Rock, pop, alternative ›

Tähän ketjuun keskustelua helsinkiläisestä Feiled-orkesterista. Mitä ollaan mieltä yhtyeestä ja sen hiljattain ilmestyneestä debyyttialbumista Midnight Poems? Alla oma Soundiin (#5/2005) kirjoittamani tiivistelmä levystä.
 
FEILED
Midnight Poems
Gaga Goodies
 
Nopealla ensivilkaisulla luulin helsinkiläisviisikon debyyttialbumin nimeksi Midnight Perse. "Nyt on hyvä ja röyhkeä meininki", tuumin. Kun kierot silmäni lukivat lopulta oikein, teki mieleni oksentaa.
 
Poko Rekords Gaga Goodies -ala-merkkeineen on auttamattomasti jälkijunassa rakkausmetallin saralla missattuaan sekä HIMin että tiettyihin perhesiteisiin vedoten myös Negativen. Yhtä kirjainta vaihtamalla Feiledin nimi tarkoittaa epäonnistunutta ja samaa määrettä voisi käyttää kuvaamaan Pokon toimintaa viimeisimmässä kiinnityksessään. Feiledin imago on pöllitty Uniklubilta, kun taas Midnight Poemsin munaton pimputtelu ja riffittely voisi olla kuohitun Ville Valon säveltämä tunkkainen ja yksiulotteinen pöytälaatikkodemo.
 
Midnight Poemsin kannessa patsastelee povettoman Sandra Bullockin tai Martina Aitolehden mieleentuova androgyyni solisti Anton, jolla on sädekehä päänsä ympärillä ja ranteeseensa tatuoituna sydämen sijasta tähti. Ja kynnet ovat tietysti lakatut mustiksi. Kyllähän tuollaisen kimppuun voisi tietyssä mielentilassa yön pikkutunteina hyökätä, mutta seuraavan aamun herätys olisi vannoutuneelle heterolle epäilemättä melkoisen karmiva kokemus.
 
Aivan kuten Midnight Poemsin kuuntelu.
 
NALLE ÖSTERMAN
 
1/5

Jotenki alko itkettää Pokon puolesta kun alkuvuodesta ilmoittivat Feiledin signauksesta. Taas kerran ne koittaa juosta trendien perässä, nappaavat sen huonoimman vaihtoehdon ja levyt on puolen vuoden päästä Anttilan alelaarissa 5 eurolla. Kuulemma Bloodpitin olivat skipanneet Feiledin takia, hyvät sinne...
 
Mutta se Pokon moralisoinnista, minusta se eka sinkku (olikohan Great Escape) oli oikeestaan ihan toimiva ralli, ja pieni ihme ettei siitä sen isompaa hittiä tullutkaan. Muut kuulemani on sitte olleet aikamoista tuubaa ilman suurempaa ideaa.
 
Kaippa nää julkasee vielä toisen levyn mikä menestyy huonommin kuin eka ja feidaantuvat sitten Pokon ei aktiiviset artistit-listalle.

Aika karua matskua mitä nyt feiledin kotisivuilta pystyy kamaa maistelemaan. Noi synapianot toimii sen ekan kerran hyvin kun niillä riffi laitetaan mutta kun toistoa tulee aika tökerösti / mekaanisesti. oikein näen sieluni silmin miten se sama otto lämästy munkan sekkarissa aina kertiksiin ja säkeistöihin.. copy + paste kunniaan! Onko koko levy samanlainen kun molemmissa jutuissa mitä pystyy kuuntelemaan ainekset tuntuvat yksitoikkoisilta.
 
laulajan tulkinta on vajaavaista englanninkieli vahvasti suomeenpäin ja lyriikat on lukio/yläastetasoa.
 
ei tämä kuitenkaan paskinta paskaa ole mitä julkaistaan mutta jää pahasti muiden lovemetal kloonien jalkoihin(!).
 
