Juuri näin. Tyylitajuista soittoa ja soundia, myös tilut irtoaa halutessaan. Itselle Resolution-levy iski kovaa, sekä tietty Ear X-tacy. Uusimmalla viritellään samaan tyyliin, mutta ainakaan ei vielä ole ehdottomia korvamatoja jäänyt. Minkä sormet heittää, sen wahi peittää |
Theme From a Perfect World ja Ear X-Tacy 2 on myös kovia. Oikeastaan Orange Swirl, Sgt. Peppers ja ne pari Pawn Kings juttuja eivät ole iskeneet muun tuotannon veroisesti. Ja Danger Danger aikakin maistuu. Heinäkuussa 2014 oltiin perheen kanssa New Yorkissa. Käveltiin Broadwaylla perinteisen jazz-klubin Iridiumin ohi. Bongasin mainostaulusta, että Andy Timmons Band heittää kahtena iltana molempina 2 settiä lomaamme osuen. Tuli sitten istuttua klubilla neljän keikan verran Andya kuunnellen. Oli sentään eri keikkasetit saman illan vetoihin. Vaimo ei millään meinannut uskoa, ettei loma-ajankohtaa ja -paikkaa valitessamme mulla ollut ketunhäntä kainalossa, kun tiesi kuitenkin, miten Andya fanitan. "When in doubt... C4!" |