Rock, pop, alternative ›

On se kumma, miten toiset bändit säilyttävät elinvoimansa vuosikymmeniä. Eräs tälläinen minulle on otsikon JT.
 
Bändin edesottamukisa on tullut seuratuksi about 25 vuotta ja edelleen jaksaa.
 
Anderson on tehnyt melkoisen elämäntyön yhtyeensä biisinikkarina, yhdelle miehelle aika kiitettävästi osunut myös klassikoita:) Muutamaa pohjakosketusta lukuunottamatta laadukasta tuotantoa.
 
Yksi ilo on myös nähdä bändi livenä ja huomata, että sedät esiintyvät ikäistensä tavoin, tyylikkäästi.
 
Laitoin topicin tänne, vaikka toisaalla bändi on yhdistetty usein myös progeen. Oma lokero olisi tässä tapauksessa paras, Tullia kun on aika vaikeaa lokeroida; jazzia, kansanmusiikkia, progea, poppia, rockia.. kaikkea löytyy.

Joo näin on, vaikka itselläni ei ihan yhtä pitkää diggailuhistoriaa olekaan... Just viikonloppuna tuli hankittua Living with the past-dvd ja sehän maittoi punaviinin kans mukavasti!! Ja Tampere-talon keikka oli elämys, kun ihan edestä sitä Andersonin kuuluisaa fluteasentoa pääs tsekkaileen ;-)

Yks meikän lempparibändeistä! Onko tuon DVD:n keikka vaan yhestä paikasta yks keikka vai kaikenlaista matskua eri vuosilta? Pitäs vihdoin ja viimein hankkia tuo DVD itsellekkin.
 
Se yköseltäki pariin otteeseen tullu Songs From The Wood keikka on ainakin aivan loistava :) Olisko 78' vuonna kuvattu?
 
Muuten itselle kolahtaa parhaiten This Was - Broadsword And The Beast välinen tuotanto. Ian Andersson on kyllä yks cooleimmista muusikoista ikinä :) Tilulii!

No siinä DVD:llä on pääsääntöisesti matskua yhdeltä keikalta, ellen väärin muista niin Lontoosta Hammersmith Apollo Theatresta(?) viimeisimmältä dot.com-kiertueelta. Aika paljon on kuvaa myös jostain Jenkkilän motoristifestivaalista, vaikka musa onkin koko ajan siitä Lontoon keikasta.
 
Sit siinä on pari biisiä pieneltä pubikeikalta, missä on koottu Tullin alkuperäinen nelikko uudelleen kasaan ja pari akustista piisiä ilmeissti Ianin kotona äänitettyinä ja jousikvartetin kera.
 
Ainoo mikä vähän tökkii on se, et piisien välissä on haastatteluja ja parissa kohtaa jopa kesken piisin jotain turhaa lätinää... Mut noi on pikkumiikkoja, pääsääntöisesti hyvää kamaa ja Tull-huumorikin on hyvin edustettuna ;-)

...ja Hunting Girl on maailman ainoa aito hevibiisi.
 
Jos nykyinen ns. hevi olisi samanlaista, maalaisin japanilaisen banaanitiikerini välittömästi mustalla kynsilakalla muistuttamaan väkinäisesti japanilaista sarjamurhaajaprinssi Ahabia.
 
Kaverini (raavas mies, toisin kuin minä) todistettavasti itki hämmennyksensekaisesta onnesta taannoisen tv-taltioinnin Aqualung-osuuden aikana.

Kuuntelin juuri tänään Thick as a Brickin ja Passion Playn. Täytyy myöntää että mahtavaa musiikkia. Nuo kaksi ovat kyllä imuroituja (anteeksi, yhteiskunta). Mikä kannattaisi hankkia ensimmäiseksi JT-levyksi? Vai se paljon puhuttu Songs From The Woods?

Kuuntelin juuri tänään Thick as a Brickin ja Passion Playn. Täytyy myöntää että mahtavaa musiikkia. Nuo kaksi ovat kyllä imuroituja (anteeksi, yhteiskunta). Mikä kannattaisi hankkia ensimmäiseksi JT-levyksi? Vai se paljon puhuttu Songs From The Woods?
 
