Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Tänään ei näkynyt sairaus millään lailla tai no, yhtä lyhyt keikka oli kuin eilenkin. Ritchie vaikutti poikkeuksellisen hyvän tuuliselta. Biiseistä sen verran että setin puoliväliin asti mentiin kuin eilenkin mutta sitten... Ariel, Loreley, Since you been gone, Smoke on the water, Black night, Difficult to cure ja St. Teresa!!!!!!!!
 
Ikinä en ole nähnyt ko. bändin keikalla yhtä montaa biisiä soitettavan Stratolla yhteen menoon. Eikä ole silmiini osunut muualtakaan vastaavaa keikkaa. AIVAN MAHTAVAA! Noiden jälkeen keikka sitten loppuikin. Olisi siihen pari rauhoittavaa biisiä voinut encorena kuunnella mutta toisaalta who cares!

Kylläpäs oli mielenkiintoinen keikka tämä tampereen. Keikan ensimmäinen puolisko oli sitä perinteistä upeaa meininkiä bändin osalta, mutta yleisön puolesta sai hävetä silmät päästään. Eipä tässä nyt ketään sikäli syytellä voi mutta useimmille ei ilmeisesti ollut täysin selvillä se millaisia BN:n live keikkojen on tarkoitus Olla. Täällä ei vain oikein uskalleta lähteä mukaan "meininkiin". Ja tällaiselle bändille se on varmasti ilkeä paikka kun puolet eturivin paikoista on tyhjiä ja ne loputkin harvat vain tyytyvät istumaan ja ehkä taputtamaan vähän jossain välissä. Tosin onneksi Candicen mutsi kävi tähän muistuttamassa yleisöä että täällä saa pitää hauskaa. Tuo varmasti vapautti yleisön jännitettä ottaa ne eturivin paikat vihdoin haltuun. Tämän jälkeen koko keikan ilmapiiri teki täyskäännöksen ja vihdoin alkoi keikka näyttää siltä miltä sen kuuluukin. Ja yleisön reaktio sai myös bändin innostumaan edes hivenen sen hirveän alun jälkeen. Loppu keikka olikin sitten yhtä Blackmoren juhlaa. Rockia kuultiin ja suomalaisyleisö kyllä tunsi biisit. Soudit olivat jälleen kerran jumalaiset! Hienoahan se oli kuulla rockia mutta kuitenkin itseäni jäi harmittamaan hivenen se että loppu keikka ei sitten ollutkaan enää BN:n keikka vaan se oli vain joukko Blackmoren ikivihreitä. Mielelläni olisin myös kuullut loppuun pari bändin omaa biisiä. Voi myös vain miettiä että oliko tämä nyt sitten kuitenkaan itse bändille mikään niin mieluisa keikkakokemus? Encoren puuttuminen kertoo toki jotain, tosin tosin kaivetaan se vaikka nyt sitten sen sairauden piikkiin.. Ettei pelkän rockin fanit suutu liikaa :) Loppujen lopuksi molemmat keikat olivat niin hienoja kuin ne suomessa voivat olla ja upea on nähdä bändi täällä kotimaassakin. Milloinhän nämä uudestaan eksyvät suomeen? Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta onneksi heitä pääsee näkemään aina myös muissa euroopan maissa! Nyt vain innolla odottelemaan tulevaa levyä! Ja toki vaikka kirjoitukseni onkin hieman negatiivissävyinen niin oikeasti pidin keikoista todella paljon! Ainut kritiikki koskee suomen hivenen ujoa yleisöä. Edit: pahoittelen kirjoitusvirheitä jotka johtuvat suurimmaksi osaksi kännykän liian vaikeaksi tehdystä näppäimistöstä. Ja kertokaa muutkin ihmeessä omia mielipiteitänne! Olinko ainoa jota yleisön alkureaktio jäi vaivaamaan?

E: Eipä oikein mitään.

Vittu että vituttaa kun ois ollu tilaisuus lähtä tänään Tampereelle kattoon mutta päätin sitte jättää väliin ku kelasin ettei Ritchie oo tehny ihmeparantumista kuitenkaan että eiköhän ne vedä sen saman keikan. Menin kattoo kasinolle ku kaverit lundes 6-numeroisia summia midnight sun-turnauksesta, mutta ois ollu kiva nähdä se Ritchien strato... Vituttaa!

