Rock, pop, alternative ›

Nii, että mitä kyseiseltä orkesterilta kannattais kuunnella, en oo vielä kauheesti ehtiny tutustua.

Rising on paitsi Rainbown paras myös yksi parhaita heavylevyjä ikinä koskaan missään.
 
Popimmasta Rainbowsta paras on Down to Earth.
 
Straight between the eyesia ja Bent out of shapea kannattaa aloittelijan välttää, vaikka ensinmainitulla onkin Death Alley Driver, joka on vallan mainio viisu.

70-luvun Ronnie James Dio -aikainen Rainbow on loistavaa hardrockia. Levyt Ritchie Blackmore's Rainbow, Rising ja Long Live Rock 'n' Roll ovat todella turvallista tavaraa. Vuonna '79 solistin vaihduttua Graham Bonnettiin linja hieman heikkeni ja tyyliin sekoittui pop-aineksia. Down To Earthilla on silti oikein hyviä biisejä. Joe Lynn Turnerin astuttua puikkoihin 80-luvulla Rainbow teki kyllä hyviä biisejä ja levyjäkin, mutta minulle henkilökohtaisesti hieman kevyempi linja ei ole uponnut yhtä kovasti kuin Dion aikaiset huippubiisit.
 
Ensilevyksi suosittelisin studiolevyistä Risingia tai Long Live Rock 'n' Rollia. Uusi Catch The Rainbow -kokoelma on myös erinomainen katsaus bändin historiaan ja hyvä aloitus, jos kokoelmalevyistä haluaa lähteä liikkeelle.

Dougie! ;;/

Omistan rainbowin koko tuotantoon paitsi down to earthin(liian poppi) niin jos tutustuu niin kannattaa hankkia long live rockn'roll ja ritchie blackmore's rainbow ja ehkä live levy "finyl vinyl"

Kiitti

Straight between the eyesia ja Bent out of shapea kannattaa aloittelijan välttää, vaikka ensinmainitulla onkin Death Alley Driver, joka on vallan mainio viisu.
 
Joo, itse ostin ekana Rainbowin levynä Straight Between The Eyesin, ja siellä on kyllä muutamia erittäin heikkoja vetoja. Mutta Death Alley Driverin lisäksi sieltä kyllä löytyy Stone Cold, josta itse pidän, ja sitten Eyes Of Fire. Tosin Long Live Rock'n'roll :lta löytyvä Gates Of Babylon on aika samanlainen kuin Eyes Of Fire ja rokkaa miljoonasti enemmän.

Kyllä Long Live Rock 'n Roll on loistava. Ja Staright Between The Eyes on myös. Kuulostipa järkevältä. Myös ensmäänen kannattaa tesmiä.

Bent Out Of Shape on loistava lätty vaikka joku tuossa jo ehti muuta väittääkin!!!

Pitää nyt tässä yhteydessä mainita, et Jealous Lover on aivan helvetin hyvä biisi, aivan kuningas riffi...
Jaa, levyjä... No Long Live Rock 'n' Roll on iha jees, joskus kauan sitten kuunneltiin Bent Out Of Shapen vinyyliversioita ja e siinä ainakaan sillon mitää valittamista ollu...

Man in blackillä ja Diolla on todella kova ote keskiaikaiseen hard rock-musiikkin!!!!!!! Live at Germanylla Stargazer reilusti yli 15min!! Puhumattakaan Catch the rainbowista!

Live at Germanylla Stargazer reilusti yli 15min!!
 
Josta liian suuri osa kuluu aivan tarpeettomaan syntikkaintroon. Muutenkin sekä Live in Germany että On stage syyllistyvät turhaan kelaamiseen, jota saattaa olla kiva soittaa, mutta tuskaa sitä on kuunnella.
 
Ja tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, esim. Blackmore itse taitaa pitää On stagea yhtenä huippusaavutuksistaan.

Toi on kyllä totta, samahan on Man on the silver mountainilla, siis germany levyllä, hiukan turhaa...Mutta silti Dion legendaarinen ääni liveillä on ehdottomasti kuuntelemisen arvoista...

Bent Out Of Shape on loistava lätty vaikka joku tuossa jo ehti muuta väittääkin!!!
 
Ja niin ovat perustelutkin.

