Rock, pop, alternative ›

Varmaan jostain löytyy ketju tästäkin bändistä, mutta aikani toilailtuani aloitan uuden.
 
Minun on jo pitkään pitänyt tutustua Deppareihin, ja eilen sain sitten aikaiseksi Some Great Rewardin (jostain pitää aloittaa, ja tämä oli vissiin sieltä alkupäästä?) oston. Levy avautuu pikkuhiljaa, ja nyt haluaisin mielipiteitä bändistä ja ehdotuksia seuraavaksi levyksi.
 
Enjoy the Silencen uusi versio särökitaroineen potkii jopa paremmin kuin alkuperäinen. Rammsteinin Stripped on erinomainen, mutta DM:n originaalia en ole edes kuullut.
 
Onko Small Town Boy (?) Depeche Moden biisi?

Onko Small Town Boy (?) Depeche Moden biisi?
 
Bronski Beatilla oli tuon niminen syntsapop - hitti 80-luvun alkupuolella.

Minäkin aloitin juuri tutustumisen dm:ään...
 
Ostin Violatorin...
 
Mii laikii!

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=68902
 
Rammsteinin Stripped lähinnä vituttaa allekirjoittanutta. Alkuperäinen on sen verran hieno.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=68902
 
Rammsteinin Stripped lähinnä vituttaa allekirjoittanutta. Alkuperäinen on sen verran hieno.
 
Oletko kuullut Kentin version siitä? Oppii arvostamaan Rammsteinin sovitusta. Mielipiteeni muodostui kuultuani nämä kolme versiota tyttöystäväni "kehoituksesta".

Levy avautuu pikkuhiljaa, ja nyt haluaisin mielipiteitä bändistä ja ehdotuksia seuraavaksi levyksi.
 
Hieno bändi. Muutama levy löytyy hyllystä. Black Celebration, Music For The Masses ja Violator kannattaa hankkia seuraavaksi.

Joskus löysin faijalta tuon Violator kasetin ja omin sen itselleni. Aivan loistava, vaikka ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla oikein aukea. Muutenkin pidän kyseisestä bändistä, vaikka en kamalasti ole kuunellut.

Kannattaa tarkastaa Songs of Faith And Devotion. Todella hyvä kokonaisuus ja aimo annos hittejä.

Olin tuossa muutama vuosi sitten armoton DM-fani ja kyseinen bändi lämmittää sydäntä edelleen.
 
Omasta mielestäni bändin tuotanto jakaantuu aikalailla kahtia siten, että Black celebrationia edeltävät levyt ovat liian räikeää kasari-syna-tinkutusta, mitä ei jaksa pirukaan kuunnella. Ottakaapa vaikka Singles Ž81-Ž85 kuunteluun. Onhan siellä muutama helmikin (Everything counts, Master and servant..), mutta mielestäni tuosta vuodesta -86 eteenpäin kaikki levyt ovat aivan helkutin hienoja kokonaisuuksia.
 
Itse innostuin aikanaan Violatorista, joka edustaa aika puhdasta pop-kaavaa. SOFAD on se Depchen rock-levy ja Ultra sitten varmaan Black-albumi (vrt.Metallica), joka on tuotettu ja hiottu viimeistä piirtoa myöten. Ei sillä etteikö sekin hyvä levy olisi. Exciteriin en jostain syystä ole oikein päässyt sisään.
 
Itse pidän eniten ehkä Black celebrationista, joka on nimensä mukaisesti tunnelmaltaan aikamoista synkkää messua. Nimibiisi ja vaikkapa "It doesnŽt matter two":n lyriikat toimikoon esimerkkinä.
 
Music for.. sisältää ehkäpä yhden parhaista DM-hiteistä: Never let me down again, ja on muutoinkin tiukkaa tavaraa. Suosikkipaikalta sen kuitenkin pudottaa muutama turha kipale, jotka olisi poiskin voinut jättää.
 
Ž98 Hartwallilla livenä bändi oli rautaa. Kiertue oli Singles Ž86-98 ja setti sen mukainen. Huippukohtina muistuu mieleen vikana encorena "Just canŽt get enough", hurmoksellinen tunnelma Everything countsin loppuhuudatuksissa ja kun Martin Gore veti yksin akustisella kitaralla "Question of Lustin". Edellinen keikka Ž01 ei tehnyt niinkään vaikutusta, mutta ainahan tuon tason lempparibändi on kiva nähdä livenä.

Hakua saa joo käyttää...
 
Hieno bändi. Mielenkiintoisia biisejä. Songs of the Faith and Devotion on ehkä se lempparein. Tosin ärsyttää se yksi biisi, onkohan se nyt se numero 8 vai 7, ei tule nimi mieleen. E pidä siitä yhtään. Eli tuokaan levy ei ole täydellinen. Melkein joka levyltä löytyy joku biisi, joka ei avaudu laisinkaan.
 
Mikäs säröversio Enjoy the Silencestä on tehty? (Tuo biisi on kyllä ehkä hieman ylisoitettu.)
 
Onko kellään Devotional DVD:tä?

SOFAD on se Depchen rock-levy ja Ultra sitten varmaan Black-albumi (vrt.Metallica), joka on tuotettu ja hiottu viimeistä piirtoa myöten.
 
