Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Olihan keikka.
 
Iggy on eläin, aivan mahtava esiintyjä! Kuinka moni kuusikymppinen riehuu tuolla lailla ja crowdsurffailee (tuli herraa kannateltuakin kun se yleisöön sukelsi)? Muu bändi oli vähäeleisempi, mutta perhanan tiukka, erityisesti miellyin Mike Wattin bassotyöskentelyyn. Settilistasta ei varmaan tarvitse paljon puhua, Fun House tuli kokonaan, eikä muissakaan valinnoissa ollut valittamissa, vaikka Raw Powerin biisejä kaipailisin edelleen ... syy biisien soittamattomuuteen on kuitenkin selvä. Kentällä oli asiaankuuluva meininki, mutta katsomot kumman flegmaattisia .. ehkä ne olivat sitten vanhempien ihmisten kansoittamia. Kumman tyhjää tuntui myös olevan, vaikka Lippupalvelun sivu vakuutti vielä viime viikolla parhaiden paikkojen löytyvän aivan takakaarteesta. No, paikalla olleet tietävät mitä saivat ja muualla venyneet eivät tiedä mitä missasivat. Koskaan ei nimittäin tiedä milloin tämän herkun saaminen loppuu. Iggy tuntuu ainakin eilisen perusteella kuitenkin jaksavan ikuisesti.
 
Setti (pitäisi olla oikein)
1. Loose
2. Down On The Street
3. 1969
4. I Wanna Be Your Dog
5. T.V. Eye
6. My Idea Of Fun
7. Dirt
8. Real Cool Time
9. No Fun
10. 1970
11. Fun House
12. L.A. Blues
13. Skull Ring
--------------------------------
14. Not Right
15. Little Electric Chair
16. I Wanna Be Your Dog (reprise)

Hey, let me in!
 
Kovinta menoa! Helposti! Perhana kun en päässyt "Real Cool Timen" aikana ryntäämään lavalle, lähellä oli, mutta muutama kookkaampi kaveri jäi tulpaksi enkä päässyt ylikään kiipeämään.
 
Mutta ei voi valittaa, paitsi Mike Wattin viiksien puuttumisesta. Ekassa biisissä oli myös basso liian hiljaa.
 
Ron Ashetonilla oli muuten enemmän pedaaleja kuin tavallisesti; wahin, Reverend Drivetrain overdriven ja Bossin virittimen lisäksi näkyi kaksi muutakin boksia. Osaako kukaan sanoa mitä ne olivat?
 
Backline oli muuten upea; Ronilla kaksi Marsun fullstackia, Mikella kaksi Ampegin rantasaunaa. Ei kyllä liian hiljaa tullut, ei.

Olipa aivan saatanan kova keikka. Iggy on teräsmies ja Stooges maailman tiukin bändi.

Real Cool Time.

Pääsin lavalle, tuijotin Iggya kotvasen silmiin ja ölisin NOO FUU-UUN. Pehmoisen tuntuinen mies on muuten, mutta kovin ystävällinen katse kerrassaan. Luulenpa, että itsekin olin aika hymyä siinä tilanteessa vaikka vähintäänkin epätodelliselta se tuntui, että "siinä se nyt on, mitä tässä pitäisi tehdä". Niin, päällä oli raitapaita ja sininen huppari sen yllä, jos bongasitte meitsin. Olin aika jumissa, tiedän kyllä, mutta pakkohan siinä oli hetki katsella että miltä ihmismeri oikein näyttää lavalta käsin.
 
Turvamiehet olivat kyllä vähän kireällä päällä, sekä hallin ulko- että sisäpuolella. Kyllä sinne lavalle olisi tuntuvasti useampikin mahtunut. Harmittaa monen puolesta, jotka pääsi siitä aidan yli mutta repäistiin sitten pois siitä. Ne taisi vähän jokaiselle huutaa ettei saa enää tulla.

The Stooges toimii vastoin kaikkia odotuksia
 
Julkaistu: 19:26
 
jarkko jokelainen
RONI REKOMAA / LEHTIKUVA
 
The Stooges toimii vastoin kaikkia odotuksia
 
Iggy Pop esiintyi Helsingin jäähallissa energisesti.
 
Eihän tässä ole mitään järkeä. Millään tasolla. The Stooges nilkuttaa eteenpäin nyrjähtäneen kompin ja alkukantaisen kitarariffin voimalla. Laulusolisti Iggy Pop, 60, ulvoo haluavansa olla koirasi ja leiskauttaa puolihuolimattomasti kolmimetrisen loikan yleisön käsien päälle.
 
Kaaosta ja kakofoniaa. Joku voisi sanoa, että suorastaan helvetillistä meteliä.
 
Yhtyeen toiseen tulemiseen on voinut totuttautua jo viitisen vuotta, mutta se tuntuu yhä epätodelliselta.
 