Nallen kritiikki on kaunista kaikessa murskaavuudessaan. Failed/Feiled jutun minä laitoin ensimmäiseksi merkille kun bändistä kuulin. Tosi huono nimi. Kuinkahan tosissaan Poko on Feiledia maailmalle viemässä, löytyy jo kaikkea ulkomaankielistä webbisaittia ja haastiksia jossain pikkujulkaisuissa joissa myös huono englanti kukkii..

heh.. no eikai sillä englanninkielen taidolla niin väliä ole. pikkuhiljaa sitä oppii. Eihän se sillon aikoinaan hanoillakaan mitään loistavaa ollut. Hyvin tuntui silti kelpaavan.
 
mutta juu... Feiled. Jotain biisejä olen kuullut ja vähän jäi vajaaksi. Jäi se jokin puuttumaan. Lost biisissä oli ihan ok pimputtelua.

heh.. no eikai sillä englanninkielen taidolla niin väliä ole. pikkuhiljaa sitä oppii. Eihän se sillon aikoinaan hanoillakaan mitään loistavaa ollut. Hyvin tuntui silti kelpaavan.
 
Ne osasivat sentään kirjoittaa bändin nimen oikein.

Noi synapianot toimii sen ekan kerran hyvin kun niillä riffi laitetaan mutta kun toistoa tulee aika tökerösti / mekaanisesti. oikein näen sieluni silmin miten se sama otto lämästy munkan sekkarissa aina kertiksiin ja säkeistöihin.. copy + paste kunniaan!
 
Samanlaistahan 69 Eyesin meininki on, siellä vaan astetta "osaavampi" tuottaja Johnny Lee Kikkeli puikoissa (joka on mielestäni kuitenkin aivan paska tuottaja ja muutenkin pelle). Eyesille kuitenkin kunnia siitä, että niillä on oikeesti joku pohja niille tekemisilleen, ja niiden juttu lähtee ihan vilpittömästä musan ja poppiskulttuurin diggailusta. Tiedä sitten mistä tämän Feiledin juttu lähtee.

Juu, taisi tosiaan tulla hieman jälkijunassa... ei hypeä nuorison keskuudessa...

Eyesille kuitenkin kunnia siitä, että niillä on oikeesti joku pohja niille tekemisilleen, ja niiden juttu lähtee ihan vilpittömästä musan ja poppiskulttuurin diggailusta.
 
Joo joo ... pojat on nyt tälle vuolle kuunnellu Misfitsiä ja sillä selvä. Vilipittömyyttä ei taia olla koko bändissä sen vertaa että siitä viittis puhua. Bisnes on bisnestä, eli pikkutyttöjen housut märäksi ja massit tilille, se ei ole ROK.

Joo joo ... pojat on nyt tälle vuolle kuunnellu Misfitsiä ja sillä selvä. Vilipittömyyttä ei taia olla koko bändissä sen vertaa että siitä viittis puhua. Bisnes on bisnestä, eli pikkutyttöjen housut märäksi ja massit tilille, se ei ole ROK.
 
Niin no, bändi ollut kasassa jotain 15(?) vuotta, josta varmaan ensimmäiset 10 vuotta ilman mainittavampia tienestejä, että ehkä siinä on takana muutakin kuin bisnestä.

Joo joo ... pojat on nyt tälle vuolle kuunnellu Misfitsiä ja sillä selvä. Vilipittömyyttä ei taia olla koko bändissä sen vertaa että siitä viittis puhua. Bisnes on bisnestä, eli pikkutyttöjen housut märäksi ja massit tilille, se ei ole ROK.
 
Siis näinkö tosiaan tiedät mistä puhut? Ajoin tuossa vaan takaa sitä, että Eyes on ollut jo yli 15v kasassa, ja vaikka linja on muuttunut ihan kokonaan (ei HIM:in jälkeen vaan ENNEN HIM:iä), niin kumminkin ovat tuolla painaneet ilmaseks klubeilla ja rakentaneet itselleen kulttisuosion jo ennen tota nykyistä muovi-imagojuttua.
 
