Media ja viihde ›

NHR:Arkadi & Boris Strugatskin Stalker sensijaan vaikuttaa ihan hemmetin kiinnostavalta. Eilenillalla vasta alotin lukemisen ja meni ihan huomaamatta puoleenväliin jo, ennenku tuli uni. Harmittaa tämmöset "liikahyvät" kirjatki oikeestaan, kunne tuntuu aina ihan liika lyhkäsiltäki... ;)
 
Tätä aloin itsekin lueskelemaan. Vähän samaa vikaa kuin mielestäni monissakin scifin parissa klassikon asemaan nousseissa teoksissa, että tarina, miljöö ja ideat kantavat kyllä, mutta kielellisesti tuntuu paikoin kömpelöltä. Ainakin dialogi on välillä vaivaannuttavaa, mikä voi tietty johtua osin suomennoksestakin. Noh, joka tapauksessa lukemisen arvoinen kirja epäilemättä.

http://en.wikipedia.org/wiki/St._Jo … n%27s_College,_U.S.#The_Great_Books
 
Tosta vois ottaa projektiksi. :)

Conradin Pimeyden sydän on muuten myös menossa. Aika pahaenteinen ja alkuvoimainen tunnelma.

Luin tässä hiljattain Kim Hyun Heen Sieluni Kyyneleet, oikein mainio tositapahtumiin perustuva kirja, toodella vähän tulee itsellä moisia luettua.
 
Tänään aloitan Niall Griffithsin kirjoittaman Lampaankköyrijän.

H.P. Lovecraftin Best of the Weird Tales-kokoelmaa. Yli 800 sivua mainiota settiä. Aina iltahämärällä jotenkin tekee mieli kaivaa toi lohkare esiin, päivemmällä ei niinkään.

kiriminni: David Morrellin ajojahtia,josta on tehty mahtava Rambo elokuva.
Kirja ja leffa ei ole läheskään sama,kun Rambokin kuolee kirjan lopussa.
 
Mulla on ainakin semmonen rambo dvd, jossa vaihtoehtoisena loppuna on se, että rambo kuolee. Ja ettei ihan offiksi mee niin kirjastossa vois käydä kyllä

Joseph Heller: Catch 22 ja Hallgrimur Helgason: 101 Reykjavik. Kumpikaan ei ainakaan toistaiseksi ole erityisemmin napannut.
 
Äskettäin luin Junot Diazin Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä -teoksen, joka oli törkeän hyvä. Suosittelen.

Justiinsa luin George Orwellin Vuonna 1984.

Hähä, viimeksi meni Tommi Liimatan Muovikorvo ja tällä hetkellä käsittelyssä on Juha Vuorisen Kristianin teinivuodet. Molemmat tarttuivat mukaan parin viikon välein Juvan ABC:ltä.

Scifiputki menossa, Reynoldsin Chasm City ja K.S. Robinsonin Mars-trilogian eka osa Red Mars meni just, nyt kahlaan Samuel Delanyn mystistä Dhalgren-opusta. Banksin Excession vielä oottelee tossa...

Nyt lainasin taas vaan enkunkielisiä kirjoja, kolme Adamsia ja Goldingin Lord of the Flies...in...millaitoipitäskirjottaa? Huuskeös? Kärpästen herranki oon suomennettuna joskus vuosia sitte lukenu, oli muistaakseni ihan hyvä, alkukielellä enno ennen tutustunukaan...
 
Adamsilta rupesin ekana lukemaan Dirk Gently -sarjan kakkososaa The Long Dark Tea-Time of the Soul. Puoleenväliin nyt lukenu suunnilleen, enkä tie mikävittu mättää oikeen; hitaasti etenee, ei tunnu tempaavan mukaansa juur lainkaan tää tarina nyt kyllä, vaikka tänkin olin jo aikasemmin lukenu, tosin sillon muistaakseni RUÅTTIKS, kunnei suomen- tai englanninkielistä laitosta löytyny. Eihän tätä ny varsinaisesti huonokskaan voi mennä haukkumaan, mut eikyl ihan parastakaan DNA:ta mitä muistan lukeneeni. Vai onks mun enkunymmärrys muka menny näin yhtäkkiä noin pirun huonoks, että siks tuntuu näin paskalta? Ihan mahdollista kyl seki, joskaan ei mummielestä kauheen todennäköstä. Tarttee varmaan vaihtaa kirjottajaa välillä ja kokeilla tota Lord of the Flies:ia (meniks nyt oikeen?) seuraavaks...