Nyt on Blackmore's Night nähty kaksi kertaa kahden viime päivän aikana, yritän parhaani mukaan raportoida kummastakin;
 
Helsinki
 
Helsingin keikka oli itselleni hyvin mielenkiintoinen kokemus, sillä näin bändin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2004. Näiden kahden keikan jälkeen voin vain sanoa, että harmittaa etten vuonna 2006 päässyt kahta keikkaa todistamaan! Bändi soitti aivan jumalaisesti koko setin ajan ja ilmapiiri oli todella hyväntuulinen. Keikka oli, kuten moni on jo maininnutkin, hieman tälläinen "Best of BN" painotteinen ja ainakin minun mielestäni melkein kaikki parhaat tulivatkin. Kohokohtina Ghost Of A Rose (Ehkä all time - suosikkini) Queen For A Day part I & II, Under A Violet Moon, Home Again jnejne.. Stratocasteria ei Ritchie keikan aikana ottanut ja pakkohan se on myöntää että itse olisin halunnut sen nähdä mestarin käsissä. En kuitenkaan voi sanoa mitään negatiivista keikasta, pelkkää timanttia! Yleisöstä vielä sen verran, että minusta meininki oli todella hyvä koko keikan ajan. Ihmiset tunsivat biisit ja bändin ei tarvinnut kertaakaan(!) kehottaa yleisöä taputtamaan.
 
Tampere
 
Tampereen keikalla sitten jo tiesikin jo vähän mitä odottaa, mutta se vain nosti fiilistä vielä enemmän. Kun intronauha vihdoinkin lähti soimaan, ai että mitkä kylmät väreet se sai aikaan. Pakko yhtyä biibobin mielipiteeseen kyllä, Tampereella alkupuolisko oli kyllä todella kankeaa yleisön puolesta. Varsinkin siinä vieressäni istuvat katsoivat minua silmät pyöreänä kun taputin ja seisoin biisien aikana. Mutta siinä vaiheessa kun Carole pyysi yleisöä alas tunnelma todellakin teki täyden täyskäännöksen! Itselläni oli paikat parvekkeella, joten nanosekunnissa olin jo juoksemassa alas permannolle ja pääsinkin aivan Ritchien eteen. Tämän jälkeen tosiaan alkoikin sitten täysin unelmasetti, Ariel, Loreley, Since You Been Gone, Smoke On The Water, Black Knight ja Difficult To Cure peräkkäin ja lopuksi vielä St.Teresa. Oli aivan täydellinen hetki katsoa kun maailman paras muusikko soittaa maailman parhaita biisejä ja maailman kovimmat soolot siinä 2 metrin päässä. Ei sillä ettenkö olisi muutenkin koko eilisen ja tämän keikan ajan tuijottanut pelkästään Blackmorea, heh. St.Teresan jälkeen bändi lähti pois lavalta eikä Ritchie enään kätellyt yleisöä vaikka ainakin allekirjoittanutkin oli niiden mukana jotka taputtivat encorea ainakin sen 15 minuuttia!
 
Kahdesta näkemästäni kummassakin oli omat hyvät puolensa, mutta Tampereen keikka vie kyllä selvin pistein paremman vedon tittelin, kaikki yleisön alkukankeudet mukaan lukien. Ensi kertaa Suomessa sitten taas kummallekkin keikalle ja toivottavasti saisin myös aikaiseksi lähteä katsomaan heitä Euroopaankin!
 
Jos jotain kiinnostaa, niin napsasin kuvan iki-ihanan Candicen kanssa
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Deathrasher
Seinällehän tuo menee, of course
 
Ja näin offtopicina! Olisi ollut mukava tavata sinut biibob, sen verran yhtäläiset intressit että varmasti ainakin löytyy juteltavaa. Huonohan se on tässä vaiheessa enään sanoa, mutta ensi kerralla sitten!

Toissapäivänä tuli isältäni soitto "lähdetkö katsomaan blackmorea tampereelle, olisi yksi ylimääräinen lippu" ja totta kai lähden mukaan. Deep Purple, sekä blackmor's nightin musiikki on täällä talossa soinut, ja en tiedä kumpi on ollut parempi livenä: Deep Purple vai blackmore's night. Deep Purple on kuitenkin Deep Purple! Mutta Blackmoren keikalla oli vaan paljon parempi fiilis, ja kappaleet vetää helposti vertoja myös Purplen parhaille kappaleille.
 
