Rock, pop, alternative ›

GrooverMan: It's Doom and Gloom baby!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=rPFGWVKXxm0
 
Pelaa mainiosti. Jagger kynäilly hyvät sanat ralliin.
 
Melkosen... mitäänsanomaton. Mutta ei umpihuono.

Paljonkohan tuossa rumpuraidassa on Charlieta jälkellä, aika yksitotista mätkyttämistä? Biisi on ihan ok, mutta toteutus melkoisen tukossa.
 
Onko tuossa Youtube-pätkässä levy-versio vaiko "radio mix"?: "The single was recorded in Paris and produced by longtime Rolling Stones producer Don Was, who has worked with the band on five previous albums (Voodoo Lounge/ Stripped/ Bridges To Babylon/ Licks Live/ A Bigger Bang), with the radio mix produced by Jeff Bhasker."

jra: Paljonkohan tuossa rumpuraidassa on Charlieta jälkellä, aika yksitotista mätkyttämistä?
 
Tätä mietin paljon itsekin. Tukkoinen, mutta ihan tiukka meininki ja toisaalta kelpo biisi, josta puuttuu kertsi.

jra: Paljonkohan tuossa rumpuraidassa on Charlieta jälkellä, aika yksitotista mätkyttämistä? Biisi on ihan ok, mutta toteutus melkoisen tukossa.
 
Onko tuossa Youtube-pätkässä levy-versio vaiko "radio mix"?: "The single was recorded in Paris and produced by longtime Rolling Stones producer Don Was, who has worked with the band on five previous albums (Voodoo Lounge/ Stripped/ Bridges To Babylon/ Licks Live/ A Bigger Bang), with the radio mix produced by Jeff Bhasker."
 
Eka kuuntelu kunnollisella äänentoistolla kyllä vähän masensi. Duunipaikan pikkupurkeissa ei (onneksi) kuuluneet noi rumpuloopit ja synat, jotka nimenomaan tukkii tota äänimaisemaa.
 
Positiivisena huomiona se, että varsinaiset rummut on jätetty tarkoituksella erittäin mopon kuuloiseksi. Kun olisivat tajunneet jättää ylimääräsen tilkkeen ja kilkkeen pois olis mukavan garage meininki biisissä.
 
Toinen plussapuolinen juttu on että biisi tuntuu paremmalta joka kuuntelulla, eihän siinä edelleenkään mitään sisältöä ole mutta mukavasti nostaa fiilistä ja tekee mieli ajaa kovaa autolla. Sanat on kans toimivat, erittäin dylanmainen laini: "I try to stay sober/ but I end up drunk".

Ei toi pöllömpi biisi ollu, plussaa siitä että on menevä ralli eikä mikää laahaus. Kertsi ei tosiaan ihan parhaimmasta päästä. Oli tää parempi mitä odotin.

Mä olisin juuri niin toivonut kunnon laahausta. Toi liika rokkaavuus oli se ainut mikä A Bigger Bangin pudotti mun mielestä klassikkoluokasta.

Ihan ok, jotain sen tyyppistä mitä odotinkin. Ehkä vähän turhan tukkoinen ja Charlien rummut olisi voinut jättää ilman muokkauksia. Myöskään synia ei olisi tarvittu, mutta muuten ihan ok biisi. Enemmän kyllä kiinnostaa tuo kokoelmalla oleva toinen uusi biisi, jonka nimi on One More Shot. Onkohan tarkoitettu eräänlaiseksi "joutsenlauluksi"?

Tykkään, mutta nyt 20.kertaa kuunneltua on selkeästi Jaggerin tekele ja ääni on mahtavassa kunnossa. Kitaroissa ei kuuluu mitään Wood/Richardsiin viittaavaa, kuin alun yksi riffi. Eikös Keef jo maininnut jossain ettei ole enään soittokunnossa ja pariin vuoteen suunnilleen skebaan koskenut?

Ovatkohan Keef, Ronnie ja Charlie edes mukan tossa uudessa biisissä? Parin kuuntelukerran jälkeen ei tunnu siltä. Aika epä-rollarimaiset soundit alun riffiä lukuunottamatta. Ovatkohan sitten tehneet niin että Keef on soittanut alkuun pätkän ja studioheput hoitaneet lopun?

Kyllähän se Jaggerillakin pysyy kitara kädessä varsin hyvin. Eikös siinä aikoinaan postatussa studiokuvassakin ollut ainoastaan Jagger kitaran kanssa.

Sen verran matalalla profiililla työstetty kipale ettei enää paljon Rollareilta kuulosta eikä ole kauhean hyväkään.