Nille jätkille oikeesti suo sen sukseen minkä ovat saaneet, vaikkei mitään meitsin lempijuttua olekaan. Itse asiassa en diggaile sitä ollenkaan. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että tämä Feiled ei nyt kumminkaan ole ihan hirveetä pohjaduunia tehnyt...

Siis näinkö tosiaan tiedät mistä puhut? Ajoin tuossa vaan takaa sitä, että Eyes on ollut jo yli 15v kasassa, ja vaikka linja on muuttunut ihan kokonaan (ei HIM:in jälkeen vaan ENNEN HIM:iä), niin kumminkin ovat tuolla painaneet ilmaseks klubeilla ja rakentaneet itselleen kulttisuosion jo ennen tota nykyistä muovi-imagojuttua.
 
Nille jätkille oikeesti suo sen sukseen minkä ovat saaneet, vaikkei mitään meitsin lempijuttua olekaan. Itse asiassa en diggaile sitä ollenkaan. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että tämä Feiled ei nyt kumminkaan ole ihan hirveetä pohjaduunia tehnyt...
 
Puuttumatta nyt mitenkään 69 Eyesiin, jotka ovat kyllä ihan tarpeeksi paskaisissa klubeissa kierrelleet (mm. meitsin lämppärinä ;)), niin onko niin, että rockissa (oli se sitten glamia, punkkia tai hardista) pitää olla pakollinen kisälliaika ennen kuin on millään tasolla uskottava. Indiepop-puolella, esimerkiksi, tälläinen ei ole mitenkään välttämätöntä tai edes tavallistakaan. Jos Feiled/Negative/Uniklubi/Bloodpit-tyyppinen bändi kosotuu kaksi vuotta soittaneista tyypeistä ja saman tien täräyttävät suosioon (esim. lahjakkaan biisinkirjoittajan ansiosta), niin onko se vähemmän hyvä kuin oppirahansa maksanut keikkaraakki?

Puuttumatta nyt mitenkään 69 Eyesiin, jotka ovat kyllä ihan tarpeeksi paskaisissa klubeissa kierrelleet (mm. meitsin lämppärinä ;)), niin onko niin, että rockissa (oli se sitten glamia, punkkia tai hardista) pitää olla pakollinen kisälliaika ennen kuin on millään tasolla uskottava. Indiepop-puolella, esimerkiksi, tälläinen ei ole mitenkään välttämätöntä tai edes tavallistakaan. Jos Feiled/Negative/Uniklubi/Bloodpit-tyyppinen bändi kosotuu kaksi vuotta soittaneista tyypeistä ja saman tien täräyttävät suosioon (esim. lahjakkaan biisinkirjoittajan ansiosta), niin onko se vähemmän hyvä kuin oppirahansa maksanut keikkaraakki?
 
Eihän se mitenkään pakollista toki ole. Monesti vaan bändit/artistit pistää pillit pussiin jos se on vaan nälässä kituuttamista vuodesta toiseen eikä levyt myy. Kuitenkin jos bändi vaan jatkaa ja saa ns. työvoiton niin tietää ainakin että hommaa tehdään muutenkin kuin dollarinkuvat silmissä.

Eihän se mitenkään pakollista toki ole. Monesti vaan bändit/artistit pistää pillit pussiin jos se on vaan nälässä kituuttamista vuodesta toiseen eikä levyt myy. Kuitenkin jos bändi vaan jatkaa ja saa ns. työvoiton niin tietää ainakin että hommaa tehdään muutenkin kuin dollarinkuvat silmissä.
 
Niinpä....toisaalta tulee väkisinkin miettineeksi onko kyseessä työvoitto vai musiikki-ilmaston muutos...esimerkiksi Hanoi Rocksin nykyinen suksee olisi tuskin ollut mahdollista suunnilleen viisi vuotta sitten.
 
