Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Tunnelma Maiden konserteissa lähentelee hurmoksellista tilaisuutta. Areenalle saapuessaan ei voi erehtyä mitä bändiä on tulossa katsomaan. Maiden paita on käytännössä jokaisella ja jo ulkona sisäänpääsyä odotellessa alkoi ilmoille kajahtaa Maiden, Maiden huutoja.
 
Kahdeksan maissa aloitti Murderdolls lämmittely aktinsa. Bändi on allekirjoittaneelle ennestään tuntematon ja sellaiseksi saa jäädäkkin. Herrat halusivat sanoa etteivät anna vittua ja se siitä. Hieno hetki koettiin lämmitely aktin jälki puolella kun Suomen oma kemikaalien testilaboratoorio Andy McCoy asteli lavalle ja osallistui Train kept a rolling -biisiin.
 
Lämmitely bändin jälkeen oli n. puolen tunnin tauko jonka aikana Maidenismi näytti jälleen kyntensä. Yleisö huuti, pauhasi, takoi jalkoja lattiaan ja järjesti sellaisen aaltoliikkeen jota en ole koskaan nähnyt. Meteli oli uskomaton ja joka sällin perse nousi omalla vuorollaan penkistä.
 
Yhdeksän jälkeen halli pimeenee ja yleisön mökä on armoton. Jo ennen keikka oli pieniä spekulaatioita aloitus biisistä, mutta yllätys oli aikamoinen. Pimeässä hallissa alkoi kuulua tuttu julistus pedon luvusta. The Number of the beast oli todella yllättävä aloitus kappale. Kappale kulki Žja soundi puolikin vaikutti ihan hyvältä. Savupatsaita ja mukavasti valoja mm. suuri 666 numero lavan takaosassa kirvoitti yleisön julistamaan pedon lukua. Vahvalla klassikolla aloittaminen oli hyvä veto. Yleisö oli hiki pinnassa heti, eikä tilanetta parantanut yhtään jo toisena ilmoille pöläytetty Trooper. Tietäähän sen mitä yleisö kappaleesta ajatteli.
Maiden oli sorvannut perinteistä keikka settiään todella raskaalla kädellä uuteen uskoon. Hallowed be thy name oli ensimmäisen viiden biisin joukossa ja muutama harvinaisuuskin mahtui keikan alkupuoliskolle. MM. Die with your boots on, Revelations ja 22 acacia avenue olivat mannaa vanhan maidenistin korville.
Keikan puolivälin tienoilla alkoi yhtye esittämään uudempaa materiaalia. Wicker man, Brave new world ja The Clansman osoittivat että vaikka mukana oli Blazenkin aikainen biisi, bändi ei häpeile nostaa näitä hyviä kappaleita klassikoiden rinnalle.
Loppupuolella tuli mieleen että milläs tämä homma paketoidaan kun Trooper ja Hallowedkin tuli heti kättelyssä pois. Fear of the dark, Heaven can wait, The Clairvoyant (aiheutti veljelleni psykedeelisen hurmostila) ja virallisen keikasetin viimeinen Iron Maiden tykittivät siihen malliin että keikka tuntui sittenkin tasapainoiselta vaikka alkurypistys oli niin klassikkopainotteinen.
Encorea odotellessa oli hieman mieleessä, että mitäköhän nyt?
Bring your daughter to the slaughter ja alkuun viritelty Bruce vastaan yleisö kilpa huuto sai areenan taas kiehumaan. 2 minutes to midnight kuuluu niihin kappaleisiin että alta pois ja loppu kliimaksin tarjoili Run to the hills.
Perkele. Ei tässä muuta voi sanoa. Istahdimme keikan jälkeen odottelemaan ihmis massan poistumista hallista ja mukavana hyvän yön toivotuksena hallissa alkoi soida Monty Pythonin Always look on the bright side of life. Ihmiset poistuivat silmin nähden iloisina ja väsyneinä.
 
