Rock, pop, alternative ›

Tuo Policen comeback sai ajatukset lentään, ja tuli mieleen kysellä mielipiteitä aiheesta. Mitä olette mieltä nimibändien comeback jutuista? Onko joku erityisen onnistunut tai epäonnistunut? Onko täysin turhaa hommaa vai löydättekö sille perusteet?
Itse suhtaudun positiivisesti noin yleisestiottaen. Erityisesti Policen comaback kuulostaa kiinnostavalta. Omasta hyllystä löytyy kyseiseltä bändiltä vain tupla-live CD, josta tykkään kuin hullu puurosta.
Jos jotain mun mielestä hienosto hoidettuja juttuja listais niin mieleen tulee esim Cream. Täysin alkuperäis kokoonpanossa ja soitto kulkee edelleen. Biisit saivat hieman erilaisen otteen kuin 35 vuotta sitten, mutta toimii silti. Kotimaisista Tasavallan Presidentti. Keikkojahan kyseinen bändi on tehnyt aikejen saatossa. Mutta kun pääsin näkemään livenä pari-kolme vuotta sitten niin olipahan hieno kokemus. Page/Plant Unledded oli kanssa hyvin toteutettu kunnianosoitus Zeppelinille, joka toimii omana kokonaisuutenaan. Ja kotimainen Broadcast teki parhaan levynsä comeback albumina.
Yleensäkin asiaan täytyy mielestäni paneutua kunnolla ja alkuperäistä soundia pitää löytyä tunnistettavassa määrin tai muuten jää semmonen rahastuksen p****inen maku koko hommasta. The Eagles hoiti homman kotiin myöskin. Tähänkin oli selvästi panostettu tosissaan. Huonoja vetoja tulee nyt äkkiseltään mieleen: Hanoi Rocks ja siitä jouhevasti esikuviaan noudattaen Guns´n Roses. Kasarihevibändi Europe soitteli tv:ssä parit biisit ja niistäkin jäi semmonen olo, että ois saanut jäädä tekemättä.
 
Toisaalta, jos bändi palaa pitkän ajan jäljiltä niin silloin aina jokin magia kyseiseen orkesteriin liittyen purkautuu.

Elvis '68 unplugged oli hyvä.

Hanoi Rocksin Twelve shots on the rocks on vähintäänkin rokkaavimpia levyä tällä vuosisadalla.
Eikä toi Mötley Crüenkaan comeback ollut mikään vaisu kokemus keikalla.

Jep, yllämainittu Elviksen '68 comeback oli hyvä ja POLICE:n comeback on enemmän kuin jEES, sillä ovathan äijät vielä hyvässä soittokuosissa...
Cream:n taannoinen comeback jäi ehkä pikkaisen "väljähtäneeksi"...? Cläpäkin veteli jollain ylirumalla "PICASSO" stratolla. Olisi voinut soittaa edes wanhoilla kamoillansa...Cream:n ukot olivat muutenkin jo ehkä vähäsen kohmeessa...Olihan se silti hienoo nähdä ne vielä yhdessä lavalla!
Pink Floyd:n live8 veto oli kanssa hyvä...joskin jatkoa olisi saanut seurata.

Pink Floyd:n live8 veto oli kanssa hyvä...joskin jatkoa olisi saanut seurata.
 
Olin muuten unohtanu. sehän olikin oikeen hyvä

Onnistuneista comebackeista tulee mieleen Van Der Graaf Generatorin toissavuotinen "Present" -levy ja kiertua. Yhtye oli tosin jo toista kertaa asialla, koska eka (ja myös hienosti onnistunut) paluu tapahtui 30 vuotta aikaisemmin.:)
 
King Crimsonin paluut ovat olleet myös harvinaisen onnistuneita, tosin silloin ei olla paljoa taakse katseltu.

Onnistuneista comebackeista tulee mieleen Van Der Graaf Generatorin toissavuotinen "Present" -levy ja kiertua. Yhtye oli tosin jo toista kertaa asialla, koska eka (ja myös hienosti onnistunut) paluu tapahtui 30 vuotta aikaisemmin.:)
 
King Crimsonin paluut ovat olleet myös harvinaisen onnistuneita, tosin silloin ei olla paljoa taakse katseltu.
 
Mutta Pawn Hearts. Eihän se voi olla 30v vanha vai olenk mää niin Älyttömän vanha
 
edit siis comeback VDGG 30 v sitten oli 77 mut sillonhan kuunneltiin eka kierrosta Hamillia?

Tuleeko mieleen jotain bändiä (Broadcastin lisäksi), joka on tehnyt paluunsa jälkeen selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella? Onko yleensäkään rockmaailmassa olemassa sellaisia tekijöitä, joiden vanhuusiällä (lue = yli kolme-/neljäkymppisinä) tekemä musiikki on yhtä laadukasta ja/tai mullistavaa kuin nuorena tehty?
 
