Rock, pop, alternative ›

Sattuipa eräänä kertana eräässä pienessä kapakissa käymään niin, että ystäväni meni ja laittoi vanhanmallisesta, CD-levyjä pyörittäneestä jukeboxista soimaan SV:n "Rakkaudesta" kappaleen. Minähän olin kuin puulla päähän lyöty, soineen kappaleen komeudesta ja siitä, etten ollut ennen tajunnut kuinka hieno orkesteri tässä saattaisikaan olla kyseessä.
 
Omassa lapsuudessani 90-luvun puolivälistä eteenpäin, kun jotain aivoja tällaisten asioiden käsittelemiseen jo alkoi olla, muistan Alanko loppuliitteen tarkoittaneen lähinnä Ismon veljen sekoiluja. Eikä ne minusta kovinkaan nerokkaita olleet myöskään nämä Ismo Alanko Säätiön jutut. Mutta tää topikki ei ole niille. TÄMÄ KESKUSTELUN SÄIE EI KOSKE HASSISEN KONETTA, SÄÄTIÖTÄ, TEHOLLA OLEMISTA, TAI SITÄ TYHMÄÄ ILKKA-VELJEÄ. TÄMÄ KESKUSTELUN SÄIE KÄSITTELEE AINOASTAAN SIELUN-VITUN-VELJIÄ! JES!
 
Takaisin asiaan. Eilen jäi lapaseen levyliikkeestä nippu Veljien plattoja. Olisi ollut kiva tavoittaa myös äänite, jolta löytyy tämä komeasti uhmaava "Rakkaudesta", mutta niin ei nyt käynyt. Jokatapauksessa, debyyttiä olen vasta ehtinyt kuunnella, pyörii tuolla taustalla edelleen. Helkkari sentään että on komeaa ja inspiroivaa mekkalointia. Vähän wikipediasta vilkaistuani tuntui, että eiliseen nippuuni taisi mahtua joku akustisempi hönöttelylevykin. Se ei kiinnosta minua. Tämän ensimmäisen albumin, livealbumin, raaka vimma kiinnostaa. Ja Rakkaudesta-kappaleen jylhä jynkytys.
 
Peli on auki, kertokaa ja keskustelkaa Sielun Veljistä olkaa niin hyvät, vanhat sekä nuoret.

maelstorm: TÄMÄ KESKUSTELUN SÄIE EI KOSKE HASSISEN KONETTA, SÄÄTIÖTÄ, TEHOLLA OLEMISTA, TAI SITÄ TYHMÄÄ ILKKA-VELJEÄ. TÄMÄ KESKUSTELUN SÄIE KÄSITTELEE AINOASTAAN SIELUN-VITUN-VELJIÄ! JES!
 
Hyvä! En todellakaan piittaa Alangon muista projekteista eikä Sielun Veljissäkään ollut hyvää kuin alkupuoli. Mutta se oli sitäkin parempaa.
 
Bändissä oli monta tärkeää hahmoa, koska Alanko pääasiassa tuotti kappaleet, Affe löi läpitunkevan itsepintaisen kompin ja Orma kärytti kitaralla. Erittäin tärkeä oli myös Jouni Mömmö, joka soittaa ensimmäisellä levyllä. Vähän ennen Lapsetin äänittämistä yhtye kutistui neljäksi soittajaksi. Ilman Affe Forsmanin tunnusomaista itsepintaista, turboahdettua, äärimmäisen painostavaa, suorastaan piinallista rumputyöskentelyä Sielun Veljet ei olisi kuulostanut YHTÄÄN MILTÄÄN. Affe oli niiden tärkein jäsen Mömmön ohella.
 
En tiedä mutta veikkaan että Mömmö sai myös Alangon ylittämään itsensä sanoittajana, esimerkiksi:
 
Kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä
ollen juhlava
Yö erottaa pojasta miehen.

Räkäsin ja kiimasin suomalainen BÄNDI evöh vaikkei musa aina kolise 100-0.

velipesonen: Hyvä! En todellakaan piittaa Alangon muista projekteista eikä Sielun Veljissäkään ollut hyvää kuin alkupuoli. Mutta se oli sitäkin parempaa.
 
