Rock, pop, alternative ›

Artturi: Nää..
 
Studio albums
 
Peter Gabriel 1 (Car) (1977)
Peter Gabriel 2 (Scratch) (1978)
Peter Gabriel 3 (Melt) (1980)
Peter Gabriel 4 (Security) (1982)
So (1986)
Us (1992)
Up (2002)
Scratch My Back (2010)
New Blood (2011)
 
Soundtrack albums
 
Birdy (1985)
Passion (1989)
OVO (2000)
Long Walk Home (2002)
 
Ei paha rasti!!
 
En jaksa. Taidan pistää vanhat Dissectionit soimaan.
 
Edit: juuri tuohon vitunmoiseen levypaljouteen oli tarkoitus saada selkoa, mutta ei sitten.

Sori, huonoa huumoria! Mutta tän illan kolmen ruokalajin kattaus oli komea eli josko näistä piiseistä?!?
 
appetizer: acoustic - full house lights
OBUT (Peter & Tony)
Come Talk to Me
Shock the Monkey
 
Main course: Electric - white lights
Family Snapshot (1st half with full house lights)
Digging in the Dirt
Secret World
The Family and the Fishing Net
No Self Control
Solsbury Hill
Why Don't You Show Yourself
 
Dessert: So - colour lights
Red Rain
Sledgehammer
Don't Give Up
That Voice Again
Mercy Street
Big Time
We Do What We're Told (Milgram's 37)
This Is the Picture (Excellent Birds)
In Your Eyes
 
Encore:
The Tower That Ate People
Biko

Jos vain yksi levy Pg:n tuotantoa olis mahdollista omistaa se olis ehdottomasti Secret World - Live

Lord of the strings: 5/5
 
Todellakin. Siis aivan huikaisevaa tykitystä alusta loppuun. Todella komeat valot ja ihan helvetin huolellisesti loppuun asti suunnitellut visuaalit. Enemmänkin on nähty blinderien räpsyttelyä ja lasereita ja pyroja mutta vähemmälläkin pärjää kun tehdään hyvin ja harkitusti. Ja varsinkin ne screenit - jotain Roger Watersia lukuunottamatta kaikki näkemäni areenabändit on olleet yleensä siltä pohjalta että näytetään jotain animaatioita ja kuvataan mitä lavalla tapahtuu. Tuolla tehtiin, saatana, lennosta elokuvaa. Ihan mahtavaa.
 
Ja itse pääjehuhan on ihan järkyttävän karismaattinen esiintyjä. Enää ei tartte kertoilla outoja tarinoita ja kekkuloida kukkapuvussa kun on iän mukanaan tuomaa kokemusta ja charmia. Syntyy väistämättä vaikutelma perinteisestä hyvätapaisesta ja hurmaavasta englantilaisesta herrasmiehestä. Joutui väkisinkin hymyilemään täysin idioottimaisesti koko keikan ajan kun lavalta huokui jatkuvasti jokin selittämätön ja maaginen hyvän fiiliksen aura. Sellaisenkin homman pistin merkille, että ikäänsä nähden - ja varsinkin muihin vanhoihin progepieruihin verrattuna - Gabriel on ilmeisen hyvin onnistunut säilyttämään suurimman osan äänestään.
 
Tähän komboon kun yhdistetään komppipari Levin ja Katché, jolla kasiosa on tasan kohdallaan ja siinä on groovea sen verran, että kukaan ei kävele ulos kalsarit kuivina niin huh huh. Todellakin 5/5. Jos olisivat vetäneet Games Without Frontiersin niin 6/5 mutta eipä näinkään voi oikein valittaa.
 
PS. Lippu olis ollu jo pelkästään sen väärti, että kuuli Levinin mahtavan viskibasson In Your Eyesissa ja sai nähdä kun vanhat äijät vetää ihan pokalla ilmeenkään värähtämättä jotain ihme poikabändimuuveja lavalla.
 
Tykitystä, sitä se oli.

Hyvä oli keikka. Alussa hämäsi vähän, kun soittivat hallivalot päällä. Ihan turhaan, kun oli alun intiimi biisikin kyseessä. Yllätyksettömyys vähän häiritsi. Albumikokonaisuus liian ennustettava -jotenkin. 300-katsomoon ääni vähän puuroutui, ei onneksi harmiksi asti, jos haluaa jotain vielä valittaa. Visuaalisuus toimi.
 
Jennie oli ihana. Niin Petterikin.

