Rock, pop, alternative ›

...on muuten hyvä kotimainen bändi.
 
The Ship Is Mine -seiskatuumainen varsinkin on loistava. See Far And Fall -CDEP sen sijaan tuntuisi olevan vähän vaikeasti lähestyttävä. Täytynee kuunnella lisää.
 
Muihin bändeihin verrattuna Sergio kuulostaa vähäsen vaikkapa Sonic Youthilta tahi Interpolilta.

Tuttu bändi on joo. Ei huono, mutta ei mun maailmaa ole mullistanut.

Ihan jees. Omistan nuo molemmat julkaisut. Pidän enemmän tuosta seiskatuumasta.

Uusi levy kehuttu aivan puhki mediassa. Ite en oo kuullu vielä. Ennen kuin marssin levykuppaan kuulisin mielelläni mitä mieltä m.nettiläiset letusta ovat?

Uusi Swords-levy on kyllä aivan saatanan loistavaa Cure meets Sonic Youth-meininkiä.

Kävin väijyyn levyä pääsiäisen aikaan kaupoista, mutta ens viikollako se vasta tuleekin... noh, sitten ostetaan.

Tuttuja jannuja. Hyvää kamaa tulossa, viime perjantaina kuulin tuota levyä.

See Far And Fall löytyy ja kolisee. Uuden levyn kuulemista odottelen innolla, kun sitä on niin paljon kehuttukin.

Eilen kuulin yhden biisin ja oli kyllä ihan hyvä.

Tilasimpa sitten tuon levyn tuolta Verdura Recordsilta. Toivottavasti levy saapuu ensi viikolla , niin pääsee kuuntelemaan.

Ensi viikon torstaina olis mahdollisuus nähdä myös Sergio Semifinaalissa, Plain Faden ohella. En ole sekuntiakaan kyllä kuullut tämän bändin musiikkia, ja toisaalta aiemmin esitetyt Sonic Youth ja Interpol -rinnastukset latistivat mielenkiintoa tehokkaasti, mutta ehkä se on hyvä vain.
 
Sinnekö siis.

Ihan ok levy. Eniten häiritsevä asia on laulaja, ääni ja englannin kieli. Sanoitukset hiukan kököt :). Lisäksi kaipaisin vähän enemmän melodiaa ja monipuolisuutta lauluun. Bändin soittopuolihan toimii ja myös biisit ovat mielenkiintoisia.

näin eilen jyrockissa. oli aivan helvetin kova! biisit olivat yksinkertaisesti aivan loistavia, hakkasi mm. taannoisen trail of deadin mennen tullen.

nyt ostin swordsin. ja kolisee aivan hemmetin kovaa! loistava bändi!

en ole kuullutkaan koskaan, lol. ;)

Oho! Muistelin, että tämäkin ketju olis tuoreempi kuin rontti 300 päivää vanha.
 
Tuli siis tuo Swords ostettua alkutalvesta, vaikka keikka jäikin vajaa vuosi sitten näkemättä, kun Plain Faden jälkeen tuli jo kiire lähteä kohti Tamperetta. Levykaupassa kuulin joskus ohimennen Sketchesiä, josta jäi hyvät vibat, mutta nuo elementit eivät valitettavasti vastanneet levyä kovin kattavasti.
 
Nyt kun levy on ollut kotikuuntelussa jo tovin, ei vieläkään ole kunnon otetta touhuun. Sävellyksiä vaivaa jonkin sortin mitäänsanomattomuus ja ponnettomuus, huolimatta paikoittain melko intensiivisestäkin otteesta. Tehokeinoja (ts. koukkuja) käytetään runsaasti ja osaset itsessään toimivat usein komeasti, mutta tuntuu, ettei mitään uskalleta viedä huolella loppuun asti. Se perinteinen junnaaminenkin menee usein vain ja ainoastaan tylsäksi junnaamiseksi, kun kiirehditään etenemään seuraviin osiin, joihin ei niihinkään erityisesti johdatella, vaan lyödään kerta kerran jälkeen jotakin 'yllättävää' kuulijan eteen. Jos toistettava asia ei itsessään kanna tai siitä päästetään irti vaiheessa, jossa kuulijalla on vielä nälkää ja herpaantumaton ote musiikkiin, sekä uusi osio että kokonaisuus kärsivät.
 
