä aiheuttanut hurraahuutoja.
 
Sen sijaan levy paljastui nopeasti todella mainioksi tuotokseksi joka on julkaisustaan lähtien ollut aktiivisessa soitossa. Descending on pikku hiljaa noussut yhdeksi lempparibiiseistäni koko yhtyeen tuotannossa ja Pneuma on 2020-luvun Schism (noh, levy julkaistiin 2019, mutta vuosi sinne tänne).
 
Ainoastaan Culling Voices on jäänyt melko kädenlämpöiseksi tapauksessa. Biisissä tapahtuu omaan makuuni hyvin vähän mitään mielenkiintoista.
 
Mulla oli vähän samansuuntaiset fiilikset: jos nyt en ihan valmistautunut pettymään, niin ainakin sellanen "en tiedä mitä odottaa, joten en odota mitään" -meininki. Mut loppujen lopuksi tuosta on tullut ehkä jopa eniten kuuntelemani Toolin levy ja nimibiisistä yks kruununjalokivi bändin tuotannossa. Invincible ja 7empest on sit ne kaks muuta helmeä. Ei ne loputkaan toki huonoja oo.

Mulla oli kovat odotukset mutta kädenlämpöiseksi se jäi enkä ole hirveästi kuunnellut ekan vuoden jälkeen. Biisit on todella samanlaisia keskenään ja niistä puuttuu sekä räyhääminen että hissuttelu. 7empestin progeilut on jo vähän itsetarkoituksellisia. Mutta on siellä hyviä juttuja joka biisissä.

Exhausted: Biisit on todella samanlaisia keskenään ja niistä puuttuu sekä räyhääminen että hissuttelu.
 
Räyhäämisestä samaa mieltä, mutta sitä nyt en ole koskaan Toolin biiseistä varsinaisesti kaivannutkaan. Hissuttelua kyllä löytyy ihan riittämiin, kun monet ovat kritisoineet että biisit sopivat lähinnä joogastudioiden taustamusiikiksi. Omaan makuun hissuttelua on varsin passelisti.
 
7empestin progeilut on jo vähän itsetarkoituksellisia. Mutta on siellä hyviä juttuja joka biisissä.
 
Komppia molempiin.

Fear Inoculum on aivan jäätävän hyvä levy. Ei mulla muuta. Paitsi että huomenna lennellään Stokikseen Toolin keikalle. Ei vituta.

Pistin FI:n karvalakkimallin vinyylin tilaukseen vasta nyt kun Äxässä oli tuplaleimat. Ei ole tullut palattua tuohon levyyn sen muutaman pyöräytyksen jälkeen. Vitutti sen verran kun biisinkirjoitus ja Maynard oli jätetty takapenkille ja tilalla oli joka biisin lopussa olevia monen minuutin kitararunkkuja. Varsinkin 7empest on aika kiusallista kuunneltavaa. Muutenhan siellä olisi hyviä biisiaihioita aina noin 5-7 minuutin edestä per biisi.

Ihan ok on Fear Inoculum. Ei mikään mestariteos, mutta on siinä omat hetkensä. Nojaa liikaa siihen mitä on jo pari edellistä levyä ollut saundillisesti ja soitannollisesti, mutta toteuttaen sen kaiken vähän kehnommin. Harmi tosiaan että Maynard on vähän vedellyt tän vaan läpi. Toki ehkä musikaalinen anti on ajanut hänetkin vähän ahtaalle, kun samaa juttua jauhetaan useita minuutteja vähän vain varioiden. Ja en tiedä onko Carey löystynyt iän myötä, mutta vähän sinnepäin menevää groovailua aina välillä. Toki, livenä ovat levyn soittaneet ja saakin olla sellaista luontaista hengitystä. Mutta ensimmäinen levy missä vähän pistää korvaan jotkut fillit.
 
Pneuman suuruutta en ymmärrä, rasittava itseään toistava mammutti. Vähän kuin Jambi, mistä myös moni tykkää. Mut Descending on hieno biisi! Sekä Invincible toimii kohokohtana, vaikka ajautuukin vähän siihen samaan ympyräänsä missä yks idea kalutaan joka suunnasta loppuun.
 
Maynardin mukaan uusi olisi tekeillä, joten josko sitten tärähtäisi taas vähän vähemmän laahaavaa ja itseääntoistavaa materiaalia.

