Rock, pop, alternative ›

AlaE: Ketähän Nurmelaa tarkoitat?
 
Hämeentien laulavaa lakimiestä. Vai oliko se Nurminen?

Tai Numminen...http://www.youtube.com/watch?v=c_6T4CWdDBw&feature=related
 
Mistä päästäänkin takaisin itse asiaan...http://www.youtube.com/watch?v=f3zce3Eqjog
 
Tähän ne vuosikymmenet sitten loppuivat eikä tuohon mennyt kun vuosi ja vähän toista...
 
http://www.youtube.com/watch?v=vE27FYLFKaw

Kyllä herkälle menee... Toi Awful crime on ihan helmi. Jumalaut Järvinen!
http://youtu.be/HDnq9e5dLyc

Atomic Cafe: Tai Numminen...http://www.youtube.com/watch?v=c_6T4CWdDBw&feature=related
 
Mistä päästäänkin takaisin itse asiaan...http://www.youtube.com/watch?v=f3zce3Eqjog
 
Tähän ne vuosikymmenet sitten loppuivat eikä tuohon mennyt kun vuosi ja vähän toista...
 
http://www.youtube.com/watch?v=vE27FYLFKaw
 
En ole varmaan 20 vuoteen kuullut Joka kymmenettä vuotta. Muistin, miten mennään äidin hameen alle ja katsotaan sieltä isään.
 
Numminen on nykyisin aika pehmeä jänis. Ootteko kokeneet Nurmiota soolona viime aikoina? Mä olen. Helevetin hyvä.

Hamina on kaupunki, Hurriganes oli soitin- ja lauluyhtye.
 
http://www.yle.fi/radiosuomi/ohjelm … an_livea_vuodelta_1973_3025648.html

glx405: Hamina on kaupunki, Hurriganes oli soitin- ja lauluyhtye.
 
http://www.yle.fi/radiosuomi/ohjelm … an_livea_vuodelta_1973_3025648.html
 
Hamina on ympyränmuotoiseen asemakaavaan rakennettu vanha linnoituskaupunki.

Ja Viherin jumppasali oli vain jumppasali ja Hurriganesin keikka oli vain yks äänivalli - ei siitä kukaan mitään njuansseja huomannut - ehkä ei ollut edes tarvis!

glx405:
http://www.yle.fi/radiosuomi/ohjelm … an_livea_vuodelta_1973_3025648.html
 
Keep on knockin' jyräsi lähes punkmeiningillä. Toinen, missä oli Perfidia/Mr Big, ei nyt niin kauhean innostava ollut. Jos kolmas ja neljäs biisi ohjelmassa tuli, niin tietoisuuteni oli Nukkumatti laajentanut jo seitsemännelle galaksille.

"Bluesministeri: makustellaan Hurriganesin Haminan-liveä!"
http://areena.yle.fi/audio/1321303427863

BigPapa: Hamina on ympyränmuotoiseen asemakaavaan rakennettu vanha linnoituskaupunki.
 
Olenkin vähän ihmetellyt että ajaa siellä autolla ihan mihin vaan niin aina päätyy samaan paikkaan.

Atomic Cafe: Olenkin vähän ihmetellyt että ajaa siellä autolla ihan mihin vaan niin aina päätyy samaan paikkaan.
 
Sen vuoksi haminalaiset ovat pyörällä päästään.

velipesonen: Sen vuoksi haminalaiset ovat pyörällä päästään.
 
Oisko Hugo ja Pekka jääneet tuohon tilaan tuon Haminan keikan jälkeen ja miksei Henrykin. Jos ne keikkabussilla ei löytäneet ulos Haminasta, vaan aikansa pyörivät siellä.

groovieee: Ja Viherin jumppasali oli vain jumppasali ja Hurriganesin keikka oli vain yks äänivalli - ei siitä kukaan mitään njuansseja huomannut - ehkä ei ollut edes tarvis!
 