Songs on hyvä, taikka Heavy Horses... vanhempaa This Was... no perskeles, kaikki ne on hyviä.

Kaikki alkupään Jethrot ovat loistavia. Mutta mistä voisi löytyä tabulatureita taikka vain sointuohjeita? Hyviä sivuja, kiitos...

On se kumma, miten toiset bändit säilyttävät elinvoimansa vuosikymmeniä. Eräs tälläinen minulle on otsikon JT.
 
Bändin edesottamukisa on tullut seuratuksi about 25 vuotta ja edelleen jaksaa.
 
Anderson on tehnyt melkoisen elämäntyön yhtyeensä biisinikkarina, yhdelle miehelle aika kiitettävästi osunut myös klassikoita:) Muutamaa pohjakosketusta lukuunottamatta laadukasta tuotantoa.
 
Yksi ilo on myös nähdä bändi livenä ja huomata, että sedät esiintyvät ikäistensä tavoin, tyylikkäästi.
 
Laitoin topicin tänne, vaikka toisaalla bändi on yhdistetty usein myös progeen. Oma lokero olisi tässä tapauksessa paras, Tullia kun on aika vaikeaa lokeroida; jazzia, kansanmusiikkia, progea, poppia, rockia.. kaikkea löytyy.
 
Minulle JT on monipuolisuudessaan, soittotaidossaan ja sävellytaidossaan paras bändi. Löytyy bändejä joista pidän enemmän mutta omista kriteereistä (soittotaito, sävellystaito, musiikillinen monipuolisuus) JT on ainoa joka on h-tin hyvä joka ainoalla osa-alueella.Eka kolahtanut levy oli Aqualung ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta...:-)

Kuuntelin juuri tänään Thick as a Brickin ja Passion Playn. Täytyy myöntää että mahtavaa musiikkia. Nuo kaksi ovat kyllä imuroituja (anteeksi, yhteiskunta). Mikä kannattaisi hankkia ensimmäiseksi JT-levyksi? Vai se paljon puhuttu Songs From The Woods?
 
Ensimmäisenä kannattaa varmaan hankkia Aqualung. Sen jälkeen vaikkapa Stand Up ja Heavy Horses. Siitä se sitten lähteekin. Kohta huomaat, että tulikin hankittua aika monta levyä. :)
 
The Broadsword And The Beast on myöskin omasta mielestäni erittäin hyvä ja suotta aliarvostettu levy. Se oli itseasiassa ensimmäinen JT levy, jonka itse hankin ja toimi kyllä hyvin siinä tehtävässä. Edelleenkin diggailen erittäin paljon tuosta levystä.

Kuuntelin juuri tänään Thick as a Brickin ja Passion Playn.
.......
Mikä kannattaisi hankkia ensimmäiseksi JT-levyksi? Vai se paljon puhuttu Songs From The Woods?
 
Nuo kaksi ovat minun suosikkejani. Aqualungia yleensä ehdotetaan ensimmäiseksi hankinnaksi, mutta minulle se ei ole kolahtanut niin paljon kuin esim. nuo kaksi edellämainittua. Too old to rock'n'roll on kolmas suosikkini ja Stand up ehkä se neljäs.

no perskeles, kaikki ne on hyviä.
 
Tästä uskaltaisin olla eri mieltä. :) Hardcore JT fanit tuppaavat pitämään kaikista bändin tuotoksista, mutta olisi edesvastuutonta suositella kaikkia levyjä aloittelijoille. Objektiivisesti katsottuna mukaan mahtuu myös aika paljon *öhöm* epätasaisia levyjä. 70-luvun jälkeen julkaistut levyt (paitsi The Broadsword...) kannattaa suurimmalta osin hankkia vasta sitten kun parantumaton JT tauti iskee. :)
 
Aikaisemmin suosittelemieni aloituslevyjen listalle voisin lisätä varhaisen Living In The Past kokoelman.

