Taas se nähtiin että arkkuosasto jyrää muuallakin kuin mnetin miiteissä! Oli kaksi aika erilaista orkkaa pistetty samalle illalle, ja tietyssä mielessä ehkä myös hassuun järjestykseen (vauhdikkaampi pumppu ensin), mutta mahtavaa oli. Jostain syystä Hesarissa arvioitiin vain Pirkot, mutta ehkä arvioija oli tullut liian myöhään paikalle jäädäkseen Melrose-jyrän alle. Ah ja voih sitä testosteronin tyrskettä! Ja niin tiukkaa soitantaa että vieläkin sai huuli pyöreänä tuijottaa, kuin muinaisella 80-luvulla ikään. Ikävä kyllä Tokelalla pysyi vain nyt paita päällä. :) Setti oli alimittainen, joten hetimiten on päästävä nauttimaan kokomittainen Melrose-pläjäys. Entä Pistepirkot sitten. En ole bändiä vuosiin livenä nähnyt enkä juuri levyltäkään kuunnellut, mutta huuli pyöristyi kyllä taas useampaan otteeseen. Aloin vihdoin päästä vähän hajulle siitä, mistä konemusiikkiin hurahtaneet oikein puhuvat. Tosin olin samaa mieltä Hesarin kanssa että Espen laulusetin aikana lataus vähän läsähti, mutta kyllä sitä sitten myös riitti sekä ennen että jälkeen. Asko "The Hullu Professori" on loistava! Sai nauraa. Ja kuka vielä väittää, että vanhat olisivat jämähtäneet jonnekin menneisyyteen (minä kyllä olen, mutta ei puhuta nyt siitä). Tuli peräti mieleen, että minkäs laulajan maneereja matkimalla se The Crash ratsastaakaan.. Eläköön estoton, kokeileva, hullu luovuus, sai sillä sitten mainetta ja mammonaa tai ei! Edit: Jaaha, oliskohan tämä kuulunut sinne arvioihin... |
Se on muuten vähän hassua, että kotimaassa näin on puhuttu ennenkin kun taas ulkomailla on nimenomaan Espen osuus monasti ollut se kohokohta. Kulttuurieroja? Ensimmäinen biisi oli ihan virkistävä, mutta toinen ja kolmas olivat liikaa, vai oliko niitä vieläkin enemmän. Jotenkin ne olivat kai liian samantyylisiä aneemisia ja epämääräisiä vonkumisbiisejä, niissä ei ollut ryhtiä. Yksinkertaisesti liian tylsiä, miun maun mukkaan. Yksi olisi ollut ok, mutta sitten paketti alkoi hajota. |