Jos olisivat vetäneet Here Comes the Floodin niin 6/5 mutta eipä näinkään voi oikein valittaa.
 
Niin ja ehkä meiningin kannalta olisi ollut parempi, jos permannolla ei olisi ollut tuoleja, mutta todella hieno kokemus oli näinkin. Erityisesti mieleen jäivät Secret World (pitänee ottaa Us kuunteluun taas pitkästä aikaa) ja Gabrielin loistavat laulusuoritukset (eipä ole miehen ääni muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan viimeisen 40+ vuoden aikana).

Älyttömän hyvä keikka. Ei moitteen sijaa. Tekisi mieli mennä uudestaan katsomaan.

Antakaa vaan paskoo niskaan, mutta...
 
Haluaisin sanoa, että oli unohtumaton elämys ja niin edelleen, mutta eipä kyllä ollut.
 
Ihan kiva ja niin edelleen, mutta melko virkamiesmäinen esitys. Tony Levin on tietysti huippunimi joka oli hauska nähdä livenä, mutta vaikeaahan se on tällaista art-poppia soittaessa päästä loistamaan.
 
Kate Bushin stuntti oli kyllä hyvä-ääninen tyttö ja olihan tuolla keikalla hetkensäkin, mutta...
 
Tuli keikkaa katsellessa ja Gabrielin discografia miettiessä mieleen, että olisikohan se kuitenkin niin, että vanhan ja hyvän Genesiksen musiikin sielu olikin Tony Banks eikä Peter Gabriel? Luovuus vain sattumalta loppui samoihin aikoihin kuin Gabriel lähti ja Phil-setä halusi rahaa. ;)
 
No joo... Secret World toimi ihan hyvin ja Solsbury Hill oli ihan kiva humppa oikeaan kohtaan. Ehkä nuiva arvioni johtuu vain tuosta SO-levystä, joka ei Red Rainia lukuunottamatta ole loppujen lopuksi kovinkaan kummoinen.

Ai odotitko Watcher of the Skiesia? Vanha kunnon Genesis on mullekin yksi rakkaimpia bändejä konsanaan mutta Gabrielin soolotuotanto on ihan eri musaa ja sitä tarkastelee ihan eri lähtökohdista. Eipä kai niillä ole mitään tekemistäkään toistensa kanssa.
 
Ja Genesiksen sielu oli munsta ihan se koko famous five, enemmän kuin osiensa summa jne.

Visuaalisesti todella upea, mutta jätti musiikillisesti hieman kylmäksi koska en Gabrielin soolotuotantoa niin hyvin tunne. Mutta tuttujakin biisejä oli seassa. Shock The Monkey oli todella kova heti alkuun ja myöhemmin tietysti Solsbury Hill tanssiosuuksineen. Silti, kyllä se oli se Sledgehammer, jota minä olin tullut paikan päälle kuulemaan. Ja oli kyllä kova veto! Ehkä tuo setti ei kuitenkaan jäyhiin suomalaisiin niin hyvin purrut, koska perseet pysyivät valtaosin penkissä. Encoreissa sitten tuttuun tapaan Biko, joka sai yleisön mukaan. Näki että tuota on pitkään odotettu, ja oli kyllä sen pitkän odotuksen väärti.
 
Osittain perseet pysyivät penkissä myös sen takia, koska järjestyksenvalvojat laittoivat Solsbury Hillin aikana kaikki lavan eteen tanssimaan pyrkineet ojennukseen.
 
Helsingin keikka lähti CD:nä juuri tilaukseen.

Ehkä nuiva arvioni johtuu vain tuosta SO-levystä, joka ei Red Rainia lukuunottamatta ole loppujen lopuksi kovinkaan kummoinen.
 
Olen täydellisesti eri mieltä. So-levyllä ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä ja on aivan järjettömän hienosti tehty. Siltä löytyy ns. hittibiisejä sekä taiteellisesti kunnianhimoisia teoksia. Toimi livenä erittäin hyvin.
 
Oli ilo, että Peter Gabrielin ääni ei ollut heikentynyt lainkaan, kuten monella ikätoverilla. Erityisen hienoa oli kuulla Manu Katchen soittoa, jonka soitossa yhdistyy kaikki hyvän rumpalin ominaisuudet.

Vessajono: Ai odotitko Watcher of the Skiesia? Vanha kunnon Genesis on mullekin yksi rakkaimpia bändejä konsanaan mutta Gabrielin soolotuotanto on ihan eri musaa ja sitä tarkastelee ihan eri lähtökohdista. Eipä kai niillä ole mitään tekemistäkään toistensa kanssa.
 
