Rock, pop, alternative ›

Elikkäs keskustelua tästä jo näin etukäteen, levyhän julkaistaan ylihuomenna.
 
Itse en ole ehtinyt kuin pariin kappaleeseen tutustua ja ihan ok-tason musaa on, mutta suurimmasta osasta puuttuu särmää.
 
Kaikille tuleville kuulijoille tiedoksi. Loppupuolella levyä on kappale House Of Wax, joka tällä hetkellä vaikuttaa levyn parhaalta kappaleelta. Kappaleen lopussa on McCartneyn parasta soolokitaraa, aivan uskomattoman hyvänkuulloista tilutusta, vakavaa, unenomaista ja syvältä unisessa metsässä kuullostavalta kitaranraiskaukselta.
 
Edit, niin ja tähän House of waxiin kannattaa tutustua vaikka ihan erillisenäkin kappaleena, jos itse levy ei maita maistuvan.

Elikkäs keskustelua tästä jo näin etukäteen, levyhän julkaistaan ylihuomenna.
 
Muutaman kerran levyn kuunnelleena sanoisin, että ei ole niin 'pop' kuin edeltäjänsä Chaos. Ensivaikutelma oli, että levy ei ole kummoinen, mutta muutaman kuuntelun jälkeen on pakko kääntää kelkkansa, ihan hyvähän tämä on.
 
Oma suosikkini on ehkä haikea End of the End ja paikoitellen hyvinkin ELO-henkinen Only Mama Knows.
 
Pitää täydentää, kun olen päässyt kunnolla sisään tuohon.

Paul McCartneyn uutukainen on vielä kuulematta, mutta tein varauksen kyllä kirjastoon. En ole viitsinyt hankkia herran levyjä omakseni enää vähän aikaan, sillä valtaosa on minun kategoriassani pudonnut "mitäänsanomaton" -kastiin. Melkein tekisi mieli väittää, että pelkällä "Band on the Runilla", Wings-ajat summaavalla kokoelmalla ja melkein täysosumaksi luokiteltavalla "The Flaming Piella" pärjäisi aika pitkälle, mitä McCartneyn The Beatles-vuosien jälkeiseen aikaan tulee.

Paul McCartneyn uutukainen on vielä kuulematta, mutta tein varauksen kyllä kirjastoon. En ole viitsinyt hankkia herran levyjä omakseni enää vähän aikaan, sillä valtaosa on minun kategoriassani pudonnut "mitäänsanomaton" -kastiin. Melkein tekisi mieli väittää, että pelkällä "Band on the Runilla", Wings-ajat summaavalla kokoelmalla ja melkein täysosumaksi luokiteltavalla "The Flaming Piella" pärjäisi aika pitkälle, mitä McCartneyn The Beatles-vuosien jälkeiseen aikaan tulee.
 
Off The Groundia ei mielestäni sovi unohtaa...liikaa hyviä biisejä yhdelle levylle

Jaa. Minusta taas Chaos and Creation on parasta JPMC:ä sitten Band on The Runin. No, kuka mitenkin.

Juu, ei Chaos ollut todellakaan huono. Levyn kaikki biisit ovat itseasiassa hyviä, vaatii vaan muutaman kuuntelukerran, mutta niinhän se on kaikkien levyjen kohdalla. Soundi on raikkaan kuulloista.

Driving Rain, on loistava.

Band on the run
Tug of war
Flaming pie
Chaos and creation
 
Joka vuosikymmeneltä löytyy hyviä levyjä. Ja hyviä biisejä joka levyltä.

Driving Rain, on loistava.
 
Tämä on ehdottoman totta!

Kolmas kuuntelukerta menossa, ihan ensikuulemalta ei niin vaikuttava levy. Katsotaan nyt. House of wax erottui joukosta kyllä. Vähän semmoisen oloisia biisejä useimmat jonkalaisia Pauli pyöräyttää minä päivänä tahansa.