Rock, pop, alternative ›

Minä onnistun pitämään Purplesta kaikkien kitaristien kanssa. Blackmoresta minun on kuitenkin sanottava, että minun makuuni mies on suoraan sanottuna onneton livesoittaja. Minua ei kiinnosta soolot, esiintyminen, karisma tai muukaan vastaava, sillä niillä ei pelasta pätkääkään, jos nöyryys ei vaan riitä komppaamiseen. Tuosta tietyn nöyryyden puutteesta RB on täydellinen esimerkki. Pidän paljon enemmän hyvistä bändisoittajista, kuten Morse, joka tietää milloin on oma ja milloin muiden vuoro olla valokeilassa.
Toisaalta sitten taas joskus ärsyttää Morsen tilusoolot...
 
j.

Oletteko menossa konserttiin 12. tai 13. päivä ensi kuuta? Mitkä odotukset?
 
Kyllä olen 13. päivän. Aika kovat odotukset siihen nähden, mitä biisejä ovat kuulemma soitelleet. Vähän enemmän erikoisuuksia kaivataan kuitenkin 40-vuotisen uran juhlistamalle kiertueelle. Kyllähän se on varmaa aina, että Strangerssit, Lazyt ja Smoket ym. sieltä tulee... Eikä se Gillankaan ole 2000-luvulla huonosti vetänyt. Korkeinta falsettia vaan jää pois. Morsesta olen aina tykännyt erittäin paljon ja mielenkiintoista päästä katsastamaan myös Aireyta. Money talksin saisivat Rapturelta soittaa, tosin taitaa jäädä haaveeksi.

jos nöyryys ei vaan riitä komppaamiseen.
 
Nyt jos jonkinlaista esimerkkiä/perustelua saisi tästä. On kyllä sellanen väite jota mä en allekirjoita ollenkaan.

Nyt jos jonkinlaista esimerkkiä/perustelua saisi tästä. On kyllä sellanen väite jota mä en allekirjoita ollenkaan.
 
On väitteessä totuuspohjaa kyllä. Pahimmat esimerkit löytyy mielestäni 80-luvun Purple-livetallenteista, jossa komppaamisen sijaan kitara pahimmillaan vinkuu feedbackiä tai sit se häröilee muuten taustalla =)
 
Ei se silleen oo mielestäni muutenkaan ollut "kova" komppailemaan livenä, jos vertaa miten studiossa hommat hoidettu. Voi oikeastaan sanoa, et se livenä se lähinnä maalailee omiaan siellä taustalla, noin kärjistettynä.
 
(mua sen komppaamisen tapa/tyyli/yms. ei kuitenkaan häiritse ollenkaan :-) )

On väitteessä totuuspohjaa kyllä. Pahimmat esimerkit löytyy mielestäni 80-luvun Purple-livetallenteista, jossa komppaamisen sijaan kitara pahimmillaan vinkuu feedbackiä tai sit se häröilee muuten taustalla =)
 
Tismalleen! Syleillään! Juurikin nuo 80-luvun livet mulla oli mielessä. Täysin päättömiä hälyääniä pahimmillaan.
 
Tuossa nyt yksi esimerkki:
http://uk.youtube.com/watch?v=VzaEPPyxa5k
Riffi soitetaan, mutta laulusäkeiden alla ihan puuta heinää. Ja sen lisäksi vielä aivan kauhea soolo!
 
j.

Tismalleen! Syleillään! Juurikin nuo 80-luvun livet mulla oli mielessä. Täysin päättömiä hälyääniä pahimmillaan.
 
Tuossa nyt yksi esimerkki:
http://uk.youtube.com/watch?v=VzaEPPyxa5k
Riffi soitetaan, mutta laulusäkeiden alla ihan puuta heinää. Ja sen lisäksi vielä aivan kauhea soolo!
 
j.
 
ritchie blackmore-blacknight- kirjassa on juttua tuosta keikasta ja yleisesti siitä että bändi oli huonossa vedossa tuon kiertueen keikoilla,soundit on kyllä ihan perseestä,tunnustettakoon.
cozy powell sanoi blackmoresta:Ritchie`s the kind of guy that one night he`ll play absolutely brilliantly and the other night he wont be bothered,and if he`s not in the mood he won`t play particularly that great,and he won`t go on and do an encore.That`s Ritchie and that`s why Ritchie is Ritchie.
kuvastaa hyvin R.B:n persoonaa ja tuo keikka on varmaan se huonompi keikka.

Ritchie`s the kind of guy that one night he`ll play absolutely brilliantly and the other night he wont be bothered,and if he`s not in the mood he won`t play particularly that great,and he won`t go on and do an encore.That`s Ritchie and that`s why Ritchie is Ritchie.
 
Noniin noniin, näinhän se menee.
 
Tämähän koskee myös miehen sävellystyötä: Albumeille syntyy upeita klassikoita ja sitten yllättäen voi tyylitaju pettää täysin.
 
