Rock, pop, alternative ›

Käsittämättömän upeaa musiikkia ja suorastaan hävyttömän hieno on tämä spessupainos. Ei jumalauta minkä tekivät! Suomeen keikalle ja äkkiä.

Heavy Metal Machine: Käsittämättömän upeaa musiikkia ja suorastaan hävyttömän hieno on tämä spessupainos. Ei jumalauta minkä tekivät! Suomeen keikalle ja äkkiä.
 
Tuskin ihan heti tulevat, kun juuri räimivät läpi Euroopan-kiertueen.
 
Tai no, mistäpä sitä tietää.

crestfall: Tuskin ihan heti tulevat, kun juuri räimivät läpi Euroopan-kiertueen.
 
Tai no, mistäpä sitä tietää.
 
Niinhän nuo kävivät, mutta nyt on käsissä sellainen tuotos jota kehtaa rundata pitempäänkin. Jenkkirundin jälkeen pitkälle maailmankiertueelle isoilla areenoilla. Hartwalilla nähdään!

Huhujen mukaan jenkkilässä olisi kiertue nyt loppuvuodesta Killing Joken kanssa. Hajapäiviä epävirallisesti jo varmistunut. Eiköhän 2020 nähdä bändi taas Euroopan puolellakin kerta Maynard siirsi Puscifer hommat vuoteen 2021.

Juurihan bändi kävi Suomessa edellisen albumin turneella, ja sitä edellisen :D

Siellähän tuo on Spotifyssa.
 
Puolivälissä mennään ja ensimmäisinä fiiliksinä on, että rauhallisinta ja progressiivisinta Toolia ikinä. Todella viipyileviä ja kikkailevia biisejä. Dannyn perkka/sähkörumpu/samplerivalikoima on laajempi kuin koskaan, ja lisäksi kahdessa biisissä on ollut selvä syntikkasoolo. Kukahan ne on soittanut? Pneumassa kitara on pois sen kohdalla, Invinciblessa rummut.
 
Välillä tulee ehkä vähän semmonen Tool plays Tool -fiilis, mutta on hienojakin hetkiä. Varmasti aukeaa useammalla kuuntelulla.
 
EDIT: Descending alkoi viestin lähettämisen hetkellä, ja tässä tuntuisi olevan enemmän klassikon ainesta, tai ainakin helpommin aukeava biisi.
 
EDIT2: Culling Voicesissa oli hyvää himmailua ja 7empest oli taas vaikeammin sulava. Parissa kohtaa levyn loppupuolella oli kaksi päällekkäistä erilaista kitaraosuutta, mitä Toolin levyillä on harvemmin kuultu. Syntsapohjaiset välihäröilyt aivan hyviä.

Exhausted: Siellähän tuo on Spotifyssa.
 
Puolivälissä mennään ja ensimmäisinä fiiliksinä on, että rauhallisinta ja progressiivisinta Toolia ikinä. Todella viipyileviä ja kikkailevia biisejä. Dannyn perkka/sähkörumpu/samplerivalikoima on laajempi kuin koskaan, ja lisäksi kahdessa biisissä on ollut selvä syntikkasoolo. Kukahan ne on soittanut? Pneumassa kitara on pois sen kohdalla, Invinciblessa rummut.
 
Välillä tulee ehkä vähän semmonen Tool plays Tool -fiilis, mutta on hienojakin hetkiä. Varmasti aukeaa useammalla kuuntelulla.
 
EDIT: Descending alkoi viestin lähettämisen hetkellä, ja tässä tuntuisi olevan enemmän klassikon ainesta, tai ainakin helpommin aukeava biisi.
 
EDIT2: Culling Voicesissa oli hyvää himmailua ja 7empest oli taas vaikeammin sulava. Parissa kohtaa levyn loppupuolella oli kaksi päällekkäistä erilaista kitaraosuutta, mitä Toolin levyillä on harvemmin kuultu. Syntsapohjaiset välihäröilyt aivan hyviä.
 
Danny taitaa olla vastuussa noista synailuista. Keikoilla myös hoitaa niitä.

Avausraita vaikuttaisi levyn heikoimmalta biisiltä, mikä on harvinaista Toolille. Heti sen jälkeen homma menee paljon mielenkiintoisammaksi. Pelot, että tämä olisi pelkkä Tool play Tools -levy, olivat onneksi kohtalaisen turhia. Enempää en nyt kertakuuntelun perusteella vielä ala kommentoimaan.

rocky0: Danny taitaa olla vastuussa noista synailuista. Keikoilla myös hoitaa niitä.
 
Jones se voi olla myös, soittanut keikoilla Opiaten pidennetyn synasoolon.

Minusta Pneuman ja Invinciblen synasooloissa oli samaa soittotyyliä ja saundia, voihan ne levyllä olla Careyn tekemiä, mutta livenä ehkä Jones soittaa Pneuman soolon, kun siinä kohtaa on rummut, muttei kitaraa. Invinciblessa toisin päin.

Siis mitä helvettiä, joutuuko tässä kuuntelemaan tämän Spotifystä. Spessua en todellakaan osta, ainakaan äxän hinnoilla.'
 
Noh tuleehan tuo vinyyli onneksi myöhemmin. Mutta eikö normi cd:tä?