Soundi puoli oli eräs mielenkiinnon kohde ja itseasiassa se oli pääpirteissään hyvä. Yleis volume oli jopa yllätävän pieni. Rumpusoundi oli sopivan tukeva, mutta rytmisektion yhteis soiton tietäen olisin toivonut Stevelle hieman alapäisemmän soundin. Kolmen kitaran kanssa soundi oli välillä hieman kadoksissa, eikä Adrian, Dave ja Janick käytä ehkä kaikkea mahdollista hyötyä mitä kolmella kitaralla voisi tehdä, tosin Revelationissa saattin kuulla levyltä tuttuja kitara melodioita joita esim. Live after deathin versiossa ei ole. Dave Murray tietää paikkansa hevi kitaristien joukossa ja tutut soolot tulivat niinkuni piti vaikka vuosien varrella Dave tuntuu lisäävän nopeutta ja nuotteja per keikka :) Adrian Smithin tilanne välillä ihmetyttää koska Janick soittaa muutaman Ardianin tavaramerkeistä. Esim Hallowedin hieno Smith soolo on nykyään Janickin heiniä eikä se valitettavasti ole lähelläkään Smitihin soolon tasoa. Toisaalta herrat ovat varmasti asiat katsoneet parhaaksi tehdä näin eikä siitä sen enenmpää.
Rytmisektio työskenteli niinkuin piti. Ei suotta herroja sanota yhdeksi rock musiikin parhaista rytmisektioista. McBrainin komppi on yli viisikymppiseksi mieheksi pirteätä ja uusia juttuja tuntuu olevan hihassa jatkuvasti. Puhumattakaan herran yhden pedaalin basari tekniikasta.
Bruce Dickinsonin 90 luvun alun ääniongelmista ei ollut tietoakaan. Korkealle päästiin ja voimaa oli. Uudemmat biisit herra toteutti käytännössä täydellisesti eikä Duracel pupu näyttänyt karsineen lava juoksenteluakaan. Herra vielä esitteli keuhkojensa tilavuuden keikan loppupuolella eikä kenelläkään jäänyt epäselväksi onko palkeet kunnossa.
 
Bändi lupaili palaavansa uuden albumin myötä marraskuussa ja kun kerta tuli luvattua niin sinnehän on mentävä..
 
UP THE IRONS!!

Aamen.

Herra vielä esitteli keuhkojensa tilavuuden keikan loppupuolella eikä kenelläkään jäänyt epäselväksi onko palkeet kunnossa.
 
No ei kyllä jäänyt... Brucen huutaessa alkoi varmasti itse kukin katsella kelloa ja pohtia "ei herranjumala"
 
Bändi lupaili palaavansa uuden albumin myötä marraskuussa ja kun kerta tuli luvattua niin sinnehän on mentävä..
 
Siellä sitten nähdään.
 
UP THE IRONS!!
 
UP THE IRONS!

Heitä Tepu toi keikkatunnelmiinkin.

Oho, siellähän se olikin.

Loistavaa! Upea konsertti oli ja ne aallot ennen keikkaa olivat mahtavia, kiitos kaikille paikalla olleilla niistä (ja muutenkin loistavasta tunnelmasta)!

MAHTAVA KEIKKA!!!!!
 
Yleisö oli tosiaan varmasti paras minkä olen nähnyt. Siinä pääsi itsekkiin mielettömään hurmokseen, eikä paljon tarvinnut "ujostella". :) Paikat olivat hellinä vielä pari päivää keikan jälkeen, puhumattakaan kurkusta, mutta oli se sen väärti.

Pexi, Jussi and Niko In Iron Maiden 30.6.03
 

 

 
Kaikki alkoi kun työpäivä loppui 30.6.03.
 
Pekka Hytönen ja Jussi Öhman tulivat hakemaan minut paperitehtaan parkkipaikalta klo 12.00
Siitä lähdimme sitten Boroniin ja Spariin jokainen hakemaan omia tarpeitaan, eli Pizzaa, tupakkaa, Batteryä ja olutta . Viimeistä ei Pexi valitettavasti ostanut koska joutui ajamaan.
 
