Rock, pop, alternative ›

Kyllähän tässä riittää lankakerää purettavaksi, ja hyvä niin. Selvimmät havainnot ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olivat sinänsä yllättäviä - levy ei juurikaan sellainen mitä arvosteluissa on uikutettu(eli liikaa efektikikkailua) vaan pääpaino on soitossa. Jollain tavalla koko paketti vaikuttaa kuulijaystävällisemmältä ja lämpimmältä kuin de-loused.

Parin ekan kuuntelun jälkeen tuntuu tosiaan siltä, ettei tämä nyt niin vaikea levy olekaan. Aikamoista perusjammailuahan siellä välillä on (mikä ei ainakaan vielä oo muhun hirveästi iskenyt), suhinaa paljon luultua vähemmän ja toisaalta erityisesti kolmosbiisissä kuuluu bändin lattaritausta aikaisempaa enemmän.
 
Vähän jäin niitä Comatoriumin käsittämättömän tiukkoja täsmäiskubiisejä kuitenkin kaipaamaan, FTM tuntuu jotenkin lyyrisemmältä kokonaisuudelta, vaikka kyllähän siitäkin niitä rypistyksiä löytyy. Ei huono levy ollenkaan, en ymmärrä miksi se on etukäteen joissain yhteyksissä surutta teilattu. Ehkä se johtuu siitä että jengille tulee The Widow:sta mieleen Gary Moore... ;)
 
Itselläni ainakin menee tuo raitajärjestys niin, että neljä ekaa biisiä on omilla raidoillaan ja sit viimeinen raidoilla 5-12.

Aivan loisto levy, tuntuu kestävän kuuntelua erinomaisesti sillä teos vaan paranee (ja aukenee..) joka kuuntelukerralla.
 
On muuten aika harhaanjohtava sinkku toi The Widow. Sen kun kuulin ekan kerran niin erehdyin luulemaan bändin menneen "popimpaan" suuntaan... Mitä vielä. Tuon Widow'n kun saisi vaikkapa NRJ:lle soimaan (kyllä varmaan) niin siinä saisi moni musiikkiin vähemmän vihkiintynyt tallaaja aikamoisen palan purtavaksi kun "erehtyisi" levyn kaupasta noutamaan :)
 
Tällä hetkellä eniten väristyksiä aiheuttaa levyltä tuo L'via... Cassandra Geminni on kyllä aikamoinen mohkäle johon on tosin ilo tutustua :)
 
Hienoa että joku tekee rohkeasti näin kunnianhimoista ja haastavaa musiikkia vielä tänä päivänä.

Ekat kolme upposi jo ekoilta kuuntelukerroilta läksien ja niitä on tullut tahkottua koko ajan lisää ja lisää. Vielä neljäskin menee, mutta loppulevyä ei vielä niin paljon ole kuullut, että voisi antaa jotain paikkansapitävää täsmämielipidettä.

Hiton hyvältä kuulostaa kun on ehtinyt muutamaan kertaan kuuntelemaan... varsinkin neljä ekaa raitaa. Loput vaativat vielä hieman enemmän totuttelua.

Mullekin Frances The Mute osoittautui todella erilaiseksi kuin mitä odotin. Ensin the Widow:n perusteella kuvittelin, että progeilut on jätetty sikseen ja levy olisi täynnä samankaltaisia selkeitä biisejä. Sitten rupesi kuulumaan huhuja tästä jokseenkin omituisesta biisilistasta, joka sisälsi vain viisi biisiä ja odotukset siirtyi aikamoisen progen puolelle.
 
Eka kuuntelukerta oli siksi aika yllättävä, positiivisessa mielessä. Enemmän soitettu levy, jolla koneet ovat selvästi pienemmässä osassa kuin edeltäjällä. Sinne tänne bändijamien väliin on jälleen kerran ripoteltu biisien palasia, jotka kyllä ovat sitä taattua Mars Volta -laatua.
 
Nyt levy on tullut muutaman kerran kuunneltua ja suosikkiraitana on ekan "tarinan" pari ensimmäistä kappaletta.
 
Windows media player muuten rikkoo levyn kahteentoista kappaleeseen, jossa Cygnus on yhtenä kappaleena, kun taas Miranda That Ghost JUst Isn't Holy Anymore ja Cassandra Gemini ovat rikottu kappaleidensa lukumäärän mukaisesti biiseiksi.

Mulla Mediaplayer rikkoi erilailla. Kuulostaa erikoiselta.

Tänään sitten pitäis lähteä Tukholmaan. Jeppa jee.

Tänään sitten pitäis lähteä Tukholmaan. Jeppa jee.
 
Lucky bastard...

Tänään sitten pitäis lähteä Tukholmaan. Jeppa jee.
 
Äääh, vielä kaksi viikkoa odotettava Lontoon keikkaa.

Kolme kertaa olen putkeen kuunnellut ja täytyy sanoa, että on kyllä helvetin hieno levy. Jotenkin kaikki sekoilutkin tuntuvat sopivan kokonaisuuteen hienosti. Ihme jätkiä kyllä ovat.

