Rock, pop, alternative ›

http://en.wikipedia.org/wiki/Ian_Paice
 
Hoh, Suomen ja brittien Wikissä eri päivämäärät!

Ilta-Sanomat uutisoi: "Smoke On The Waterin" riffi onkin kopio!
 
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1558109
 
Blackmorehan on tuota plagiointia lähentelevää vaikutteiden ottoaan käyttänyt useissa Purplen biiseissä, esim. Black Night ja Child in Time ovat molemmat jollain tapaa plagioituja.
 
Mielipiteitä?

^ Onhan Stoogesin Loose myös sama riffi, eri tempossa vain. Sekin tehty mielestäni pari vuotta aikaisemmin. Noita plagiointeja on niin paljon, ettei minua ainakaan haittaa vaikka smoke on the waterissa olisikin varastettu riffi. Jos vaikka pictures of homen pää riffi olisi varastettu, niin sitä en kyllä sietäisi.

Joo, eipä tuo yllätys ole, vaikka vähän olisi tähänkin jotain tarkoituksella lainaillut :-)
 
Juju onkin mielestäni siinä, että Blackmore osaa jalostaa köykäisestäkin (hehe) materiaalista mitä hienoimpia juttuja.
 
Hitto kun oon miettinyt pääni puhki, tämän SmokeOnTheWater-"kohun" innoittamana, että mistäköhän se "Burn"-riffi olikaan saanut ideansa.. Kerran kauan aikaa sitten RadioMafian aikaan eräässä Klaus Flamingin Purple-spesiaalissa se taisi jopa soittaa sitä "alkuperäistä" juttua, joka oli muistaakseni jollain sellolla/jousisoittimilla soitettu...
 
Muistaako kukaan vanhemman polven Purple-fanaatikko kenties tästä mitään? Vai oonko taas kuvitellut omiani.. :-D

Joo, eipä tuo yllätys ole, vaikka vähän olisi tähänkin jotain tarkoituksella lainaillut :-)
 
Juju onkin mielestäni siinä, että Blackmore osaa jalostaa köykäisestäkin (hehe) materiaalista mitä hienoimpia juttuja.
 
Hitto kun oon miettinyt pääni puhki, tämän SmokeOnTheWater-"kohun" innoittamana, että mistäköhän se "Burn"-riffi olikaan saanut ideansa.. Kerran kauan aikaa sitten RadioMafian aikaan eräässä Klaus Flamingin Purple-spesiaalissa se taisi jopa soittaa sitä "alkuperäistä" juttua, joka oli muistaakseni jollain sellolla/jousisoittimilla soitettu...
 
Muistaako kukaan vanhemman polven Purple-fanaatikko kenties tästä mitään? Vai oonko taas kuvitellut omiani.. :-D
 
George Gershwin - Fascinating Rhythm taitaa olla riffin lähde. Tuosta alta yksi versio Gillanin veroisella lavakoreografialla..
 
http://www.youtube.com/watch?v=lXXC-F2DP9E&feature=related

George Gershwin - Fascinating Rhythm taitaa olla riffin lähde. Tuosta alta yksi versio Gillanin veroisella lavakoreografialla..
 
http://www.youtube.com/watch?v=lXXC-F2DP9E&feature=related
 
Joo, tuohan se taisi ollakin jonain versiona (siinä Klasun ohjelmassa). Kiitoksia!
 
Silkkaa neroutta saada tuollaisesta(kin) idea yhteen parhaimmista riffeistä ikinä. Eipä olis itellä tullu mieleen..

Deep Purple on hyvä, ihan yllättäen. Blackmore on nimenomaan kuningas. Hänen aikanaan Purple oli täydellistä ja soittotyyli on sellainen, mikä näkyy, jopa nykyään Blackmore's Nightissa. Rainbow'sta pidän myös, mutta siinä se paras kausi rajoittuu oikeastaan vaan siihen Dio-eraan. Purplen klassisuuteen kyllä tarvitaan Gillan ja Glover, mutten näe niiden puuttumistakaan ongelmana, koska Hughes-Coverdale -jutut ovat toimineet.
 
