Rock, pop, alternative ›

Tässä jokin aika sitten ,ehkä noin vuosi,tuli televisiosta kolmen kitaristin haastattelu.Mukana olivat Hasse Walli,Dave Lindholm sekä joku kolmas uudempaa ikäluokkaa edustava kaveri,jonka nimeä en nyt muista mutta joka oli ollu jenkeissäkin vetämässä.Kun toimittaja sitten kysyi Hasselta,että mikä on sinun elämässäsi ollut kaikkein kovin juttu,niin vastaus tuli hetkeäkään miettimättä:
 
"Jimi Hendrixin keikka Kulttuuritalolla,ehdottomasti se on ollut kaikkein kovin näkemäni juttu ja mä olen nähnyt paljon"
Epäilemättä Hasse Walli tosiaankin on nähnyt paljon,onhan hän työskennellyt jo vuosikymmenet eri projekteissa ja ollut mm. Senegalissa paikallisten muusikoiden kanssa yhteistyössä.
Ja vähän asian vierestä kans,se jenkeissä ollut kaveri taisi sanoa,että missään muualla ei ole tavannut yhtä paljon wannabe Stevie Ray Vaughaneja,kuin Austinissa Texasissa !
 
Tosin tuon viimeisen lausunnon on voinut joku muukin antaa,pahoittelen jos jaan väärää tietoo;-)

Tällainen on esimerkiksi muutama päivä sitten Teemalta (?) tullut Woodstock-pätkä, jossa Star-Spangled Banner tahtoi lipsua niin kutsutusti käsistä.
 
Mitäh? Etkö kuullut niitä pommikoneita?

Mitäh? Etkö kuullut niitä pommikoneita?
 
Ihmisten tuskan huutoja ja konekivääritulta.

Aika herättää kunnon keskustelu tästä miehestä, joka on yleisen keskustelun valossa rockin legendaarisin kitarasankari. Mikä on muiden mielestä miehen uran paras biisi? Enkä haluaisi kuulla nyt valitusta tyyliin että "tästähän on keskusteltu jo aiemmin monta kertaa" ja blaablaablaa. Kyseessä on monien mielestä maailman paras kitaristi, joten on aika herättää kunnon keskustelua tästä innovaatioiden luojasta ja riffien herrasta! Omasta mielestäni Purple Hazessa on kaikki, mitä kunnon rockbiisissä pitää olla. ..tänään muuten ilmakitaroin ja lauloin sitä diskoteknotrancebaarissa koko illan ja ymmärrettävistä syistä en saanut seuraa mutta väliäkö tuolla. Tärkeintä on nyt tiedustella, että Are You Experienced?
 
I am Experienced. Eilen illalla se tuli taas todistettua, koko Woodstock-keikan avulla; Jimi on Kingi. Ei siitä mihinkään pääse. Katseli vaan silmät pyöreinä niitä käsiä ja kuunteli korvat soikeina niitä ääniä.

I am Experienced. Eilen illalla se tuli taas todistettua, koko Woodstock-keikan avulla; Jimi on Kingi. Ei siitä mihinkään pääse. Katseli vaan silmät pyöreinä niitä käsiä ja kuunteli korvat soikeina niitä ääniä.
 
basistina osaan samaistua aika tavalla billy coxin rooliin. woodstockia on hauska katsoa, kun näkee että sitä meinaa naurattaa, kun sillä ei ole välillä aavistustakaan mitä seuraavaksi tapahtuu. loistavasti se hommansa hoitaa. harmi minusta ettei billy soittanut alusta lähtien experiencessä..

basistina osaan samaistua aika tavalla billy coxin rooliin. woodstockia on hauska katsoa, kun näkee että sitä meinaa naurattaa, kun sillä ei ole välillä aavistustakaan mitä seuraavaksi tapahtuu. loistavasti se hommansa hoitaa. harmi minusta ettei billy soittanut alusta lähtien experiencessä..
 
Experience tais olla Animals basistin kuningas idea, ei Jimin valinta.Jimi ois varmaan halunnu Billyn alusta asti mukaan, olihan noi soitellu kimpassa ennen Exp.orkesteria.
New Yorkissa 65-66 vuosina äänitellyillä biiseillä on siellä täällä kans aika menevää Soul groovee.
 
edit. tulipa taas itsestäänselvyyksiä tönköllä otteella, sori ei toi kirjotus oo min alaa.

New Yorkissa 65-66 vuosina äänitellyillä biiseillä on siellä täällä kans aika menevää Soul groovee.
 
Tarkoitatko niitä loputtoman moneen kertaan kaikenlaisilla halpiskokoelmilla julkaistuja Curtis Knight-äänitteitä? On niissä joitain hyviä vetoja, mutta noin kokonaisuutena bändin soitto ei ole kovin hääppöistä. Ja kyllä se Noel Redding oli ihan pätevä ukko Experiencessä, enempi kitaratyyppistä bassonsoittoa mikä ei olekaan ihme kun kitaristihan se oli varsinaisesti. Billy Cox oli enempi perinteinen bassonsoittaja, funkympaa vaikutetta pelissä ja se soitti sormilla, Noel Redding kun soitti plekulla. Mutta Noel Reddingillä tulee olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä kun se oli SE basisti joka sai mut aloittamaan bassonsoiton silloin 80-luvun alussa.

