Aphex Twin taisi saada pisimmät loppuhehkut mitä oon ite todistanu koskaan festareilla (tosin jengi huusi encorea, mutta ei kai sellasia dj-seteissä vedetä) ja etenihän se setti hienolla tatsilla. Oli mukava bongailla vanhoja juttuja, joihin oli miksattu uutta päälle. Bassari siellä, kläpit täällä, koko ajan pysty bongaamaan jotain tutun oloista, mutta ei kuitenkaan ihan niin, että ois menny suorittamiseksi. Tää keikka oli itselleni se kaikkein kovin tänä vuonna.
Hyvänä kakkosena Melt-Banana. Kävin pitissä krampauttamassa molemmat pohkeet ja lopun aikaa ihmettelin miten on niin perkeleen kova meininki.
Kiitos hyvästä rokista jälleen kerran. Basson soittaminen kuin kitaraa on helppoa.
Basson soittaminen bassona onkin sitten ihan eri juttu. -KaamOs Huttua
Kuvia |
Antti Takalo
putkinuppi
crestfall
kassper