Rock, pop, alternative ›

Janus: Jos noiden edelle priorisoi Pepe "Toukokuu" Willbergin peruskeikan (toki ammattilais-) freelancebändin keulilla, niin mikäs siinä.
 
tuaniinii, munsta hän ei ole "toukokuu", vaan "vaatimattoman karismaattinen"

Janus: Jukka Pojan SEB-taustabändi on tällä hetkellä tän maan tiukimpia liveorkestereita, meininki on ihan järjetön. Tähkän musiikista ja persoonasta voi toki olla monta mieltä, mutta siinäkin taustalla soittaa ihan huikeita muusikoita vankalla ammattitaidolla rockympyröistä ihan maisteri/tohtoritason kamu-spesialisteihin.
 
Jos noiden edelle priorisoi Pepe "Toukokuu" Willbergin peruskeikan (toki ammattilais-) freelancebändin keulilla, niin mikäs siinä.
 
On varmasti kovia soittajia noilla muilla edellämainituilla Pepen lisäksi. Artisteina heistä silti ei ole pakko pitää ja biiseistään, mutta miksi moittiakaan silti, sitä en minä ainakaan tee. Tuo eräs heitto kirjoituksesta nauratti niin pirusti silti minua. Jotkut osaavat olla niin kovin ilkeitä ;)

Ali: Aika perverssi lähestymistapa musiikkiin, jos soittajien ammatitaito on tärkeämpää kuin musiikin hyvyys.
 
Onhan se nyt selvää, että musiikin hyvyys on suoraan verrannollinen soittajien ammattitaitoon.

Menee länkytykseksi.

Vessajono: Onhan se nyt selvää, että musiikin hyvyys on suoraan verrannollinen soittajien ammattitaitoon.
 
juurikin näin. onhan se nyt saatana päivänselvää, että musiikinmaisterit leipovat menemään täydellisemmin kuin koko ikänsä pubeja rundanneet "muusikot"...perkele!

Vänisemäti.

aivokuolio: Menee länkytykseksi.
 
Männöö, eikä ole ainutkertaista. (hymiot)

Pakko oli kuunnella levy kun sitä oli niin paljon hehkutettu ja täytyy todeta että olin positiivisesti yllättynyt. Varsin erikoislaatuinen teos on kyseessä ja kumarrus säveltäjille ja tuottajalle.
Pepe myös onnistui yllättämään laulusuorituksillaan paikka paikoin. En ole miehen varsinainen fani ollut oikeastaan koskaan, mutta pääsi yllättämään hänkin tämän suhteen.
 
Se mikä minua henkilökohtaisesti häiritsee tämänkaltaisten projektien ja tämän levyn suhteen eritoten on se, että tämä markkinoidaan ikäänkuin Pepe Willbergin levynä. Ymmärtääkseni mies kävi laulamassa raidat ja sävellykset ja varsinainen työ koko levyn takana on ihan muiden tyyppien aikaansaannosta ja luovuutta. Tällä levyllä varsinkin korostuu biisien monimuotoisuus, sovittaminen, säveltäminen joihin solistilla ei ymmärtääkseni juurikaan ole panostusta.
 
Silti tämä on 'Pepen uusin levy'...

Markkinointi toki on mitä on krediittien jakamisen suhteen, mutta ainakin Helsingin sanomien artikkeli *) (liekö sponssattu) ja muistaakseni myös Soundin arvostelu antavat aika tasapainoisen kuvan. Osasyy Pepen painotukselle lienee myös koska levy on hänelle paluu pois omakustannelevyistä (en tiedä asiasta enempää kuin *) perusteella).
 
Mutta en minä varsinaisesti eri mieltä ole kanssasi.
 
*) http://www.hs.fi/kulttuuri/Pepe+Wil … en+kitaristin+kanssa/a1398565399557

egaga: Markkinointi toki on mitä on krediittien jakamisen suhteen, mutta ainakin Helsingin sanomien artikkeli *) (liekö sponssattu) ja muistaakseni myös Soundin arvostelu antavat aika tasapainoisen kuvan. Osasyy Pepen painotukselle lienee myös koska levy on hänelle paluu pois omakustannelevyistä (en tiedä asiasta enempää kuin *) perusteella).
 
vai tasapainoisen kuvan? no ei ainakaan Soundin kirjoittajasta
 
Näin viime yönä unta, että Pepe & Saimaa oli nyt jo tehnyt edellisen perään uuden levyn, jossa oli hyvänkuuloisia biisejä, joista kolmannen lauloi kauniilla nasaalilla sopraanolla säveltäjä Matti Mikkola. Olin hieman että WTF.
Levyn kansi oli hieno, vihreä. Enneuniko?