Tarkkaan ottaen joidenkin bändien kohdalla saattaa kyse olla myös siitä, että niissä ei ole mitään erityisen kiinnostavaa. Esimerkiksi 69 Eyesin suosio alkoi siinä vaiheessa kun he ymmärsivät, että maailmaan ei ehkä tarvita sitä 99938:tä samanlaista katurockia soittavaa bändiä ja keksivät omanlaisensa sekoituksen katurockia ja goottikamaa.

Hanoi Rocksin nykyinen suksee olisi tuskin ollut mahdollista suunnilleen viisi vuotta sitten.
 
No jaa, tässä rohkenen olla eri mieltä. Kyllä esimerkiksi Helsingin Tavastialla Mike Monroen soolokeikat olivat lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä. Samaten Andyn bändikeikat ja akustiset huuruilut.
 
Kyllä se on niin, että ajaton rokki puree aina. Tai se, että on nimi mikä kiinnostaa ja myy.

Puuttumatta nyt mitenkään 69 Eyesiin, jotka ovat kyllä ihan tarpeeksi paskaisissa klubeissa kierrelleet (mm. meitsin lämppärinä ;)), niin onko niin, että rockissa (oli se sitten glamia, punkkia tai hardista) pitää olla pakollinen kisälliaika ennen kuin on millään tasolla uskottava. Indiepop-puolella, esimerkiksi, tälläinen ei ole mitenkään välttämätöntä tai edes tavallistakaan. Jos Feiled/Negative/Uniklubi/Bloodpit-tyyppinen bändi kosotuu kaksi vuotta soittaneista tyypeistä ja saman tien täräyttävät suosioon (esim. lahjakkaan biisinkirjoittajan ansiosta), niin onko se vähemmän hyvä kuin oppirahansa maksanut keikkaraakki?
 
Ei todellakaan ole. Mutta on olemassa bändejä, joiden juttu perustuu ulkomusiikillisuuteen vähintään yhtä paljon kuin soitto- tai biisintekotaitoon, ja mun sympatiat saa tässä tapauksessa kyllä 69 Silmät, koska ovat ihan nastoja heppuja ja jotenkin niiden olemus on sellasta sopivasti röyhkeää itsetietoisuutta, jossa on kumminkin mukana semmosta kokemuksen tuomaa itseironiaa. Siksi vaikuttavat vähemmän feikiltä kuin nämä Feiledit ja muut.
 
Jos olet sattunut huomaamaan, niin esim. Don Johnson Bigbandilta ei kukaan ole peräänkuuluttanut ketu-uskottavuutta, koska heidän juttunsa perustuu ihan muuhun kuin imagoon. Kuka hyvänsä, jolla on lahjakas biisinkirjoittajatyyppi ja osaa esittää sen asiansa riittävän uskottavasti, saa varmasti vilpittömän kunnioituksen osakseen. Uniklubit ja muut niittävät kritiikkiä, ja eivät aina täysin syyttä. He kun harvemmin osaavat soittaa. Indiepuolellahan se muuten lasketaan ilmeisesti jonkinnäköiseksi plussaksi? Rock-pop bändeillä se toivottavasti pysyy edelleen jonkinasteisena hyveenä, vaikka White Stripes hälyyttävästi on nurkkaa vallannutkin.

Rock-pop bändeillä se toivottavasti pysyy edelleen jonkinasteisena hyveenä, vaikka White Stripes hälyyttävästi on nurkkaa vallannutkin.
 
