Rock, pop, alternative ›

Kuinka monelle otsikon laulaja-lauluntekijä on tuttu? Itse olen perehtynyt viime aikoina ja tykkään tosi paljon. Kyseessä on siis melkoinen kulttihahmo, joka aloitti kotinauhoituksien tekemisen 80-luvulla ja on siitä asti tehnyt surullista, häiriintynyttä ja tavattoman kaunista musiikkia. Johnston on julkaissut tähän mennessä n. 30 albumia ja vaikka mitä, aloittaen jakamalla kasettejaan näteille tytöille. Mielenterveysongelmista koko elämänsä kärsinyt Johnston on saanut vuodatettua mieltänsä musiikkiin ja muuhun taiteeseen, kuten todella hienoihin piirroksiin, ja lopputuloksena on melko häiriintynyttä, mutta kaunista kamaa, teemoina mm. ulkopuolisuus, mielisairaus ja rakkaus. Johnston on elossa ja potkii paremmin kuin moniin vuosiin toimivan lääkityksen ansiosta. Suomeen Johnston ei ole tullut, mutta mm. Ruotsissa hän on soittanut.
 
Daniel Johnstonin yksi kuuluisimmista levyistä on nimeltään Hi, How Are You, joka tuli tunnetuksi varsinkin Kurt Cobainin pidettyä lukuisissa valokuvissa t-paitaa, jossa on tämän Johnstonin levyn nyttemin kuuluisa kansikuva. Lisäksi Johnstonin erikoisesta elämästä on tehty helvetin hyvä dokkari The Devil and Daniel Johnston, jota suosittelen kaikille ja josta on todella hyvä myös lähteä koluamaan Daniel Johnstonin musiikkia. Dokkarissa on paljon hyvää materiaalia Johnstonin elämästä, ja siitä näkee mm. kuinka mielisairaalassa ollut Johnston ei suostunut melko joustavaan levytyssopimukseen Elektra-lafkalle, koska pelkäsi kyseisellä lafkalla olevan Metallican koostuvan saatanan kätyreistä, jotka tappavat hänet. Muutenkin pätkä on mielenkiintoinen, vaikkei Johnstonin vaikeasta ja monien mielestä kuuntelukelvottomasta häröilystä innostuisikaan.
 
Itse tykkään Hi, How Are Yousta tosi paljon. Ainoa isolle lafkalle tehty levy Fun ei ole toistaiseksi kauheasti tippunut, mutta paljonhan tässä olisi koluttavaa. Itselleni musiikki toimii koskettavan häiriintyneenä, sillä se on rehellisyydessään pelottavan koskettavaa. Muutenkin diggailen lo-fi -juttuja.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Johnston
http://en.wikipedia.org/wiki/Hi,_How_Are_You
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Devil_and_Daniel_Johnston
 
Paljon tässä keksisi vielä sanottavaa, mutta tsiigataas saako threadi kiinnostusta keneltäkään.

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=193442&o=0&#p9470382
 
Mielenkiintoine tarina. Ennen tuon dokumentin katsomista en ollut miehestä kuullutkaan. Some things last a long time on hieno biisi.

Eikös mies duunaillut aikoinaan omia äänityksiään C-kasetille siten, että pisti nauhoituksen päälle ja soitti biisit kasetille. Sitten nauha vaihtoon ja kappaleet uudestaan talteen, vähän erilaisina joka kerta. Autenttista menoa.

Katsoin sen dokkarin ja aloin fanittaan. Onhan se kaveri vähän, sanoisinko, läheisilleen kova rasite. Vahva taiteilija. Musiikkia on kuunneltavissa spotifyssä, ja täytyy myöntää, että ne vanhemmat lo-fi teokset on todella hienoja.

Onhan Johnstonin laulujen kuuntelu vähän kuin haalistunutta ja repaleista valokuva-albumia selailisi, näin kliseisesti sanottuna. Välillä hajoaa käsiin eikä selvääkään saa, vaikka usein sieltä löytää ne samat ja tutuilta tuntuvat asiat. Mutta sepä se juttu kai on. Toki myyttinen artistikuva vaikuttaa aina, mutta melko toismaailmallisen kuuloista popmusiikkia on noille levyille tallennettu.
 
Ja sellaisia melodioita, etteivät Lennon/McCartney ole oikeastaan mitään. The Sun Shines Down On Me on ainakin jäänyt mieleen sen laulumelodiansa ansiosta, on se sen verran mieletön. "I'm walking down that empty road / but it ain't empty now because I'm on it"...
 
Kiinnostava henkilö ja tarina sen takana, harvemmin enää nykyään näitä tällaisia löytyy. Miehen nimi on vain sen verran tavallinen, että helposti jää huomaamatta :)

Jonhstonilla on melkoinen kulttimaine, mutta täytyy mielestäni olla itsekin vähän kaheli jos aidosti tykkää enemmänkin miehestä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen hahmo, ja onhan hänellä muutama oikeestikin hyvä biisi, kuten suorastaan nerokas I Had Lost My Mind, jossa on aivan loistava video: http://www.youtube.com/watch?v=ZMRf1ikoF5A
 
Tietty nuo Johnstonin piirrokset ovat mahtavuus erikseen.

Daniel Johnston kuulostaa välillä tosi paljon Mercury Revin Jonathan Donahuelta. Ei juurikaan noissa edellämainitussa, mutta esim. Mind Movies:ssa aika paljon enemmän:
http://www.youtube.com/watch?v=v3aspoQwTU4
Ja joissakin muissa biiseissä vielä enemmän.

Itsekin tutustuin tarkemmin mieheen vasta teemalla pyörineen dokumentin kautta.
 
Lukeutuu paljolti siihen lauluntekijäryhmään, jonka musiikki on hyvin kiinnostavaa ja omintakeista, mutta pidemmän päälle aika raskasra kuunneltavaa. Teksteistä tykkään paljon, niissä on juuri sellaista vilpittömyyttä ja naivismia, jota sopiikin "hullulta" odottaa. Kannattaa tutustua myös miehen sarjakuviin ja kuvataidehommiin.
 
Itse olen nauttinut Johnstonini lähinnä Headless Heroes -yhtyeen esittämänä. Kauniita eteerisiä tulkintoja ja laulajana muuan Alela Diane. Ihana nainen.
 
Headless Heroes - True love will find you in the end
http://www.youtube.com/watch?v=SGW73w3jpkc
..tolkuttoman kaunista.

Tykkään helvetisti. Mutta tosiaan, hyvin epätasaistahan miehen tuotanto on. Tuo Johnstonin raaka, suodattamaton tapa esittää omia tuntojaan on toisinaan sydäntäsärkevää, mutta vähän liian usein myös tahattomasti huvittavaa tai vaivaannuttavaa. Ekaksi mainittuuin vaikka heti ensimmäisen kasetin Songs of Painin eka kappale, Grievances, on ihan mieletön esimerkki. Ekaa kertaa, kun kuuli sen vaihdoksen kappaleen puolivaiheilla.. huh. Parasta levyä on kyllä vaikea sanoa.
 
"Rock 'n' roll will never die
but you did
and it's sad"
- Danny Don't Rapp :)

Never relaxed,never relaxed,never relaxed kuvaa ainakin mun elämää hyvinkin.
Missään ei saa edes minuuttia olla rauhassa.
Hyvä biisi tuo joka kertoo ettei ei edes helvetissä saa olla rauhassa,kun siellä on sähkötuolikin. Melkoista ironiaa.