Mutta että "onneton livesoittaja" koska "nöyryys ei vaan riitä komppaamiseen". Voihan himpskatti! ;)
 
Jotkut soittajat kykenevät tasaiseen keskitiehen, jotkut taas käyvät rajoilla. Toisista tulee legendoja, jotka inspiroivat sukupolvia. Toisista soittajia, jotka kykenevät tasaiseen keskitiehen.
 
Mutta ei se mitään, komppaaminenkin on ihan OK.

Tismalleen! Syleillään! Juurikin nuo 80-luvun livet mulla oli mielessä. Täysin päättömiä hälyääniä pahimmillaan.
 
Tuossa nyt yksi esimerkki:
http://uk.youtube.com/watch?v=VzaEPPyxa5k
Riffi soitetaan, mutta laulusäkeiden alla ihan puuta heinää. Ja sen lisäksi vielä aivan kauhea soolo!
 
j.
 
Paskapuhetta. Ei tossa kitaralla mitään "komppia" tarttekaan soitella. Pääriffi tulee niinkuin pitää, se riittää. Soolossa ihan perus Ritchietä. Muutenkin varmaan motivoi vetää tota biisiä...
 
Blackmoren ei tartte kuin heiluttaa piuhaa, se on niin kova jätkä. Ei siinä tarvii mitään nöyrää komppikitaristia näytellä, kun ei se ole semmonen ollut koskaan.

Paskapuhetta. Ei tossa kitaralla mitään "komppia" tarttekaan soitella. Pääriffi tulee niinkuin pitää, se riittää. Soolossa ihan perus Ritchietä. Muutenkin varmaan motivoi vetää tota biisiä...
 
Blackmoren ei tartte kuin heiluttaa piuhaa, se on niin kova jätkä. Ei siinä tarvii mitään nöyrää komppikitaristia näytellä, kun ei se ole semmonen ollut koskaan.
 
vaikka Ritchie soittelisi pelkkiä perskarvoja,kuuntelisi sitä mielummin kuin jotain turbokuningasta.

vaikka Ritchie soittelisi pelkkiä perskarvoja,kuuntelisi sitä mielummin kuin jotain turbokuningasta.
 
Joo sori. Tosiaan, olin unohtanut, että Blackmore on kanonisoitu eikä häntä saa arvostella.
 
j.

Minä onnistun pitämään Purplesta kaikkien kitaristien kanssa. Blackmoresta minun on kuitenkin sanottava, että minun makuuni mies on suoraan sanottuna onneton livesoittaja. Minua ei kiinnosta soolot, esiintyminen, karisma tai muukaan vastaava, sillä niillä ei pelasta pätkääkään, jos nöyryys ei vaan riitä komppaamiseen.
 
Mitä vittua sä höpötät? Tsekkaas nyt koko Purplen tuotanto läpi, ja etsi sieltä biisejä, joissa ylipäänsä ON komppikitara.
 
Richie ei kompannut, ei juri ikinä, levyilläkään. Se on nimenomaan se Puprplen juttu, Lord hoiti basistin kanssa rytmiikan ja Ricardo soitteli riffinpätkiä ja sooloja päälle. "Nöyryys"? My ass, olis hyvä tajuta jostain jotain, ennenkuin lähtee kirjoittelemaan tämmösiä.
 
Ja ei, Blackmore ei ole pyhgä lehmä.

Nyt jos jonkinlaista esimerkkiä/perustelua saisi tästä. On kyllä sellanen väite jota mä en allekirjoita ollenkaan.
 
Mä allekirjoitan, paitsi tuon nöyryyden osalta, kun ei noissa biiseissä mitään rytmikitaraa juuri ole.

Tsekkaas nyt koko Purplen tuotanto läpi, ja etsi sieltä biisejä, joissa ylipäänsä ON komppikitara.
 
No vaikka tuossa esimerkin Smoke On The Waterissa. Kerro sinä minulle joku esimerkkibiisi, jossa ei ole.
 
j.

No vaikka tuossa esimerkin Smoke On The Waterissa. Kerro sinä minulle joku esimerkkibiisi, jossa ei ole.
 
j.
 
Tosson Highway Star kitararaidat:
 
http://silviodante.1g.fi/musiikki/
 
Onko komppia vai ei? No, sitä en osaa sanoa mut perkeleen hieno soolo on.

Minusta juurikin mm. Highway Starissa on juurikin aika vahva komppaus (puhutaan siis studioversioista) ;).
 
Vaikka isot pojat meuhkais mitä, kyllä Purplen piisien studioversioissa on kaikissa jonkinlainen looginen komppikitara-osuus (jonka puutteesta tai liiasta rönsyilystä ja maalailuista livevedoissa koko juttu lähti kaiketi liikkeelle)

Onko komppia vai ei?
 
No ei oo kun ei tiiä siun salasannaa.

No vaikka tuossa esimerkin Smoke On The Waterissa. Kerro sinä minulle joku esimerkkibiisi, jossa ei ole.
 
j.
 
ainoita, joissa on kunnollinen, ja merkitsevä komppikitara, on "Maybe I'm a Leo", eli siinä kitara soittaa rytmiä. Mun mielestä, muutenhan Ritchie veteli yksittäisiä nuotteja ja riffejä.
 
