Rock, pop, alternative ›

lainasin tässä kaverilta bändin Vivid nimisen levyn! ja täytyy sanoa että tosi hyvää hard rockkia kova rytmi ryhmä ja ennen kaikkea kova kitaristi toi Vernon reid.mitäs mieltä ootte pumpusta ja voisitteko suositella jotain muuta levyä?.

lainasin tässä kaverilta bändin Vivid nimisen levyn! ja täytyy sanoa että tosi hyvää hard rockkia kova rytmi ryhmä ja ennen kaikkea kova kitaristi toi Vernon reid.mitäs mieltä ootte pumpusta ja voisitteko suositella jotain muuta levyä?.
 
Mun teinivuosien ykkössuosikki.
 
Tajuttoman lahjakas porukka. Etsipä jostakin käsiisi Dread-nimisellä levyllä oleva Funny Vibe -liveversio. Ei tee se groovaus ja potku vieläkään mitään tolkkua tälle kuuntelijalle. Hienoja biisejäkin yllin kyllin, mutta nyt kun kuuntelee, niin joutuu toteamaan, että olivat enimmiltä osiltaan aika armottomasti aikaansa sidottuja.
 
Vivid on se helpoiten lähestyttävä ja poppisin niistä kolmesta, jotka bändi aikoinaan teki (en laske comeback-kierroksen tekelettä miksikään). Varmaan se on myös paras näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta teinipoikana Time's Up kolahti vielä kovempaa.
 
Joo, ja tinnituksen puhkaisivat mulle käyntiin '93 Nummirockissa, sen verran ärjyivät kovaa. Yleisössä heilutellun etelävaltioiden lipun polttivat lavalla, se oli ikimuistoinen hetki (kuvakin on jossain tallessa vielä).

Mun teinivuosien ykkössuosikki.
 
Tajuttoman lahjakas porukka. Etsipä jostakin käsiisi Dread-nimisellä levyllä oleva Funny Vibe -liveversio. Ei tee se groovaus ja potku vieläkään mitään tolkkua tälle kuuntelijalle. Hienoja biisejäkin yllin kyllin, mutta nyt kun kuuntelee, niin joutuu toteamaan, että olivat enimmiltä osiltaan aika armottomasti aikaansa sidottuja.
 
Vivid on se helpoiten lähestyttävä ja poppisin niistä kolmesta, jotka bändi aikoinaan teki (en laske comeback-kierroksen tekelettä miksikään). Varmaan se on myös paras näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta teinipoikana Time's Up kolahti vielä kovempaa.
 
Joo, ja tinnituksen puhkaisivat mulle käyntiin '93 Nummirockissa, sen verran ärjyivät kovaa. Yleisössä heilutellun etelävaltioiden lipun polttivat lavalla, se oli ikimuistoinen hetki (kuvakin on jossain tallessa vielä).
 
ihastuin ennen kaikkee bändin/vivid levyn rumpu/bassotyökentelyyn miten se liimautuu yhteen tällä porukalla!.

En ite ihan hirveesti koskaan tästä orkesterista lämmenny, mutta olette varmaan huomanneet että Doug Wimbish lämppää Tarja Turusta (!) 3.6. Tavastialla...

Vivid oli ehottomia lempparilevyjä silloin nuorna. Samoihin aikoihin kun Faith No Moren Real Thing oli myös kova juttu. Mutta itse levyn olen hukannut vuosia sitten jonnekin, pelkät kannet on hyllystä aina löytyneet kun on tehnyt mieli kuunnella. Pitänee ostaa uusiksi joskus.
 
http://www.youtube.com/watch?v=RZ5SVDYBNrY

Tämä minulla sydämessä
 
http://www.youtube.com/watch?v=sxjo28Jmy_c

Ihan ok levy tuo ensimmäinen, seuraavat eivät enää yhtä vahvoja kokonaisuuksia. Löytyy toki muiltakin levyiltä hyviä biisejä tyylinkin ehkä hiukan muuttuessa. Hetkiin aikoihin en ole kuunnellut joten taitaa olla aika ottaa levyt kuunteluun. Tutustumisen arvoinen voisi olla myöskin tuo Live at CBGB's Tuesday 12/19/89 josta en ole aiemmin tiennytkään. Pitääkin etsiä se jostain käsiinsä, biisilistan perusteella voisi olla hyvinkin makuuni.
 
Ulkomuistista tulee tutustumisen arvoisista biiseistä ainakin mieleen Cult of personality, Glamour boys, Love rears its ugly head, Pride, Solace of you ja What's your favourite colour.

Mun teinivuosien ykkössuosikki.
 
Sama.
 
Tajuttoman lahjakas porukka. Etsipä jostakin käsiisi Dread-nimisellä levyllä oleva Funny Vibe -liveversio. Ei tee se groovaus ja potku vieläkään mitään tolkkua tälle kuuntelijalle. Hienoja biisejäkin yllin kyllin, mutta nyt kun kuuntelee, niin joutuu toteamaan, että olivat enimmiltä osiltaan aika armottomasti aikaansa sidottuja.
 
Mikäs toi Dread on? Mutta joo, tämänkin lähes allekirjoitan. Tosin mulle potkii levyt vieläkin pirusti.
 