Tästä uskaltaisin olla eri mieltä. :) Hardcore JT fanit tuppaavat pitämään kaikista bändin tuotoksista, mutta olisi edesvastuutonta suositella kaikkia levyjä aloittelijoille. Objektiivisesti katsottuna mukaan mahtuu myös aika paljon *öhöm* epätasaisia levyjä. 70-luvun jälkeen julkaistut levyt (paitsi The Broadsword...) kannattaa suurimmalta osin hankkia vasta sitten kun parantumaton JT tauti iskee. :)
 
Aikaisemmin suosittelemieni aloituslevyjen listalle voisin lisätä varhaisen Living In The Past kokoelman.
 
Juupas-eipäs -tilanteen uhallakin :-) uskallan olla erimieltä: 80 -luvulla julkaistu Crest of a knave on varsin mainio levy - ja ensimmäinen Jethro Tull -levy jonka hankin (olin äännittänyt JT:tä aiemmin kaseteille) ja suosittelisin sitä kuten myös Catfish Rising -levyä (tämä saattoi tulla 90 -luvun puolella) myös aloittelijalle. Heikommat ,mutta silti hyvät levyt 80 -luvulla olivat IMHO Underwraps ja Rock Island

Aqualungia yleensä ehdotetaan ensimmäiseksi hankinnaksi
Oisko Locomotive Breathin takia? Koska on "jonkin tasoinen suuri hitti"?
 
Omat suosikit ovat This Was ja Stand By. We Used To Know on ikuinen suosikkibiisi ja sitä voisi kuunnella loputtomiin. Ja Too old to rock'n'rollia on haukuttu ohuista saundeista, mut itelle kyl kolahti ekalla kuuntelulla miellyttävän kevyt ja akustinen meininki. Nautittavaa kuultavaa.

Olin tuolla Tampereen keikalla isäni kanssa. Itse en liiemmin Jethro Tullia diggaile. Mutta isä on jonkinlainen diehard-fani ja koko keikan isukki tökki kyynerpäällä kylkeen, että kuuntele nyt, mahtavaa. Hyvä keikka se oli ja isäkin sai palata takaisin hurjiin nuoruusvuosiinsa. Esittipä isä keikan jälkeen imitaation ala Hullu Huilumies, oluen vahvistuksella .

Todella loistava yhtye, monipuolista musiikin kirjoa, eikä juuri yhtäkään tylsää tahtia. Itselle kolahti heti ensikuulemalta muutama vuosi sitten, ja vieläkin pelaa.
 
Ihan On-Topic - intressinä, Leevi & The Leavingsin Viisas Talonmies on varsin Tullmainen veto. Itse meinasin pudottaa leukani ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Leevi & The Leavingsin Viisas Talonmies on varsin Tullmainen veto.
 
Ja Lihaksikas Nainen myös. Ne väliosat etenkin.

Hassua että, tulin tänne ajatellen kehua jt:tä ja ekana silmiin sattui tämä topikki.
 
Nyt ainakin kolisee ja kovasti koliseekin. Nyt pyörii kirjastosta lainassa oleva stand up. Pakkopakko saada älppärinä jotain jt:tä. Siihen kyllä tarvitsee aika hyvin rahaa näinäpäivinä.

Hassua että, tulin tänne ajatellen kehua jt:tä ja ekana silmiin sattui tämä topikki.
 
Nyt ainakin kolisee ja kovasti koliseekin. Nyt pyörii kirjastosta lainassa oleva stand up. Pakkopakko saada älppärinä jotain jt:tä. Siihen kyllä tarvitsee aika hyvin rahaa näinäpäivinä.
 
Täytyykin laittaa Stand Up vinyyli soimaan. Samalla voi ihailla sitä alkuperäistä pop-upp kantta. On hieno. =)
 
Joo, JT tosiaan jos mikä, on monipuolinen bändi. Minä kuuntelen säännöllisesti jopa uusimpia levyjä, ihan Dot.com levyäkin.

Jossain on väitetty, et YUP on Suomen JT... ei ehkä nyt ihan näinkään, mut joissain niiden piiseissä on kieltämättä myös hyvin Tullmaisia osia.
 
Omat suosikkini ovat Aqualung, Thick as a brick, Passion Play, Heavy Horses ja Roots to Branches!