Ensinnäkin, tämän ei pitäisi olla alkuunkaan mahdollista. Kuka olisi uskonut, että yli 30 vuotta sitten haudattu punkrockin etujoukko olisi keskuudessamme 2000-luvulla.
 
Vielä merkillisempää on se, että yhtye myös toimii. Vuodet näkyvät kasvoissa, mutta soitto kuulostaa siltä kuin yhtye olisi tuotu tähän päivään suoraan 1970-luvun alusta: alkukantaiselta, äänekkäältä ja epäsovinnaiselta.
 
Iggy Pop on lavalla totutun energinen ja hänen äänensä soi lähes ennallaan, mutta ennen kaikkea kiitokset on syytä osoittaa Ashetonin veljeksille. He ovat konservoineet The Stoogesin soundin läpi kaikkien näiden vuosien.
 
Ron Asheton jauhaa kitarallaan tutun monotonisesti ja luikauttaa väliin lähes avantgardistisia sooloja. Pikkuveli Scott takoo rumpujaan entistä romuluisemmin: rumpufillit kuulostavat siltä kuin perunat vierisivät alas kellarinrappuja.
 
Iggy Popille yhteistyö Ashetonien kanssa on taivaanlahja. Hänen edellinen taustabändinsä Trolls taantui viime vuosinaan lähes luokattomaksi, ja sooloura meni alamäkeä samaa tahtia. The Stoogesin kanssa hänellä on mahdollisuus päättää uransa kunniakkaasti.
 
Menneisyyteen nojasi myös illan setti. The Stoogesin nimeä kantavalta debyytiltä oli poimittu viisi kappaletta ja kakkoslevy Fun House kuultiin kokonaisuudessaan.
 
Todellinen yllätys oli se, että yhtye soitti vain yhden kappaleen tänä vuonna ilmestyneeltä paluulevyltään The Weirdness.
 
Levyn keskentekoinen kappalemateriaali on saanut syystä penseän vastaanoton, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten uusi materiaali toimii elävänä. Ainakin My Idea of Fun istui vaivattomasti vanhojen iskusävelmien joukkoon.
 
HS.FI
 
Vieläkin välkkyy mielessä kuva tuosta Iggyn loikasta. Mies hyökkäsi kuin tiikeri suoraan meikäläisen käsien päälle. Jälkimainingeissa pääsin myös halaamaan kaveria. Ihan hyvä saldo, vaikken lavalle päässytkään .. se kyllä haittaa hieman, sillä tilaa olisi ollut ja saumaakin vetäistä aidan yli.

Oli aivan mieletöntä! Iggy oli mahtavassa kunnossa! Setti oli mahtava, enkä keksi mitään pahaa sanottavaa keikasta. Mutta jos jotain pitää niin harmittaa, että en ollut tarpeeksi notkea kiipeämään aidan yli lavalle. Eturivistä katselin koko keikan.

Joo. Oli loistava keikka tosiaan tiettyyn pisteeseen asti. Pääsin kuin pääsinkin lähes ekariviin ja fiilis oli aivan mieletön. Ehkä paras konserttifiilis mitä olen tähän mennessä kokenut. Sit Iggy pyysi porukkaa lavalle tanssimaan. Kiipesin kaverini perässä aidan ylitse innoissani. Kaveri kiipesi lavalle mutta minut järkkäri suureksi yllätyksekseni ohjasi sivukautta takariviin koko salin perälle. Ei kysettäkään, että olisin päässyt lavalle. Olin vain, että "mitä v#%&ua?" Alkoi ottamaan siinä vaiheessa järkkäreiden toiminta sen verran kupoliin, että vietin loppukeikan anniskelualueella dokaten. Fiilikset katosivat ihan totaalisesti. Tonkin homman olisivat järkkärit voineet hoitaa hieman älykkäämmin. Olisko kenties kannattanut pysäyttää porukka siinä vaiheessa, kun ne alkavat kiipeämään aidan yli, niin tyypit eivät olisi menettäneet suurella vaivalla hankittuja eturivin paikkojaan? En ollut ainoa jolle kävi näin.
 
Nyt kun pääsin vauhtiin, niin sanonpahan vaan, että anniskelualuemeininkikin on Suomessa täysin hanurista. Miksi niiden juomien kanssa ei voi mennä kuuntelemaan keikkaa? Mitä kauheaa siitä voisi seurata? Ei sillä yhdellä heppoisella muovituopilla nyt paljoa tuhoa voi saada aikaan. Kaveri just kertoi keskieuuropan meiningistä, että miten siellä olutta voi konsertin aikana juoda ihan missä vaan. Jos joku innoissaan heittää tuopillisen olutta ilmaan, niin se vain nostaa tunnelmaa. Ei se maailmaa kaada. Mutta ei Suomessa - Suomessa sitä olutta juodaan jossain muurien takana olevassa pienessä bunkkerissa - niinkuin nyt tuolla Iggyn keikalla. Asiasta päättävät ihmiset voisivat jossain vaiheessa laskeutua sieltä torneistaan konserteissa oikeasti käyvien ihmisten tasolle.
 