Olitko Viherin koulun keikalla? Sehän oli Ilen aikana, eiks niin? Paa vähän muisteloita jos viittit.

rheinone: Olitko Viherin koulun keikalla? Sehän oli Ilen aikana, eiks niin? Paa vähän muisteloita jos viittit.
 
No siitähän on jo melkein neljä vuosikymmentä aikaa, ei sitä enää näin vanhana jaksa muistaa ja aikahan kultaa (vääristää) muistot kuiteskin. Saundithan olivat varmaan persiistä (vanhan jumppasalin akustiikka tuskin oli parhaimmista päästä) ja sen ajan äänentoistokamojen taso taisi olla niinkuin vähän sinnepäin. Mutta silti: "aim ö roudranöö hanii, juu käänt piit mii"...ja joka Remun fillin jälkeen tahti vain tiivistyi.

Onks jengi lukenu Honey Aaltosen rustaamaa "Cisse" kirjaa? Hyvä että semmonenkin on tehty. Ikävän vähän mitään musiikillista muisteltavaa Cisseen liittyen siitä löytyy.
 
Tosin eihän Remustakaan mitään musiikillista muisteltavaa ole, mutta muinainen "Poika varjoiselta kujalta" eteni makeesti Remu-kielellä.
 
Hepposta tarinaahan tosta Cissen stoorista sit lopulta löytyy, en tiä sit mitä kerrottavaa siitä alamäestä on, Ganesin jälkeisestä ajasta.

sirdickyj: Onks jengi lukenu Honey Aaltosen rustaamaa "Cisse" kirjaa? Hyvä että semmonenkin on tehty. Ikävän vähän mitään musiikillista muisteltavaa Cisseen liittyen siitä löytyy.
 
Tulihan tuo kirja luettua. Kovin alakuloinen vire siihen tietysti tuli 80-luvulla Cissen alamäen alkaessa ja Hurriganesin lopetettua. Honey Aaltonen lausahti itsekin esipuheessaan jotakin siihen suuntaan, ettei meinannut ensin millään suostua tekemään kirjaa Cissestä juuri noiden surullisten viimeisten vuosien takia. Teki sitten kumminkin, kun oli kovasti pyydetty.
 
Musiikillista sisältöä en kirjasta paljon odottanutkaan, sillä Cissehän oli tunnettu enemmänkin bändin show-miehenä kuin muusikkona. Jonkin verran puhutaan hänen bassoistaan ja plektran käytöstä, mutta sekin todetaan, ettei hän juurikaan kiintynyt soittimiinsa. Bassot vaihtuivat uran varrella vähän samaan tahtiin kuin sussutkin takahuoneessa, eikä Cisseä kiinnostanut niistä paljon huolehtia.
 
Cisse jätettiin pois myös biisien sävellystiedoista 70-luvun lopulla. Liekö hänen panoksensa sillä puolella kovin suuri koskaan ollutkaan?

groovieee: No siitähän on jo melkein neljä vuosikymmentä aikaa, ei sitä enää näin vanhana jaksa muistaa ja aikahan kultaa (vääristää) muistot kuiteskin. Saundithan olivat varmaan persiistä (vanhan jumppasalin akustiikka tuskin oli parhaimmista päästä) ja sen ajan äänentoistokamojen taso taisi olla niinkuin vähän sinnepäin. Mutta silti: "aim ö roudranöö hanii, juu käänt piit mii"...ja joka Remun fillin jälkeen tahti vain tiivistyi.
 
Kiitos. Nuoruuden asuinseutua, kato. Itsekin oon vetäny samassa jumppasalissa keikan, mutta 10 vuotta myöhemmin. Ei muuten paljoo nykybändit jumppasaleissa soittele.
 
Tänään sain hankittua Hamina Liven. Kivahan tota on kuunnella jo ihan sen takia että Alppu on kovassa vedossa.

rheinone: Itsekin oon vetäny samassa jumppasalissa keikan, mutta 10 vuotta myöhemmin.
 
Kehtaatko kertoa bändin nimen - ehkä olen kuullutkin sitä tai siistä!
 
