Rock, pop, alternative ›

Kertokaapas, millaiset fiilikset kirjan jälkeen jäi kyseisistä äijistä. Siis kuvailkaa mielikuvanne yksi äijä kerrallaan. Ja äijillä tarkoitan Vinceä, Mickiä, Nikkiä ja Tommya.

Ku on tuntenu tota mötiköitten taustaa jo wähän kauemmin, ni kirja oli mulle waan tollanen täydennys.etc. loistava kirja paras mahtavin ja upein, no mutta kumminkin...

Mä en ollu niin hirveesti kuunnellu. Lähinnä sitä kokoelma levyä, joka on aika vetin hyvä.
 
Ai fiiliksiä äijistä.
 
Noh, Vincehän oli se joka oli aina painamassa muijia. Oli ehkä kovin vetään kaikkea, ainakin kertoi kovin avoimesti kaikesta.
 
Nikki taas sitten oli ehkä enemmän se bändin johtaja ja biisien tekijä. Kertoi paljo eri biisien synnystä.
 
Tommyhän on vissiin aika hyvä rumpali. Lähinnä jäi mieleen ne kertomukset Heather Loclearista jne.
 
Noi kolme oli aika samanoloisia. VIncellä nyt tietysti kuoli se sen lapsi, joka oli aika kova paikka.
 
Mick oli vähän hiljasempi, eikä se hirveesti avautunu, lähinnä nen muut kertoili sen puolesta ja arvaili mitä kaikkea se teki. Sillähän on reuma vai mikä? Se valitteli sitä lavasentoaan.

En oo lukenu, mutta oottekos nähny sellaisen "elokuvan" kuin Edward the penishands,
...jos en väärin muista, niin Nikki Sixxhän se siellä pamputtaa muijia...eli varmaan Vince jää kakkoseksi...

Kertokaapas, millaiset fiilikset kirjan jälkeen jäi kyseisistä äijistä. Siis kuvailkaa mielikuvanne yksi äijä kerrallaan. Ja äijillä tarkoitan Vinceä, Mickiä, Nikkiä ja Tommya.
 
Vince on aika renttu (aina kännissä/kamoissa, eikä kaihda keinoja saadaksen haluamansa naisen...)
 
Mick on yksinäinen ja sulkeutunut, oikeastaan varmaan mukava tyyppi, mutta muut pitävät häntä vain vittumaisena
 
Nikki on aikamoinen tiukkapipo, mutta muuten aika humoristinen ja rakastava äijä
 
Tommy on yli energinen ja aina menossa sinne missä on "äksöniä"

Vince oli tyypillinen laulaja. Suuri ego. Naiset lankesivat häneen.
 
Nikki oli bändin pomo. Kärsi lapsuuden traumoista :)
 
Mick oli hiljainen tyyppi. Pari vuotta noita muita hemmoja vanhempi.
 
Tommy taas energinen ja kuten todettu, vitun hyvä rumpali.
 
Ai niin, mainitsinko että nuo kaikki oli hirveitä juoppoja ja kamanvetäjiä? :)

Ai niin, mainitsinko että nuo kaikki oli hirveitä juoppoja ja kamanvetäjiä? :)
 
Noikin??! Ei saatana. Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa...

Ku on tuntenu tota mötiköitten taustaa jo wähän kauemmin, ni kirja oli mulle waan tollanen täydennys.etc. loistava kirja paras mahtavin ja upein, no mutta kumminkin...
 
Sama täällä, kaikki perusjutut on tullut jo tiedettyä aikoja sitten. Mutta olihan siinä paljon sellaistakin mitä ei ollut tullut ennen tiedettyä. Loistava kirja, suosittelen kaikille musiikkimaailmasta kiinnostuneille ja muillekin!

minusta oli mukavaa, että kaiken sen viinan/huumeidenvetoboostailun alta pilkotti semmoinen inhimillinen katumus ja anteeksipyytelevä sävy siitä sähellyksestä mitenkään liikoja selittelemättä kuitenkaan. helvetin hyvät fiilikset siitä jäi, vaikka en ole MC:tä kamalasti teinipoikana kuunnellutkaan.

Vince:
Väkivaltainen, tunnevammainen viinasieppo, jolla ei tunnu olevan omaatuntoa tai muutenkaan mitään häpyä. Vaikkakin mies väläytti ihan oikeita inhimillisiä piirteitä kun tyttärensä kuoli... On vaan aika helvetin surullista että pitää moisia tragedioita tapahtua ennen kuin mies edes vähän tajuaa että oma kyrpä ei ole ainoa asia koko maailmassa.
 
Nikki:
Bändin moottori ja sydän. Mikäli kirjaan on uskominen, mies kasvoi ihan oikeasti henkisesti vuosien saatossa ja kaikista vittumaisuuksistaan huolimatta jäi nykytilassaan kuva lähes hyvästä jätkästä.
 
Mick:
Uskomaton yhdistelmä Rockkukkoa ja Labradorinnoutajaa. Kiltin oloinen äijä jota naiset pompottivat miten tahtoivat ja niistivät kaiken käteisen mitä irti saivat. Ainoa nelikosta jota kävi oikeasti sääliksi.
 
Tommy:
Todellinen show- ja Rock'n'Roll-mies. Vaikutti eniten kiinnostuvan kokeellisemmasta musiikista, ja siksi kai lähtikin bändistä lopulta. Jostain kumman syystä Tommystakin jäi Mickin tavoin suht sympaattinen kuva, jos ei tietenkään lasketa näitä vaimonpieksemisiä.

Erittäin viihdyttävä ja mielenkiintoinen kirja, vaikka en tykkää musasta juuri ollenkan.

Vincestä on muuten eräs Mr Monroe riimitellyt biisissä "Too rich to be good" seuraavaa:
"You can get away with a murder too"
 
Mitä muuta voi sanoa, maksoi itsensä ulos vankilasta.

Onko todellakin hyvä kirja? Kannattaako lukea?

Onko todellakin hyvä kirja? Kannattaako lukea?
 
Hell Yeah!

Suurempi wirhe on jättää lukematta!

lähinnä jäi sellainen myötähäpeä ja sääli jokaista äijää kohtaa. kyllä sitä ihminen voi olla harvinaisen typerä.

Kannattaa lukea.

Miten te tulkitsitte sen mick marsin lopetuksen? Siis menikö sillä pieleen sen discovery-tytön kanssa vai ei? Jotain purppuranvärisistä aurasta siinä puhuttiin, mutta mulle jäi vähän epäselväksi...

Bon Jovi muuten sano että US 83 festarilla kaikki muut oli kamoissa paitsi Mötley Crue

Bon Jovi muuten sano että US 83 festarilla kaikki muut oli kamoissa paitsi Mötley Crue
 
Jos viittaat Jovin Behind The Musiciin niin eikös se ollu Moscow Peace Festival?