Päälimmäinen fiilis keikasta on lämmin. Keikka oli ystävällinen, ja lämmin. Laulaja on ihastuttava, ja Ritchien soitto taivaallista. Keikan loppupuolella saatiin vähän fiilistäkin mukaan, mikä oli loistavaa. Mielestäni keikalla soitettiin liikaa Blackmoren aikaisempia kappaleita rainbowlta sekä purplelta. Blackmore's nightin biiseistä jäin kaipaamaan Reneicance's fairea sekä clock ticks onia. (vaikeita nimiä, ei voi osata kirjoittaa oikein).
 
Varmasti menen uudelleen katsomaan kyseistä kokoonpanoa. Toivottavasti silloin on parempi keikkapaikka. Tamperetalo ei mielestäni sovi tällaiselle keikalle.

Vielä kommentoin tuohon "Oliko tämä niinkään BN keikka vai Blackmoren ikivihreät-keikka." Kyllä Tampereen keikka oli kuitenkin ehdottomasti mielestäni täysi Blackmore's Night keikka. Bändillä vaikutti olevan hauskaa ihan jo siihenkin asti, ennen kuin yleisöä tuli lavan eteen. Ritchietäkin hymyilytti oikein kunnolla kun ihmiset hurrasivat Arielin jälkeen ja Candicehan tästä hiukan vinoilikin. "Did you actually smile?" ja muutenkin koko bändillä näytti olevan todella hauskaa. Varmasti takahuoneessakin on oikein positiivisia kommentteja annettu keikasta.

Mahtava keikka. Paris Live dvd:n kanssa piti kotia kävellä ja fiilistellä se heti putkeen yöllä :) Lämppäri oli säkkipillejä lukuunottamatta aika hoh-hoijaa.
 
Ekan kerran näin bändin ja vaikka alkupuolella tunnelma oli kieltämäti hieman kankea, ei se meitiä juurikaan häirinnyt, musiikki vei alusta alkaen mennessään. Yllättävää että permannolla oli tyhjiä paikkoja?! Lippua kun ei enää viikko sitten sinne tuntunut millään saavan. B-aitiosta tuli keikka tsekattua, kun en tohtinut lähteä hötkyilemään ja hukata suht hyvää paikkaa, permannolla kun olisi kuitenkin saanut Richien sijasta katella jonkun takaraivoa.
 
Yllättävää, että Richie ei Helsingissä kaivanut edes stratoaan esille. Ollut mies tosi kipeanä :)
Keikan kohokohtia oli mulle World of Stone, Soldier of Fortune ja jokainen sekunti siitä alkaen kun Richie polkaisi säröt päälle. Mahtava tunne nähdä yhden maailman parhaista kitaristeista kepittävän riffejään ja vielä silmin nähden nauttien siitä täpöllä. Since You've Been Gone, Black Night ja Smoke toimi uskomattoman hienosti, erityisesti ensimmäisen aikana nostalgiafiilis oli katossa. Candicen ääni on upea, ei siitä mihkään pääse.
 
Keikka oli siis joka euron arvoinen. Ainut asia mikä jäi hieman kaivelemaan oli encorejen uupuminen. Koskaan en ole noin pitkään taputellut ja kuullut yleisön huutavan bändiä takaisin lavalle, kyllä siinä se 20 minuuttia varmasti ölistiin. Pari Blackmore's Nightin omaa oisi loppuun kaivannut. Mutta ainakin kovan janon tällainen lopetus jätti.
 
Hienot fiilikset jäi ja varmasti menen bändin keikalle uudelleen kun Suomeen seuraavan kerran eksyyvät. Tuo Paris Moon dvd on myös makoisata kamaa. Melkeen harmittaa kun en ostanut sitä toistakin.
 
Jos jollakin on jäänyt settilista mieleen ja postaa sen tänne, plussat läsähtää.

Setti oli tämä:
 
God Save The Keg (intro)
Locked Within The Crystal Ball
Queen For A Day
Under A Violet Moon
Soldier Of Fortune
Durch Den Wald Zum Bach Haus
Diamonds & Rust
World Of Stone
Toast To Tomorrow
Home Again (Drinking song, Falderi, jam)
Minstrel Hall
Keyboard solo
Ariel
Loreley
Since you been gone
Smoke on the water
Black night
Difficult to cure
St. Teresa

Setti oli tämä:
 