Jotenkin tässä artikkelissa huvittaa tuo henkilö jolle nuo huumeet on kuuluneet, tai enemmänkin kaverin nimi. Brian Jones :D
 
http://soundi.fi/node/14904/Mita-yh … lsonilla-Fiona-Applella-ja-Nellylla

Rollareitten albumit on täynnä keskinkertaisia yhdentekeviä biisejä, "Doom and Gloom" -rollaripastissi sopii hyvin niiden jatkoksi. Sitä ei kukaan viiden vuoden päästä hyräile aamusuihkussa, se on varmaa. "Let It Bleed" oli Rollareitten uran huipentuma. Sillä levyllä oli vain kaksi turhaa biisiä. Parhaimmillaan paras - huonoimmillaan aivan paska. Palstamillimetreissä mitattuna yksi merkittävimmistä rock-bändeista. Oasis ei ehtinyt edes kymmenesosaan.

Rodger: Rollareitten albumit on täynnä keskinkertaisia yhdentekeviä biisejä, "Doom and Gloom" -rollaripastissi sopii hyvin niiden jatkoksi. Sitä ei kukaan viiden vuoden päästä hyräile aamusuihkussa, se on varmaa. "Let It Bleed" oli Rollareitten uran huipentuma. Sillä levyllä oli vain kaksi turhaa biisiä. Parhaimmillaan paras - huonoimmillaan aivan paska. Palstamillimetreissä mitattuna yksi merkittävimmistä rock-bändeista. Oasis ei ehtinyt edes kymmenesosaan.
 
Tämä totta. Osa bändin viehätysvoimaa on mielettömän epätasainen tuotanto. Tänä päivänä suurin osa bändeistä on niin varovaisia että ääripäät jää kuulematta, tasavarmaa suoritusta sen sijaan piisaa. Kun HIMin pojat kertoo haastattelussa miten jollain levyllä otettiin riskejä, tarkoittaa se korkeintaan pientä tempomuutosta tavalliseen. Tai että biisi meni G:stä normaalin E:n sijaan. En halua mitään bändiä mollata, tää vaan kertoo niin isosta muutoksesta koko rock-genressä.

Rodger: Rollareitten albumit on täynnä keskinkertaisia yhdentekeviä biisejä, "Doom and Gloom" -rollaripastissi sopii hyvin niiden jatkoksi. Sitä ei kukaan viiden vuoden päästä hyräile aamusuihkussa, se on varmaa. "Let It Bleed" oli Rollareitten uran huipentuma. Sillä levyllä oli vain kaksi turhaa biisiä. Parhaimmillaan paras - huonoimmillaan aivan paska. Palstamillimetreissä mitattuna yksi merkittävimmistä rock-bändeista. Oasis ei ehtinyt edes kymmenesosaan.
 
Tässä uudessa ja vanhoissa keskinkertaisuuksissa on omasta mielestä se ero, että Rollareiden soitto onnistui aikaisemmin tekemään heikommastakin sävellyksestä tai luonnosmaisesta hutaisusta lähtökohtiaan selvästi paremman. Uutukaisessa ei tätä tekijää enää ole havaittavissa.

jra: Tässä uudessa ja vanhoissa keskinkertaisuuksissa on omasta mielestä se ero, että Rollareiden soitto onnistui aikaisemmin tekemään heikommastakin sävellyksestä tai luonnosmaisesta hutaisusta lähtökohtiaan selvästi paremman. Uutukaisessa ei tätä tekijää enää ole havaittavissa.
 
Yhdyn täysin tähän analyysiin. +

GrooverMan: Tämä totta. Osa bändin viehätysvoimaa on mielettömän epätasainen tuotanto. Tänä päivänä suurin osa bändeistä on niin varovaisia että ääripäät jää kuulematta, tasavarmaa suoritusta sen sijaan piisaa. Kun HIMin pojat kertoo haastattelussa miten jollain levyllä otettiin riskejä, tarkoittaa se korkeintaan pientä tempomuutosta tavalliseen. Tai että biisi meni G:stä normaalin E:n sijaan. En halua mitään bändiä mollata, tää vaan kertoo niin isosta muutoksesta koko rock-genressä.
 
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä. Osa rockin hienoudesta tulee juuri tietystä hulluudesta ja "reunalla roikkumisesta". Kokeillaan kaikkea. Kaiken ei tarvi olla puhdasta, tasaista ja varman päälle. Rollareissa on just se hienoa, että ei tiedä kaatuuko Keef rumpusetin päälle vai ei.

Jokos huomasitte uutiset loppuvuoden keikoista: Kaksi ensi kuussa Lontoossa ja kaksi joulukuussa USAssa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=dECLLKyfjm0

O2-keikan setti näyttäisi olevan jo tehty. Voi jessus mitä biisejä. Lady Jane, It's All Over Now, Can't Always Get What You Want, Not Fade Away, Route 66, BEAST OF BURDEN...
 
http://static.gigwise.com/gallery/9542127_RS1.jpg

Tsugu Way: Jokos huomasitte uutiset loppuvuoden keikoista: Kaksi ensi kuussa Lontoossa ja kaksi joulukuussa USAssa:
 
Lippujen hinnat ovat kylläkin törkeät: huonoimmat paikat 95 dollaria + käsittely yms. kulut ja parhaimmat paika "vain" 750 dollaria + käsittely yms. kulut.