Rock, pop, alternative ›

Steven Adler, joka soitti vuosina 1985-1990 rumpuja Guns N Rosesissa, perusti kyseisen yhtyeen vuonna 2003. Mielestäni hiukan aliarvostettu yhtye, vaikka onkin useimpien Guns N Roses fanien tietoisuudessa. Yhtye työstää uutta albumia, nimeltään "Heroes". Yhtye soitti ensin vain Gunnareiden kappaleita, mutta vuonna 2005 ilmestyi EP, joka sisälsi yhtyeen omaa materiaalia ja kaksi coveria.
 
Diskografia:
 
Adler's Appetite EP (2005)
Heroes (kesken)
 
Tässäpä on pari "hittiä" yhtyeeltä:
 
Empty (2005) - http://www.youtube.com/watch?v=Xjaweh_9-5M
Alive (2010) - http://www.youtube.com/watch?v=M42bPkG_89s

Täähän vois perustaa jonku kovimpien ratsastajien kimppabändin Di'Annon kans.

Vau, oon yllättyny miten hyvää omaa matskuu noilla on

Aika varjossa on ollut yhtye, mutta suosio on alkanut kasvaa "Aliven" myötä. Itse pidän kuitenkin myös aiemmista kappaleista. Itse pidin yhtyettä joskus vain "hyvänä coverbändinä", mutta kun kuulin yhtyeen omaa matskua olin myyty.
 
Muuten, Adler on viimein raitistunut. Julkaisi omaelämänkerran "My Appetite for Destruction: Sex, and Drugs, and Guns N' Roses". Pitänee hankkia tuo opus ja lukaista se, kun tuli jo tuo Slashin elämänkerta luettua. Olisi mielenkiintoista lukea, mistä näkökulmasta Adler Gunnari-ajat kertoo.

Mitenhän tuo Adlerin nykyinen soittokunto oikeesti menee? Kyllähän studiossa saa, mutta keikkaileeko nuo miten?
 
http://www.youtube.com/watch?v=k-cnJLwqINk
http://www.youtube.com/watch?v=tahgVMIw0Rk&feature=related

Viltsux: Julkaisi omaelämänkerran "My Appetite for Destruction: Sex, and Drugs, and Guns N' Roses". Pitänee hankkia tuo opus ja lukaista se, kun tuli jo tuo Slashin elämänkerta luettua. Olisi mielenkiintoista lukea, mistä näkökulmasta Adler Gunnari-ajat kertoo.
 
Tuo kirja on pakko lukea ja varmaa on että se tarjoaa sellaisen näkökulman mitä ei ole vielä tarjottu. Adler jäi pahasti muiden jalkoihin ja sillä oli vähiten sananvaltaa yhtyeen asioihin vaikka se oli aikojen alussa iso osa Guns N' Rosesin lavaolemusta. Yleensä Adler kuitattaan kirjoissa vain muutamalla lauseella ja silloinkin keskitytään lähinnä huumeiden käyttöön ja muihin ulkomusiikillisiin asioihin. Tämähän nyt tosin on rumpalin kohtalo monissa muissakin bändeissä.
 
Cimblen kommentista tuli mieleen että Adler on raitistunut mutta vaikea sanoa miten paljon kokaiinilla hankittu aivovamma häiritsee soittamista.

Atomic Cafe: Tuo kirja on pakko lukea ja varmaa on että se tarjoaa sellaisen näkökulman mitä ei ole vielä tarjottu. Adler jäi pahasti muiden jalkoihin ja sillä oli vähiten sananvaltaa yhtyeen asioihin vaikka se oli aikojen alussa iso osa Guns N' Rosesin lavaolemusta. Yleensä Adler kuitattaan kirjoissa vain muutamalla lauseella ja silloinkin keskitytään lähinnä huumeiden käyttöön ja muihin ulkomusiikillisiin asioihin.
 
Tämä lienee pitkälti totta. Adler oli hyvä rockrumpali ja auttamassa draivillaan GnR:ää pinnalle ja tunnetuksi. Oivempi rumpali tuollaiseen rockbändiin, kuin Sorum. Munsta.

Cimble: Tämä lienee pitkälti totta. Adler oli hyvä rockrumpali ja auttamassa draivillaan GnR:ää pinnalle ja tunnetuksi. Oivempi rumpali tuollaiseen rockbändiin, kuin Sorum. Munsta.
 