God Save The Keg (intro)
Locked Within The Crystal Ball
Queen For A Day
Under A Violet Moon
Soldier Of Fortune
Durch Den Wald Zum Bach Haus
Diamonds & Rust
World Of Stone
Toast To Tomorrow
Home Again (Drinking song, Falderi, jam)
Minstrel Hall
Keyboard solo
Ariel
Loreley
Since you been gone
Smoke on the water
Black night
Difficult to cure
St. Teresa
 
Tänks. ja ole hyvä :)

Helsingin keikasta vielä,
Tunnelma oli aivan huippu. Blackmore soitti loistavasti, kuten aina ennenkin ja Candice jaksoi kyllä ottaa kontaktia yleisöön. Helsingin keikan biisilistaa jäin miettimään. Muistuuko kellekään mieleen. Itse olin sen verran fiiliksissä ettei kaikkea muista.

Pistetäänpä sekin, eli;
 
God Save The Keg (intro)
Locked Within The Crystal Ball
Queen For A Day
Under A Violet Moon
Soldier Of Fortune
Durch Den Wald Zum Bach Haus
Diamonds & Rust
World Of Stone
Toast To Tomorrow
Home Again (Drinking song, Falderi, jam)
Minstrel Hall
Renaissance Faire
Ghost of a Rose
Clock Ticks On
Mid Winter's Night / Dandelion Wine
 
Eli Minstrel Halliin asti mentiin samanlailla Tampereellakin asti. Helsingin keikalla tarjoiltiin vielä oma Ghost Of A Rosekin!

Mahtava tunne nähdä yhden maailman parhaista kitaristeista kepittävän riffejään ja vielä silmin nähden nauttien siitä täpöllä.
 
Ja maailman ahdistavin fiilis lukea siitä täällä kun sattui valitsemaan väärän keikan.
 
Nyt on sellanen fiilis että vois lähtä syyskuussa Saksaan. Elämästäni puuttuu jotain jos en ole nähnyt Ritchie Blackmorea sen hemmetin Straton kanssa. Jos joku haluaa lähtä messiin niin ottakaa yhteyttä :) Lippuja näyttäs olevan.

Ja maailman ahdistavin fiilis lukea siitä täällä kun sattui valitsemaan väärän keikan.
 
Juurikin tuo on se syy miksi pitää aina käydä katsomassa kaikki Suomen keikat ko. bändiltä. Kun ne eivät koskaan ole samanlaisia, toisin kuin joillain muilla bändeillä...

Blackmore pitää nähdä joskus livenä, muttei Night hirveästi säväytä.

Ja näin offtopicina! Olisi ollut mukava tavata sinut biibob, sen verran yhtäläiset intressit että varmasti ainakin löytyy juteltavaa. Huonohan se on tässä vaiheessa enään sanoa, mutta ensi kerralla sitten!
 
Auts! Olisi pitänyt aiemmin ottaa puheeksi. Todella mielelläni itsekkin tapaisin muita Blackmore -faneja ja myös muita m.nettiläisiä. Pitää vaikka ens kerralla järjestää joku Blackmore's night after party tj, jonne sitten kokoontuu juttelee ja viettää aikaa! :)

^
Näin teemme!
 
Tein nyt vielä kunnollisen artikkelinkin kummastakin keikasta;
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1260

^
Näin teemme!
 
Tein nyt vielä kunnollisen artikkelinkin kummastakin keikasta;
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1260
 
Mukavata luettavaa, tänks. Kyllä tässä itekin on vielä fiilareissaan keikasta ja Blackmore on soinut suht tiiviisti kaikkien kokoonpanojensa osalta :)

Lisätäänpäs mielipide vaikkakin jo aika myöhässä...
Tampereen keikalla olin ja samat ajatukset jäi kuin jäsen biibobilla.
Ensimmäistä kertaa BN:n keikalla kävin ja hyvä mieli jäi, mutta moitteitakin esittäisin.
- keikka lyhytkestoinen, odotin että DP + muut tulee vasta encoressa.
- miksaus hakusessa, bassoa ei kuulunut/erottanut lainkaan. Ritchien kitarakin hiljaisella ainakin alussa. Kosketinsoittimet taas välillä liian kovalla. Katsomapaikka piti olla ok.( miksaajan kohdalta lavallepäin)
 
Lisätäänpä samalla kommentit Bonnet/Turner Sauna-keikasta.
Bonnettia en ollut nähnyt ikinä ennen livenä ja täytyy sanoa että ääni on vielä tallessa ja pirusti voimaa.
Turnerin näin viimeksi DP:ssa ja mahtava on tälläkin ukolla ääni.