Bändissä oli monta tärkeää hahmoa, koska Alanko pääasiassa tuotti kappaleet, Affe löi läpitunkevan itsepintaisen kompin ja Orma kärytti kitaralla. Erittäin tärkeä oli myös Jouni Mömmö, joka soittaa ensimmäisellä levyllä. Vähän ennen Lapsetin äänittämistä yhtye kutistui neljäksi soittajaksi. Ilman Affe Forsmanin tunnusomaista itsepintaista, turboahdettua, äärimmäisen painostavaa, suorastaan piinallista rumputyöskentelyä Sielun Veljet ei olisi kuulostanut YHTÄÄN MILTÄÄN. Affe oli niiden tärkein jäsen Mömmön ohella.
 
En tiedä mutta veikkaan että Mömmö sai myös Alangon ylittämään itsensä sanoittajana, esimerkiksi:
 
Kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä
ollen juhlava
Yö erottaa pojasta miehen.
 
Lepää rauhassa Jouni Mömmö.
 
Mana Manaa tuli luukutettua jo lapsena, 90-luvun loppupuolella. Kumpa olisi ollut joku ystävällinen lyömässä Sielun Veljien levyä soimaan sen jälkeen, kun mehuviinipäiset lapset olivat pääsemässä Totuus Palaa LP:n loppupuoliskolle kotibileissään. Nyt täytyy sitten ottaa vahinko takaisin ja innostua näistä Sielun Veljet -asioista vähän aikuisempana.
 
Mistä kohtaa laittaisit poikki SV:n hienot levytykset? 85? 86?

aivokuolio: Räkäsin ja kiimasin suomalainen BÄNDI evöh vaikkei musa aina kolise 100-0.
 
Sielun Veljet oli parhaimmillaan lavalla. Ne tekivät kohtalaisen hyviä levyjä mutta ne kannattaa jättää suosiolla väliin jos puuttuu se livekokemus joka antaa syvyyttä myös niille levyille. Minä näin Sielun Veljet lavalla sen kaikissa eri vaiheissa ja yhtäkään huonoa keikkaa ei siihen määrään mahdu.
 
Mitä levytyksiin tulee niin ainoa levytys joka minulla vähän tökkii on Softwood Music Under Slow Pillars, ei sekään ole välttämättä mikään huono teos mutta minä en ymmärrä siitä yhtään mitään. Suomi-Finland on aliarvostettu levy vaikka se on yhtyeen parhaimpia levytyksiä, huuhaa puuhaa dägädää ja siihen malliin. Olkoonkin että Ismo Alanko onnistui kritisoimaan suomalaista elämänmenoa vielä terävämmin sillä ensimmäisellä soololevyllään.
 
Joku jalka vainajalta saattoi puuttua,
luuttua ukkeli soitteli vaan,
kuolema korjaa elämän virheet, tee mitä teet

Softwood Music Under Slow Pillarsista pidän hillittömästi, tunnetumpi materiaali on jäänyt hieman etäiseksi. Siistiä hippeilyä, onko väärä mielipide?

Rakkaudesta taitaa löytyä ainakin Myytävänä! -kokoelmalta. Sitä ei ole millään varsinaisella levyllä julkaistu käsittääkseni.
 
muox: niin, on kyllä käsittämättömän hieno biisi. Bändikin on parhaimmillaan loistava, mitä nyt ne pahimmat tynnyrinkolistelut ja ähkimiset vituttaa...

maelstorm: Mistä kohtaa laittaisit poikki SV:n hienot levytykset? 85? 86?
 
Siihen ajoittuu. Hei Sotureiden jälkeen kaksi singleä, mainitsemasi Rakkaudesta ja ennen kaikkea upea Kevät ovat minun mielestäni a-luokkaa.

Itchy: Softwood Music Under Slow Pillarsista pidän hillittömästi, tunnetumpi materiaali on jäänyt hieman etäiseksi. Siistiä hippeilyä, onko väärä mielipide?
 
Saahan siitä pitää ja siisti hippeily on varmasti tuon levyn kohdalla aika tarkka määritelmä. Minä näin ne hippeilemässä kaivopuistossa ja täytyy sanoa että tuosta viimeisestä kaivarin keikasta oli aika pitkä matka siihen ensimmäiseen kaivarin keikkaan joka vedettiin läpi mikitetyillä 200 litran peltitynnyreillä. Muita soittimia ei käytetty mutta homma toimi ihan helvetin hyvin, vaikka suurin osa yleisöstä poistui paikalta jo ennen toista biisiä.