En kai ole sellaista väittänytkään. Gabrielin soolotuotanto on erittäin tuttua jo 30 vuoden ajalta ja koko discografia on hallussa.
 
En vain erityisemmin syttynyt keikasta. Jotenkin väsähtänyt fiilis jäi. Ei se keikka huono ollut, mutta odotin vain enemmän.

HaloOfFlies: Osittain perseet pysyivät penkissä myös sen takia, koska järjestyksenvalvojat laittoivat Solsbury Hillin aikana kaikki lavan eteen tanssimaan pyrkineet ojennukseen.
 
Kyllä siihen jonnin verran porukkaa pääsi, mutta ilmeisesti taaempana kuri oli kovempi. Mutta esim. vasemmalla edessä ollut järkkäri päästi porukkaa lavan eteen.

Flash: Kyllä siihen jonnin verran porukkaa pääsi, mutta ilmeisesti taaempana kuri oli kovempi. Mutta esim. vasemmalla edessä ollut järkkäri päästi porukkaa lavan eteen.
 
Kyllä siellä mun käsityksen mukaan ihan vapaasti sai jorailla, mutta eteen eivät päästäneet muita kuin ne joilla oli paikat siellä. Ymmärrettävää sinänsä, koska sinne olisi muodostunut ryysis ja jengi ei olisi päässyt ostamilleen paikoilleen. Mulla oli hyvä paikka E-lohkon keskellä, eli aika lailla lavan ja mikserin puolessa välissä.
 
Enemmän häiritsi ihmisten pakonomainen kuvaaminen. Vieressä istui täti, joka yritti itsepäisesti ottaa kuvaa Iphone 4:lla. Meinasin sanoa, että "tuolla kameralla, et näissä olosuhteissa tulee onnistumaan, please, anna olla". No, tämä on nykyaikaa. Huvitti, kun Tony Levin kuvaili (ehkä vastavetona) itse järjestelmäkamerallaan yleisöä aina kun ehti soittamisen lomassa.

xjas73: Kyllä siellä mun käsityksen mukaan ihan vapaasti sai jorailla, mutta eteen eivät päästäneet muita kuin ne joilla oli paikat siellä. Ymmärrettävää sinänsä, koska sinne olisi muodostunut ryysis ja jengi ei olisi päässyt ostamilleen paikoilleen. Mulla oli hyvä paikka E-lohkon keskellä, eli aika lailla lavan ja mikserin puolessa välissä.
 
Enemmän häiritsi ihmisten pakonomainen kuvaaminen. Vieressä istui täti, joka yritti itsepäisesti ottaa kuvaa Iphone 4:lla. Meinasin sanoa, että "tuolla kameralla, et näissä olosuhteissa tulee onnistumaan, please, anna olla". No, tämä on nykyaikaa. Huvitti, kun Tony Levin kuvaili (ehkä vastavetona) itse järjestelmäkamerallaan yleisöä aina kun ehti soittamisen lomassa.
 
Levin on harrastanut tuota kiertue kuvaamista melko pitkään: http://www.papabear.com/stuff.html
 
Näin syksyllä Prahassa konsertin vip-paikalta (kaksi keskilohkon ensimmäistä riviä oli tuolloin) ja on kyllä myönettävä et aluksi hieman oudoksuin sitä että jengi laskettiin siihen etuosaan jorailemaan, kun eturivin penkeillä istuneet olivat pulittaneet lipuistaan about 350€ tsipale. Sielläkin musiikki ja esitys vei kyllä sitten mennessään ja moiset pikkuasiat unohtui. Eräältä vanhalta jenkkiukolta ei niinkään kun keskittyi tönimään porukkaa pois edestään, istumaan ja taas tönimään jorailijoita. Huomasi homman vartin jälkeen toivottomaksi ja mökötti loppu konsertin, Hiukan huvitti meikäläistä ;)

Kävin viime vuoden puolella Milanossa tsekkaamassa menot ja yhtäläisen maukasta soitantoa ja jytinäähän tuo oli, kerrassaan hieno keikanderi taas. On tuo akustinen Talk To Me/Monkey/Snapshot-aloitus ihan järisyttävän kova, etenkin kun puolessavälissä Family SSää rävähtävät sähköt päälle ja valaistusalkaa tykittämään. Niin onnellinen, että Family Snapshot oli yhä setissä, huikea biisi. Digging in the Dirt ja No Self Control värisyttävät myös todella hyvin.
 