Hyvä oli silti keikka. Harmi vaan, että järkkärit olivat täysin yössä.
 
- T -

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin sanonpahan vaan, että anniskelualuemeininkikin on Suomessa täysin hanurista. Miksi niiden juomien kanssa ei voi mennä kuuntelemaan keikkaa? Mitä kauheaa siitä voisi seurata? Ei sillä yhdellä heppoisella muovituopilla nyt paljoa tuhoa voi saada aikaan. Kaveri just kertoi keskieuuropan meiningistä, että miten siellä olutta voi konsertin aikana juoda ihan missä vaan.
 
Näin on, ja sama homma Jenkkilässä. Siellä jopa tarjoilivat kulkivat tarjottimien kanssa yleisön joukossa myyden drinksuja, eikä siis tarvinnut edes itse välttämättä vaivautua tiskille. Suomessa tuon homman voisi aloittaa edes siitä, että hallikeikoilla kentän takaosassa olisi anniskelualue (niinkuin stadionkeikoilla).
 
Ja itse aiheeseen liittyen: Harmittaa vietävästi, että en päässyt paikalle, mutta ehkä tilaisuus vielä tulee...

Pääsin lavalle, tuijotin Iggya kotvasen silmiin ja ölisin NOO FUU-UUN. Pehmoisen tuntuinen mies on muuten, mutta kovin ystävällinen katse kerrassaan. Luulenpa, että itsekin olin aika hymyä siinä tilanteessa vaikka vähintäänkin epätodelliselta se tuntui, että "siinä se nyt on, mitä tässä pitäisi tehdä".
 
Turvamiehet olivat kyllä vähän kireällä päällä, sekä hallin ulko- että sisäpuolella. Kyllä sinne lavalle olisi tuntuvasti useampikin mahtunut. Harmittaa monen puolesta, jotka pääsi siitä aidan yli mutta repäistiin sitten pois siitä. Ne taisi vähän jokaiselle huutaa ettei saa enää tulla.
 
Siinä oli sitä punkia! Hauskaa oli seurata, miten Iggy piti järkkärit muutenkin kiireisinä. Kuriton vanhus piti hauskaa ja kutsui kaverinsakin pitämään, paikassa jossa kuuluisi purra hammasta ja pitää ikävää... =)
 
Kiipesin kaverini perässä aidan ylitse innoissani. Kaveri kiipesi lavalle mutta minut järkkäri suureksi yllätyksekseni ohjasi sivukautta takariviin koko salin perälle. Ei kysettäkään, että olisin päässyt lavalle. Olin vain, että "mitä v#%&ua?" Alkoi ottamaan siinä vaiheessa järkkäreiden toiminta sen verran kupoliin, että vietin loppukeikan anniskelualueella dokaten. Fiilikset katosivat ihan totaalisesti.
 
Itseänihän ärsytti vesipullojen sisällevienti kielto siinä määrin, että oli vähällä mennä koko keikka pilalle. Mulla oli siis oikeesti jano, vesijano! Koko keikan ajan! Fiilikset alkoivat silti vähän palailla siinä vaiheessa kun Iggy käski sammuttaa valot.
 
Ensin pitää maksaa itsensä kipeeksi lipusta, ja sitten järkkärit varmistaa ettei sulla ole hauskaa. Haluavat maksimoida oluen myynnin varmaan, mutta hah, minä en niiden ölkkyjä ostanut.
 
Kaiken huippu oli kun pari nuorta jannuu tanssi kentän takaosassa, ja joku järkkäri meni kieltämään niitä. Tajutonta!
 
No Fun ja Dirt upposi ehkä parhaiten täten sanojensa puolesta, mutta musiikillisesti pääsin parhaiten fiilikseen vasta jälkimmäisessä I Wanna Be Your Dogissa. Ai juu, sehän oli encoren vika...
 
Mutta tosta näkee, kuinka tärkeitä fiilikset on keikkaa katsoessa. Olisi ehkä sittenkin kannattanu ottaa kenttäpaikka, sillä ainakin sinne A6´een mihin minut uudelleensijoitettiin (sekin vielä!) kuului mielestäni aluksi kovin hiljaa. Muutenkin fiilis oli kuin jossain koulun jumppasalissa, oisko johtunut valaistuksesta.
 
Jäähalli: 4-
Iggy: 10+

Tuplaposti, hävittäkää!
 
Miksihän tämä oli lähtenyt uudelleen kaksi sekuntia myöhemmin?