Esim. Burn, siinähän kitara nimenomaan huitoo jotain sinnepäin (joskin vitun hyvin) laulusäkeiden alle, samoin mun mielestä Smokessa on juurikin tuollainen "komppiraita" kuin tossa parjatussa näytteessä, jos sitä haluaa kompiksi sanoa.
 
Lay down, stay down, ei mitään erityisen markkeeraavaa komppiraitaa, Fireball samoin, kompin soittaa Lord ja Glover. Onhan noita.

Minusta juurikin mm. Highway Starissa on juurikin aika vahva komppaus (puhutaan siis studioversioista) ;).
 
Vaikka isot pojat meuhkais mitä, kyllä Purplen piisien studioversioissa on kaikissa jonkinlainen looginen komppikitara-osuus (jonka puutteesta tai liiasta rönsyilystä ja maalailuista livevedoissa koko juttu lähti kaiketi liikkeelle)
 
Juuri tätä yritin selittää.
Highway Starin studioversiossa nimenomaan on Blackmoreksi jopa yllättävän tanakkaa kitarointia.
Lay Down, Stay Downissa kitara soittaa koko ajan käytännössä samaa kuin basso. Minun mielestäni se on silloin komppikitara. Sen merkittävyys onkin sitten henkilökohtainen asia.
Burnin laulusäe nyt on minun mielestäni muutenkin vähän huono esimerkki kenenkään komppaamisesta.
 
Ei minua haittaa niinkään se, jos RB jättää niitä komppeja soittamatta, vaan se, että niiden tilalle ilmaantuu pahimmillaan suoraan sanottuna pelkkää paskaa. Tokihan mies on soittajana juurikin sellainen luonnonlapsi, että tänään vedetään mitä sattuu, huomenna täydellisesti.
 
Juuri tämän threadin takia kuuntelin yhtä niistä paskoista oikein julkaistuista keikoista, eli Live At The NEC -levyä. Se nyt on ehkä hiukan epäreilu esimerkki, koska bändi oli jo hajoamispisteessä ja Blackmorea ei ilmeisesti juurikaan homma kiinnostanut. Kuitenkin keikka piti soittaa ja Highway Starilla lähdettiin. Bändi soittaa introa pirun pitkään. Kun Blackmorea ei näy eikä kuulu, lähdetään liikkeelle sitten ilman. Tuosta versiosta kyllä huomaa, että juuri tässä biisissä on merkittävä komppikitara. Blackmore tulee mukaan sopivasti omaan sooloonsa. Sitä ennen toki kuullaan jo pätkä "jotakin" soittoa. Oma soolo soitetaan, sitten alkaa se Lordin kanssa yhteinen tilusoolo. Puolessa välissä Blackmore alkaa vetämään sitä väärin, ja lopettaa soiton taas kohta kokonaan. Viimeisessä laulusäkeessä Blackmore kyllä komppaakin taas. Sitten lähtee Black Night, mutta ei Blackmore jaksa sitäkään ihan alusta soittaa. Minun mielestäni tuo nyt vaan on pelkkää paskaa kitarointia.
 
Kaikki tietävät, että mies pystyy niin halutessaan soittamaan mitä tahansa, mutta ei monesti vaan viitsi, vaan roiskii sinne mitä sattuu. Jos ei se nyt johdu siitä nöyryyden puutteesta, niin ei sitten.
 
j.

Voikos tästä tehdä sitten johtopäätöksen että jos et ole nöyrä kitaristi niin olet auttamatta onneton kitaristi? Monissa bändeissä on erikseen komppikitaristi ja soolokitaristi (tunnetuin ja mielestäni paras esimerkki tästä on mielestäni ac/dc). Purplessa ja Rainbowssa ei ja muistaakseni olen jostain lukenutkin että Blackmore mieluusti antaa kosketinsoittajan ikään kuin hoitaa ne komppaushommat. Onko se muuten väärin oppien mukaan? Mielestäni juuri se tekee osaltaan DP:n ja Rainbown musiikista niin hienoa kun kitaralla soitellaan kaikenlaisia juttuja taustalla eikä vaan sitä peruskomppia ja kerran biisissä soolo.
 
Toisaalta ovatkohan kaikki nöyryyden ylistäjät tutustuneet Blackmore's nightiin? Voihan olla myöskin niin että herra on vanhetessaan tullutkin nöyremmäksi eikä olekaan enää niin paska kitaristi?

Highway Starilla lähdettiin. Bändi soittaa introa pirun pitkään. Kun Blackmorea ei näy eikä kuulu, lähdetään liikkeelle sitten ilman. Tuosta versiosta kyllä huomaa, että juuri tässä biisissä on merkittävä komppikitara. Blackmore tulee mukaan sopivasti omaan sooloonsa.
 
Samanlainen versio aiheesta on Come Hell or High Water:lla. Liekkö ihan normiveto siis, että RB tulee sitten kun tulee. Eikös se vietellyt enimmäkseen omissa oloissaan ne keikat.