Kyllä meikän levylautasella viihtyvät Siekkareilta eniten kuitenkin Brüssel-kaupallinen levyt L'amourha, Kuka teki huorin ja Myytävänä. Hei soturit ja Lapset viihtyisivät myös, mutta kun mulla ei ole niitä. Valitettavasti. Ipodissa noista kahdesta jälkimmäisestä kyllä viihtyvät monetkin biisit. Lapset ovat likaisia on vallan mainio hölkän tahdittaja. Itse asiassa Siekkarien musa on niin fyysistä, että heiltä löytyy kauttaaltaan hyvää lenkkeilyn kyydittäjäbiisiä.

L'amourha on minulle kaikkein rakkain levy vaikka siinä ei ole särmää yhtä paljon kun niissä aikaisemmissa. Tämä levy nosti Sielun Veljet kaikkien huulille ja suosio alkoi lähentelemään Hassisen Kone tasoa. Se on hienon teräksinen poplevy joka on täynnä jäätävän kylmää lyriikkaa. Uskaltaisin jopa väittää että Alanko oli sanoittajana parhaimmillaan juuri tuolla levyllä, ainakin jos kokonaisuutta ajatellaan.
 
Pelko on purkautunut uumenista ajatusmaan, kivettynyt matkalla mummolaan...
 
Levyn hienoin helmi on talvi koska aitoon suomalaiseen tapaan minäkin pidän kaikesta hyytävästä ja kylmästä, kun sielu palelee niin meillä suomalaisilla menee lujaa ja päässä porisee mukavasti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=i8ShI1MF8BM

Itchy: Softwood Music Under Slow Pillarsista pidän hillittömästi, tunnetumpi materiaali on jäänyt hieman etäiseksi. Siistiä hippeilyä, onko väärä mielipide?
 
Eipä ole, vaikka levyltä ns. isot kappaleet uupuvat niin kyseessä on erittäin vilkas ja laadukkaasti toteutettu albumi.
 
Itse taas hillittömästi pidän Suomi-Finland -albumista. On muuten ainoa levy jonka olen kirjastosta ottanut mukaani ihan pelkän kannen perusteella :) En ollut vielä aiemmin hoksannut että ihailemani Alanko oli tällaisessakin bändissä mukana. Levyllä vallitsevassa energiassa on mielestäni jotain samaa joka esiintyi myös debyyttilevyllä, näennäisessä viimeistelemättömyydessään siitä voisi myös puhua livelevynä.
 
L'amourha on kieltämättä se levy jolla Siekkareita parhaiten edustetaan, itsellä toki on hieman ristiriitaiset tunteet sitä kohtaan koska pidin aikoinaan sitä hittikokoelmana, esim. Suomi-Finlandiin verrattuna. Laitetaans loppuun vielä perinteinen paremmuuslistaus:
 
1. Suomi-Finland
2. Sielun Veljet
3. L'amourha
4. Hei soturit
5. Softwood Music Under Slow Pillars
6. Kuka teki huorin
 
Mustaa laatikkoa en ole kuullut huonon saatavuuden vuoksi mutta onhan siellä yksi hienoimmista hippibiiseistä koskaan, Onnellinen päivä.

Siki-Siki: mutta onhan siellä yksi hienoimmista hippibiiseistä koskaan, Onnellinen päivä.
 
Juu. Mutta ei pidä unohtaman Laatikoita-biisiäkään.

Joo, kun Karjalan kunnaat tai Emil Zatopekin ekaa kertaa kuuli niin olihan se kertakaikkiaan hienoa. Kaivarin kukkapää-konsertti on kanssa jäänyt tajuntaan. Ja niin paljon muuta. Eikä tässä voi kuin toistella, että Rakkaudesta on uskomattoman kaunis biisi, samoin kuin että Softwood mullekin on jäänyt vieraaksi ja L'Amourhaa vaivaa puhkisoitto, vaikka hieno levy onkin. On tämä lähelle parasta Suomessa ikinä, joskin toki sattui herkkään vaiheeseenkin omassa elämässä :).
 
