Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Edelliseen ei paljoa lisättävää. Naislaulajat vetivät onneksi maukkaasti. Meaf Loafista tuli ennen mieleen vahva laulu ja sitä olin aina diggaillut. Nyt lavalla oli hauras ja tärisevä ukko, jolla ei ollut vähäisintäkään mielleyhtymää levyllä laulavaan Meat Loafiin.
 
Ja ne laulumelodiat - lähes yhtä noloa kuin kuunnella Remua nykyään. Bändi soitti hyvin ja rumpalointia ihailin läpi keikan, kiitos siitä. Uusi laulaja pitäisi saada ja nykyinen eläkkeelle. Uusi Meaf Loaf Meat Loafin tilalle, niin taas jatkuu rokkaus.
 
Bändi: 4/5
Lead-laulu: 0/5 (ei ollut laulua, ei säveltä eikä rytmiä)

Olin tyytyväinen keikkaan tai oikeastaan pitäisi sanoa show'hun. Vaikka Meat Loafin ääni onkin kadonnut lava-kelpoisuudesta, niin oli hienoa kuulla tuollainen yli 2 tuntinen pläjäys herran tunnetuimmista kappaleista. 9 lavalla olijasta vain kaksi ei osallistunut lauluun. Bändin soitto oli aivan loistavaa. Tytöt pitivät pinnalla kappaleet omalla laulullaan. Taustoja kattelemalla voi todeta, että koko bändissä oli todellista ammattitaitoa lavalla. Miksaus toimi eilen hyvin.
Meat Loafin laulu ? Ajattelin vaan että noh, onhan siinä lavalla kuitenkin se oikea Meat Loaf. Ehkä se vaan on niin että 60 vuotta mittarissa, niin monella meistäkin alkaa muutakin kadota kuin ylä-äänet :-)
 
Jotekin olisi suotavaa, että tämä musiikki saisi jatkoa juuri tuolla bändillä, mutta jonkun toisen lead laulajan voimin. Olkoon bändi sitten vaikka edelleenkin Neverland Express ( http://en.wikipedia.org/wiki/Neverland_Express )
 
Niille jotka eivät ole kuunnelleet Bat out of Hell II ja III, sanoisin että suosittelen. Biisit loistavia ja soundit tietysti muhkeammat kuin siinä ensimmäisessä joka tietenkin myynyt kymmeniä miljoonia.
 
Respektii Jim Steinmanille **

Settilista:
 
01. Drum intro
02. I Want You So Hard (Boys Bad News)
03. If It Aint Broke, Break It
04. Out Of The Frying Pan (And Into The Fire)
05. Life Is A Lemon (And I Want My Money Back)
06. Bad For Good
07. Dead Ringer For Love
08. 45 Seconds Of Ecstasy
09. Amnesty Is Granted
10. Bible And A Beer
11. Blind As A Bat
12. Disentience (Instrumental)
13. Paradise By The Dashboard Light
14. You Took The Words Right Outta My Mouth
15. Anything For Love
16. Bat Out Of Hell
 
17. Roadhouse Blues
18. Why Don't We Do It In The Road
19. Mercury Blues
 
Keikka oli ok (ML-asteikolla). Meatin ääni livenä on ollut kuulokuvani mukaan 70-luvun lopusta asti yleensä rasittavan epäpuhdas ja improvisointia mies harrastaa yli rahkeidensa. Mutta rock-show oli katsomisen arvoinen. Jos haluaa Meatin kuulostavan levyiltään, on syytä pysyä kotona stereoiden ääressä. Tosin itsekin mietin tämän keikan aikana olisiko Meatin syytä tehdä ns. rogerwatersit ja antaa liidivokaalien tulla yli 50% nauhalta... :/
 
Mutta kuten Meat "Life is Lemonin" aikana spiikkasi/lauloi:
"Fade to Black... I'm sixty fucking years old and they want me to fade to black... Go fuck yourselves!"

Paljonkos oli jengiä hallissa? Olisi alunperin kiinnostanut nähdä, mutta kuullostaa kyllä siltä että keikan arvo olisi ollut lähinnä legendanbongaamisessa ja taustabändin tiukkuudessa. Harmi jos mieheltä on homma mennyt niinkin huonolle tasolle kuin täällä nyt puhutaan :(

Paljonkos oli jengiä hallissa? Olisi alunperin kiinnostanut nähdä, mutta kuullostaa kyllä siltä että keikan arvo olisi ollut lähinnä legendanbongaamisessa ja taustabändin tiukkuudessa. Harmi jos mieheltä on homma mennyt niinkin huonolle tasolle kuin täällä nyt puhutaan :(
 
1500 oli kuulemma yleisömäärä. Kyllä rockshow ainakin tänne toimi, mie pidin.

1500 oli kuulemma yleisömäärä. Kyllä rockshow ainakin tänne toimi, mie pidin.
 
