Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina: Minusta Black and Bluella on paljon huonoja kappaleita. Oikeastaan vain Memory Motel ja Fool to Cry ovat kelvollisia ja Melody hyvä. Emotion Rescue on keskivertokamaa mielestäni, kun taas Dirty Work on kierolla tavalla jopa hyvä. Siihen on saatu jostain kaivettua sellaista uhmaa esimerkiksi avausraitaan, mitä ei edellisenä kymmenenä vuotena oltu saatu aikaiseksi. Muutenkin kivat biisit. Sitten mentiin taas Tattoo Youn jälkeen pitkäksi ajaksi metsään. Seuraava hyvä kokonaisuus onkin mielestäni vasta uusin.
Itse taas en tuolle Dirty Workille lämpene yhtään. En väitä, että Black and Blue mikään mestariteos välttämättä olisi, mutta kyllä sitä jaksaa kuunnella, varsinkin kun sisältää vähemmän puhkikulutettuja biisejä. Hand of Fate ja Hot Stuff ovat mielestäni myös kelpo biisejä tuolta levyltä, Fool to Cryn ja Memory Motellin lisäksi.

Toisaalta Ginger Baker taitaa olla ns. vanha jarru jo syntyessään, hänhän ei voinut ymmärtää myöskään Jimi Hendrixin suosiota, sanoipa jotain siihen suuntaan kuin "Eric Clapton oli mestarillinen kitaristi ja Jimi oli showmies."
 
Ketähän aikalaisia se Ginger ei olis dissannu? Muistan ainakin sen haukkuneen Rollareitten lisäksi Zeppelinin ja erityisesti Bonhamin. Cream oli kyllä hieno bändi ja Baker hyvä rumpali, mutta sillä on lievästi sanottuna melkonen ego, jota saatanallisen kova huumeiden vetäminen on varmaan buustannu.
 
Keith Mooniakin se jossain mollas. Ei vissiin sen mielestä ittensä lisäks muita rumpaleita ole olemassakaan.

GrooverMan: Ketähän aikalaisia se Ginger ei olis dissannu? Muistan ainakin sen haukkuneen Rollareitten lisäksi Zeppelinin ja erityisesti Bonhamin. Cream oli kyllä hieno bändi ja Baker hyvä rumpali, mutta sillä on lievästi sanottuna melkonen ego, jota saatanallisen kova huumeiden vetäminen on varmaan buustannu.
 
Keith Mooniakin se jossain mollas. Ei vissiin sen mielestä ittensä lisäks muita rumpaleita ole olemassakaan.
 
Bakerilla on terve asennemaailma ja hyvä rumpali hän on myös. Mielipiteethän saa olla mitä kullakin sattuu olemaan.

velipesonen: Bakerilla on terve asennemaailma ja hyvä rumpali hän on myös. Mielipiteethän saa olla mitä kullakin sattuu olemaan.
 
Toki mielipiteet saa olla jokaisella, itse ilmaisit juuri yhden Bakerin asennemaailmasta. Hyvä rumpali se on/oli, siitä mielipiteestä oon jopa samaa mieltä.

Enpä ole tähän mennessä nähnyt/kuullut kenenkään pahemmin dissanneen Bonhamia;)... Ainakaan mediassa. Kehuja sitäkin enemmän.

Regalis Apertura: Enpä ole tähän mennessä nähnyt/kuullut kenenkään pahemmin dissanneen Bonhamia;)... Ainakaan mediassa. Kehuja sitäkin enemmän.
 
Ai jaa, mun mielestä aika moni sen ajan brittirumpali oli parempi kuin Bonzo Bonham.

velipesonen: Ai jaa, mun mielestä aika moni sen ajan brittirumpali oli parempi kuin Bonzo Bonham.
 
Ei kai me nyt oikeesti aleta keskustelemaan/väittelemään kuka oli tuolloin paras rumpali? Jotenkin tollaset "paras sitä sun tätä" jutut kuuluu yläasteen välitunnille.
 