..harmi minusta ettei billy soittanut alusta lähtien experiencessä..
 
Tästä mun täytyy olla Jukan kanssa eri mieltä. Pidän Noel Reddingin rouhivasta tyylistä ja lauluäänestä, vaikkakin Cox on ihan hyvä myös.

Tarkoitatko niitä loputtoman moneen kertaan kaikenlaisilla halpiskokoelmilla julkaistuja Curtis Knight-äänitteitä?
 
Mulla on sellanen kuuden vinyyliälpeen boxi missä on jotain studiokokeiluja,Curtis Knight biisejä, joku hulabaloo keikka ja jotain mistä ei tiedä millä nimellä ne on tehty, osa niitä moneen kertaan halpiskokoelmilla julkastuja biisejä(mulla taitaa olla aika läjä niit halpiskokoelmiakin)

Joo, tiedän tuon 6LP boksin; mulla ei oo sitä mutta broidilla se löytyy.

Minä kypsyin noihin Henkan halpiskokoelmiin ihan täysin jossain vaiheessa ja hautasin ne johonkin kaapin perälle. Ei ole ikävä tullut, joku raja kulttuurihistoriallakin. Sen sijaan yhtään huonoa "authorised release by the Hendrix family" -julkaisua ei ole vielä eteeni sattunut, oli kyse sitten rahastamisesta tai kulttuurityöstä. Ihan sama, musa on hyvää.
 
Ai basistit? Eikös se ole ihan yks hailee kuka siellä basson takana seisoo ja palkkaa nostaa...

Joo kyl ne aika huimaa huttua on ne kymmenet in the beginnig, at his best ym.ym. kokoelmat, siin boxis on jokunen kiva veto ja Ryko discin Radio One on aika mukava vaik en tiä onko authorised by...

Ryko discin Radio One on aika mukava vaik en tiä onko authorised by...
 
Poikkeuksia tietysti löytyy, itselläni on tuo Radio One levy Castlen julkaisemana tuplaälppärinä, mutta myös "authorized" tuplaceedeenä, joka on luonnollisesti älppäriä laajempi. Ja siten myös parempi. Yhden halpa-cd:n sentään jätin hyllyyn, eli tämän kuuluisan liven, jossa Morrison huutelee törkeyksiä. Sillä on hetkensä. Löytyypä se myös vinyylihyllystä...

Ai se missä Morrison laulaa/mölisee hirveässä koomakännissä mm. perseeseennainnista? Juu, on kuultu, ei mitään kuolemattoman nerokasta jamia mutta on sillä tietty dokumentaarinen arvo.

liven, jossa Morrison huutelee törkeyksiä. Sillä on hetkensä.
 
Har, Har, se hetki on yöllä kun on tultu paarista pyörryksissä kotio. Sen levyn voi laittaa tereoihin ja ruveta öykkäämään karaokemeiningillä mukana.:)

Ai se missä Morrison laulaa/mölisee hirveässä koomakännissä mm. perseeseennainnista? Juu, on kuultu, ei mitään kuolemattoman nerokasta jamia mutta on sillä tietty dokumentaarinen arvo.
 
Sepä juuri. Siinä Morrisonin mölinässä ei mitään muistettavaa ole, mutta muuten levyltä löytyy ihan laadukasta bluesia ynnä jammailua, mm. Tomorrow never knows ja Sunshine of your love. Muistaakseni. Ei nyt ihan lähivuosina oo tullut kuunnelluksi...

Har, Har, se hetki on yöllä kun on tultu paarista pyörryksissä kotio. Sen levyn voi laittaa tereoihin ja ruveta öykkäämään karaokemeiningillä mukana.:)
 
Vois muuten talon näisväki käydä kuumana tuon performanssin jälkeen. Sen verran runollista kamaa se Jimbo suustaan päästelee.

Vois muuten talon näisväki käydä kuumana tuon performanssin jälkeen. Sen verran runollista kamaa se Jimbo suustaan päästelee.
 
Hyvin ankara kurinpalautus sulkeinen vois olla edessä ja ehkä menis naapuritkin vaihtoon.

Tästä mun täytyy olla Jukan kanssa eri mieltä. Pidän Noel Reddingin rouhivasta tyylistä ja lauluäänestä, vaikkakin Cox on ihan hyvä myös.
 
jep. mielipideasioita. mulle ei koskaan ole oikein toiminu reddingin soitto. hänhän oli kitaristi ja minusta sen kyllä huomaa. siitä vaan puuttuu jotain. first rays of the new raising sun on kaikessa keskeneräisyydessään mulle parasta studiohenkkaa. vähän jäi se homma kesken..

Vois muuten talon näisväki käydä kuumana tuon performanssin jälkeen. Sen verran runollista kamaa se Jimbo suustaan päästelee.
 
Hm, tuskinpa. Mulla oli joskus tuo ja aika kauheaa örinää ja mökellystä se musta oli.