Konsertit, keikat, tapahtumat ›

danny: Toivottavasti kuultaisiin edes pari debyytin kappaletta Runawayn lisäksi. Vaikka Burnin' For Love ja Shot Through The Heart.
 
Vai että pari. Hoho, melko optimistista. Jos yksikin tulee (Runawayta ei lasketa), niin se on jo suoranainen jättipotti.

Tänäänhän se on... Fiilikset alkaa olla jo katossa pikkuhiljaa.
 
Toivottavasti sää suosii ja settilista on hyvä. Kohta linja-autolle ja kohti Helsinkiä.

Jokapaikanapina: Eikö ketään sitten hyvistä biiseistä huolimatta häiritse yhtään Jonin laulukyvyttömyys? Mun mielestä tuo yllälinkitetty striimi oli aivan hirveätä kuultavaa, valitettavasti juuri Jonin takia.
 
Tjoo, kyllähän se jonkin verran. Itsekin vähän harmittelin samaa, kun tuota streamia katselin. Kyllä se ääni vain ohentuu vuosi vuodelta. Toisaalta muuten laulu kyllä sujui ihan hyvin, soundi vaan kärsinyt niin ei ole ihan niin paha ;)

Onko muuten niin, että Stadikalla järjestettyjen konserttien täytyy loppua yhteentoista mennessä? Jos, niin silloin tulee väkiselläkin lyhyempi setti, kuin parilla edeltävällä keikalla, koska soittoaika on "vain" 2.5 tuntia.

Aikataulu on kuulemma muuttunut. Bon Jovi lauteilla jo klo 20:00. Liekkö johtuu säätiedotuksesta. No voivatpa soittaa innostuessaan sen kolme tuntia jos haluavat...

Soittivat peräti seitsemää eri kappaletta sound checkissä. Mukana Wild Is The Wind! Muut kappaleet edustivat uudempaa tuotantoa.

Jo ensi tahdeista oli selvää, että Jon on ihan eri meiningillä liikkeellä, kuin 2008 keikalla (tai jopa Munchenin live striimiin verrattuna), eli ennusmerkit olivat erittäin hyvät. Valitettavasti Jon sitten hajoitti polvensa ikävän näköisesti. Tämä yhdessä sateen kanssa varmisti sen, että keikkaa ei todellakaan turhaan venytetty. Valitettavasti sen lisäksi, että setti oli vähän lyhyempi, kuin aiemmilla Euroopan keikoilla, myös settilista oli paskin tähän mennessä. Wild Is The Wind encoreissa oli ainut pelastus. Siltikin kaikkinensa huomattavasti parempi keikka, kuin 2008! Yleisö oli hyvin mukana ja saundit etenkin keikan alkupuolella hyvät, mutta loppua kohden huononi.
 
Ainiin ne lämppärit... Se koulupoikien bändi oli parempi, kuin osasi odottaa. AC/DC meiningillä vetivät. Lavalla virittäminen ilman viritysmittaria on aika amatöörimäistä, mutta muuten hyvin vedetty. The Breakersiin en kerennyt yhtään tutustua etukateen, joten mitään etukäteisodotuksia ei ollut, mutta jos olisi ollut, ne olisivat todennäköisesti ylittyneet. Ihan hyvä meininki.

Juuh. Sellainen keikka. Settilista oli tosiaan aika huono verrattuna aiempiin tämän kiertueen keikkoihin. Jotenkin meno tuntui Bad Medicineen asti aika tahmealta, mutta sitten siinä keskivaiheilla vedetty Roadhouse Blues oli loistava! Sen jälkeen taso nousi huomattavasti korkeammalle, (vaikka heilahteli kyllä aika tavalla). Konserttina hieman keskinkertainen mutta kokemuksena (ja yhteislaulutilaisuutena) parasta A-luokkaa. Ja näki selvästi, että bändillä oli lavalla hauskaa, soittamisen ilo huokui kaikesta tekemisestä. Minulla meni tuo Jonin polvenhajottaminen ohi, missä vaiheessa tämä tapahtui? Oliko se siinä kohti, kun Jon sanoi Richielle jotain ja sitten spiikkasi mikkiin että mokasi säkeistön?
 