Vivid on se helpoiten lähestyttävä ja poppisin niistä kolmesta, jotka bändi aikoinaan teki (en laske comeback-kierroksen tekelettä miksikään). Varmaan se on myös paras näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta teinipoikana Time's Up kolahti vielä kovempaa.
 
Myös näin. Stain on tosin vuosien saatossa noussut lemppariksi. Colleidoscope ois saanut jäädä tekemättä.
 
Joo, ja tinnituksen puhkaisivat mulle käyntiin '93 Nummirockissa, sen verran ärjyivät kovaa. Yleisössä heilutellun etelävaltioiden lipun polttivat lavalla, se oli ikimuistoinen hetki (kuvakin on jossain tallessa vielä).
 
Multa oli toi lipunpolttamisepisodi pyyhkiytynyt muistista liian vahvan humalatilan vuoksi. Tosin se on jäänyt ikuisesti mieleen, kun kaverin kanssa huudettiin This little pig-biisiä, ja Vernon osoitteli meitä naureskellen ja ko. biisi lähti samantien käyntiin. Se oli hienoa! Oli lopettamisen merkit näkyvissä tolla keikalla, aika kyllästyneen oloista esiintymistä oli Wimbishiä lukuunottamatta. Ja Gloverin ruskea nahkashortsi-liiviyhdistelmä oli aika härski.

Jep. Vividiä tuli teininä tosiaan kuunneltua. Hieno bändi. Oli joskus C-kasettina (alkuperäsenä) tuo Vivid. Nyt on varmaan hävinny jonnekin. Pitää varmaan hommata joskus niin vois tsekkailla toimiiko edelleen niinkun aikoinaan.

kuin myös, teini-iän jälkimainingeissa kolahti kuin metrinen halko. vinyylit tuli sittemin roudattua divariin (tyhmä!). Jokin aika sitten hommasin uudelleen hyllyyn levyt Stain ja Time's Up, ja kyllähän ne kunkkubiisit edelleen ovat aika kunkkubiisejä. Joitakin rykäisyjä ajan hammas on puraissut armottomammin kuin toisia ja Reidin kitaratilu joka nuorna miehenä kuulosti hienolta rupeaa toisinaan kyllästyttämään. (silloin joskus soitin itsekin kitaraa, enää en :D)

Millä logiikalla muuten Doug Wimbish oli Tarja Turusen supporttina? En oo löytänyt sen keikasta mitään arvioita, vielä. Siis Dougin.

Vivid on kyllä hyvä, joskin vähän tahattoman koominen julistuksissaan. Stain on huono, hikistä synkistelyä.

Mun on ihan pakko; oli aivan helvetin hyvä livenä... tosin aika jazzia, mutta hyvää sellaista...

Vivid on kyllä hyvä, joskin vähän tahattoman koominen julistuksissaan. Stain on huono, hikistä synkistelyä.
 
Jostain syystä mä diggaan tosta hikisestä synkistelystä. Stain on vitin kova.

Jostain syystä mä diggaan tosta hikisestä synkistelystä. Stain on vitin kova.
 
Stain on paras! Vivid on hyvä ja ihan kiva. Time's up on kova.
Uusin ei yllä noihin kyllä vaikka siinäkin hetkensä.

Living Colour oli ihan jännä, mutta mulle ei oponnu ne Vernon Reidin soolot, aivan hirveetä paskaa laitto tulemaan.

Living Colour oli ihan jännä, mutta mulle ei oponnu ne Vernon Reidin soolot, aivan hirveetä paskaa laitto tulemaan.
 
En mäkään ymmärtänyt koskaan Reidin soolosoiton hehkutusta kitaralehdissä. Kai se oli sitä jatsia sitten, mää siitä mitään ymmärrä. Mutta oli Reidillä hetkensäkin. Mielummin Reid kuin Vinnie Vincent soololevyillään.

Mun lempparibändeissä on monta soolokitaristia, joita en ymmärrä. Reidillä on vähän sama meininki kuin Soundgardenin Kim Thayilillä. On kuin Kerry King hyökkäisi yhtäkkiä melodiseen biisiin soittamaan rässisooloa hirveillä saundeilla tehtävänään tuhota koko biisi. Yesin Steve Howe osasi saman myöskin. (edit: no ei tietenkään samanlaisella särömäärällä, mutta päätön härötilurölötys oli hänenkin harrasteensa).

Living Colour oli ihan jännä, mutta mulle ei oponnu ne Vernon Reidin soolot, aivan hirveetä paskaa laitto tulemaan.
 
Musta taas tosi piristäviä reidin jutut, pistää heti korvat hörölle ja kuulijan hereille, aina on et what the fuck, ihan uniikki jätkä siinä mielessä, sopii just siihen meininkiin, kunkkua matskuu.

Musta taas tosi piristäviä reidin jutut, pistää heti korvat hörölle ja kuulijan hereille, aina on et what the fuck, ihan uniikki jätkä siinä mielessä, sopii just siihen meininkiin, kunkkua matskuu.
 
Niin no, Reidillähän olikin tavoitteena tää WTFF (What the fuck factor), jolle on Stainilla jopa biisi. Onnistui kyllä.