Verrattaessa Metallicaan, DM:n "Black Album" on Violator, kun on kyse silkoista faktoista, kuten myyntiluvuista. Ja Ultra on niin erilaista Depechea, että se on melkein suosikkini. Kaikki ne hienot acid-pätkät ja muut outoudet on omaan mieleeni.

DM kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen ykkösbändeihin. Kaikki levyt löytyvät hyllystä sekä Goren että Gahanin soolojuttuja myös.
 
Onhan se vaan niin, että se, joka väittää että Depeche Mode ei ole millään lailla vaikuttanut nyky populaarimusiikin syntyyn, on täysin ulkona asioista. Helvetin hienoja lyriikoita ja sävelkulkuja mahtuu levyille kappaletolkulla. Gahan ei ole varsinainen laulumies, mutta samperin kova showmies sitäkin enemmän. Gore puolestaan hoitelee naisvaikutteiset soolot kiitettävästi.
 
Pitkän harkinnan jälkeen taidan sanoa Songs of Faith and Devotionin olevan kovin tuotos - jostain syystä tuo pelkästään syntikoilla pelaamisen sijasta oikeisiin instrumentteihin siirtyminen iskee meikäläiseen. Violator ja Ultra ovat myös hienoja levyjä, mutta toki vanhoistakin löytää aivan upeita helmiä, esimerkiksi Black Celebration on todellinen pakko-ostos..
 
Hmm.. tuli ehkä hieman hehkutettua, mutta kyllä tämän bändin parissa on monet vuodet tullut kasvettua. Goren sävellykset ovat inspiroineet minua paljon. Varsinkin Pimpf jostain syystä jaksaa kiehtoa minua aina vaan... Ehkäpä se, että menetin totaalisesti hermot sen parissa aikoinani ennen kuin se alkoi sujua ja sormet pysyä kurissa.

tuli tutustuttua pahimmassa goottivimmassa depche modeiluun, en tosin ymmärrä miksi kys. orkesteri nauttii suosiota siinäkin skenessä. Kaikki muut levyt ovat jääneet kuuntelun ulkopuolelle, mutta Songs of Faith and Devotionia jaksaa vieläkin luukuttaa. En ymmärrä miten mutta jotenkin tuo kyseinen platta on vain niistä paras, henkevin jotenkin. Dave Gahanin huumesekoiluthan olivat tämän levyn aikoihin pahimmillaan eikä piireissä olla ollenkaan varmoja siitä, että miten mies voi ylipäänsä olla enää hengissä..
Levyltä löytyy "In Your Room" niminen biisi, josta on kaksi toisistaan huomattavasti poikkeavaa versiota joita molempia markkinoidaan kuin alkuperäistä. Osaako kukaan sanoa onko kitaravetoisempi pala alkuperäinen, vai oliko synkempi täys synteettinen ensin?
 
Yhtiömme suosittelee myös Depeche Mode baaria Tallinnassa, siellä kun piipahtaa niin ei vähään aikaan tarvitse deppareiden levyjä pyöritellä :-)

edit : kämmi.

Löysin DM:n Exciterin vinyylinä Anttilasta (!) hintaan 6,99. En tajuu siitä vielä kyllä mitään.
 
Välipäivitys: erittäin hyvä biisi = Blasphemous Rumours!

Levyltä löytyy "In Your Room" niminen biisi, josta on kaksi toisistaan huomattavasti poikkeavaa versiota joita molempia markkinoidaan kuin alkuperäistä. Osaako kukaan sanoa onko kitaravetoisempi pala alkuperäinen, vai oliko synkempi täys synteettinen ensin?
 
Levyllähän on tämä synteettinen versio ja Butch Vigin tekemä kitaravetoinen remix julkaistiin sinkkuna.

Löysin DM:n Exciterin vinyylinä Anttilasta (!) hintaan 6,99. En tajuu siitä vielä kyllä mitään.
 
Välipäivitys: erittäin hyvä biisi = Blasphemous Rumours!
 
Exciter on todella outo. Minulle se ei aukea kokonaisuudessa vieläkään ja hankin sen sentään ilmestymispäivänä. Ei sitä ole kyllä tullut hirveästi kuunneltuakaan. Valitettavan huono kokonaisuus heiltä. Tulevaisuus ei näytä hyvältä.. Dream on, Shine ja I feel loved ovat hyviä.
 
Ja niin, Blasphemous rumours on todellakin mainio.

Exciter on todella outo. Minulle se ei aukea kokonaisuudessa vieläkään ja hankin sen sentään ilmestymispäivänä. Ei sitä ole kyllä tullut hirveästi kuunneltuakaan. Valitettavan huono kokonaisuus heiltä. Tulevaisuus ei näytä hyvältä.. Dream on, Shine ja I feel loved ovat hyviä.
 
Ja niin, Blasphemous rumours on todellakin mainio.
 
Minulle taas Exciter aukesi suhteellisen nopeasti. Erittäin hienoja biisejä pitää se levy sisällään.

Violator ja Songs of Faith and Devotion on loistavia levyjä.

Mikäs säröversio Enjoy the Silencestä on tehty? (Tuo biisi on kyllä ehkä hieman ylisoitettu.)
 
Mikäli tällä tarkoitetaan sitä remixiä joka pyörii radio cityssa silloin tällöin, niin se on kyllä ihan hirveetä scheissea. Alkuperäisen biisin taustat on korvattu jollain Linkin Parkin tasoisilla konejutuilla. Yäk.