HulluNieminen: Jones se voi olla myös, soittanut keikoilla Opiaten pidennetyn synasoolon.
 
Ainakin Danny kovasti noilla analogisyntikoilla on leikinnyt keikoillakin, esim uuden levyn CCTripin synat Danny soitti itse kaikki myös levyllä. Mutta joo. Oli kuka tahansa, niin mukavaa, että synat saavat lisää roolia bändin musiikissa.

Ali: Avausraita vaikuttaisi levyn heikoimmalta biisiltä, mikä on harvinaista Toolille. Heti sen jälkeen homma menee paljon mielenkiintoisammaksi. Pelot, että tämä olisi pelkkä Tool play Tools -levy, olivat onneksi kohtalaisen turhia. Enempää en nyt kertakuuntelun perusteella vielä ala kommentoimaan.
 
Itselle tämä avausraita kasvoi kertaheitolla kuunnellessa sitä yhdessä muun levyn kanssa. Hieno introbiisi mielestäni, vaikka ensireaktio oli vähän laimea kun se julkaistiin pari viikkoa sitten. Tällä hetkellä vähiten uppoaa Culling Voices, mutta muu levy on aikalailla 5/5 osastoa. Pojat näyttää vielä noilla kilometreillä, että kukaan ei tee paremmin Toolin kaltaista musiikkia kuin Tool itse.

Onhan tää nyt saakelin kova levy. Maynardin laulu on puhdasta hunajata.

Täytyypä sunnuntaina kuunnella, kun on oikein vapaapäiväkin.

Nimikkobiisi maistiaisena jätti kyllä suht valjun kuvan, että Tool plays Tool, aika himmaillen. Oikeastaan levy lähtee varsinaisesti "lentoon" (näin 1,5 kertaa kuunneltuna) Invinsiblen kohdalla - jo ennen 30 minuutin rajapyykkiä! ;)
 
Descendingin taisin kuulla jo Hellfestissä kesällä, aika toimiva biisi sekin. Culling Voicesin soljuvampi meno isommalla MJK:n preesenssillä piristää huiman pitkien rytminakutteluiden välissä passelisti.
 
Chocolate Chip Tripiä kuunnellessa ekaa kertaa mietin ja toivoin: "älä lähde rumpusoolo, älä lähde rumpusoolo." Mutta juu, lähti kuitenkin. Tuo biisin elektroninen tausta oli tosin ihan mielenkiintoinen, vahvasti kuin Toolin yksi bändigruuvi toteutettu eri tapaan.
 
7empestissä on siistiä pepunheilutus-koukkua heti alkuun, hieman The Pot tulee mieleen. Näinkin pitkä riffitykitys ja sooloilu toimi ihmeen hyvin.
 
Etenkin alkupuolella tuntuu olevan jokunen vähän piippuun jäävä tahtilajikikkailu, osat eivät ihan osu soljuvasti. Etenkin Jonesin kulahtaneet demppinakutukset väsyttävät välillä. Sen verran paljon niitä on kuultu mieheltä ennenkin.
 
Ekan maistiaisen jälkeen tämä koko levy ylittää kyllä sen asettamat odotukset kepeästi.
 
E: Danny Careyllä tulee välillä vähän kiire ja soitto ei mitään super-tarkkaa ole kyllä aina, etenkään tuplissa - mutta eipähän ole ainakaan korjailtu jälkikäteen. En ole antanut asian vielä häiritä.

Ali: Avausraita vaikuttaisi levyn heikoimmalta biisiltä, mikä on harvinaista Toolille. Heti sen jälkeen homma menee paljon mielenkiintoisammaksi. Pelot, että tämä olisi pelkkä Tool play Tools -levy, olivat onneksi kohtalaisen turhia. Enempää en nyt kertakuuntelun perusteella vielä ala kommentoimaan.
 
Samaa mieltä, tai sit johtuu siitä, että luukutin sinkkubiisiä hävyttömän paljon ennakkoon.
 
Mutta jäätävän upeaa settiä. Biisit ja Soundimaailma hunajaa!
 
Upeaa!
 
E: ite diggailen kyl etenkin rumpaloinnista kybäl, ja rumpusoolo täydellisyyttä, basso- ja skebasooloja odotellessa :)

Minua ärsyttää että ärsyynnyn tän levyn aikana niin monesti mutta eihän tämän pitäisi yllättää, koska Aeniman jälkeen kaikki on ollut pettymyksiä. Lateralus toki aika vähän.

Itselle ei toimi yhtään. Aiemmat levyt kylläkin.

Mulla tämä saattaa hyvinkin mennä 10,000 Daysin edelle, ainakin vaikuttaa yhtenäisemmältä näin äkkiä. Ja soundit on paljon paremmat, vähemmän kompressoidut ja ruttuiset. Saattaa olla jopa parassoundisin levy bändiltä. Lateraluksessa monasti vähän pistää korvaan tosi framille tuunatut yläpäät, etenkin pellit kun intensiteetti nousee. Aenima taas on vähän nuhainen tällä osastolla mun makuun.
 
Aika nollissa muuten minkäänlaiset pelleilyt ja sisäpiirivitsit. En näe tätä puutteena.