Rock, pop, alternative ›

Samanlaista se suomalainen yleisö on kaikilla ns. aikuisbändien ja artistien keikalla. Eli pidättyväistä. Kai sitä heilumista pidetään teinien touhuina, mikä on vähän hölmöä. Tuolla permannolla oli kyllä jengi mukana ihan ok.

Olitteko siinä oikealla puolella ~3-5 rivin paikkeilla?
 
Kakkosrivissä aika lähellä oikeaa laitaa.

Katsomossa 119 (lavasta katsottuna keskellä oikealla) koimme ainakin suuria hankaluuksia soundien suhteen. Kitarat ja synat peittivät kovimmillaan alleen kokonaan rummut ja basson. Ylipäänsä huonojen soundien takia keikasta jäi paljon huonompi maku kuin Globenin keikasta 2004. Kitarat otti korviin niin perkuleesti ja silikonitulpilla kuunneltuna meni hieman liian vaimeaksi. Hankala keikka.

Ylipäänsä huonojen soundien takia keikasta jäi paljon huonompi maku kuin Globenin keikasta 2004.
 
Itsellä just soundien puolesta päinvastainen kokemus. Globenissa oli paikka ylälehtereillä sivussa ja soundi oli aika puuroa, Hjallissa oltiin takakatsomossa, ja sinne tuli aika nätisti.

Hienoa oli. En jaksa analysoida nyt muuta, mutta ainoa miinus tulee soundien puuroisuudesta ainakin katsomossa 315. Bassoa ei oikeen meinannut kuulla. Loistava keikka muuten tietysti.

Meidän paikoilla katsomossa 110, eli lavasta vasemmalle sivussa ennen kaarretta, matalat äänet (basso, tomit ja bassarit) puurotti pahasti. Skreeniltä näki kuinka Geddyn sormet kävi kuin viimeistä päivää mutta kuului vain tasaista murinaa. Harmi. Aleksin kitara kuullosti välillä kuin hammaslääkärin poralta. Juttelin parin kaverin kanssa tauolla joilla oli paikat permannolla, ja he sanoivat että ei ongelmia soundin suhteen. Ongelma lienee yleinen hallikeikoilla, soundia ei voi mitenkään saada hyväksi koko saliin.
Mutta oli se ehdottomasti kuitenkin kokemisen arvoinen keikka. Bändi soitti antaumuksella vaikka takana jo kohtuu pitkä rundi ja ukoillakin jo ikää jonkin verran. Yleisö lämpesi melko hitaasti johtuen ikärakenteesta ( pääasiassa miehiä 40+v.). Itselleni uusi tuotanto oli välillä aika pakkopullaa vanhoja helmiä odotellessa, ei silti kyllä uudellakin levyllä on pari vetävää raitaa. Näytti minusta että orkesterikin innostui enemmän vanhoja hittejä soitellessa, esim. Spirit of Radio, Tom Sawyer ja encoren One little victory, Passage to Bangkok ja sokerina pohjalla YYZ. Tätä kirjoittaessakin suupielet nousevat vielä virneeseen ja päässä soi "Living in the limelight, The universal dream, For those who wish to seem...."
Rock on RUSH!

Kyllä tuo 40+ ikä-arviosi on aikalailla ylimitoitettu. Meitä oli kahdeksan, ja keski-ikä ehkä 30. ;)
 
Sanoisin, että yleisön keski-ikä keikalla oli suunnilleen 35. Aika paljon oli 20+ porukkaa, mutta myös jopa yli viisikymppistä jengiä.

Setti oli seuraavanlainen:
 
Setti 1:
1. Limelight
2. Digital man
3. Entre nous
4. Mission
5. Freewill
6. The main monkey business
7. A larger bowl
8. Secret touch
9. Circumstances
10. Between the wheels
11. Dreamline
-----------------------------------
Setti 2:
1. Far cry
2. Working them angels
3. Armor & sword
4. Spindrift
5. The way the wind blows
6. Subdivisions
7. Natural science
8. Witch hunt
9. Malignant narcissism
10. Drum solo
11. Hope
12. Distant early warning
13. The spirit of radio
14. Tom Sawyer
-----------------------------------
Encore:
- One little victory
- A passage to Bangkok
- YYZ
 
Oma fiilis nousi kattoon jo alussa kun soittivat muutaman ei-niin-tunnettu-biisi-suosikkini (Digital man & Entre nous). Muutenkin oli biisilistaa laitettu uusiksi rankalla kädellä verrattuna R30-kiertueeseen. Snakes & Arrows oli tietenkin pääosassa, mutta kyllä yhdeksän biisiä uusimmalta levyltä on jo liikaa näinkin pitkän uran tehneeltä yhtyeeltä. Toisaalta, myös Permanent waves ja Moving pictures kuultiin molemmat lähes kokonaan (4 kuudesta biisistä ja 4 seitsemästä) ja ihan alkupään levyt sekä 90-luku olivat aikalailla paitsiossa. No, R30 olikin läpileikkaus bändin koko urasta. Soundit oli kyllä aika puuroiset, yläkatsomoon kuului bassostakin lähinnä huminaa, ja yksittäiset bassonuotit piti melkein kuvitella... mutta hieno keikka oli kyllä, Geddyn takana olleet leivinuunit leipureineen ja videopätkätkin (mm. SouthPark- versio Tom Sawyerista) huvitti... Yleisö oli tosiaan melko väsynyttä, Subdivisions taisi saada suurimmat aplodit ja siitä lähtien ihmisetkin oli loppuun asti jotenkuten mukana.
 
