Rock, pop, alternative ›

Viime yönä tuon sain, ja vähän sain läppärin kaiuttimilta kuunneltua. Jos totta puhutaan niin kuulostaa jopa paremmalta kuin ensimmäinen Black Aria. Heti maanantaina kipin kapin levykauppaan.
 
Tiedoksi asiaan perehtymättömille: alkuperäinen Black Aria oli Danzigin, Misfitsin ja Samhainin pääpirun Glenn Danzigin sooloprojekti, jonka isot pojat on kategorisoinut "dark ambientiksi". Siis jonkinasteisilla saatanallisilla elementeillä varustettua synkkää syna/kuoro/kirkonkello instrumentaalimusaa. On hyvää.

Hmm.. Kuullostaa mielenkiintoiselta. Itte en oo Danzigia saatika tätä ensimmäistä Black Ariaa kuullu yhtää. Eniten olen kuunnellut Danzigilta Misfitsiä ja Samhainia. Vois vaikka ostaa tuon sitte ku on rahaa.

Ai ´jai! tuon vois kyllä käyä ostaan! se eka oli kyllä oikeen mukavan kuulosta matskua.

On hyvää.
 
Ei ole. Löytys toi cd vaihtoon jos jotain kiinnostaa.

Eiks tän tokan pitäis olla kuitenkin vähän erilaista ku ekan? Se ekahan on aika jousisoittoa muistaakseni.

Ei ole suuria odotuksia. Eka aria oli tylsä.

No niin, nyt on kuunneltu jo tätä kakkostakin hiukan enemmän.
 
Tässä Black Aria ykkösessä oli teemana tämä Taistelu Taivaan Herruudesta tms. Black Aria II:ssa on kansilehtien mukaan teemana "Lilith, the whore of the Desert", mikä suoraan sanottuna kuulostaa uskomattoman kornilta :) Ja jos korniudesta jatketaan, niin ei sitä kansikuvakaan kovin hyvällä maulla ole piirretty. Vähän pettymys sillä omasta mielestäni Black Aria ykkösessä on hienoin kansipiirros, minkä olen nähnyt.
 
Ehkä tämä ykkönen on näistä parempi. Teema oli mielenkiintoisempi ja melodiat eeppisempiä. Molemmat ovat todella tunnelmallisia lättyjä, mutta ykkösessä on paljon syvempi ja monimuotoisempi. Ei tuo kakkonen silti mikään huono levy ole: naislaulanta on upeaa ja vanha Dansku on saanut hienosti tehtyä mukaan paljon egyptiläisiä/itämaisia vivahteita.
 
Aika suolainen hintakin on tällä kakkosella (kahden kympin hujakoilla), kun tuon ykkösen sai reilulla kybällä.
 
Saa kommentoida.

vanha Dansku on saanut hienosti tehtyä mukaan paljon egyptiläisiä/itämaisia vivahteita.
 
Saa kommentoida.
 
No, kyllä Pikku-Glenu aina jotain osaa.

Taitaa olla joo Glenkulla vielä pari ässää nahkatakin hihasssa. Harmittaa vaan, kun sen ääni on menny niin kuralle. Eikä taida Glenkku enää saada allstar-miehistöä Biscuits, Christ, Von takaisin Danzigin riveihin, vaikka miten rukoilisi. Eikä taida mies paljoa rukoilla...
 
Se ekahan on aika jousisoittoa muistaakseni.
 
Joo, on siinä jousiakin, mutta ei mitenkään ylitsevuotavasti. Enempi just koskettimia ja kelloja. Taisi siinä vipassa biisissä olla jopa sähkökitara :)
 
Ei ole suuria odotuksia. Eka aria oli tylsä.
 
On se aika iso irtiotto Danskun bänditouhuihin, mutta ei missään nimessä tylsä. Rohkea julkaisu, kun sitä kohderyhmää ei mitenkään voi sanoa laajaksi.