Pidän kyllä ihan nyky-Purplen tuotannosta ja useistakin aikakausista tasapuolisesti, mutta luonnollisesti eniten kuuntelen MKII:sta ja MKIII:sta eli klassisia kokoonpanoja, siis kyllä David Coverdalenkin aikana tuli klassikkoja. Joe Lynn Turnerista en kehtaa mitään sanoa, ei kovin parasta se biisi materiaali silloin (Rainbow'ssa laulajana toimii), mutta Rod Evansin kausi on silti eniten pimenossa. Niin miksi just se eka? Ehkä se, että siitä minulle käteen vaan se yksi cover noin pääpiirteissään. Ja minä olen varmaan outo, että Whitesnake-fanina pidän silti enemmän Coverdalen Purple-touhuista kuin miehen itse myöhemmästä bändistä.
 
Livenä vielä jokseenkin toimivaksi bändiksi on todistettu, mutten tiedä vieläkään, menenkö tällä kertaa. Eihän siinä ole Blackmorea, jonka olen kyllä onneksi nähnyt muualla, mutta kun en ikäni puolesta ole kulta-aikoja nähnyt, jaksan vielä katsoa vanhoja miehiä.

huh huh, tuli ostettua Live in London ja tämä kilpailee tottumisen jälkeen Made in Japanin kanssa. Tottumista vaati tuo Hughesin ja Coverdalen livelaulanta, joka on välillä aika erilaista studioon verrattuna - Kyllä se Gillan edelleen se ykköslaulaja on :) Levy on kuitenkin täysi 5/5.
 
Fireball taaskin oli pienoinen pettymys, tuo "progeilu" noin voimakkaana ei oikein istu bändiin. Levyn olen kylläkin kerinnyt vasta pari kertaa kuunnella ja toisella kerrallakin autossa, joka ei ole paras mahdollinen paikka kuunnella...
 
Jännä muuten miten nopeasti siirryin Rainbowista Purple faniksi ja vieläpä levyjäkin kertynyt hirmusella vauhdilla viime aikoina :s
 
Mun mielestä Fireball on aivan helvetin kova levy, kovempi kuin In Rock =) Burn on kyllä helvetin kova myös, ehdottomasti purplen parhaita... Machine head on kuitenkin kovin! =)
 
Coverdale on ehkä jopa parempi laulamaan kuin Gillan, vaikka pidän kyllä eniten Gillanin aikaisesta purplesta, kummallista...

Mun mielestä Fireball on aivan helvetin kova levy, kovempi kuin In Rock =) Burn on kyllä helvetin kova myös, ehdottomasti purplen parhaita... Machine head on kuitenkin kovin! =)
 
Coverdale on ehkä jopa parempi laulamaan kuin Gillan, vaikka pidän kyllä eniten Gillanin aikaisesta purplesta, kummallista...
 
Mun mielestä taas Gillan on noin sataviisikymmentätuhattakuusikymmentäkolme kertaa parempi laulaja kuin Coverdale. :)
 
Ostin tässä tuon bändin debyyttilevyn ja täytyy sanoa että pidän siitä paljon enemmän kuin esim. Stormbringeristä. Vaikka laulaja onkin Evans eikä The almighty Ian.
 
E: typo yms.

Kun nyt kerran makuasioista on alettu puhumaan niin lisätäänpä omakin mielipide ketjuun...
 
Gillan on Purplen laulajista se ainoa oikea, menee meikäläisen TOP3 laulajien joukkoon ehdottomasti. Coverdale sen sijaan ei mahdu Top10:kään vaikka ihan mieluusti mk III:a ja Whitesnakea kuuntelenkin. Mk I:n levyistä taasen pidän parhaimpana kolmatta levyä (onkohan sillä virallista nimeä laisinkaan?). Nostan sen jopa Purplen parhaimpien studiolevyjen joukkoon (In rock, Fireball, Burn) vaikka tyyliltään erilainen onkin. Turha kai mainitakaan että ykkösenä on tietysti Machine head.

Gillan ja Coverdale taas menee mulla hyvinkin tasoihin kummankin edustaessa TOP-5 suosikki laulajiani :)

Gillan ja Coverdale taas menee mulla hyvinkin tasoihin kummankin edustaessa TOP-5 suosikki laulajiani :)
 
Erilaiset lähtökohdat herroilla ja silleen...
 