Kiitos ukoille!

Mikä se OIKEA tapa nauttia keikasta on jos kerran yleisö oli niin kovin väsynyttä? Heilua ympäriinsä kuin keskivertokänninen lätkäfani? Vai moshata kuin eka kertaa keikkaa katsomaan päässyt teini? Eiköhän se ole kuitenkin ihan jokaisen oma asia, miten keikasta nauttii. Tänään olen väsynyt hiukan lyhyiden unien takia, mutta eilen en myönnä olleeni väsynyt vaikka varmaankin kuuluin tuohon väsyneeseen yleisöön.
Marko

Mahtava keikka tosiaankin.

Meininki yleisössä oli taas lievästi sanoen puisevaa. Vitutti.

H-permannolla oli soundit kohillaan mutta tällainen persjalkainen ei nähnyt mitään muuta ku skriinit, ja heti kun yritti mennä eteenpäin kattomaan niin oli järkkärit narisemassa, ens kerralla jos permannolla on merkityt paikat niin menen suosiolla katsomoon. Yhteenveto: Bändi toimi, keikka oli hyvä, näkyvyys perseestä.

Mikä se OIKEA tapa nauttia keikasta on jos kerran yleisö oli niin kovin väsynyttä? Heilua ympäriinsä kuin keskivertokänninen lätkäfani? Vai moshata kuin eka kertaa keikkaa katsomaan päässyt teini? Eiköhän se ole kuitenkin ihan jokaisen oma asia, miten keikasta nauttii. Tänään olen väsynyt hiukan lyhyiden unien takia, mutta eilen en myönnä olleeni väsynyt vaikka varmaankin kuuluin tuohon väsyneeseen yleisöön.
Marko
 
Näin itsekin kelaan joka sanan. Minua ei heilututtanut tai tapututtanut yhtään, siitä huolimatta nautin keikasta kovastikin.
 
Muutenkin tällainen rock-rituaali on vähintäänkin hassu tapaus:
- kotona valitaan se vanhin Rush-kiertuepaita: Signals-paita = hyvä ihminen, R30 = ei-niin-hyvä-ihminen
- otetaan pohjia
- ostetaan uusin kiertuepaita ja vaihdetaan se miestenvessassa, jossa näytetään lievästi karvainen olutmaha muille
- otetaan 4 jekkua ja kaksi tuoppia ennen ekaa settiä
- tullaan vähän myöhässä permannon riville 6
- soitetaan kaverille Rushin soidessa taustalla
- lähetetään kommunikaattorilla heti pätkä youtubeen kesken setin
- mylvitään ja tönitään, ollaan rock-konsertissa
- puolivälissä ekaa settiä alkaa pohdinta siitä, miten rakko kestää
- sitten jonotetaan permannon vessaan 11 minuuttia
- äkkiä 2 jekkua ja tuoppi
- takaisin vähän myöhässä ja koko rivi väistäköön Minua
- otetaan kommunikaattorilla kuvia aina kun on hienot valot, mutta auttamatta tilanne on ohi kun kamera on käyttövalmis
- v*tuttaa kun eivät soittaneetkaan toisia enkoreja ja salin siivousvalot syttyivät
- käydään yhdellä vielä arenan ravintolassa
- lopulla rahalla ostetaan kiertuevihkonen
- jäädään näyttäytymään pääuloskäynnin eteen odottamaan joitain puolituttuja, joita koskaan ei tullut
- lähtään takaisin kimppakyydillä Vantaalle
 
Rock-rituaali rocks!

Monen, monen vuoden odottelun jälkeen odotukset keikasta olivat minulla korkealla ja siihen nähden jouduin pettymään surkeiden soundien takia (katsomo 305), soitto tuntui kulkevan vaikka rumpukomppi oli välillä vähän väsyneen oloista, pääsiköhän klikki karkuun toisinaan, en tiedä.
 
Annan soitolle arvosanaksi 9-, soundeille 5+.
Settilistaa lienee turha senkummemmin arvostella, bändihän sen saa päättää mielensä mukaan.
 
Kannattaisi muuten junioreiden ymmärtää, että aikuiseen ikään ehtineet ihmiset osaavat nauttia asioista ilman helvetillistä meuhkaamistakin: aikuinen pidättyvyys ei ole merkki mistään tympeydestä tai flegmaattisuudesta.
...eikä vanha ihan tosiaan jaksa...

Kannattaisi muuten junioreiden ymmärtää, että aikuiseen ikään ehtineet ihmiset osaavat nauttia asioista ilman helvetillistä meuhkaamistakin: aikuinen pidättyvyys ei ole merkki mistään tympeydestä tai flegmaattisuudesta.
...eikä vanha ihan jaksa...
 