Sammaa mieltä. Adlerilla oli enemmän munaa ja potkua soitossa verrattuna Sorumiin joka oli vähän liian "siisti" ja ponneton.

Cimble: Mitenhän tuo Adlerin nykyinen soittokunto oikeesti menee? Kyllähän studiossa saa, mutta keikkaileeko nuo miten?
 
http://www.youtube.com/watch?v=azxhwk5mwr0&feature=related
 
Ihan tyydyttävältä näyttää. Ei sentään niin heikkoa kuin silloin Adlerin Gunnari-aikojen loppuvaiheilla, jolloin ukko oli ihan sekaisin. Raitishan heppu on nykyään, joten vaikuttaa varmasti soittamiseen.
 
Mutta eikös Adler saanut vain puhevian siitä aivovauriosta? Saatan hyvinkin olla väärässä..

Viltsux: Mutta eikös Adler saanut vain puhevian siitä aivovauriosta? Saatan hyvinkin olla väärässä..
 
Muitakin ongelmia on mutta ei ne välttämättä ihan suoraan soittoon vaikuta.

Viltsux: Mutta eikös Adler saanut vain puhevian siitä aivovauriosta?
 
Muistan lukeneeni, että naama on osittain halvaantunut heroiinin tai muun aiheuttaman vaurion takia. Mutta on kai selvää, että niin rankalla kuurilla pitkään ollut ukko kärsii muutenkin ns. hidastavista tekijöistä. Nuo 2000-luvun raittiuspätkätkin on vähän semmoisen oloisia, että sellainen terävyys ja varmuus on hävinnyt tuosta rumpujen mättämisestä. Ei kunto vakuuta, mutta enpä halua nipottaa ja eipä se vaikuta enää tässä vaiheessa sen äijän tekemisiin.
 
Legendahan se on silti ja ihmiset tykkää kattoo sitä. Mut on siinä se surullinen puolikin, mies on epäonnistunut mahdollisuudessa vaikuttaa pidempään yhdessä maailman kaikkien aikojen suurimmista rockbändeistä. Ja varsinkin aikana, jolloin bändi oli suurimmassa suosiossa. Sit se ikäänkuin säälikierroksena kiertää soittamassa coverbändin kans niitä GnR-biisejä ja esiintymässä näyttelyesineenä julkisilla paikoilla sinä ongelmaisena ja poispotkittuna rumpalina, jolla oli mahdollisuus tulla todella suureksi.
 
Mutta jos asiaa ajatellaan ihan toisin, miehellä riittää faneja ja ilmeisesti huumeista selvinneenä esiintyy ja näyttäytyy aina pystyssä päin ja iloisena. Ja taitaa nauttia julkisuudestaan ja edelleen rokkaamisesta. Ja onhan se siltikin saavuttanut jotain suurta sinäkin aikana, jona vaikutti GnR:ssä. Vaikkakin sillä ajalla on ollut myös ne todella tuhoisat puolet.

aivokuolio: Täähän vois perustaa jonku kovimpien ratsastajien kimppabändin Di'Annon kans.
 
Oikeastaan miksei, herrojen historialla ja tilanteella on paljon yhteistä. Ketähän muita bändiin vois vielä tulla... Bändin nimi vois olla The Riders ja debyyttialbumi Once upon a time I played in a band. Ja Edu Kettunen laulais taustoja: "Minä olin bändissä noiden, lähes sankari siis itsekin. ;)

Adler on muuten kertonut haastatteluissa rukoilevansa että alkuperäinen Gunnari palaa joskus.

Viltsux: Adler on muuten kertonut haastatteluissa rukoilevansa että alkuperäinen Gunnari palaa joskus.
 
No tämä on helppo uskoo. Voi kuitenkin olla eri mielipiteitä niillä toisilla, jotka näki siinä bändissä vähän enemmän. Ja minusta tuntuu, että Adler saisi henkistä hyvitystä mokatusta jäsenyydestä megabändissä ja nannaa mahdollisille morkkiksilleen, jos tuollainen comeback joskus tapahtuisi. Mutta eihän siinä mitään pahaa olisi ja varsinkin Adlerille mukava juttu.