Matka jatkui reippahasti, ja pysähdyksiä oli lukuisia.
Miltei jokaisen huoltoaseman pelikoneetkin olivat antoisia.
Siinä lahden kohdalla meno autossa alkoi olla jo todella hurjaa
(äänenavausta maidenin ja judas priestin avulla). Helsinkiin saavuimme vasta siinä ja klo:17.30,
koska Pexin kartta ei näyttänyt kaikkea tarpeellista.
Kuitenkin Pasilaan pääsimme niin että ajoimme noin 40%:n varmuudella johonkin risteykseen ja jostain sieltä sitten paljastuikin Pasila kyltti.
 
Hartwall Areena
 
Hartwall Areenan parkkihalliinkin meinasimme ohittaa. Mutta onneksi Jussi näki areenan kyltin joissain liikenne valoissa ja Pexi joutui vaihtamaan kaistaa laittomasti. Sitten kun näimme maidenin keikkabussin ja pari roudaria, niin siinä oli riemu korkeimmillaan, ja sitä sitten ihasteltiin yhteensä jotain puoli tuntia.
Päästyämme sinne parkkihalliin, meidät vastaanotti jostain kovaa soiva ACES HIGH, ja sitä vieressämme huutava pieni porukka. Otimme muutamia oluita mukaan ja lähdimme kävelemään jonnekkin taas kerran tietämättä mihin.
Päätettiin mennä kuitenkin syömään, ettei vaan tulisi nälkä.
Pasila tekniikalla löysimme onneksi Hesburgerin, jonka edessä joku kamalan pieni
mies huusi meille MAIDEN!!! siihen totesimme ok, ja lähdimme syömään.
Hesburgeriin päästyämme soitimme muutamalle junalla tulleelle paikalliselle Maiden fanaatikolle nimittäin Niiras Henrylle Kauras Aapolle Ja Joni Leppäselle että missä he ovat. Tottakai ne oli jossain kaukana,joten emme Pexi ja minä emme nähneet heitä koko keikan aikana.
Jussi näki koska istui niiden vieressä.
Söimme ja selvisimme siinä vähitellen koska ei keikalla halua olla niin kamalan humalassa,
jossain vaiheessa mua alkoi niin helvetin kovasti naurattamaan Jussin kännykästä löytynyt Leksan numero??? ota tästä selvää, emme me siihen pystyneet.
Juuri ennen ovien aukeamista klo 18.30, katsoin taskuani ja ei saatana missäs se mun kalenteri on kun siinä ois rahat ja kaikki?
No ei muutakuin Pexicon autolle taas etsimään ja onneksi se löytyi sieltä, lipuista olimme pitäneet kokoajan huolen. Sitä en vaan ymmärrä vieläkään että minkä takia liput niin siellä Coopperin keikalla kuin tälläkin aina kaikkein eniten päihtyneelle henkilölle?
 

 

 
Kun tulimme uusien pullojen kanssa takaisin areenan pihaan, niin oli jotkut jo aloitelleet Maiden Maiden huutelun.
Mutta taas jonoon ja kun oli isukki takki kymmenine taskuineen niin meidät tarkistettiin todella hyvin.
Olimme sisällä ja ovelta ryntäsimme erittäin nopeasti
Iron Maiden kojuun Pexi osti Aces Very High kiertuepaidan.
Ja minä ostin Purgatory ? kiertuepaidan ja Give me ed til im dead sytkärin. Suvuja meni ja keikka läheni alkuaan.
 

 

 
IRON MAIDENIN KEIKKA
 
Valot sammuivat… Jännitys tiivistyi… ja sitten syttyivät vuorostaan ne lavalla olevat lamput, jotka vuorostaan lisäävät keikan tunnelmaa.
Sitten tuli lavalle Murder Dolls (lämppäri) josta en oi kukaan meistä ollut ikinä kuullut muuta kuin sen että Slipknotin rumpali soittaa siinä kitaraa.
No mutta keikka alkoi ne soitti Maidenin PA:lla joten kaikista jutuista sai selvää.
musiikki oli ihan tasaista ja ok mättöä eihän siinä mitään.
Otteita laulaja Wednesday 13:sta lainatakseni
-“CŽmon Helsinki put your middle fingers in the air…
because we are the MURDER DOLLS AND WE DONŽT GIVE A FUCK”
 
