Rock, pop, alternative ›

Kukaan kuullut jeffin viimeisintä levyä? Verrattuna kahteen edelliseen, onkos se hyväkin?

Kukaan kuullut jeffin viimeisintä levyä? Verrattuna kahteen edelliseen, onkos se hyväkin?
 
nyt kun asiaan on tullu tutustuttua ni on pakko nostaa tää topikki.
 
lyhyesti. jos beckin edellisen platan (you had it coming) elektrorock innosti niin pitäs tän uudenkin iskee.
 
oma mielipide näistä kolmesta viimesestä beckistä on että eka (who else!) ei toimi tuotannollisesti (a.k.a. huono kokonaisuus, huonot soundit ja sovitukset) vaikka kitaradiggarit löytää varmasti herkkuja tästäkin. you had it coming on ihan h*lvetin hyvin tuotettu samotenku tää viimesin eli Jeff. aivan uskomaton kitaristi, pätkii muut "kitaralegendat" mennen tullen olemalla yhä innovatiivinen ja sairaan tyylikäs.

Aloin ihmetellä, miksi omassa levyhyllyssäni ei juurikaan notku Beckin tuotoksia vaikka äijä on mulle jonkinlainen all-time-favorite soittaja. Jostain syystä ei ole edes tullut hankittua mm. noita "Who Else"-platan jälkeisiä levyjä.
 
Jaa.. tulipa mieleen, että itseasiassa mulla taitaakin olla joululahjana saatu, miehen uran melko hyvin kattava useamman CD:n paketti. Täytyykin pistää pyörimään.
 
Beck pysäyttää, nykyisin harvakseltaan ilmestyvine, levyineen aina meikäläisen jollain lailla: "Ai, jaa että noinkin voi tehdä." Yms.
 
Salaperäinen tyyppi. Lehdistä luetun perusteella mies rassaa ja rakentelee omaehtoisesti päivätyönään itselleen vanhoja autoja. Tekee sitten yllättäen jonkinmoisen soitannollisen täsmähyökkäyksen ja häviää taas kuin suolikaasu Saharaan.
 
Kummallinen mies. Ja hyvä.

Jeff Beck. Innovatiivinen on hyvä sana. Eteenpäinpyrkivä, hyvä maku. Sellainen muusikko minäkin yritän olla.

Jeff Beck on yksi suurista. Persoonallinen ja innovatiivinen muusikko, joka ei ole jäänyt polkemaan paikoilleen tai ryhtynyt levyttämään sympaattista ja särmätöntä aikuisrokkia (vrt. aikalaistoveri Eric Clapton).
 
Täytyy tosin myöntää, etteivät nämä uusimmat futuristiset kiekot ole oikein olleet minun makuuni - vanhemmasta Jeff Beck Groupista pidän sen sijaan kovastikin.

Persoonallinen ja innovatiivinen muusikko, joka ei ole jäänyt polkemaan paikoilleen tai ryhtynyt levyttämään sympaattista ja särmätöntä aikuisrokkia (vrt. aikalaistoveri Eric Clapton).
 
Tuota.. elämän käänteetkin saattavat ehkä vaikuttaa siihen, että röyhelöpaita ja ylikireät hippihousut jäävät hengariin ja artisti alkaa lähestyä tilannetta, jossa omia tuntoja puetaan biiseiksi enemmänkin omista lähtökohdista kuin kaupalliselta tms. tois'aikaiselta pohjalta.
 
Sinänsä paska homma, jos tuolta pohjalta tehty musa sattuu koskettamaan jotain urpoa ja alkaa mennä kaupaksi, jolloin jostain, minulle edelleenkin, käsittämättömästä syystä hienokin biisi saa munattoman "aikuisrockin" tai whatever leiman.
 
P.S. Sekä Beck että Clapton ovat mielestäni edelleen omilla saroillaan kovassa iskussa ja luomis'voimaisia muusikoita. Huvittava seikka sinänsä, että toinen näistä kuuttakymmenettä käyvistä taiteilijoista vetää vielä silmäkulmaansa pienet kajalit. Minusta ei tarviis' enää.

Tuota.. elämän käänteetkin saattavat ehkä vaikuttaa siihen, että röyhelöpaita ja ylikireät hippihousut jäävät hengariin ja artisti alkaa lähestyä tilannetta, jossa omia tuntoja puetaan biiseiksi enemmänkin omista lähtökohdista kuin kaupalliselta tms. tois'aikaiselta pohjalta.
 