The Breakers oli tosiaan itsellekin outo bändi, ja ihan hyvää menoa tanskalaisilta. Noiden 16-kesäisten muodostaman bändin ei ainakaan kannata kertoa Neil Youngille, että ovat tehneet Downtownin uusiksi uudella nimellä ja uusilla sanoilla... Ihan OK-menoa muuten.

Love's The Only Rule kappaleen aikana näytti siltä ikäänkuin Jonin polvi olisi mennyt pois paikoiltaan ja sai sen itse kuitenkin takaisin paikoilleen. Näytti lähempää aika pahalta ja nostankin hattua, että ei missannut juuri mitään lauluja sen takia. Loppukeikka oli sitten kinkkasua ja irvistelyä. Jon soittikin lopulta todella monessa kappaleessa kitaraa, jotta ei tarvitsisi liikkua niin paljon mikkitelineeltä. Hienot Thin Lizzy kuviot muuten pistivät Richien kanssa yhteen kappaleeseen.

Todennäköisesti love's the only rule biisin aikana Jonilta meni taas pohje. Noin vuosi sitten Jompalta repeytyi pohjelihas keikalla New Meadowlandsin stadionilla. Siitä löytyy video youtubessa ja näytti ihan samalta, kuin tuo eilinenkin. Hatun nosto kyllä nokkamiehelle siitä, että jatkoi sitkeästi.
 
Settilista jätti hiukan kyllä toivomisen varaa, mutta oli siltikin paras BJ keikka, jolla itse olen ollut. (2000,2008,2011). Esim. Dry County ja these days olis ollut omalla toivelistalla. Encoren aikana kuullun "Thorn in my siden" lopussa tuplakitarointi toi tosiaankin vähän Thin Lizzy- meiningin mieleen!
 
Jos joku sattui huomaamaan, niin olin siinä porukassa, joka piteli niitä "welcome back Richie" ja "99 in the shade" (vai oisko pitänyt olla "13c in the sade") kylttejä :)
 
Setin kestosta mulla on sellanen näkemys, että oli yllättävänkin pitkä. Miettikää nyt, kaatosateessa ja pohje paskana 2,5 tuntia...
 
Hyvä fiilis jäi!

Toi eilinen veto yllätti mut ihan täysin. Oon tähän mennessä nähnyt vain youtubepätkiä, ja tuosta Jonin "laulukyvyttömyydestä" ym paskanjauhannasta ei ollut tietoakaan. Ihan uskomattoman hieno veto, ja upposi muhun kyllä täysin.
 
Ja settilista, jos olisi kaks vähä tuntemattomampaa slovaria jättänyt pois, ja soittanut alwaysin ja everydayn, niin olisi ollut täydellinen.

Täällä myös yksi, jolta meni koko polvihäpnaadi onnellisesti ohi. Olin keikan visuaalisessa puolessa kiinni lähinnä screenien varassa, ja kun ohjaaja jätti sopivasti kompuroinnit & tuskanirvistelyt väliin, niin eihän siellä kentän periillä mitään havainnut. Tuumin vain että sade vaati veronsa keikan keskipisteeltäkin, alku kun oli niin energistä ja hyväntuulisen oloista meininkiä ja lopussa oli vähän sellainen olo, että sitä keikkaa suoritettiin yhdessä. Sateen takia vain, luulin. Mutta jösses on shown vetäminen ytimessä, kun Jon jaksoi sankaroida kivuista huolimatta loppuun saakka. Joihinkin näkemiini YT-pätkiin verrattuna kaverin äänikin kulki paljon odotuksia paremmin, vaikkei Living On A Prayerin kertsi modulaation jälkeen enää mennytkään kirkkaasti. Itse tipuin sen kyydistä jo 80-luvun keikoillakin, ei sen puoleen :)
 
Muilta osin positiivinen kokemus kaikin puolin, vaikkei sää ollutkaan parhaimmillaan.