Yleisesti ottaen vieraimmaksi itselle on Alangon touhuissa jäänyt se Suomi-putos puusta vaihe kansakunnan lemmikkinä. Se biisikin tuntui jo ilmestyessään valmiiksi kuluneelta.

Onnenpyörä-kiertueen levy, sivukokoonpanoineen sekä Pimpline & the Defenites - yhtye voitanee tässä yhteydessä ainakin mainita. Näillähän Hohko lauloi monessa tapauksessa, samoin kuin Softwoodilla Live is a gobra-biisin.
 
Sivukokoonpanot soittivat esim. Kullervo Kiven hautajaisissa, siten pelkkä levytuotanto ei todellakaan kerro Veljistä kuin hieman - asiayhteys ja intertekstuaalisuus puuttuu ;)

Atomic Cafe: pitkä matka siihen ensimmäiseen kaivarin keikkaan joka vedettiin läpi mikitetyillä 200 litran peltitynnyreillä.
 
Oliko mukana myös Edward Vesala?
 
Sielun veljet oli aikoinaan jotain, hmm, sanoisinko "omituista" musiikkia Hassisen Koneen sinällään suuntia-antavaan (Harsoinen teräs) rokkiin.
 
Siekkareissa äijien luovuus ja hulluus saivat tilaa, mitään rajoja - rahapula poislukien - ei ollut. Ismo Alangon sanoin:
 
"Ajatus oli äärimmilleen yksinkertaistetusta primitiivisestä rokista ja hirvittävästä metelöinnistä tai jotain sinne päin."

Peltitynnyrikeikkoja oli 1983 ja 1984, joillain liitännäisjäsenenä bassoa soitti Silu Seppälä. Eli Veljet hakkasivat tynnyreitä ja Seppälä säesti sitä bassolla. Hei Sotureiden ensimmäinen kappale Rytmi on peltiosastoa ja minusta oikein hyvä.
 
Hörhöilyt Vesalan ja muiden hippien kanssa, umpinolot sivuprojektit ja teatteriproduktiot ynnä kaikki muu joka kertoi pahaa kieltään ideoiden kuivumisesta, kaupallisuuden ja hämyilyn niskalenkistä sekä rockin kuolemasta tulivat myöhemmin.

akuankkakomppi: Oliko mukana myös Edward Vesala?
 
Sielun veljet oli aikoinaan jotain, hmm, sanoisinko "omituista" musiikkia Hassisen Koneen sinällään suuntia-antavaan (Harsoinen teräs) rokkiin.
 
Sitä en muista kuka niitä tynnyreitä hakkasi ja oliko tuolla kaivarin keikalla Silu Seppälä ja basso, tuosta kaikesta on niin kauan aikaa että muistan vain ne lavan eteen raahatut tynnyrit.
 
Sielun Veljet oli tukeva potku perseeseen kaikille niille jotka odottivat uutta Hassisen Konetta ja täytyy myöntää että kyllä minullakin asian sulatteleminen kesti jonkin aikaa koska Harsoinen Teräs on levy jonka sijoitan edelleenkin aivan kärkipäähän kun Ismo Alangon tekemisistä puhutaan.
 
Siekkareiden ensimmäiset vuodet olivat totaalista kaaosta, anarkiaa ja teatteria mutta aikanaan ne muuttuivat tavalliseksi rockbändiksi jolla oli tavanomaista parempi lavakarisma. Minua se ei häirinnyt ollenkaan ja minun mielestä Sielun Veljet olivat vuosina 1985-87 paras livebändi mitä tästä maasta löytyi, vaikka sillä oli muutama hyvä kilpailija.

Atomic Cafe:
 
Sielun Veljet oli tukeva potku perseeseen kaikille niille jotka odottivat uutta Hassisen Konetta
 
Näinhän siinä kävi. Ei oltu valmiita siihen. lainasanoja käyttääkseni, atonaaliseen, infernaaliseen meteliin jonka Siekkarit sai aikaan varsinkin livenä.
 
Siekkareista on paljon hyvää tarinaa kirjassa "Aitoa suomirokkia", kantsii tsekata.

ei paras, mutta yksi tärkeimpiä suomalaisia bändejä. minusta.