Murder Dollsin keikka loppukin hyvin, kaikki heitti kamansa johonkin ja lähtivät, hallin peitti korvia särkevän kierron musta varjo.
Setistä jäi mieleen ainakin biisit
 
*I DonŽt ’Care
*Dead in Hollywood
 
Mutta sitten tulikin puolen tunnin tauko kun Murder Dolls tausat heitettiin pois, ja pääesiintyjän odottaminen alkoi kunnolla. Siis suvuille ja sumpille.
Tulin yleisöön joku kamalan iso juoma kädessä ja sitten se piti tottakai juoda ulkopuolella kun edes seisomapaikoille ei saa viedä mitään juomaa.
 
Vähitellen alkoi aalto alkoi vyörymään yleisön yli,
ja taputus lavalle voimistui siinä sitten lämmiteltiin vähän aikaa ja sitten kuului.
 
Woe to you, Oh Earth and Sea, for the Devil sends the beast
with wrath, because he knows the time is short...
Let him who hath understanding reckon the number of the beast
for it is a human number, its number is
Six hundred and sixtyŽsix

 

 

 
Eka biisi oli myös edellisestä päätellen,
Number of the beast löimme parin euron vedon aloitusbiisistä mutta kukaan ei meistä rikastunut.
 
Gers hyöri kitaransa kanssa taas kerran aivan miten sattuu, ja teki melkein kaikkea mitä kitaralla voi tehdä.
 
Maiden soitti myös yhden uuden biisin nimeltään Wildest Dreams, joka kuulosti erittäin lupaavalta.
Fear of the darkin alussa Bruceen tuli pieni valo ja hän puhalsi mikkiin…
Valo sammui ”Helsinki in the dark”.
Sytkärit jokaisen käteen ja mukaan.
 
Yksi encore saatiin kuulla ja istuma paikoilla oli uskomaton meininki.
Loppuvaiheessa sattui välillä niin paljon kurkkuun että ei voinut huutaa enää kunnolla.
 
Aloin myös kunnioittamaan soittamista enemmän suorituksena.
Koska Maidenin äijät jaksoivat juosta ja riehua lavalla koko keikan ajan, Murray jahtasi Gerssiä ja toisinpäin, ja me ei jaksettu kunnolla edes riehua siinä paikallamme.
 
Kun oltiin lähtemässä parkkihallista, meinas Jussi saada vielä kohtauksen kun joku iso ukko
hyökkäs puoli alasti automme eteen laittamaan paitaa päälle.
Siitä kun Jussi selvisi, niin nähtiin Murderdollssien laulaja, ja hänen vaimonsa jolla oli päällään maailman hienoin puku.
Mutta siitä joskus sitten.
 
Biisilista oli seuraava.
The Number of the Beast
The Trooper
Die With Your Boots On
Revelations
Hallowed Be Thy Name
22 Acacia Avenue
Wildest Dreams
The Wicker Man
Brave New World
The Clansman
The Clairvoyant
Heaven Can Wait
Fear of the Dark
Iron Maiden
Sekä encore...
Bring Your Daughter... To The Slaughter
2 Minutes to Midnight
Run to the Hills
 

 
Muita aiheeseen liittyviä arvosteluja.
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/juttu.php?cat=tunnelmat&id=142
 
http://www.maidenfinland.com/suomi/ … denfinland.com/suomi/finland-03.php
 
Sekä kuvia kekalta.
 
http://www.maidenfinland.com/suomi/ … nland.com/suomi/finland-03_pics.php
 

 

 
Tämä versio tulee ilman kirjoitusvirheitä meidän sivuille.

Hahhaa.. Muistahan Niko mainita Andy McCoyn vierailusta kanssa.

Hahhaa.. Muistahan Niko mainita Andy McCoyn vierailusta kanssa.
 
Joo se on siinä remasteroidussa versiossa.