Tästä olisi ollut kiva vilpittömästi innostua, vaikka Pepe onkin tavannut kuulua melkein enemmän sinne inhokki- kuin suosikkilistalle. Mukava konsepti ja tämänkaltaiselle tekemiselle kaikki tuki.
 
Vaan täytyy kyllä sanoa että itse levy ei kyllä sytytä yhtään. Onko tämä sitten oikeiden muusikkojen musiikkia, mene ja tiedä - ite en ole sellainen. Työmäärä ja osaaminen välittyy kyllä ja meno on suureellista, mutta eipä nämä biisit muuten puhuttele ainakaan mua oikeen millään tavalla. Hyvä biisi saa selkärangassa hissit liikkeelle vaikka se olisi kuinka kuppainen tuotanto, mutta suureellinen ja mahtipontinen toteutus ei kyllä tee samaa jos se itse materiaali ei puhuttele.

Tämä voisi olla Paradisen vuoden 1974 julkaisu retrosaundeineen. Jotenkin koominen Pocahontas-meininki tätä levyä vaivaa. Siis sellainen ylivibrato ekasta tavusa alkaen Pavarotti-tyyliin. Voisi olla suoraan musikaallin soundtrack tämä levy. Taidanpa tehdä siihen käsikirjoituksen.

jazzmies: Tämä voisi olla Paradisen vuoden 1974 julkaisu retrosaundeineen. Jotenkin koominen Pocahontas-meininki tätä levyä vaivaa. Siis sellainen ylivibrato ekasta tavusa alkaen Pavarotti-tyyliin. Voisi olla suoraan musikaallin soundtrack tämä levy. Taidanpa tehdä siihen käsikirjoituksen.
 
Mä en taas voisi kuvitella ketään muuta suomalaista artistia tuota levyä laulamaan.
Levyllehän lukeman perusteella kaavailtiin ennen Pepeä myös muitakin, nuorempia suomalaisartisteja (joidenka nimeä en tässä yhteydessä nyt halua julki tuoda koska tarkoituksena ei ole lähteä väheksymään ketään) laulamaan mutta Pepeen päädyttiin.
Makuasioita toki lienee kaikki loppuviimein ja hyvä niin koska se tekee maailmasta rikkaan :)
 
Mielelläni maksan tulevaisuudessakin 20 euroa levystä jota jaksan kuunnella vielä viikonkin päästä sen ostamisen jälkeen. Nyt tosin on jo kolmas viikko menossa eikä kyllästymisen merkkejä näy :)

Tänään tännne mummonmökille ajaessa mietin, että jos nyt poliisi pysäyttäisi ylinopeuden takia, niin kommentoisin asiaa "aivan sama, olen onnellinen" ja sitten vielä erittäin kuivasti perään "onnellinen" :-)
 
Kuulin radiosta Pepen haastattelun tämän levyn tekemisestä ja siitä, miten hän valmistautuu (tai lähinnä on kai valmistautumatta) biisien laulamiseen. Sen jälkeen alkoi häiritsemään joissain biiseissä se, että ne alkoi kuulostamaan tunteettomasti lauletuilta. Aika neutraallin kuivastihan koko levy on laulettu. Arvelisin, että Pepe laulaisi sen nyt eri tavalla, kun olisi tiedossa seuraavaa suosio.
 
Toistaiseksi vuoden paras suomalainen levy kuitenkin. Ja mähän oon onnellinen, vaikka hampaat irvessä, jalat jääsohjossa, perse murkkupesässä ja pää hyttysansana Nalle Wahlroosin terassilla.

Rodger: Kuulin radiosta Pepen haastattelun tämän levyn tekemisestä ja siitä, miten hän valmistautuu (tai lähinnä on kai valmistautumatta) biisien laulamiseen. Sen jälkeen alkoi häiritsemään joissain biiseissä se, että ne alkoi kuulostamaan tunteettomasti lauletuilta. Aika neutraallin kuivastihan koko levy on laulettu. Arvelisin, että Pepe laulaisi sen nyt eri tavalla, kun olisi tiedossa seuraavaa suosio.
 
Oliko se Olavi Virta joka sanoi, että jos laulun nauhoituksessa tulee enemmän kuin kaksi ottoa niin lauluun tulee maneeri? Ehkäpä voi olla hyväkin olla liikaa valmistautumatta.