Muuten, Adler on viimein raitistunut. Julkaisi omaelämänkerran "My Appetite for Destruction: Sex, and Drugs, and Guns N' Roses". Pitänee hankkia tuo opus ja lukaista se, kun tuli jo tuo Slashin elämänkerta luettua. Olisi mielenkiintoista lukea, mistä näkökulmasta Adler Gunnari-ajat kertoo.
 
Ostin Lontoossa käydessäni tuon Stevenin kirjan ja suosittelen lämpimästi jokaiselle HC G N' F' R faneille. Sitä ei varmaan Suomesta oikein saa, mutta takuulla esim. Amazonista tai vastaavista. Oli kyllä mielenkiintoista kuulla kolikon toinen puoli.

Muuten, olikos kirjassa ihan Stevenin lapsuudesta aina Adler's Appetiteen asti lukemista vai onko ihan pelkästään Gunnari-ajat?

Viltsux: Muuten, olikos kirjassa ihan Stevenin lapsuudesta aina Adler's Appetiteen asti lukemista vai onko ihan pelkästään Gunnari-ajat?
 
On siinä juttua lapsuudesta aina vuoteen 2009 asti. Enimmäkseenhän se oli huumesekoilua Gn'r-aikojen jälkeen. Ihan mielenkiintoista luettavaa kylläkin.
Kirjan löysin Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 15,95,-

Eipä nuo biisit sinänsä hullumpia olleet, mutta jotenkin vähän ankean mielikuvan tuo bändi muuten jättää. OK, rumpali soitti legendaarisella levyllä yli 20 vuotta sitten ja nyt on kasassa poppoo joka yrittää joka käänteessä viitata tuohon asiaan (nimi, logo, laulajan ääni...). Pitäähän sen Adlerinkin toki elää eipä siinä mitään... vaikea vaan kuvitella että Adler's Appetite olisi jonkun ehdoton suosikkibändi.
 
Jos GN'R -reunion joskus tulisi niin luultavimmin Sorumin Matt olisi kuitenkin mukana. Onhan se nyt kuitenkin varmaan soitellut livenä kaikkia ennen-chinese-democracya -biisejä mitä ikinä livenä on soitettu, edelleen pyörii samoissa porukoissa ja muutenkin varmempi lenkki. Taitais olla sen verran monta sataa miljoona siinä vaiheessa pelissä ettei mitään turhia riskejä haluttais ottaa...

Cimble: Oikeastaan miksei, herrojen historialla ja tilanteella on paljon yhteistä. Ketähän muita bändiin vois vielä tulla... Bändin nimi vois olla The Riders ja debyyttialbumi Once upon a time I played in a band. Ja Edu Kettunen laulais taustoja: "Minä olin bändissä noiden, lähes sankari siis itsekin. ;)
 
Kiiboordseihin ei kanttori-hannikainen vaan Ray Manzarek (The 21st Century Doors, Riders on the Storm) sekä kitaraan Robby Krieger (samat).

WarMachine: Kiiboordseihin ei kanttori-hannikainen vaan Ray Manzarek (The 21st Century Doors, Riders on the Storm) sekä kitaraan Robby Krieger (samat).
 
No en mää tiärä, Doors jäljellä olevine ukkoineen on minusta vähän eri asia, kuin jotkut poispotkitut ja "epäonnistuneet ratsastajat". Varsinkin kun näiden ratsastajien "emobänditkin" on vielä olemassa. Maiden ainakin, mutta GnR:kin jossain muodossa.
 
Surkuhupaisaa on myös esim. Oliver Dawson's Saxon. Koska itse Saxonkin on vielä olemassa. Melkein samaan sarjaan menee joskus toiminut Ritchie Blackmore's Rainbowkin. Ihan siltikin, vaikka mr B olikin pääbiisinikkari ja melko olennainen lenkki siinä oikeassa Rainbowssa.
 
Ja ihme kun Timo Tolkin uudehko Symfonia bändi ei olekaan Timo Tolkki's Stratovarius, ihan edelleen kasassa olevan "oikean" Stratovariuksen kiusaksi. Entäs jos olisi Teijo's & Teijo's Peer Gunt? ;)
 
Mielestäni yksi onnistuja on Dave Mustaine, joka on onnistunut luomaan ihan omalla tyylillään menestyvän ja kovan bändin, eikä ole ollut tarvetta ratsastella Metallicalla. Tosin eipä se kai edes kerennyt soittaa yhdelläkään Metallica-levyllä ja oli bändissä vain alle puolitoista vuotta.