Mielenkiintoista on, että nykyään Viheri on enemmänkin taidepainoitteinen oppilaitos, mitä se ei todellakaan ollut seiskyt-luvulla - itseasiassa oikestolaisempaa skolea ei niihin aikoihin tainnut olla missäänpäin Suomea!

groovieee: Kehtaatko kertoa bändin nimen - ehkä olen kuullutkin sitä tai siistä!
 
Mielenkiintoista on, että nykyään Viheri on enemmänkin taidepainoitteinen oppilaitos, mitä se ei todellakaan ollut seiskyt-luvulla - itseasiassa oikestolaisempaa skolea ei niihin aikoihin tainnut olla missäänpäin Suomea!
 
Paan pikaviestiä.

Cisse -kirja on yksi palanen suomalaista kirjoitettua rockhistoriaa ja kuvaa tietyllä tavalla sen raadollisuutta. Luin sen viime viikolla.
 
Itselleni Cisse kirja ei aiheuttanut suunnatonta wow-elämystä. Kirjasta kumpuaa fiilis, että opus on kirjoitettu melko nopealla aikavälillä tukeutuen lähinnä ns. varmojen lähteiden muisteluihin ja loput on vedetty hihasta. Lieneekö kirjoittajalla ollut jo Hurriganes -kirjan kaltaisen loistoteoksen myötä paukut lopussa tiedonhankinnan suhteen - mene ja tiedä?
Mielikuvitukseen pohjautuneet kohtaukset olivat sinänsä uskottavasti käsikirjoitetut Cisse Häkkisen ympärille, mutta mielestäni silti laimentaen kirjan kertomusta suomalaisen rockscenen peruspilarin tarunhohtoisesta basistista.
Olihan pohjalla aiemmin ilmestyneet Hurriganes ja Albert Järvinen kirjat, jotka pohjautuivat faktasisältöön, paikoin erittäinkin yksityiskohtaisella tasolla. Ehkä alitajuisesti odotin, että myös Cisse Häkkisestä kertova kirja olisi samaan tyyliin kirjoitettu.
 
Kirjan lukemisen myötä entistä enemmän vahvistuneen käsitykseni mukaan Cisse oli Hurriganesista esiintymislavan ulkopuolellakin se bändin liikkuvin kaveri, hahmo joka mielellään istahti lähimpään kapakkaan parille tuopille keräten pelkällä olemuksellaan hetkessä ympärilleen ihmisiä, joita ei suinkaan hätistellyt etäämmälle. Tämän asian valossa olisin toivonut kirjalta enemmän erilaisten Cissen parissa vaikuttaneiden ihmisten muistelmiin pohjautuvia tarinoita, sellaisia joilla mielikuvitukseen perustuneet osuudet olisi voitu korvata autenttisemmalla materiaalilla.
 
Lisäksi itseäni Cisse-kirjassa häiritsi kuvamateriaali, joka ei seurannut kirjan tarinan aikakausien mukaisessa järjestyksessä. Toisinsanoen kirjan kuvat oli lätkitty sivuille piittaamatta siitä oliko kuva edes samalta vuosikymmeneltä kuin tarina juuri sillä kohdin eteni.
 
Siitä olin kuitenkin hyvilläni, että kirjasta saa mainion kuvan Cisse Häkkisen luonteesta, joka vaikuttaisi olevan juuri sitä mitä hänestä on aina kerrottu; 100% fiiliksellä elävä hyväntahtoinen jeesmies jolle maistui viina, naiset ja moottoroidut kulkupelit.
Kirjan lukeminen pisti myös ajattelemaan viihdemaailman raadollisuutta, jossa hyvät jätkät eivät eläkeikää saavuta ja huippuvuosien luottofrendit kaikkoavat pankkitilin saldon myötä tuoreempien heppujen seuraan vieden tuolitkin mennessään lähibaarin pöydän ympäriltä.
 
Mutta kuolinvuoteellaankin Cisse oli hyvä jätkä. Piti lupauksensa. Ei kuollut ennen joulua.