So-osasto pelitti lähes poikkeuksetta hienosti, ainoana harmihuomionani, että kuten ei Milanossakaan, niin nytkään levyllä aivan järjettömästi fanittamani Big Time ei vaan tunnu taipuvan lavalle yhtä härskin hienolla groovella. Liekö vaan se, että levyversiossa niitä kosketin-ja efektifillejä sekä laulukuorrutusta on niin turkasesti, että se äänikuva tuntuu livenä jäävän vain jotenkin puolitiehen. Liekö muilla ollut Isoajasta fiiliksiä?
 
Hienosta kokemuksesta ei tarttisi nillitellä yhtään, mutta minkäs sitä itelleen mahtaa kun FÖÖRST WÖÖLD PROPLEMS...settilistasta, aivan kuten Milanossakin, ainoa hetken harmistus oli, että voi kun se Here Comes The Flood olisi vaikka encoren alkuun mahdutettu yksinäisenä pianon vetämänä tunnelmointina, kuten Peterkin sen lopulta nauhalle 16 Golden Greatsia varten halusi. Eipä sitä ny Hartwallillakaan tult.
 
Ja sit mie hölmö meen huvikseni setlist.fmään satunnaisia selailemaan ja mikäs siellä mitä ilmeisimmin juuri kahdella Hesaa edeltäneellä slaavikeikalla koristaa listaa encoren aloittajana? Here Comes The Flood. Ja mikäs siellä olikaan Stokiksen keikalla heti Helsingin jälkeen encoren avaajana? Here Comes The Flood. Notta juuri täällä jäi parin keikan putken osalta välistä, HUOKAUS. Noh, onneksi sitä turkasen hienoa settiä oli niin paljon, ettei tuota kauaa muista ja onpa vielä mainio syy iskeä vielä keikalle, jos saumaa lähitulevaisuudessa tulee.

ageness: Jos ei ole kiire kotiin, niin jatkot löytyy :)
 
http://muusikoiden.net/keikat/95589
 
Pääsinpäs paikalle ja harvinaisuuksia tuli mm. Modern Love, Slowburn ja se kaivattu Here Comes The Flood. Kitarassa vierailijana kävi mr Time Traveller: Juhani Nisula ja komeasti vetikin Slowburnin pitkän loppusoolon.
Encorena erittäin svengaava bassosoolo ja hulppea I Go Swimming.
 
Kannatti valua paikalle, vaikka aloitus venyikin yli puolenyön...

Skebaholikko: voi kun se Here Comes The Flood olisi vaikka encoren alkuun mahdutettu yksinäisenä pianon vetämänä tunnelmointina, kuten Peterkin sen lopulta nauhalle 16 Golden Greatsia varten halusi.
 
Pelkällä pianolla vedetty versio löytyy jo Frippin "Exposure" -levyltä vuodelta 1979 (tai no onhan siinä Robertin "Frippertronicsit" myös). Onks tolla kokoelmalla vielä uusi versio?
 
Riisuttu versio on ykköslevyn paisuttelua paljon komeampi.

2541: Pelkällä pianolla vedetty versio löytyy jo Frippin "Exposure" -levyltä vuodelta 1979 (tai no onhan siinä Robertin "Frippertronicsit" myös). Onks tolla kokoelmalla vielä uusi versio?
 
Riisuttu versio on ykköslevyn paisuttelua paljon komeampi.
 
Jeh, 16 Goldenin versio on vielä Frippin kera tehtyäkin riisutumpi ja siihen verraten uusi, F-Tronicsit on napattu kaikki pois, vähän huilumaista taustaa, mutta muutoin vain Peter ja Flyygeli.

Skebaholikko: Liekö muilla ollut Isoajasta fiiliksiä?
 
Se on sellainen biisi että melkein livenäkin saisi bassosynat tulla nauhalta niin pääsisi Manu vapaammin svengailemaan päälle ilman että homma meinaa hajota.
https://www.youtube.com/watch?v=5phyN8R8znM
 
Vähän oli vaikeuksia päästä fiilikseen aluksi, siihen varmaan vaikutti nuo istumapaikat ja se että eturivissä joku urpo pomppi ees taas varmaan viiteen kertaan yrittäen ottaa kuvia penkillä istuvista kavereistaan ekan biisin aikana. Olis nyt kuvannut edes lavan suuntaan. Eihän nää saisi vaikuttaa, mutta...