Jos väittäisin, että kukaan paikalla ollut ei ole aikaisemmin nähnyt eikä kuullut mitään vastaavaa, niin en todennäköisesti olisi hirveän paljon väärässä. Mies soitti niitä avovirekitaroitaan kuin jumala, puhumattakaan baritonikitaratyöskentelystään ja minkälie-ukulele-12kielisen rämpyttelystään. Kaiken lisäksi mies suolti loistavaa ja pisteliästä huumoria mollaten Amerikkaa ja kehuen Suomen lukutaitoisia ja korruptoimattomia kansalaisia. Ja biisit olivat "Debussyä Madagaskarilaisittain", Trinidadilaista "Bluesia" ja ihan vaikka mitä (etnomusikologi kun oli, hän sävytti biisejään ties millä polyrytmeillä ja intialaisilla slidekikoilla, muun muassa). Kaikki tämä tapahtui hänen istuessaan yksin lavalla tuolilla, 110 lasissa koko kaksi tuntia. Ja encorebiisin (hawaijilainen kansanlaulu) hän soitti juosten ympäri baaria ränkyttäen ukulelehärväkettään' (puhtaasti ja kauniisti, toki).
Jos voisin mennä häntä uudestaan katsomaan, menisin. Oliko kukaan katsomassa häntä Kokkolassa tai Hesassa? Mikä fiilis? "Jos kaikki Suomen ammattimuusikot asetettaisiin Päiväntasaajalle metrin väleittäin, niin se olisi ihan hyvä". |
Epämuusikko
Meisseli