Uskottavuus on tietenkin rockbändin tärkeä kriteeri ja sama koskee myös esim. indiepoppia. Tarkoitin vain lähinnä sanoa, että jos kuulen jonkin bändin levyn, joka kuulostaa hyvältä, niin ei mulle ole niin kauhean tärkeää onko bändi keikkaillut yhden vai seitsemän vuotta ja näyttävätkö tyypit siltä, mitä soittavat. Esimerkiksi Nakedin levy oli musta ihan ok, vaikka tyypit eivät ehkä muotopuolelta olleet viimeiseen asti hiottuja.
 
En kyllä ymmärtänyt White Stripes-viittausta. Oletko nähnyt bändin keikalla?

Uskottavuus on tietenkin rockbändin tärkeä kriteeri ja sama koskee myös esim. indiepoppia. Tarkoitin vain lähinnä sanoa, että jos kuulen jonkin bändin levyn, joka kuulostaa hyvältä, niin ei mulle ole niin kauhean tärkeää onko bändi keikkaillut yhden vai seitsemän vuotta ja näyttävätkö tyypit siltä, mitä soittavat. Esimerkiksi Nakedin levy oli musta ihan ok, vaikka tyypit eivät ehkä muotopuolelta olleet viimeiseen asti hiottuja.
 
Jos kuulostaa hyvältä, on hyvää. Jos ei kuulosta hyvältä, mutta on silti suosittu, niin meikä arvostaa kyllä bändejä, jotka on sitten painaneet hommia sen suosionsa eteen, on se sitten vaikka ruohonjuuritason fanzine-hommia (kuten 69 Eyesin tapauksessa). Respect ja dignity, vaikkei niin kovin diggailiskaan. Sama Pelle Miljoona, aika erikoista on miehen laulu ja soitto, mutta asenne paistaa läpi, vaikkakin eri tavalla kuin 69 Silmillä.
 
En kyllä ymmärtänyt White Stripes-viittausta. Oletko nähnyt bändin keikalla?
 
En todellakaan. Miksi kysyt? Viittasin siihen, että kumpikaan niistä soittajista ei osaa soittaa yhtään, ainakaan sen perusteella mitä sitä musaa on radiosta ja töllöstä kuullut. Tuskin ovat teeskennelleet huonoja tarkoituksella. Lisäksi se koko juttu biiseineen vaikuttaa jonkun levy-yhtiöpampun vedonlyönniltä, tyyliin "katotaas mitä skeidaa jengi ostaakaan", samalla tavalla kuin The Darkness tai Pulp.

En todellakaan. Miksi kysyt? Viittasin siihen, että kumpikaan niistä soittajista ei osaa soittaa yhtään, ainakaan sen perusteella mitä sitä musaa on radiosta ja töllöstä kuullut. Tuskin ovat teeskennelleet huonoja tarkoituksella. Lisäksi se koko juttu biiseineen vaikuttaa jonkun levy-yhtiöpampun vedonlyönniltä, tyyliin "katotaas mitä skeidaa jengi ostaakaan", samalla tavalla kuin The Darkness tai Pulp.
 
Suosittelen kuuntelemaan vielä vähän lisää. Tallinnan keikka kesäkuussa oli tiivistunnelmainen ja rankka. Pari soittaa musiikkinsa nähden tarpeeksi hyvin ja Jack White on erittäin tyylikäs kitaristi. Kyllä tuo oli rockia ja mulle huomattavasti uskottavampaa ja hurjempaa kamaa kuin esimerkiksi HIM tai 69 Eyes.
 
69 Eysin imagonvaihdos vaikutti muuten aluksi mitä suurimmassa määrin levy-yhtiöpampun idealta.
 
Edit. Tässä vielä arvostelu tuosta keikasta (se kun ei lehteen mahtunut)
 