Osmo: Ihan ok on Fear Inoculum. Ei mikään mestariteos, mutta on siinä omat hetkensä. Nojaa liikaa siihen mitä on jo pari edellistä levyä ollut saundillisesti ja soitannollisesti, mutta toteuttaen sen kaiken vähän kehnommin. Harmi tosiaan että Maynard on vähän vedellyt tän vaan läpi. Toki ehkä musikaalinen anti on ajanut hänetkin vähän ahtaalle, kun samaa juttua jauhetaan useita minuutteja vähän vain varioiden. Ja en tiedä onko Carey löystynyt iän myötä, mutta vähän sinnepäin menevää groovailua aina välillä. Toki, livenä ovat levyn soittaneet ja saakin olla sellaista luontaista hengitystä. Mutta ensimmäinen levy missä vähän pistää korvaan jotkut fillit.
 
Pneuman suuruutta en ymmärrä, rasittava itseään toistava mammutti. Vähän kuin Jambi, mistä myös moni tykkää. Mut Descending on hieno biisi! Sekä Invincible toimii kohokohtana, vaikka ajautuukin vähän siihen samaan ympyräänsä missä yks idea kalutaan joka suunnasta loppuun.
 
Maynardin mukaan uusi olisi tekeillä, joten josko sitten tärähtäisi taas vähän vähemmän laahaavaa ja itseääntoistavaa materiaalia.
 
Pneumasta, no siis... https://www.youtube.com/watch?v=b3sEdST3D9E
 
En itsekään pitänyt ko. biisiä mitenkään erikoisena ennen tuon videon näkemistä. Varmasti biisistä löytyy analyyttisempiäkin videoita, mutta tuon myötä vasta kiinnitin ihan kunnolla huomiota tuohon, ja onhan se.
 
Kuuntelin tämän ketjun innoittamana Fear Inoculumin tänään, ja kyllähän se potkii pitkästä aikaa ihan kunnolla kovaa. Kuuntelin jatkeeksi sitten myös 10 000 Daysin ja Lateraluksen. Lateralus on edelleen oma suosikkilevy, ja yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni.

Oli kyllä jäätävän kova suoritus Tukholmassa eilen. Okei, se väliajan jälkeinen "soolo-osio" oli hieman turhahko, mut muuten kyllä hurmoksellista tuuppausta!
 
Jambi
Fear Inoculum
Rosetta Stoned (with Lost Keys intro)
Pneuma
Intolerance
Descending (With additional lyrics in final sections)
Schism (Extended)
The Grudge
 
Intermission
 
Chocolate Chip Trip
Flood
Invincible
Stinkfist

crestfall: Räyhäämisestä samaa mieltä, mutta sitä nyt en ole koskaan Toolin biiseistä varsinaisesti kaivannutkaan. Hissuttelua kyllä löytyy ihan riittämiin, kun monet ovat kritisoineet että biisit sopivat lähinnä joogastudioiden taustamusiikiksi. Omaan makuun hissuttelua on varsin passelisti..
 
Räyhääminen tuo dynamiikkaa, nyt Maynard laulaa levyn alusta loppuun melkein samalla intensiteetillä. Toki ymmärrän, ettei vanhalta enää lähde samaan malliin, mutta ees jotain? Ja musiikillinen hissuttelu puuttuu, siis Parabolin tai 10 000 Daysin kaltaiset biisit, joissa rummut tippuu useiksi minuuteiksi ja sitten vedetään taas täysiä. Joogastudiovertaus varmaan liittyy siihen että ei ole räyhäämistä, tollasta aika tasapaksua dynamiikkaa.

Tuomoo: Pneumasta, no siis... https://www.youtube.com/watch?v=b3sEdST3D9E
 
En itsekään pitänyt ko. biisiä mitenkään erikoisena ennen tuon videon näkemistä. Varmasti biisistä löytyy analyyttisempiäkin videoita, mutta tuon myötä vasta kiinnitin ihan kunnolla huomiota tuohon, ja onhan se.
 
Mulla kävi vähän samalla tavalla. Kaipa se kertoo jotain Careysta, että sitä ei edes huomaa millasta myrkytystä koko biisi on, ennen ku rupee oikeesti laskemaan.

Kävin tsekkaamassa Tukholmassa tuon Toolin livekunnon.
Komeat puitteet oli ja valoshow jättinäytön kanssa oli hienoa katseltavaa.
 
Ikävä kyllä, minulla ei tuo Fear Inoculum oikein iske ja siltä levyltä tuli HURJAT 5 kappaletta! Lähes kaikki kuiten yli 10min vetoja.
Melkein olisi toivonut enemmän sellaista "Greatest Hits"-tyyppistä settiä. Samanlaista kitinää tuntui kuuluvan useammasta suunnasta.
Sitten kun niitä Hittejä tuli niin meno kyllä aina parani.
 
Ammattimaisesti kyllä vetivät. Tosin Maynardin vokaalit useammassa biisissä niin efektoidut, että olivat pelkkää pörinää ja puuroa.
 
Joka tapauksessa, hienoa oli nähdä bändi!