Jotta tää keskustelu edes osittain palais ketjun nimen mukaseks, vois vaikka todeta että Charlie Watts on loistava rumpali Stonesiin ja Bonzo Zeppeliniin. Aika paska olis varmaan lopputulos molemmissa bändeissä jos olis rumpalit vaihdettu. Enkä myöskään usko että Baker kummankaan paikalla olis parantanu noiden bändien meininkiä. Right tool for the right job -pohjalta.

GrooverMan: Ei kai me nyt oikeesti aleta keskustelemaan/väittelemään kuka oli tuolloin paras rumpali? Jotenkin tollaset "paras sitä sun tätä" jutut kuuluu yläasteen välitunnille.
 
Hmm, no ei kai sitten. Tai en tiedä.
 
Jotta tää keskustelu edes osittain palais ketjun nimen mukaseks, vois vaikka todeta että Charlie Watts on loistava rumpali Stonesiin ja Bonzo Zeppeliniin. Aika paska olis varmaan lopputulos molemmissa bändeissä jos olis rumpalit vaihdettu. Enkä myöskään usko että Baker kummankaan paikalla olis parantanu noiden bändien meininkiä. Right tool for the right job -pohjalta.
 
Olen oikeastaan sitä mieltä että Ginger Baker olisi parantanut Zeppeliniä mutta ei Stonesia. Tämä johtuu siitä, että Cream ja Zeppelin ammensivat samasta lähteestä mutta Cream teki sen paremmin. Siis näitä 30-luvun blueskunkkuja kuunneltiin molemmissa porukoissa eli pyrittiin tavallaan esittämään jonkinlainen rokkaava englantilainen tulkinta Chicagon sähköbluesia edeltäneestä musiikista. Ginger Baker soittaa laajemmalla musiikillisella perspektiivillä kuin John Bonham.
 
Ja tästä tämä sitten purkautuu sinne yläasteen välitunnille ihan väkisinkin, eli Mitch Mitchell, Keith Moon, Ringo Starr ja Charlie Watts olivat mielestäni parempia kuin Ginger Baker.

 
Ja tästä tämä sitten purkautuu sinne yläasteen välitunnille ihan väkisinkin, eli Mitch Mitchell, Keith Moon, Ringo Starr ja Charlie Watts olivat mielestäni parempia kuin Ginger Baker.
 
No menköön sinne sitten :) Eikä siinä mitään, toki jokaisella jotain mielipiteitä tällasiin hommiin on. Tässä on nyt sitten sulla ja mulla vähän erilainen tulokulma aiheeseen, koska tossakin rumpalijoukossa on mun mielestä niin erityylisiä soittajia niin erilaisista bändeistä, ettei mulle oo hirveen mielekästä laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Mutta Ringo, Charlie ja Ginger mussa herättää erittäin positiivisia tuntemuksia, Keith kohtuullisen positiivisia ja Mitchin tyylistä en oo koskaan hirveesti tykänny. Kuka niistä nyt sitten olis paras? Ehkä omaan bändiinsä nähden kaikkein hienoimmin ja tyyliin sopivimmin mun mielestä on soittanut Charlie. Mut jos mun on pakko rumpusoolo kuunnella, niin valitsen Gingerin.

Stones-musiikista balettia:
 
Lappeenrannan tämänvuotisen Balettigaalan pääesiintyjäksi saapuu Prahan kansallisteatterin baletti. Luvassa on muun muassa rokkia ja lauantai-illan huumaa, kun baletti esittää The Rolling Stonesin musiikkiin perustuvan teoksen Rooster.
 
Mick Jagger oli ylistänyt Lontoon ensiesitystä ja palannut paikalle lapsineen. Uutisista nähdyn otteen perusteella tiukkaa tanssia luvassa.

velipesonen: Bakerilla on terve asennemaailma ja hyvä rumpali hän on myös. Mielipiteethän saa olla mitä kullakin sattuu olemaan.
 