White Stripes
Hollywood, Tallinna
 
Punaista, mustaa ja valkoista. Ränsistyneen entisen elokuvateatterin, nykyisen discon lava on kauttaaltaan tyylitelty yhtenäisen väriskaalan mukaisesti. Kitarakamat on päällystetty punaisella, telineessä odottaa punainen kitara ja piparminttutikkarin mukaan maalattu järeä rumpupatteri on korean ja tehokkaan näköinen. Paikka on täynnä Tallinnan hipstereitä ja suomalaisia rock-turisteja. Korvia hellitään Sonicsilla ja Gun Clubilla. Äärimmäisen tyylikkäät punamustat roudarit puuhailevat lavalla.
Sitten, klo 21.30 Jack ja Meg tulevat aivan yhtäkkiä ja täräyttävät ilmoille korviapakottavan Dead Leaves And The Dirty Ground. Puolitoistatuntinen setti, josta ei puutu jännitystä, tunnetta ja soiton juhlaa on alkanut. Jack White on erityisen virittäytynyt halpiszorro-lookissaan: tuoreen ukkomiehen silmissä on psykoottista vientiä ja hän hyökkää kitaransa kimppuun kuin raivopäinen. Sisareksi esitelty Meg on rauhallinen ja hymyilevä, mutta iskee isoilla kapuloillaan kovaa ja armoa antamatta. Kovaääniset täsmähyökkäykset jatkuvat: Black Math, Jolene, I Think I Smell A Rat ja sitten paikan sähköistävä uusi sinkku Blue Orchid, joka jytää käsittämättömän tehokkaasti.
Äänivallin katkaisee mandoliinilla ja tamburiinilla hoidettu Little Ghost, joka tuo Jackin ja Megin kasvokkain. Toisinaan Jack nappaa Megin lyömän pellin kiinni ilmasta kuin kärpäsen. Jack tuntuu kuitenkin kaipaavan nuorikkonsa luokse, sillä setti loppuu äkkipikaisen oloisesti. Onneksi tulee sentään pitkä encore, jonka ensimmäinen kruunu ainakin heimoveljien mielestä on vanha Burt Bacharach-pala I Just Don’t Know What To Do With Myself. Yleisö laulaa niin innokkaasti mukana, että Jack näyttää hölmistyneeltä. Viimeinen niitti on sitten Seven Nation Army, jonka ensi-iskujen alkaessa Hollywoodin lattia tuntuu trampoliinilta ihmisten hyppiessä tasajalkaa. Kaikkien yhdessä hoilottama Boll Weevil saa päättää upean setin folkisti. Kello on 23, olen märkä hiestä ja terassi on vielä auki torilla.

No jaa, tässä rohkenen olla eri mieltä. Kyllä esimerkiksi Helsingin Tavastialla Mike Monroen soolokeikat olivat lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä. Samaten Andyn bändikeikat ja akustiset huuruilut.
 
Kyllä se on niin, että ajaton rokki puree aina. Tai se, että on nimi mikä kiinnostaa ja myy.
 
Niinku Popeda:)
 
Hanoilla on siitä hyvä tilanne, että saivat ihan uuden sukupolven kiinni tällä uudella tulemisella... entisten fanien lisäksi.
 
Mä tykkäsin kyllä enemmän siitä vanhasta Hanoista

En todellakaan. Miksi kysyt? Viittasin siihen, että kumpikaan niistä soittajista ei osaa soittaa yhtään, ainakaan sen perusteella mitä sitä musaa on radiosta ja töllöstä kuullut. Tuskin ovat teeskennelleet huonoja tarkoituksella. Lisäksi se koko juttu biiseineen vaikuttaa jonkun levy-yhtiöpampun vedonlyönniltä, tyyliin "katotaas mitä skeidaa jengi ostaakaan", samalla tavalla kuin The Darkness tai Pulp.
 
Hei heihei!!
 
MÄkään en diggaa piiruakaan White Stripesista, mutta tossa oon eri mieltä sen verran että Jack White osaa kyllä soittaa, mä diggailen äijän soittamista. Rumpalista en sano mitään. Kokonaisuutena White Stripes vaan ei iske mulle.
 
The Darkness? Skeidaa, as if they can't play?? Tuokin meni ohi.