Mitä hemmettiä? J. Karjalaisesta on topiceja, mutta yksikään ei käsitä tätä levyä.
Mitä J. Karjalaiselta sopii odottaa? Tuskin ainakaan tätä. Juuri kun olin valmis listaamaan tämänkin miehen siihen listaan muusikoista, jonka mistään tekemisistä en välitä tai tule välittämään, ilmaantuu se albumi, joka räjäyttää kaiken. J. Karjalainen, 5-kielinen banjo, yksin suorilla otoilla monona äänitetty albumi, kovin humalaisen oloista laulua vonkuineen ja ördäyksineen, sekä perisuomalaisia aiheita. Tämä albumi myy platinaa, tätä albumia ostetaan joululahjoiksi, tämä albumi on ehkä kovin haistatus aikoihin ja tämä jakaa mielipiteitä.
"Hyi vittu? Mitä paskaa tää on?!"
"Hei, voisi kuunnella toisenkin kerran."
"Jos laittais levyn pyörimään kymmenennen kerran."
"Voisi ehkä ostaa tän kaupungille mennessään."
Siinä suurinpiirtein meikäläisen kokemukset tähän mennessä. En tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Joko tuo on äärimmäisen karmaisevaa skeidaa, joka on jo niin huonoa, että se muuttuu hyvällä tavalla hyväksi tai sitten se on niin uskomatonta neroutta, että se kuulostaa aluksi karmealta. Jotain brutaalilla tavalla mahtavaa ja härskisti koukuttavaa tuossa kuitenkin on, joten eipä siinä mitään, läheisestä divarista lähti tänään 9e hintaan pois, kun joku oli sen sinne varmaan ensimmäisen kuuntelun jälkeen kiikuttanut. Vuoden albumi? Tuskin, mutta ainakin brutaalimpaa kuin vuoden brutaaleimmat death-metal albumit ja ehdottomasti omalla pervolla tavallaan vuoden yllättäjä. Analysoi sitä sitten.
Jokos on tullut pyöriteltyä päitä tai hykerreltyä onnessaan albumin laadun takia? :: WWW.KORROOSIO.FI - KOTIMAINEN RASKAAN MUSIIKIN MEDIA :: HAASTATTELUISSA: SCAR SYMMETRY, ARCH ENEMY ja THE HAUNTED :: |
Akiman
Tarkastaja
A.Starving