Ruisrock oli henkilökohtaisesti ensimmäinen kosketukseni rockfestifaaleihin. Vuosi oli 1980 ja sain kokea ällistyttävän energisen keikan The Jamilta(ja melkein mellakan Eppu Normaalin peruutetun keikan vuoksi) - Anyway maailma muuttui! Sen jälkeen olin aikuinen 14 ikävuodesta huolimatta. Siitä lähtien Ruisrock edusti minulle ennakkoluulottomuutta ottaa uusia ja ajankohtaisia esiintyjiä listoille, kunnes 90-luvulla tapahtui jotain, joka sai kesäiset matkat Helsingistä Turkuun harvenemaan.
En ota kantaa siihen oliko "kuumien, ajankohtaisten " bändien poisjättäminen festifaalien elinehto, mutta jokatapauksessa henkilökohtaisesti koin sen downerina.
Ei Neil Youngia, Ei Nirvanaa, ei Clashia, ei Bowieta, ei Bluria, ei Black Crovesia, ei Aerosmithiä, sen sijaa peruskattaus suomirokkia ja ruotsalaisia, jotka myöhästyivät Euroopan rundilta. Mitä vittua? Jos sinne hairahtuu ei ole enää mitään, jota ei voi missata, joten ei muuta kun dokaamaan kallista ja lämmintä bisseä, jonka jonottamiseen kuluu sen verran aika, ettei voi edes tulla sen verran jurriin , ettei ottaisi päähän. |
Magnidude
Epämuusikko