Elvis teki todellakin mainiota musaa silloin "paluunsa" aikana, mutta eihän hän toisaalta koskaan poissa ollutkaan muualta kuin konserttilavoilta, jatkuvastihan hän levytti. Pink Floydin hetkellinen reunion oli komeaa kuultavaa ja katseltavaa, vaikka nostalgian parantavaa merkitystä ei voi vähätellä. Deep Purple on aina silloin tällöin 80-luvulta alkaen innostunut tekemään muutaman ihan vertailukelpoisen viisun 70-luvun tuotoksiensa kanssa, mutta ei tietenkään mitään In rockin kaltaista mullistusta. 60-luvun bluesrevivalin aikaan nähtiin montakin onnistunutta comebackiä, mutta jääköön ne nyt mainitsematta, kun eivät varsinaisesti mitään rokkia ole.

Mitäs se puutarhuri nyt sekoilee?;)
 
"Pawn Hearts" ilmestyi 1972. Eka comeback oli 1975, milloin ilmestyi "Godbluff" ja 30 vuoden päästä tuli tämä viimeisin comeback ja levy "Present".

Tuleeko mieleen jotain bändiä, joka on tehnyt paluunsa jälkeen selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella?
 
Taas pitää mainita Van Der Graaf Generator. Bändi teki mielestäni parhaat levynsä "Godbluff" ja "Still Life" palattuaan yhteen kolmen vuoden tauon jälkeen.

Mitäs se puutarhuri nyt sekoilee?;)
 
"Pawn Hearts" ilmestyi 1972. Eka comeback oli 1975, milloin ilmestyi "Godbluff" ja 30 vuoden päästä tuli tämä viimeisin comeback ja levy "Present".
 
Ei ei help help huusi Janne en sekoile vaan siis kauhistelin et 30 vuotta sitten toivosin et ois Beatlesin Relverista, siis tunnen itteni vanhaks(huokaus)
 
edit.siis kuuntelin sujuvasti Pawn Heartsia ilmestymisestä asti ja kuuntelen vieläkin.

edit.siis kuuntelin sujuvasti Pawn Heartsia ilmestymisestä asti ja kuuntelen vieläkin.
 
Eikös tuo ainakin todista ettet ole liikaa aikuistunut?;) Mieluummin vanha kuin aikuinen.

Eikös tuo ainakin todista ettet ole liikaa aikuistunut?;) Mieluummin vanha kuin aikuinen.
 
Totta tuokin sano Lighthouse Keeper

Tuleeko mieleen jotain bändiä (Broadcastin lisäksi), joka on tehnyt paluunsa jälkeen selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella? Onko yleensäkään rockmaailmassa olemassa sellaisia tekijöitä, joiden vanhuusiällä (lue = yli kolme-/neljäkymppisinä) tekemä musiikki on yhtä laadukasta ja/tai mullistavaa kuin nuorena tehty?
 
Aerosmith ainakin. Tai en tiedä parempaa, mutta edelleen heiltä voi odottaa täysin relevanttia julkaisua vaikka Tylerkin alkaa olla 60v. kohtsillään. Permanent Vacation oli komea paluu kehiin, vaan ei kylläkään ollut orkkiskokoonpanon eka comeback-levy.
 
Kissin maskipaluu oli todella säälittävää turakointia, tosin kukaan ei mitään muuta varmaan tosissaan odottanutkaan. Se oli sirkusta, hyvässä ja pahassa.
 
Skynyrdin comeback on vähän niin ja näin...levythän on ihan o.k., mutta se alkuaikojen hieno, nyanssirikas kolmen kitaran tulitus on vaihtunut ikävään, moderniin mössöön.Ja kaikki kunnia seuraajille, mutta Ronnie oli Ronnie.
 
Van Halenin "comeback" toistuu toinen toistaan ankeampana floppina, joten se siitä.
 
Black Crowes on ainakin julkaissut paluunsa jälkeen hienon DVD:n ja mikään ei saa minua epäilemään, etteikö tasokasta uutta musaakin syntyis.

Aerosmith ainakin. Tai en tiedä parempaa, mutta edelleen heiltä voi odottaa täysin relevanttia julkaisua vaikka Tylerkin alkaa olla 60v. kohtsillään. Permanent Vacation oli komea paluu kehiin, vaan ei kylläkään ollut orkkiskokoonpanon eka comeback-levy.
 

 
Joopa hyvinkin tais nääkin välillä ottaa aika pohjat mut sit ryhdistäyty ja rupes taas soitto kulkeen

Kissin maskipaluu oli todella säälittävää turakointia, tosin kukaan ei mitään muuta varmaan tosissaan odottanutkaan. Se oli sirkusta, hyvässä ja pahassa.
 
Kissin reunion silloin vuonna 1996 tuntui maailman parhaalta jutulta ja olikin sitä. Psycho Circuskin on erittäin hieno albumi. Mutta sen jälkeen touhu menikin sitten valitettavasti metsään.

J umaleisson mites tää tulikin mieleen et LAMA Tavastialla joskus pari kolme vuotta sitten oli tolkuttoman hienoo settii, jätkät veivas melkein tiukemmin ku Lepakossa.