Taas on pakko toitottaa Helsinkiin sitä uudenlaista keikka-areenaa. Mahtoi olla kolkon näköistä.
 
NP: You Took The Words Right Outta My Mouth
 
No perkeles, onhan tämä vieläkin kyllä upea biisi.

...Keikka oli ok (ML-asteikolla). Meatin ääni livenä on ollut kuulokuvani mukaan 70-luvun lopusta asti yleensä rasittavan epäpuhdas ja improvisointia mies harrastaa yli rahkeidensa. Mutta rock-show oli katsomisen arvoinen. Jos haluaa Meatin kuulostavan levyiltään, on syytä pysyä kotona stereoiden ääressä. Tosin itsekin mietin tämän keikan aikana olisiko Meatin syytä tehdä ns. rogerwatersit ja antaa liidivokaalien tulla yli 50% nauhalta...
 
Joo, eipä nuo kovin häävejä ole nuo vanhemmatkaan live-vedot, mutta on ne nyt edes sinne päin. Nyt ei välillä tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Vähän sääliksi kävi miestä. Täytyy vaan ihmetellä ja hattua nostaa sille sille työn määrälle, millä BAT 3:n laulut on kursittu kasaan. Kaikesta huolimatta, keikasta jäi ehkä hieman yllättäen jotenkin outo, kiva fiilis näin jälkikäteen ajateltuna.

Meikäläinen kyllä piti keikasta todella paljon Meatin heikosta kunnosta huolimatta. Kappaleet ovat kuitenkin edelleen perkeleen toimivia ja taustabändi on ihan tolkuttoman hyvä.
 
Varsinkin naislaulajien esiintyminen oli todella vakuuttavaa. Vallan hyvän näköisiä ja kuuloisia molemmat naikkoset. CC'n sangen rohkea pukeutuminen kelpasi kyllä meikäläiselle, varsinkin kun pääsi ihan eturivistä showta seuraamaan.
 
Eli hieno show se oli. Heikosta yleisömäärästä huolimatta bändi kuitenkin veti rautaisella otteella, eikä antanut sen häiritä. Hyvä niin.

Jotenkin surullista luettavaa vanhan suosikin nykymeininki. Ei se (mun mielestä) ihan riitä että taustaryhmä ja show on kovia. No, eipähän kyrsi niin kovaa se että en päässyt paikalle. Tilasin kuitenkin nyt play.comista Bad Attituden, kun alkuperäinen vinyyli on tullut hukattua vuosien saatossa. Miksiköhän sitä ei saa kuin importtina, hyvä levy kun kyseessä on?

Nonniis joo...
 
Ekalta sivulta voitte käydä tsekkailemassa millä mielin olin menossa keikalle. Tilastollisesti sanottakoon, että olin myös eka jonottelemassa Jäähallin ulkopuolella, hahaa.
 
Itse keikka sitten, kompattakoon nyt sitä linjaa, että kokonaisuutena käteen jäi pettymys. Taustabändi oli tosiaan aivan rautaa, mutta masteron laulukunto veti valitettavan hiljaiseksi. Hyvin piti meininkiä yllä ja vähän puolivälin jälkeen kontakti yleisöönkin toimi, mutta vokaalit eivät lähteneet. Eikä satunnainen epävireisyys tai improvisaatio olisi pahasta. Loafin kataloogi kun muutenkin kysyy melkoisia sankaritekoja laulajilta. Mutta kun ihan vain taimissakin kustiin niin usein, että välillä meinasi tehdä tosiaan pahaakin. I Would Do Anything For Love oli valitettavan karua niin kauan kunnes Patti pääsi mikkiin.
 
Pyydän huomioimaan, jotta mie jos joku pystyis kattelemaan asioita nostalgisten lasien lävitte ja suhtautumaan fanipojittaen, mutta nyt ei auttanut. Jos olisin ennalta nähnyt keikkatilanteen, olisin varmaankin jättänyt väliin. Kovasta bändisuorituksesta huolimatta miulla oli pääasiassa tarkoitus nähdä Marvin Lee Aday mylvimässä aboutmaailman hienoimmat rokkibiisit ainakin suunnilleen samoihin sfääreihin. Arvasin kyllä, että äänialasta on höylätty poies, mutta että näin paljon - voih.
 
Terveydenkin puolesta taitaa olla homma kiinni. Loafhan joutui muistaakseni perumaan viime vuonna kiertueesta joitain settejä kun äänihuulista löytyi kysta, or sumthin'. Mitkä pisteet nyt voi antaa, niin peräänantamattomuudesta ja esiintymistahdosta. Kyllähän sen riehunnastakin näki että kyllä kropan sisällä meno oli "faster than any other boy has ever gone", mutta jos fysiikka ei vastaa, niin pitänee huokaista.
 
Palaan levyjen pariin ja iloitsen sentäs nappaamastani Meat Loaf-plektrasta.