Mr Bon Jovi why did you hurt your knee on stage in Finland? A: Slippery when wet

Suurin yllätys minulle Helsingin-keikalla oli nähdä Jonin soittavan kitarasooloja. Mieshän veti varsin mallikkaasti!

danny: Suurin yllätys minulle Helsingin-keikalla oli nähdä Jonin soittavan kitarasooloja. Mieshän veti varsin mallikkaasti!
 
Aikaisemminhan hän on vetänyt lähinnä Runawayn loppusoolon, mutta Rikun poissaollessa omi myös sen pääsoolon, eikä ole antanut sitä takaisin. Paras oli kuitenkin se Thorn In My Side biisin tuplakitarointi Samboran kanssa. Paljon paremminhan Jon sooloilee, kuin Bobby Bandiera, jonka (onneksi harvat) soolot Bon Jovissa ovat varsin hirveää kuultavaa.

Eipä ole ollut lomalla aikaa loruilla tänne, mutta pari sanaa keikasta on paikallaan.
 
Bändin lataus oli alusta lähtien loistava! JBJ teki oikeasti duunia lavalla ja parasta oli nähdä wing man -Richie paikallaan. En todellakaan tajua mitä se tolppahousu-statisti tekee bändissä kitaran varressa. Nolo äijä!
 
Setissä parasta oli se, että muutamat uudet biisit toimivat todella hyvin. "Love's the only" ei ole levyllä vakuuttanut, mutta lavalla siitä tuli upea veto. Ehkä tehoa lisäsi se, että satuin itse näkemään JBJ:n lipat ja naama oli todella tuskainen.
 
Soitannollisesti bändi oli tikissä ja varsinkin RS:n soitantaa oli ilo kuunnella: stadion-soundi ei kitarassa tästä enää parane.
 
Ticon soitto oli muuten hyvää, mutta kompit laahasivat hieman omituisesti. Esimerkiksi It's My Lifessä komppi oli todella flegmaattinen, eikä lähtenyt liitoon missään vaiheessa.
 
No Apologies toimi hiton makeasti, mutta jengi ei sitä vain oikein hiffannut.
 
Olen itse nähnyt orkesterin nyt kahdesti stadikalla, kerran Jaffalassa ja kerran Nordiksella. Tämän kesän veto meni kyllä kirkkaasti kärkeen. Setti oli kasattu hyvin, vaikka kieltämättä hieman yllättävämpää vetoa sinne odotinkin kuin Roadhouse Blues.
 
Mitä JBJ:n lauluun tulee, niin kuka tahansa voi kavuta lauteille ja laulaa kaksi ja puoli tuntia. Ääni pelasi upeasti ja kun vertasi tätä keikkaa reilun viikon takaisiin Whitesnakeen, niin valittamista ei vokaaleiden osalta ole. Ja stemmalaulantahan oli huikeaa. Richien ääni lähtee niin munaskuista, että esimerkiksi I'll be there for youssa se ravisteli kyllä stadikan perustuksiakin!
 
Hieno keikka hienolta bändiltä!

Kun tuota keikkaa todisti, niin ei juuri tarvinnut miettiä miksi Bon Jovi on näistä 80-luvun glam metal-bändeistä ainut joka selvisi grungesta ehjin nahoin ja soittaa edelleen stadioneilla. Kyllä se on se imago yhdistettynä kahteen karismaattiseen nokkamieheen ja biisintekotaitoon. Ja he olivat ainoa bändi joka silloin 90-luvun alussa kykeni uudistumaan menettämättä tippaakaan vanhaa loistoa tai suosiotaan. Muille 80-luvun hardrock-nimille kävi sitten vähän kehnommin, Van Halenia ja Def Leppardia lukuun ottamatta (vaikka kyllä Def Leppardinkin ura oli pitkään alamäessä, vasta 2000-luvun puolivälistä lähtien bändi on ollut uudessa nosteessa).