Gillan on "vanhan" rockin eli Little Richardin & co:n jäljillä, kun taas Coverdalen tyyli Purplen aikoina oli enemmän britti-bluesin pohjalta tuollaista Paul Rodgers-tyylistä. Vaan molempi parempi. :)

Erilaiset lähtökohdat herroilla ja silleen...
 
Gillan on "vanhan" rockin eli Little Richardin & co:n jäljillä, kun taas Coverdalen tyyli Purplen aikoina oli enemmän britti-bluesin pohjalta tuollaista Paul Rodgers-tyylistä. Vaan molempi parempi. :)
 
Kumpikin on siis omassa tyylissään kirkkainta kärkeä :) Coverdalen livekunto on ainakin 70-luvulla ollut Gillania huonompi, mutta sanatpa on sentään yleensä muistanut. Melkein tasoissa ovat siis livenäkin...

Coverdale iskee ehkä paremmin juuri sen Blues-roso äänensä takia. Koska rakastan bluesia =)
 
Tosin Gillan sopii purpleen paremmin, vaikka Burn onkin tiukka tekele...

Ostin ton Montreaux DVD:n on bändi hyvässä kuosissa........

Ostin ton Montreaux DVD:n on bändi hyvässä kuosissa........
 
Kyllä, ehdottomasti. Gillan toki ei, mutta se on ollut tiedossa. Ihan anteeksiannettavasti ukko vetää kyllä tossakin, ei silti.

Kyllä, ehdottomasti. Gillan toki ei, mutta se on ollut tiedossa. Ihan anteeksiannettavasti ukko vetää kyllä tossakin, ei silti.
 
Gillanilla on oikea attityydi...8D

Gillanilla on oikea attityydi...8D
 
Täytyy sanoo että joskus on keikalla vituttanu ku Gillan heittää jotkut vanhat rallit ihan läskiks. On tullu vähän semmonen olo ett aliarvioiko toi arrogantti sälli yleisöään. Muuten joo, huumoria ja rentoa meininkiä pitää toki olla messissä.

Coverdale on ehkä jopa parempi laulamaan kuin Gillan, vaikka pidän kyllä eniten Gillanin aikaisesta purplesta, kummallista...
 
Näin juuri. En ole kylläkään täysin varma, kumpi on loppujen lopuksi se ihan selkeästi paras laulaja, mutta Coverdalella on jotenkin kirkkaampi ja kuulaampi ääni. Myönnän kuitenkin, että molemmilla oikeastaan oli ne äänet, Coverdalekin on käheytynyt ja keikoilla huomaa varmasti vaikeuksia äänen käytössä. Sama ongelma toki on Gillanillakin, mutta viime keväänä yllätyin jopa, että ääni tuntui riittävän (oikeastaan Highway Starissa se näytti vain tökkivän, mutta biisi meni ihan mallikkaasti sekin) keikalla. Minulle Gillan on vaan se "oikea" laulaja Purplessa ja sen aikaisesta pidän enemmän.
 
Mitä nyt tuohon Gillanin esiintymiseen tulee, niin ärsyttää kun katselin noita settilistoja. Pitäisi olla vielä juhlavuosi, muttei mitään yllätyksiä siinä, hymph. Gillan ei toki aloittanut -68 mutta silti, olisi voinut eri aikakausien biisejä vetää eikä aina niitä väkinäisiä juttuja, mutta kun herraa ei kuulemma huvita opetella uusia biisejä keikoille.

Täytyy sanoo että joskus on keikalla vituttanu ku Gillan heittää jotkut vanhat rallit ihan läskiks. On tullu vähän semmonen olo ett aliarvioiko toi arrogantti sälli yleisöään. Muuten joo, huumoria ja rentoa meininkiä pitää toki olla messissä.
 
Blackmorehan on tarjonnut tätä Gillanin pelleilyä syyski siihen, että ei itsekään viitsinyt soittaa kunnolla aina. Jos ei muutkaan viitti vetää hyvin, niin ei sit hänkään.
 
Coverdale-aikana ei huonoa meininkiä ole kuultavissa ainakaan live-tallenteista Ricardon osalta. Last Concert in Japan sitten on "hiukan" surullisempaa hommaa, siinä Bolin asialla.