Tuomoo: Pneumasta, no siis... https://www.youtube.com/watch?v=b3sEdST3D9E
 
En itsekään pitänyt ko. biisiä mitenkään erikoisena ennen tuon videon näkemistä. Varmasti biisistä löytyy analyyttisempiäkin videoita, mutta tuon myötä vasta kiinnitin ihan kunnolla huomiota tuohon, ja onhan se.
 
Katsoin tämän tuoreeltaan ja arvostus nousi kovasti Portnoytä kohtaan. Vaikkei saanutkaan biisiä haltuun niin, että olisi voinut soittaa sen alusta loppuun, oli tuo aivan älytön suoritus muutamassa tunnissa. Lisäksi diggasin ukon habituksesta.

Henri Henri Olavi: Katsoin tämän tuoreeltaan ja arvostus nousi kovasti Portnoytä kohtaan. Vaikkei saanutkaan biisiä haltuun niin, että olisi voinut soittaa sen alusta loppuun, oli tuo aivan älytön suoritus muutamassa tunnissa. Lisäksi diggasin ukon habituksesta.
 
Vähän mennee ehkä offtopicin puolelle, mutta hirveästi ei tule youtubesta mitään katsottua säännöllisesti. Tuota Drumeoa tulee aina tämän tästä katsottua, on monesti todella kiva katsoa kun tyypit vetää omia rumpusovituksia kappaleisiin, joita eivät tunne. Vastikään oli se joku tyyliin 13-vuotias tyttö soittamassa mm. Twisted Sisteriä, aivan jäätävän kova soittaja tuon ikäiseksi. Samoin Megadethin rumpalin suoritukset oli upeaa katseltavaa, kun tyyppi otti yhden kuuntelukerran jälkeen jonkun Killersin biisin haltuun, ja veti lennosta rummut siihen. Plus sitten se joku nainen soittamassa Slipknotia ja nuo Portnoyn videot ovat olleet melkoisia.
 
Kuuntelin tänään Fear Inoculumin oikein kunnolla ajatuksen kanssa, poislukien ne täyterölökappaleet, joita en ole ikinä jaksanut yhdelläkään levyllä. En ymmärrä noiden funktiota. Levyn nimiraita on aika löyhä veto, ja se lopun nopeampi rypistys on melkoisen vaivaannuttavan kuuloista. Mutta esim. Invincible on todella upea kappale.

Mä oon Toolin suhteen myöhäisherännäinen, oli mulla kyllä c-kasetilla joskus Undertow, mut eka ostamani Tool-levy oli Fear Inoculum. Siksipä varmaan kolahtikin niin kovaa nämä tän kiertueen kaks keikkaa mitkä näin.
 
Olen kyllä hankkinut koko katalogin haltuuni ja en kyllä ihan aina ymmärrä mikä tässä uudessa on niin kovin erilaista vanhaan verrattuna? Keikalla kyllä soljahtivat uudet vanhaan sekaan mielestäni sangen kivuttomasti ja jos tuo kaks tuntinen olis ollut pelkkää tykitystä, olisin varmaan tuupertunut. Suvannot olivat tarpeen (olen 55 v.!)
 
Lisään vielä huomion siitä, että olen suuri Rush-fani ja jos vaikkapa vertaa kasariRushia 70-luvun Rushiin, on ero sangen merkittävä. Toolin kohdalla muutokset tyylisuunnassa tai toteutuksessa ovat tähän verrattuna aika minimaalisia imho.

Mulla sama, että olen kuunnellut bändiä kunnolla vasta Fear I:n myötä. Loistava levy, mulle kävisi vaikka se, että vetäisivät keikalla kaikki tuon levyn biisit. Toki niitä vanhojakin voisin kuunnella...
 
Artturi: Mä oon Toolin suhteen myöhäisherännäinen, oli mulla kyllä c-kasetilla joskus Undertow, mut eka ostamani Tool-levy oli Fear Inoculum. Siksipä varmaan kolahtikin niin kovaa nämä tän kiertueen kaks keikkaa mitkä näin.
 
Olen kyllä hankkinut koko katalogin haltuuni ja en kyllä ihan aina ymmärrä mikä tässä uudessa on niin kovin erilaista vanhaan verrattuna? Keikalla kyllä soljahtivat uudet vanhaan sekaan mielestäni sangen kivuttomasti ja jos tuo kaks tuntinen olis ollut pelkkää tykitystä, olisin varmaan tuupertunut. Suvannot olivat tarpeen (olen 55 v.!)
 
Lisään vielä huomion siitä, että olen suuri Rush-fani ja jos vaikkapa vertaa kasariRushia 70-luvun Rushiin, on ero sangen merkittävä. Toolin kohdalla muutokset tyylisuunnassa tai toteutuksessa ovat tähän verrattuna aika minimaalisia imho.