Sitä en tiedä millainen Ginger Baker on tyyppinä, mulkero tai ei mutta hieno muusikko on. Yksi maailman persoonallisimpia rumpaleita. Creamin jälkeen tehnyt paljon loistavaa jazz- ja etno -tyyppistä musiikkia mm. Air Forcessa, Fela Kutin kanssa sekä omissa nimissään. Progehtavalla rokkipuolella kannattaa tutustua myös Baker-Gurvitz Armyyn. Ja toipa osaltaan vahvan laadun leiman myös PIL:n Album-levylle. Mies ei todellakaan jäänyt jäähdyttelemään vanhan Cream-legendan varaan, vaan on tehnyt musiikillista "tutkimusmatkaa".

Rollarilevyt 70-luvulta toimivat varsin moitteetomasti kautta linjan, mutta Love You Live ei oikein kolise (milloinkohan julkaisevat sen Toronto-osuudelle äänitetyn kulbimatskun kokonaisuudessaan?).
Sama vika uudessa virallisessa bootsissa, LA Friday, vuodelta 1975. Eniten - todella paljon - häiritsee Jaggerin karmiva laulu, välillä tuntuu ettei mies vaivaudu ääntämään yhtään sanaa kokonaan, jos nyt edes sattuu muistamaan mitä pitäisi suustaan päästää. Ylimielisen välinpitämättömän kuuloista touhua, ihme ettei kukaan bändistä potkaissut miestä perseelle. Toki hekin ovat melkoisen "sutivassa" kunnossa, ja monet biisit vedetään liian nopeasti, mutta sentään edes yritetään tehdä riffeille kunniaa.
En pysty kuuntelemaan tuon laulun takia.

Dull Finn: Rollarilevyt 70-luvulta toimivat varsin moitteetomasti kautta linjan, mutta Love You Live ei oikein kolise (milloinkohan julkaisevat sen Toronto-osuudelle äänitetyn kulbimatskun kokonaisuudessaan?).
Sama vika uudessa virallisessa bootsissa, LA Friday, vuodelta 1975. Eniten - todella paljon - häiritsee Jaggerin karmiva laulu, välillä tuntuu ettei mies vaivaudu ääntämään yhtään sanaa kokonaan, jos nyt edes sattuu muistamaan mitä pitäisi suustaan päästää. Ylimielisen välinpitämättömän kuuloista touhua, ihme ettei kukaan bändistä potkaissut miestä perseelle. Toki hekin ovat melkoisen "sutivassa" kunnossa, ja monet biisit vedetään liian nopeasti, mutta sentään edes yritetään tehdä riffeille kunniaa.
En pysty kuuntelemaan tuon laulun takia.
 
Itseäkin ärsyttää tuo Jaggerin 1970-luvun puolenvälin laulu, varsinkin livenä. Jännä, että kahdessa vuodessa tapahtui niinkin suuri muutos, kun Brussels Affairilla 1973 meno oli aivan erilaista, verrattuna tuhono LA Fridayhin.

Dull Finn: Rollarilevyt 70-luvulta toimivat varsin moitteetomasti kautta linjan, mutta Love You Live ei oikein kolise (milloinkohan julkaisevat sen Toronto-osuudelle äänitetyn kulbimatskun kokonaisuudessaan?).
Sama vika uudessa virallisessa bootsissa, LA Friday, vuodelta 1975. Eniten - todella paljon - häiritsee Jaggerin karmiva laulu, välillä tuntuu ettei mies vaivaudu ääntämään yhtään sanaa kokonaan, jos nyt edes sattuu muistamaan mitä pitäisi suustaan päästää. Ylimielisen välinpitämättömän kuuloista touhua, ihme ettei kukaan bändistä potkaissut miestä perseelle. Toki hekin ovat melkoisen "sutivassa" kunnossa, ja monet biisit vedetään liian nopeasti, mutta sentään edes yritetään tehdä riffeille kunniaa.
En pysty kuuntelemaan tuon laulun takia.
 