Tulee stokikseen hiukan kiire. Lipun sain jo aikoja sitten mutta lähtö on laivalla aamulla klo 8 ja keikka samana iltana, no enköhän ehdi.... toivottavasti

Ohoh. Kerrankin näin. Olen arvosteluja ja juttuja bändistä/levystä lukenut ja miettinyt, että paperillahan tämä kuulostaa juuri tasan mun musiikilta. Tavallisesti tässä kohdassa levyn kuullessaan joutuu pettymään rankasti, koska musiikki onkin jotain aivan muuta, mutta...ei helvetti. Yksi kuuntelukerta takana ja tällä kertaa pettymyksen sijasta "voittaja-olo" :) Levyn todellinen arvo paljastuu tietenkin vasta myöhemmin, mutta nyt kyllä jalka vippasee.

Tulee stokikseen hiukan kiire. Lipun sain jo aikoja sitten mutta lähtö on laivalla aamulla klo 8 ja keikka samana iltana, no enköhän ehdi.... toivottavasti
 
Kjeh, mekin meinattiin tulla ensin tuolla laivalla, mutta päätettiin että tulee liian kiire. Täältä hostellin tietokoneelta kirjoittelen nyt.

Loistavasti kerkesi keikalle, no problem.
...nyt vastaavasti minä kirjoitan hostellin koneelta.

Ohoh. Kerrankin näin. Olen arvosteluja ja juttuja bändistä/levystä lukenut ja miettinyt, että paperillahan tämä kuulostaa juuri tasan mun musiikilta. Tavallisesti tässä kohdassa levyn kuullessaan joutuu pettymään rankasti, koska musiikki onkin jotain aivan muuta, mutta...ei helvetti. Yksi kuuntelukerta takana ja tällä kertaa pettymyksen sijasta "voittaja-olo" :) Levyn todellinen arvo paljastuu tietenkin vasta myöhemmin, mutta nyt kyllä jalka vippasee.
 
jeh jeh.. Ootko kuullu De-lousedin? En oo kerenny viel francesii kokonaan läpi diggailla, mut voin kyl todeta De-loused veteraanina, et se ROKKAA.. Kandee tsekata myös At the drive-in.. myös ihan hyvää shittii

jeh jeh.. Ootko kuullu De-lousedin?
 
Totta ihmeessä pitää tuokin tsekata. Mutta nyt ensin pitää sulatella rauhassa tätä uusinta.
 
Singlenä julkaistavan nimibiisin sanojen laittaminen jo tämän levyn kansiin oli muuten toimiva kikka, eihän sitä nyt ainakaan voi jättää sitten ostamatta.

Loistavasti kerkesi keikalle, no problem.
...nyt vastaavasti minä kirjoitan hostellin koneelta.
 
Ei taidettu törmätä vaikka samassa hostellissa kai oltiin. Me lähdettiin nimittäin jo tänä aamuna 07.45 -laivalla.
 
Oli paras keikka jolla olen koskaan ollut. Ehdottomasti. Tuntuu jopa, että Mars Voltan kutsuminen musiikiksi on aliarviointia, jotain niin paljon syvempää oli tuossa kokemuksessa. 2 tuntia ja 7 biisiä. Multa loppui hiki kesken jossain tunnin paikkeilla pogoilemisesta ja tanssimisesta. Bernsissä oli muuten lähes hämmästyttävän paljon suomalaisia, Suomea kuului vähän joka puolelta. Jos joku näki, niin olin semmoinen poppitukkainen ja sinikravattinen heppu noin 1,5 metriä lavasta suunnilleen Cedricin kohdilla.
 
Mietin keikan jälkeen pitkään, että kannattaako minun enää edes yrittää ilmaista itseäni musiikilla, kun en kuitenkaan pysty tekemään mitään tuota lähentelevääkään. Ainakaan soittamisen keinoin tuosta intensiteetistä ja tunteesta en usko olevan mahdollista paljoa parantaa, hyviä biisejä voi toki tehdä melkein kuka vain.
 
Mars Voltan livevideoita katseltuani olen päätellyt että bändi on mahtava livenä, koska energiaa ja showmeininkiä riittää. En tiedä, onko muutos tullut uuden levyn myötä, mutta nyt musiikki oli ehdottomasti pääosassa eikä käsilläseisominen tai muu riehuminen. Ja siitä juuri Mars Voltassa tykkään, että kaikki tapahtuu musiikin ehdoilla, ei riehuta vain riehumisen vuoksi tai sooloilla vain sooloilun vuoksi.
 
Siinä mielessä keikka oli minulla aika suuri juttu, että luulisin sen jollakin tavalla muuttaneen omaa katsantotapaani musiikkiin. En tiedä tarkkaan mitä se on, mutta ainakin tajuan ehkä paremmin sen että pitää aina tehdä täsmälleen sitä mitä haluaa. Muuten ei voi koskaan tehdä mitään arvokasta.
 
EDIT: Niin, ja kuvia keikalta by joku ruotsalainen heppu: http://anton.inertiatic.com/images/mvberns/

2 tuntia, 7 biisiä.
 
huhhuh =)
 
hitto, että jäi väliin.

Juu, ei taitu törmäillä...
 
Oli kyllä helvetin kovaa meininkiä mutta täytyy sanoa että pidempää settiä ei olisi samaan iltaan jaksanut. Ensimmäinen biisi taisi kestää 30min huhu mitä settiä.