Ainakin Swordsin pohjalta Sergiota vaivaa suht samat vaivat kuin monia muitakin pinnan alla kovasti kuplivia epämääräisellä indie-termillä määriteltyjä bändejä. Ei aivan joka paikkaan tarvitsis etsiä sitä ehdottomasti omaleimaista ratkaisua, jota ei "varmasti" ole kukaan muu aiemmin tajunnut käyttää. Ei ole synti heittää soppaan jotain sellaistakin, mikä nojaa perinteeseen pidemmälläkin aikavälillä ja/eli 'soi länsimaisin korvin suurin piirtein luonnollisesti'. Mielipide- ja näkemyseroja tietenkin on tämänkin suhteen, ja rokista vain on kyse lopulta... täytyy kapinoida, olla vaarallisen arvaamaton ja poiketa kaavasta.
 
Tai, ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta, että levy vaatisi "indie-korvaa" tjms., jota minulta ei selkeästikään löydy. En osaa heittäytyä tällaisen estetiikan vietäväksi, olkootkin se sitten perinteisiin nojaavaa tällaisen musiikin saralla.
 
Plussaa hyvähköstä yrityksestä kuitenkin.
 
(Miinusta turhasta lätinästä.)

Itse pidin kovasti kyllä tuosta Swords levystä. Harmi, että menivät sitten hajoamaan eikä siten enää uutta materiaalia tule. Viime kesänä tuli kovasti kuunneltua tuota ja mitä enemmän kuunteli niin sitä enemmän levy aukesi ja kyllähän se yksi parhaista kotimaisista levyistä viime vuonna oli.

Oho pt. 2, näin siinä käy, kun on sokea.
 
Ehkäpä hajoaminen ja mahdolliset jatkoprojektit tuovat paremmassa valossa esiin Sergiossa esiintyneet vahvuudet, joita kyllä oli tiiviin bändisoitonkin lisäksi harvinaisen paljon, vaikka paketti itsessään oli hieman valju. Bändijärjestyksestä en tiedä, sävellykset&sanoitukset ovat merkitty koko bändin nimiin kuitenkin. Toisinaan liian monen mielipiteen summa on vesittynyt lopputulos, ja ehkä tässäkään tapauksessa musiikki ei vastannut varsinaista visiota, jos sellainen jollakin oli. Tältä kyllä vaikuttaisi ainakin omaan korvaan, mutta riittäkööt spekulointi tältä erää.

Swords on mestariteos, viimevuoden paras julkaisu millä tahansa mittapuulla mitattuna. Mielestäni kappaleet ovat aivan käsittämättömän hyviä sävellyksiä, vaikka ovatkin melkolailla samasta puusta veistettyjä. Ja ne sointukierrot! En tiedä mikä minussa on vikana, mutta Sergion tapa laittaa omituisia sointuja peräkkäin viehättää korvaani niin penteleesti.
 
Myös kaksi EP:tä, jotka ennen Swordsia ilmestyivät, ovat aivan perkeleen kovia. Kyllä täytyy sanoa että ketuttaa aivan hitosti kun menivät hajoamaan.
 
EDIT: Ja minusta omaperäisyys ei voi koskaan olla huono asia. Sergio ei kuulosta miltään muulta bändiltä, lähinnä tulee mieleen joitain ug-bläkkisbändejä.

Pakko yhtyä samaan PomppoK:n kanssa tuosta ylihypetyksestä, itsekin siihen halpaan menin kun levyn ostin (Swords siis). Kohtuu ahkerasti olen levyä kuunnellut ja eniten siinä viehättää juuri nuo erikoiset sointusovitukset ja biisirakenteet. Harmittaa kovasti kun albumi on kasattu siten, että nuo paremmat biisit ovat alkupuoliskolla ja loppu onkin turhan mitäänsanomatonta huttua.
 
PomppoK kirjoitti: Levy vaatisi "indie-korvaa" tjms., jota minulta ei selkeästikään löydy. Ehkäpä se juuri sitä vaatiikiin, koska minuun Sergio iski kuitenkin, ei nyt ihan kuin vuosikerrallinen korkkareita, mutta jossain yhden tai kahden irtonumeron välillä. Sonic Youth, Interpol ja Fugazi soundit ovat kyllä kuultavissa, mutta itselleni tuli jonkinlainen assosiaatio Nirvanan Bleachin kanssa.
 
Ei Swords nyt mitenkään huono lätty ole. Vaikka reilusti keskiverron yläpuolella roikutaankin, niin silti levy jää turhan nopeasti hyllyn nurkkiin pölyttymään.
 
Livekunto jäi tarkastamatta, kun levynkin ostin vasta Sergion hajoamisen jälkeen. Reunionia odotellessa... ;D