Rock, pop, alternative ›

Sueden solisti Brett Anderson yllätti fanit kesken jäähyväiskeikan sanomalla, että bändi palaa pian kehiin uuden levyn kanssa. Joten Suede ei hajoakaan.

Heh, teki Curet.

Juuh. Tällä tempauksella saatiin sopivasti keikkoja ja levyjä myytyä.

eihän suede alunperinkään ilmoittanut hajoavansa. sanoivat vaan siirtyvänsä "määrittelemättömän mittaiselle tauolle".

eihän suede alunperinkään ilmoittanut hajoavansa. sanoivat vaan siirtyvänsä "määrittelemättömän mittaiselle tauolle".
 
Ja tämä tauko oli kaksi viikkoa?

Kaikella kunnioituksella (about kymmenen vuoden takaista) suosikkibändiäni kohtaan, mutta mitä tuostakin tulee? Mikäli kyse oli harkitusta mediamyllytyksestä, hienoa - toimiva temppu! Mikäli taas Brett _oikeasti_ on niin sekaisin, ettei vielä hetki sitten tiennyt haluaako jatkaa ollenkaan... ei kiitos! Vaikea uskoa, että yhtäkkiä olisi löytynyt jokin mieletön motivaatio, jonka ansiosta Suede kykenisi jälleen kirjoittamaan yhtä loistavia biisejä kuin kultakaudellaan (joka tietysti loppui kuin seinään Bernard Butlerin erottua).

antti, tsoh!!!
 
Jos tuo threadin aloittava viesti pitää paikkaansa, on maailma taas hiukan parempi paikka elää. Sinänsä hauskaa, että tauko olisi tosiaan kestänyt vain muutaman viikon, Sueden virallisilla sivuilla kun suunniteltiin jo fanien keskuudessa See you in the next life -paitoja.
 
Löytyykö muuten perumisuutiselle www-lähdettä?
 
Vaikka Sueden 2000-luku on ollut aika vaikeaa aikaa, niin alkuperäinen lopettamisilmoitus oli aika yllättävä muistaen, että Oakes sanoi syksyllä Singles-kokoelman olevan "lupa tehdä seuraava studiolevy samalle levy-yhtiölle". Siinä vaiheessa siis suunnitelmissa oli julkaista lisää materiaalia.
 
Suede-dissaamista en ymmärrä pelkästään sen takia, että Suede teki vain yhden keskinkertaisen levyn, jonka takia se sai kuolemantuomion niin brittilehdistön kuin useiden fanien keskuudessa. Kaikesta huolimatta Head Musicilta löytyy muutama Sueden parhaimmistoon löytyvä biisi ja pienellä tiivistämisellä levy olisi ollut huomattavasti parempi. Nythän siinä on 13 biisiä, mikä on ehkä parin biisin verran liikaa. B-puolille jäi tämänkin levyn aikaan muutama sellainen helmi, joilla olisi voinut korvata joitain HM:n huonoista biiseistä tyyliin Asbestos ja Savoir Faire.
 
Oma Suede-suosikkini on kuitenkin ehdottomasti Coming Up, joka on varmaan kautta aikain eniten soittamani levy. Butler oli siinä vaiheessa jo ex-jäsen, mutta ei se tuntunut pahemmin menoa haittaavan, kun muistelee, mitä biisejä Coming Upilta löytyy. Tekstityspuolella Anderson meni tällä levyllä hieman takapakkia, se myönnettäköön.
 
..mutta eiköhän lopeteta tilitys ja odotellaan seuraavaa albumia :)

Löytyykö muuten perumisuutiselle www-lähdettä?
 
http://www.nme.com/news/story.htm?ID=107011
 
Ja tyypit vetäisivät jossain BBC:n sessiossa koko Dog Man Star plätyn, löytyypi täältä -->
http://www.bbc.co.uk/6music/artists/suede.shtml
 
Hieno levy...

Oma Suede-suosikkini on kuitenkin ehdottomasti Coming Up, joka on varmaan kautta aikain eniten soittamani levy. Butler oli siinä vaiheessa jo ex-jäsen, mutta ei se tuntunut pahemmin menoa haittaavan, kun muistelee, mitä biisejä Coming Upilta löytyy.
 
Okei, Coming Upilla on hyviä biisejä, mutta Butler ei ollut enää kehissä ja sen kyllä kuulee. Kahdella ekalla lätyllä on sävellyksellisesti kiinnostavampia ja omaperäisempiä biisejä - Coming Up kuulostaa mun korvaani jokseenkin laskelmoidulta melodisten poprallatusten kokoelmalta. Ei siis huonoja biisejä, mutta aika monotoninen kokonaisuus Butlerin aikaisiin levyihin verrattuna. Samaan syssyyn pitää kyllä myöntää, että Dog Man Star on aika melodramaattinen ja jotenkin paljon raskaampi kuunnella kuin esim. nousuhumalassa parhaiten toimiva Coming Up.
 
Silti... brittipop oli suurimmaksi osaksi niin kaavoihin kangistunutta pelleilyä, että olisin kaivannut Suedelta Dog Man Starin jälkeen lisää omaperäisiä ratkaisuja.

Juuh. Tällä tempauksella saatiin sopivasti keikkoja ja levyjä myytyä.
 
Ja kaikki on taas iloisia. Ei ois paljoa haitannut, jos ois toikin bändi kaatunut.

Coming Up kuulostaa mun korvaani jokseenkin laskelmoidulta melodisten poprallatusten kokoelmalta.
 
Nimenomaan. Yhdellä levyllä kaikki pophittikokoelman ainekset. Se siitä niin hienon mun mielestä tekeekin.
 
Samaan syssyyn pitää kyllä myöntää, että Dog Man Star on aika melodramaattinen ja jotenkin paljon raskaampi kuunnella kuin esim. nousuhumalassa parhaiten toimiva Coming Up.
 
Tässäkin ollaan samaa mieltä. Dog Man Star on vaikeammin lähestyttävä teos, kun taas Filmstarin, Trashin, Beautiful Onesin hoilaamiseen ei tarvita kuin pari kuuntelukertaa ja muutama kalja, joskus ei sitäkään..
 
Tästä voidaan muuten jatkaa joskus ihan muilla forumeilla :)

Tästä voidaan muuten jatkaa joskus ihan muilla forumeilla :)
 
Jep, Eza olikin jo jättänyt viestiä vastaajaan ensi kevään alustavista keikkapäivämääristä...