Rock, pop, alternative ›

Kävin tänään ostamassa Bob Segerin hiljattain ilmestyneen Face the promise-nimisen levyn ja täytyy sanoa että on vanha rokkari tehnyt erinomaista työtä.
 
Levyllä on 12 kappaletta, joista 11 on uusia Seger-sävellyksiä. Levyllä on sekä energistä rock 'n' rollia että herkkiä balladeja, eli periaatteessa samantyyppinen pakkaus kuin Segerin ja Silver Bullet Bandin 70-luvun klassikkolevyt.
Tällä levyllä ei soita Silver Bullet Band, vaan Seger on valinnut mukaan nipun muita, osaavia muusikoita. Laulamisen lisäksi Seger soittaa kitaraa vähän siellä täällä, ja parilla biisillä hän soittaa kaiken itse.
 
Face the Promise on hyvä kokonaisuus, eikä huonoja biisejä levyllä pahemmin ole. Vain "Are You" ei mielestäni oikein toimi (sietämätön naisääni tuhoaa biisin). Lisäksi pari biisiä ovat vähän tylsiä ja paikallaan junnaavia.
Nimikappale, levyn aloittava "Wreck This Heart" ja Kid Rockin kanssa tehty countrahtava duetto "Real Mean Bottle" rokkaavat oikein mukavasti, mutta levyn helmiä ovat ehkä kuitenkin balladit, singlenäkin julkaistu "Wait For Me", "No More" ja levyn päättävä "The Long Goodbye".
 
"Are you sorry when the lights begin to fade
are you sorry for the promises you made
for the burden of the ones who had to fall
when you didn't read the writing on the wall
 
It was forty years ago and I was young
and the jungle not the desert heard the guns
someone said they had a secret plan
and the rest of us were told to understand.
 
Well I don't want this, no I don't want this
i have had enough no more
 
Tomorrow is the price for yesterday
a billion waves won't wash the truth away
someday you'll be ordered to explain
no one gets to walk between the rain
 
And I don't want this, no I don't want this
I have had enough bo more"
(No More)
 
Biisien sanoitukset ovat tuttuun tapaan tunnelmallisia tarinoita, mutta mitään suurta messagea niistä on yleensä turha hakea. Mikään poliittinen levy tämä ei myöskään ole.
 
Face The Promise on huolellisesti tuotettu, mutta soundi on kuitenkin maanläheinen.
Mukavaa levyllä ovat muun muassa useat hienot kitarasoolot. Iso plussa myös siitä, ettei Seger ole sortunut tekemään ylipitkää levyä. Face the promise kestää noin 43 minuuttia.
 
Käykää ihmeessä ostamassa tämä uutuus jos Segeristä pidätte!
 
Täällä näyttää haun perusteella olleen varsin vähän keskustelua Bob Segeristä, eli ei muuta kuin tänne mielipiteitä ja ajatuksia herran musiikista muutenkin kuin uuden levyn osalta.
 
Mielenkiintoista muuten että Face the promise debytoi Billboardin albumilistalla sijalla neljä. Moiseen myyntiin vaikuttanee kyllä Segerin yhdentoista vuoden levytystauko.
 

 
EDIT: Painoin vahingossa viestin lähettämisnappia, kun piti painaa esikatselua...

Kyllä tykätään Segeristä. Tosiaan, ne 70-luvun jutut ovat omaa luokkaansa. Niillä pelkästään omalla nimellään tehdyillä levyilläänkin on tosi hienoja juttuja. Siis ajalla ennen Silver Bullet Bandia. Esim. Smokin' O.P.'S on erittäin hyvä levy. Sisältää tosin aika paljon muiden biisejä, kuin Segerin omia, mutta silti. Muillakin varhaisemmilla on hyviä juttuja toki, mutta ehkä tuo Smokin'... on viehättänyt minua eniten. Siinä on ihan maagisia hetkiä, aivan loistavasti soitettua, svengaavaa ja hengittävää musaa. Ja se tyylien kirjo, minkä juuri tämä albumi kattaa, on uskomaton. Siellä menee sulassa sovussa rock, blues, soul, "gospel", balladit yms. yms...ja kaikki toimii.
 
No, meni vähän yhden levyn tiimoilta, mutta hieno artisti joka tapauksessa. Silver Bulletin aikaisista levyistä on eniten soittimessa olleet Night Moves ja Live Bullet. Mahtavaa matskua noillakin...
 

 
edit. Niin, tämä uusi on täysin tuntematon minulle. Niinkuin oikeastaan kaikki 80-luvunkin tekeleet. Toivottavasti ukko on saanut jotain hyvää aikaan. Olisi jo korkea aikakin.