Bent out of shapesta: Sillä on muutama ihan hyvä biisi, eli Can't let you go, Street of dreams, Snowman ja taisipa olla joku toinenkin hyvä instrumentaali. Se nyt on vain niin mahdottoman paljon vähemmän jytää kuin mitä Rainbow "aidoimmillaan" oli. Mikään varsinainen hevilevy se ei ole; se rankin hevibiisi, eli Drinking with the devilkin on aikas tylsä veto. Mutta nuo ensin mainitut ovat ihan mainiota aikuisrokkia.
 
Joe Lynn Turner kuuluu kaiken lisäksi Glenn Hughesin kanssa samaan kategoriaan, eli "äijät jotka pilaavat bändin kuin bändin..."

Aloitin Rainbowittelun Bent out of Shapella, tykkäsin paljon ja siitä lähti sitten kiinnostus muuhunkin ko.yhtyeen tuotoksiin. Joskus voi onnistua siis näinkin päin :)

Ja niin ovat perustelutkin.
 
Jaa. Tässäkö sitä vongataan perusteluja? Ei mulla ole antaa mitään muuta perustetta kuin se, että mä diggaan tuota levyä aivan älyttömästi. Se on kasarimpaa ja "löysempää" pop-matskua kuin Dion aikainen Rainbow, mutta hälläkö väliä ja ratiritiralla. Ehkä mä olen perverssi kun poikkean tästä massasta joka on Dio-hakuista, mutta minkäs sille voin kun faijan perinnöksi jättämästä älppärikasasta löytyi tuollainenkin helmi. Jäin koukkuun ensi korvanhöristämällä.
 
Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmannella on poikaystävä ja neljäs on tiskirätti.

Kyllä Rising on helvetin kova levy, ja Tarot Woman upea biisi.

Joe Lynn Turner kuuluu kaiken lisäksi Glenn Hughesin kanssa samaan kategoriaan, eli "äijät jotka pilaavat bändin kuin bändin..."
 
Kyllä Hughes on vitun kova purplen aikoina...kuuntelehan burn levyllä Glenn poitsun vokaaliosuudet.Ostin Hughesin Feel-soololevyn..siinä sekoittuu aika paljo tyylit keskenään,en suosittele.
 
Joe taas...no joo.Aika pehmeä ääni,mutta pystyyhän tuo kyllä rokkiakin vetämään (esim. spotlight kid) En tiedä,näin ajattelen.
 
Eikös niillä ollut joku yhteinen proggis joku aika sitten?
 
sori off-topic

Kyllä Hughes on vitun kova purplen aikoina...kuuntelehan burn levyllä Glenn poitsun vokaaliosuudet.
 
Olenhan minä joskus tainnut tuon Burn levyn kuulla... Vaikka olen tästä avautunut m-netissä jo useamman kerran, niin menköön taas, voitte sitten vapaasti haukkua puukorvaiseksi idiootiksi:
 
Minä en ollenkaan tykkää äijän kiekumisesta. Käsittämätöntä ähkimistä. Hugheshan hommattiin bändiin varmaan siksi, että Gillanin saappaat olivat liian isot Coverdalen tapaisen amatöörin täytettäväksi. Tarvittiin siis laulava basisti. Hughesilta puuttuu mielestäni se jytämusiikkiin ehdottomasti tarvittava bluesvivahde, joka Coverdalelta kyllä löytyy. Hughes toi bändiin vielä sen funkahtavan vaihteen, joka ei jytäbändille oikein sovellu.
 
Tuon aikaisilla livelevyillä Hughesin ääntely on jotain niin sanoinkuvaamattoman kamalaa, että Dion "I'm a määäääään, I'm a määääääään" huutelut Rainbown livelevyillä ovat kevyttä kauraa ja kaunista kuultavaa sen rinnalla.
 
Heh heh, päästäänköhän tässä viimeinkin vanhaan kunnon m-netin juupas eipäs rähjäämiseen:^) No ei. Minä en vain pidä tuon tyylisestä laulusta jytäbändissä. En minä pidä monesta muustakaan asiasta.
 
EDIT:
Eikös niillä ollut joku yhteinen proggis joku aika sitten?
 
Tämmöinen muistikuva minullakin on (Hughes Turner Project tai jotain), mutta en tiedä tarkemmin. Jostain syystä visio Hughesin ja Turnerin yhteistyöstä ei lämmitä mieltäni kovinkaan paljoa... Kehutaan nyt Hughesia sen verran, että Black Sabbathin (Iommin) levyllä Seventh star Hughes ei jostain syystä minua häiritse.