Beck lienee myös lähestynyt musiikkia omista lähtökohdistaan. En nimittäisi niitä kovin hevillä toisaikaisiksi, enkä missään tapauksessa kaupallisiksi: varmasti "My Father's Eyes"- tyyppinen materiaali toisi enemmän taaloja tilille kuin vaikkapa "Who Elsen!" kaltainen futuristinen rock.
 
Sinänsä paska homma, jos tuolta pohjalta tehty musa sattuu koskettamaan jotain urpoa ja alkaa mennä kaupaksi, jolloin jostain, minulle edelleenkin, käsittämättömästä syystä hienokin biisi saa munattoman "aikuisrockin" tai whatever leiman.
 
En usko että kyse on myyntiluvuista. Claptonin uusimmat levyt ovat minusta olleet aikuisrokkia (lainausmerkkien kanssa tai ilman), josta on karsittu - syystä tai toisesta - pois pahimmat särmät. Joukossa on toki hienoja ja ammattitaidolla tehtyjä biisejä, sitä en käy kiistämään, mutta kovin "omelettimaiseksi" en miehen uudempaa tuotantoa menisi sanomaan.
 
P.S. Sekä Beck että Clapton ovat mielestäni edelleen omilla saroillaan kovassa iskussa ja luomis'voimaisia muusikoita. .
 
Minäkin arvostan Claptonia, sitä en halunnut aikaisemmalla viestilläni sanoa. Mies on edelleenkin taitava ja ammattitaitoinen muusikko, mutta en vaan ole löytänyt mitään kovin ihmeellistä miehen uusimmista levyistä - ehkä "From the Cradle" poissulkien. Ehkä pitäisi soittaa itsekin kitaraa saadakseen näistä uudemmista jutuista isompia kicksejä. Mutta kuten aikaisemmassa viestissäni totesinkin, en minä ihmeellisesti välitä Beckinkään uusista levyistä.

Vaikka tuolla ylempänä liputinkin hieman Claptonin puolesta, ei kommenttini ollut tarkoitettu herra Beckiä vastaan vaikka sinne livahtikin pari sarkastista piikkiä.
 
Olen tullut seuranneeksi vaihtelevalla mielenkiinnolla Claptonin uraa ja tekemisiä n. vuodesta -69 lähtien (en väittäisi itseäni siitä huolimatta asiantuntijaksi) ja ajan kanssa vanhenee itsekin samaa tahtia artistin kanssa. Pahimmillaan ehkä alkaa jopa omimaan diggailun kohteen itselleen; pitää ao. suunnilleen puolisukulaisena tms., mutta tuota en tunnusta itse. Ainakaan vielä :)
 
Tuota taustaa vasten ehkä kuvittelisin jollain tasolla ymmärtäväni Claptonin vaiheita muusikkona ja hieman ehkä ihmisenäkin, ylihypetetystä kitaristista pimeiden zombievuosien kautta suhteellisen täys'päiseksi keski-ikäiseksi muusikoksi. Ehkä oma arvostukseni Claptonin suhteen ei muodostu niinkään musiikin kautta vaan siitä, että rauhattoman oloinen, tempoilevasti elänyt ja ihmissuhteissaan itseään ja kumppaneitaan ryvettänyt pelimanni on löytänyt hotellien ja estraadien sijasta jotain muutakin, minkä parissa rauhoittua ja kokea elävänsä.
 
Jeff Beck taas vaikuttaa omissa oloissaan lymyilevältä ja arvoitukselliselta yksinäiseltä ratsastajalta jonka ainoa henkilökuva ainakin mulle on muodostunut musan kautta. Tosin eipä taiteilijoilla, kuten meillä muillakaan, ole mitään velvollisuutta levitellä elämäänsä kaikkien töllisteltäväksi lööppeihin tai kokosivun aukeamille.
 
Pelkästään mutu-pohjalta on itselle muodostunut kuva, että Beck on ensisijaisesti soittaja ja Clapton taas kokonaisvaltaisempi muusikko. Claptonin musa nykyisellään on ikäiselleni "helposti järkeen käypää" ja harmonista kun taas Jeff Beck, hmm... "itsekontrollilla varustettuna lunaticcina" iskee omintakeisella ja arvaamattomalla lähestymistavallaan nautittavan kipeästi jonnekin tuonne pallean tienoille.
 
Heh... aikamoista vuodatusta ja kaiken lisäksi aika off-topic. Anyway, itse olen saanut kyseisten muusikoiden tekemisistä valtavasti innoitusta ja nautintoa ja kunnioitan heitä suuresti.