Minua myös aavistuksen häiritsee, että tätä tituleerataan "Pepe Willbergin levyksi". Okei, kyllähän äijä tässä tietty laittaa. Mutta jossain MeNaisissa tms. lehdessä oli kannessa iso otsikko: "Pepe Willberg - 'Vihdoin tein arvostetun levyn'" ja kyllähän tuo vähän vituttaa. En voi mitään. Parempi levyn nimi olisi: "Tehis-Matti ja Saimaa". ;)

Musta vähän tuntuu että tää on Pepen silmissä vain yksi duuni muiden joukossa, ukko on tainnu niin monta vuosikymmentä painaa albumeita liukuhihnamentaliteetilla että ei osaa nähdä tätä hommaa niin spesiaalina mitä se ulkopuolisen silmin vaikuttaa. Saatan toki olla väärässä mutta suurin osa Pepenkin biiseistä on muiden tekemiä ja ukko painunut aina vaan sanojen kanssa koppiin ja albumit on silti julkaistu vain hänen nimellään. Varmaa funtsii tästäkin samalla tavalla ja mikäs siinä, antaa nyt miehen nauttia laihojen vuosien jälkeen. Kunhan vaan muistaa ja tietää sen jumalattoman duunin minkä Mikkola kumppaneineen on levyn eteen nähnyt jo kauan ennenkuin Willbergiä edes funtsittiin solistiksi.
 
Saattaahan se olla että realiteetit iskee Pepelläkin tämän hypen jälkeen seuraavan "normaalin" iskelmälevyn myötä. Saimaan seuraavat vaiheet kiinnostaa jo huomattavasti enemmän. Oliko tämä Mikkolan Iisakin kirkko jonka jälkeen Saimaa voidaan laskea mullan alle vai oliko tämä vain lähtölaukaus villille, useista erilaisista albumeista koostuvalle musiikilliselle seikkailulle eri solistien kanssa? Homma lähti kaiken taistelun jälkeen niin komeasti lentoon että olisi sääli jos koko juttu jäisi vain albumin mittaiseksi. Toisaalta sekin ois helvetin hyvä stoori ja tois lisää magiaa koko juttuun.

Mitä on tämä levy "Saimaa: Taika" vuodelta 2011? Sama Saimaa?
 
http://www.allmusic.com/album/taika-mw0002572262

aivokuolio: Musta vähän tuntuu että tää on Pepen silmissä vain yksi duuni muiden joukossa, ukko on tainnu niin monta vuosikymmentä painaa albumeita liukuhihnamentaliteetilla että ei osaa nähdä tätä hommaa niin spesiaalina mitä se ulkopuolisen silmin vaikuttaa. Saatan toki olla väärässä mutta suurin osa Pepenkin biiseistä on muiden tekemiä ja ukko painunut aina vaan sanojen kanssa koppiin ja albumit on silti julkaistu vain hänen nimellään. Varmaa funtsii tästäkin samalla tavalla ja mikäs siinä, antaa nyt miehen nauttia laihojen vuosien jälkeen. Kunhan vaan muistaa ja tietää sen jumalattoman duunin minkä Mikkola kumppaneineen on levyn eteen nähnyt jo kauan ennenkuin Willbergiä edes funtsittiin solistiksi.
 
Saattaahan se olla että realiteetit iskee Pepelläkin tämän hypen jälkeen seuraavan "normaalin" iskelmälevyn myötä. Saimaan seuraavat vaiheet kiinnostaa jo huomattavasti enemmän. Oliko tämä Mikkolan Iisakin kirkko jonka jälkeen Saimaa voidaan laskea mullan alle vai oliko tämä vain lähtölaukaus villille, useista erilaisista albumeista koostuvalle musiikilliselle seikkailulle eri solistien kanssa? Homma lähti kaiken taistelun jälkeen niin komeasti lentoon että olisi sääli jos koko juttu jäisi vain albumin mittaiseksi. Toisaalta sekin ois helvetin hyvä stoori ja tois lisää magiaa koko juttuun.
 
Oliko Aamulehden juttu jonka luettuani jäi vähän just sellainen fiilis että Pepe oli sitä mieltä että nyt löytyi sellainen kaveri joka melkein tajus ja kun vähän opetti niin tuli ihan OK. Ei siinä ainakaan mitenkään tuotu voimakkaasti esille tämä koko prosessin juju. Itsellä on sellainen kuva että Willberg taitaa olla melko jääräpäinen kaveri ja sen takia on menestyskin ehkä kiertänyt äijän välillä kaukaa. Toki Se on selvä että markkinoinnin kannalta on kätevää että on yksi hahmo keulalla ja kun kerran Pepe on tuttu ja kuitenkin pitkän uran tehnyt ukko niin tottakai. Ja hienosti laulaa ja kyllä tekee osansa tuon levyn hyvyyteen, ei siinä mitään.

eino mutku: Oliko Aamulehden juttu jonka luettuani jäi vähän just sellainen fiilis että Pepe oli sitä mieltä että nyt löytyi sellainen kaveri joka melkein tajus ja kun vähän opetti niin tuli ihan OK.
 
Luulisin, että olihan tämä projekti nyt vähän toisenlainen kun 60-luvulla, kun hän lauloi studiossa.
Muistelmakirjassaan Pepe kirjoitti, että mikään muu ei ollut niin tärkeätä kun että ei vaan mene neula punaiselle. Heh.