Rock, pop, alternative ›

Tämän satakuntalaisen merkin alta tuntuu löytyvän vaikka minkälaista tarkistamisen arvoista tavaraa. Eleanoora Rosenholmin, Riston ja TV-Resistorin nyt tuntevat monet, mutta hämärämpääkin tarjontaa riittää aina Office Buildingin akustisen kitaran rämpytyksestä Kemiallisten Ystävien konemaailmaan.
 
Mielipiteitä? Mikä ihastuttaa? Mikä vihastuttaa?

Tämän satakuntalaisen merkin alta tuntuu löytyvän vaikka minkälaista tarkistamisen arvoista tavaraa. Eleanoora Rosenholmin, Riston ja TV-Resistorin nyt tuntevat monet, mutta hämärämpääkin tarjontaa riittää aina Office Buildingin akustisen kitaran rämpytyksestä Kemiallisten Ystävien konemaailmaan.
 
Mielipiteitä? Mikä ihastuttaa? Mikä vihastuttaa?
 
Joskus hain kirjastosta kaikki mitä irti sain.
 
Eleanoora, Risto, TV-resistori ja Paavoharju toimivat isosti. Islaja varauksella. Alien Heatista ei ole muistikuvaa, Shogun Kunitoki lähinnä ärsytti. Office Building toimi myspacesta, mutta levyä en missään välissä hankkinut käsiini. Kemiallisista ystävistä ei juuri ole flasheja. Ehkä pitäisi käyttää psykedeelejä.
 
Ehkä mielenkiintoisin suomalainen levy-yhtiö tällä hetkellä. (kyllä, skenepellen puhetta)

Mikä vihastuttaa?
 
ne pahviset levynkuoret joista ei ikinä saa levyä ulos.

ne pahviset levynkuoret joista ei ikinä saa levyä ulos.
 
Nämä! Löysin Anttilasta Riston debyytin kahdella eurolla ja sitten kun kotona ruvettiin ottamaan levyä pois ja asentamaan takaisin niin joutuihan sitä hiton kuorta väistämättäkin tuhoamaan. Sama on niissä ns. sineteissä jotka on Fonalin julkaisujen päälle vedetty. Kokemus on se, ettei niitä millään saa takaisin kun ne on kerran pois vetänyt. Pari milliä ylimääräistä näihin pakkauksiin pliis.

ihanata musiikkiahan tuon kautta pörähtelee

Yhdessä vaiheessa "new weird finland" jne oli kovassakin muodissa internetsien indiemedioissa ja mm. fonalista puhuttiin aika paljon. Tiedä sitten mikä on nykytilanne.
Kemialliset Ystävät nyt joka tapauksessa on suomen parhaita bändejä.

Sama on niissä ns. sineteissä jotka on Fonalin julkaisujen päälle vedetty. Kokemus on se, ettei niitä millään saa takaisin kun ne on kerran pois vetänyt.
 
Levypussien nihkeys eli ahtaus kyllä harmittaa muakin, mutta tuossa sinettivöissähän taitaa ihan lukeakin että "ota pois ja laita kannen väliin", vai muistanks väärin?
 
Fonal on kyllä levy-yhtiö mieleeni - Risto, Paavoharju, Eleanoora, Kiila, TV-Resistori, Shogun Kunitoki... mielenkiintoista kamaa. Ihan kaikki suhina ei mee mutta musta on hienoa että tätä weirdo-osastoa julkaistaan. Levynkansista oon tykänny kyllä kovasti (Es:in Sateenkaarisuudelman kannet on parhautta)!

Fonalin julkaisemat levyt top 5:
 
1. Ville Leinonen: Raastinlauluja
2. Kemialliset ystävät: Kellari juniversumi
3. Islaja: Ulual yyy
4. Paavoharju: Yhä hämärää
5. Es: Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys

Fonalin julkaisemat levyt top 5:
 
1. Ville Leinonen: Raastinlauluja
2. Kemialliset ystävät: Kellari juniversumi
3. Islaja: Ulual yyy
4. Paavoharju: Yhä hämärää
5. Es: Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys
 
Raastinlaulut meinasin joskus ostaa kannen perusteella. Ehkä hienoimpia mitä olen tavannut.
 
Teenpä vastaavan listan:
Risto - Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaa
Eleanoora Rosenholm - Vainajan Muotokuva
Risto - Live!
Risto - Risto
Paavoharju - Yhä Hämärää
 
Tuolta se kai näyttäisi. TV-resistorin Serkut ja Eleanooran Kuolleet jäävät niukasti ulos. Ristolta on kaikki, mutta suhteeni ko. yhtyeeseen on ollut jo pitkään niin läheinen ja henkilökohtainen, ettei voi mitään. Teoriassa Eleanooran voisi heittää ykköseksikin.

Tosiaan, itselleni Paavoharju on noista tutuin, sitten Risto ja Eleanoora Rosenholm. Islaja kuulosti kanssa semmoiselta että pitäisi lisää kuunnella ja Shogun Kunitoki menee hyvinä päivinä kun jaksaa keskittyä. Circleä jollain tasolla arvostaa vaikka se on aikamoisen härö tykättäväksi (tosin fonal-levytyksiähän ei hirveästi possella ole). Kemialliset Ystävät jotenkin valui ohi ja Office Building oli aluksi tosi kiva mutta ei koko levyn mittaa vakuuttanut.
 
edit: jäihän tuosta ulkopuolelle jotain plaa plaa plaa.

Fonalin avomielisyys ja kokeellisuus ovat jo pitkään ihastuttaneet minua. Eniten lafkan artisteista pidän Islajasta ja Kemiallisista ystävistä.
 
Ja kyllä ne pahvikannet aluksi ärsyttivät minuakin, mutta lopulta huomasin, että kyseessähän on taitolaji. Nykyään ei ole suuremmin ongelmia sinetin ja levyn ulos ottamisen sekä sisään laittamisen kanssa.

On tullut jonkun verran seurailtua, viimeaikoina vähemmän.
 
Aikoinaan Kiilan Heartcorea tuli kuunneltua paljonkin, pitääkin taas kaivella se joistain. Nykyistä Kiilan meininkiä ei olekaan tullut tsekkailtua. Poppoo kasvoi jossain vaiheessa duosta 5-8 henkiseksi.
 
http://www.fonal.com/shop/kiila_heartcore_cd
http://www.myspace.com/kiilamusic