Juurikin näin,ja hyvinpitkälti myös Jazzmiehen kommenttiin voin yhtyä.

Hyvä keikka. Olin lavalta katsoen oikealla sivulla siellä ylhäällä. Bassot jylisi aika paljon, mutta tulpat vaimensi aika sopivasti soundeja. Selvän kyllä sain. Hienosti soittivat hyviä biisejä ja vielä jalka nousi sedillä hyvin. Valoshow oli näyttävä ja hyvä fiilis halki koko keikan. Yleisön vaisuudesta en sitten osaa sanoa. Sieltä ylhäältä kun katseli permannon meininkiä, niin kyllä siellä minun mielestä oltiin hyvin mukana. En sitten tiedä onko Suomessa jo totuttu liikaa tähän hevikeikka-meininkiin, että pitää olla vitunmoista riehumista että on "messissä". Rush on kuitenkin bändi jota tullaan kuuntelemaan. Peartin rumpusoolo oli aika hassu. Siinä vaiheessa kun setti kääntyi ja alkoi tulemaan sähkörumpupauketta niin tuli kyllä ekana mieleen joku kummeli-meininki.
Lopullinen fiilis jäi mainioksi kyllä.

Pari huomiota eilisestä:
 
Olikohan kitaran mykistymiseen syynä hetkeä aiemmin pamahtaneet pommit? Ennen räjäytystä sinne kitarakaappien taakse säntäsi teknikko. Liekö unohtanut jotain kriittistä räjäytysalueelle ja muisti asian juur ennen pommeja..
 
Encore tauolla kirjoitti joku virveliin terveiset Niilolle "Go home jne.."
 
Geddy piti "Kunnon kansalainen" T-paitaa koko keikan. Senhän voisi ottaa uudeksi Rush fanituotteeksi. Sanoma taitaa kuulua johonkin aatteeseen. En tunne.
 
Uudempia biisejä oli setissä yli oman kestorajan. Onneksi ei ollut covereita kuten Kluubenissa. Odotus oli myös, että olisivat antaneet kananpaistokaappien sisällöstä jotain yleisölle kuten aiemmin (R30) keikan ajan pyykinkuivatusrummuissa pyörineet T-paidat.
 
p.g. erotitko epätarkkuuksia Neilin soitosta?
 
-m

Encore tauolla kirjoitti joku virveliin terveiset Niilolle "Go home jne.."
 
Koko stoori oli "Glad this shit is over, now go home!"

Geddy piti "Kunnon kansalainen" T-paitaa koko keikan. Senhän voisi ottaa uudeksi Rush fanituotteeksi. Sanoma taitaa kuulua johonkin aatteeseen. En tunne.
 
p.g. erotitko epätarkkuuksia Neilin soitosta?
 
Geddyn paita oli miehen oma ostos Helsingin kaupunginmuseon "Kunnon kansalainen" -näyttelystä, jossa hän kävi sunnuntaina.
 
Professorin soolon aikana parit kapuloiden yhteen kolahtamiset olivat about ainoat "epätarkkuudet". Niilo on kone.

Tuo "Go home" taisi olla jonkinlaista itseironiaa ja liittyi varmaankin siihen loppupätkään, joka näytettiin ruudulta encoren jälkeen. Siinähän Geddyn esittämä skotti toteaa tasan saman lauseen.
 
Kieltämättä yllätyin kun yleisössä ei kukaan pogoillut tai karjunut biisien mukana, liekö Rush in Rio-dvd:tä tullut katseltua sitten liikaa...bändissä ja soitossahan ei meinaan ollut mitään vikaa, ja olihan keikalla aika spontaaneja innostumishetkiäkin mitkä puhuivat sen puolesta että porukka nauttii :) (esim. riemastus kun Lifeson palaa lavalle vaffari ehjänä, Geddyn heiluminen videokameran kanssa, se tietty kohta Spirit of Radiossa jossa studioäänitykseenkin on laitettua hurraamista taustalle jne...)

H-permannolla oli soundit kohillaan mutta tällainen persjalkainen ei nähnyt mitään muuta ku skriinit, ja heti kun yritti mennä eteenpäin kattomaan niin oli järkkärit narisemassa, ens kerralla jos permannolla on merkityt paikat niin menen suosiolla katsomoon. Yhteenveto: Bändi toimi, keikka oli hyvä, näkyvyys perseestä.
 
H-permannolta samat fiilikset. Soundit kohallaan (mitä nyt parissa kohtaa kitarasoundit puuroutuivat johtuen lähinnä kaiun määrästä). Itselläni oli myös vaikeuksia abaut 170 senttisenä nähdä lavalle. Varpaillaan seisten näki onneksi muutakin kuin skriinit (onneksi pohkeeni ovat rautaa).
 
Kaverin kanssa oltiin varmaan ainoat ainakin siinä H-permannolla jotka taputti ja huusi. Anteeksi jos joku häiriintyi kovasti. Oli vaan niin vitun hyvä.