Minua ihmetytti Ladies and Gentlemen-blue rayta katsoessani,ettei Keith laulanut stemmaa Tumblin' Dicella....Pelkkä Jaggerin laulu kertosäkeessä kuulosti jotenkin voimattomalta läpihuuto jutulta...

Muistan jostain lukeneeni että Keith ei laulanut 72 kiertueella stemmoja Tumbling diceen vaikka biisi on tosiaan parhaimmillaan kun Keith ja pari tummaa tyttöä vetävät siihen stemmat.
Tässä on huhujen mukaan versio mikä olisi tullut siten julkaisemattomaksi jääneelle
72 live lp:lle, tähän on Keith vetänyt stemmat studiossa jälkeenpäin.
http://www.youtube.com/watch?v=oElY53tpr2U

Johtuisiko nuo vähän "vasemmalla kädellä" hutaistut laulut/soitot äijien vetämistä pöllähdysaineista;)... Hieman off-topikkia: Jännä juttu sinänsä kun kuuntelee esim. Doorsin Morrisonin tai Jimi Hendrixin live-buutseja (miksei virallisiakin) niin laulut ainakin vedettiin suht kunnolla ottaen huomioon em. herrojen kaman käytön.

Regalis Apertura: Johtuisiko nuo vähän "vasemmalla kädellä" hutaistut laulut/soitot äijien vetämistä pöllähdysaineista;)... Hieman off-topikkia: Jännä juttu sinänsä kun kuuntelee esim. Doorsin Morrisonin tai Jimi Hendrixin live-buutseja (miksei virallisiakin) niin laulut ainakin vedettiin suht kunnolla ottaen huomioon em. herrojen kaman käytön.
 
Juum. http://www.youtube.com/watch?v=Pikyv1zPm60 Nå, ei IHAN aina. :)

Regalis Apertura: Johtuisiko nuo vähän "vasemmalla kädellä" hutaistut laulut/soitot äijien vetämistä pöllähdysaineista;)...
 
Muistaakseni jossain välissä Keithiä otti tosissaan päähän kun niissä 1-2 laulamassaan biisissä Jagsteri tuli viereen steppailemaan ja mölisemään samaan/omaan mikkiin käytännössä koko biisin ajaksi, ei vain kertseihin. Jaggeri sai sitten ko. biisien ajaksi porttikiellon lavalle(?). Olisko Keefin laulamattomuus kertseissä ollut jonkinlainen mielenosoitus, tyyliin "että laula sitten saatana"?
 
Funkonaut: Juum. http://www.youtube.com/watch?v=Pikyv1zPm60 Nå, ei IHAN aina. :)
 
Kyllähän tuossa kunnolla vedetään, tiedä sitten mitä ja minne.
 
Jos en paremmin tietäisi niin väittäisin että kyseessä on maistiainen meidän edesmenneen bändin alkupään tuotannosta.

Aikoinaan Stonesin väitettiin olevan viidakkomusiikkia. Väite pitää paikkansa, ainakin tämä esitys on suoraan viidakosta: http://www.youtube.com/watch?v=zatIIJS3Khw
 
Aivan fantastinen veto minun mielestäni. Rumpalit voivat ihmetellä Charlien käsijärjestystä filleissä.

Regalis Apertura: Johtuisiko nuo vähän "vasemmalla kädellä" hutaistut laulut/soitot äijien vetämistä pöllähdysaineista;)...
 
Juuri tuo "vasemmalla kädellä" vedetty stemmalaulu on aina ollut yksi suosikkipiirteistäni monissa Stones-biiseissä...Kuten tässä:http://www.youtube.com/watch?v=zMJlS0_Oe8A ja tässä:http://www.youtube.com/watch?v=STjASYx9a9k