Konsertit, keikat, tapahtumat ›

lomamatkalla länsirannikolla törmäsin uinuvaan pikkukaupunkiin ja sen kesätapahtuman jälkipuintia paikallisesta lehdestä ihmettelin. tämä oli niin mukavan ***tumaisesti kirjoitettu juttu ilmaisjakelulehdessä että se oli pakko tuoda tähän. en ole kysynyt kirjoittajalta lupaa, mutta tämä löytyy internetistä vapaasti.
 
- - - - - - - - - - - --- -
 
Julkaistu Keskiviikko, kesäkuu 09 @ 11:39:01
 
Lauantaina oli se päivä. Siis se, jolloin koko Suomen Idolien Idoli Hanna Pakarinen saapui kaupunkiin.
Koko kevään elimme Hannahuumassa, minäkin, ja urheilukentälle säntäsin jo hyvissä ajoin ennen kello iltakuutta. Hannan tosin oli määrä esiintyä vasta kahdeksan aikaan, mutta pelimies on paikalla ajoissa, jotta saa varmasti hyvän paikan lavan edustalta ennen kuin linja-autolastit Raumalta ja Turusta saapuvat.
 
No penteles.. paikalla oli muutamia kymmeniä faneja. Tanssipoika Janne Hurme ihmistemppeleineen veti kahdeksankymmentäluvun jenkkiheviä sen minkä klubilaitteistoista suurella stadionillamme lähti. Voi itkun pätkä.. miksi ihmiset eivät voi pysyä suutarina lesteissään. Kun kaveri kuuluttaa biisien välissä, että seuraavaksi esitämme "hassunhauskan laulun", niin ei voi muuta kuin toivottaa paljon onnea uudelle kesäkuun lopulla ilmestyvälle levylle.
Meikäläinen hilpaisi siinä kohtaa takaisin Merefesteille joksikin aikaa tuulettumaan. Sinne missä väkeä piisasi. Oikeasti.
Kun iltakahdeksan alkoi olla ajankohtaista, niin nokka ja kameranputket kohti Sorvakkoa.
Ja siellähän oli porukkaa.. tässä kohtaa tulee ristiriita. Järjestäjät ilmoittivat tuhat ja omat laskut teki vajaa kolmesataa.
Jos maailmanluokan meininkiä odotti, niin sitä piisasi ainakin Hannan ohjelmatoimiston taholta. Esiintymislavan läheisyydessä, pauttiaralla neljänkymmenen merin päässä seistä nökötti Hannan vippibussi, mistä neitonen kyyditettiin tyylikkäästi lavan taakse aivan kuin edesmennyt prinsessa Diana tai jotain.
Ja sitten se alkoi. Söpöläinen lauloi kouralliselle yleisöä ja meikäläinenkin innostui kaivamaan kameraa laukusta.
Kun sitten kysyin josko pääsisi hieman lähemmäs lavaa kuvanottoon, niin vastaus oli tyly; sinne ei ole kenelläkään mitään asiaa, kuvat tulee ottaa aidan toiselta puolen.
Tuli siinä mieleen sellaiset megakonsertit kuin vaatimattomien AC/DC:n ja Black Sabbathin, missä pressi pääsi kuvaamaan lavanedustalle.. Mutta nythän oli kyseessä sentään Hanna Pakarinen.
Luulikohan Pakarisen buukanneet että kameralaukku olisi pakattu ydinpommilla tai muulla joukkotuhoaseella.
Konsertti oli floppi. Niin kuin koko nykymaailman idoliajattelukin. Kun väkisin ohjelmatoimistot rakentavat suureellisia systeemejä buukatakseen omaa esiintyjäänsä, niin siinä on hymy herkässä.
Hanna on söpö, kohtuullinen lauluääni, mutta karisma. Sellaista sanaa tuskin nykyään edes tunnetaan. Mutta se lavalta puuttui.
Ja konsertin hintaa ei saanut selville. Tosin suhteutettuna siihen, että Pakarisen esiintyminen paikallisessa ravintolassa neljän biisin verran olisi maksanut 7 000 euroa, voi vetää jotain johtopäätöksiä.
Ikuiseksi arvoitukseksi taitaa jäädä kysymys; Miksi niin vähän yleisöä? Jompikumpi seuraavista vastauksista lienee oikea:
Joko kahdeksantoista euron pääsylippu kymmenkesäiseltä kohderyhmältä oli liikaa tai sitten Pakarinen on vain lööppien Idoli.
 
- - - - - - - - - - - --- -