Albert Aylerin Holy Ghost -boksin mukana tullutta 208-sivuista kirjaa, jossa esseitä, muistelmia, biografiaa, täydellinen diskografia, valokuvia yms. + sälää.
"You think it's about You?"

Äskettäin hujahti Vonnegutilta Kissan kehto ja Orwellilta Puilla paljailla. Tällä hetkellä menossa ensinmainitulta Äiti yö, jonka ohella Freudin Tapauskertomuksia.

Juicen viimeinen runokokoelma, Kosket, tuli ostettua, sitä tässä tullut lueskeltua.

NHR: Adamsilta rupesin ekana lukemaan Dirk Gently -sarjan kakkososaa The Long Dark Tea-Time of the Soul. Puoleenväliin nyt lukenu suunnilleen, enkä tie mikävittu mättää oikeen; hitaasti etenee, ei tunnu tempaavan mukaansa juur lainkaan tää tarina nyt kyllä, vaikka tänkin olin jo aikasemmin lukenu, tosin sillon muistaakseni RUÅTTIKS...
 
Huh, hetken jo pelkäsin, että olen ainoa, joka uskaltaa kyseenalaistaa ym. kirjan. Adams ei ole mikään huumorin jumala, vaikka tekstinsä parhaimmillaan klassikkokamaa onkin. Se ken odottaa linnunratasatsia Dirk Gently-kirjoilta, pettyy hyvin todennäköisesti. Epäonnistunut Adams on tuskaisaa luettavaa, väkinäinen absurdismi aiheuttaa myötähäpeää.
 
Dark Tea-Time... oli kohdallani käänteentekevä kirja. Sen lukemisen jälkeen päätin, että elämä on liian lyhyt paskoille kirjoille. Paskuus syntyi tuossa yksinkertaisesti siitä, että kirjasta tuli mieleen enemmän joku finninaamaisan Adams-friikin faniteksti kuin Adams itse. Mielenkiinnottomuudessaan surullinen kirja, jonka kelvottomuudesta olen 24/7 valmis varoittamaan kanssaeläjiäni.

Bengt Pohjasen Smugglarkungens son. Mainio kuvaus lapsuudesta Tornionjokilaaksossa Ruotsin puolella. Aloitin kirjan jokunen päivä sitten Pajalan leirintäalueella. Nyt tuntuu että olisi pitänyt pysyä sillä seudulla kirjan loppuun asti.

Norman Mailer: Amerikkalainen unelma

Gerard Green - Polttouhrit

Qsine: Huh, hetken jo pelkäsin, että olen ainoa, joka uskaltaa kyseenalaistaa ym. kirjan.
 
Mikseimuka uskaltais? Kunei oikeen lähde, ni sittenpä ei, kai senny voi sanoo ihan suoraanki sitte? Enpä tosiaan voi tota Long Dark Teatimea minäkään oikeen kelleen suositella, lukekaa mieluummin vaikka se Linnunrata-"trilogia" uusiks, niimmäki teen aina muutaman vuoden välein... ;)
 
Mut toi William Goldingin Lord of the Flies sensijaan... vau! Lähti tosin aika hitaasti mutta kankeesti liikkeelle, mut loppuukohti senku parani vaan. Ihan lopussa mulle ainaki tuli semmonen "jaajuu, näähän oliki vaan pikkupoikia" -hetki, kunse... eeeenKÄ kerro kuinse loppu, vaikkei siinä mitään sen ihmeellisempää "lopputwistiä" oikeestaan ollukaan. Mut TÄTÄ kirjaa voinsiis kyl suositella ihammelkeen kelle vaan! Englanninkielisenä ite nyt siis luin, mut eiköhän se ihan yhtä hyvä oo suomennettunaki...

NHR: Mut toi William Goldingin Lord of the Flies sensijaan... vau! Lähti tosin aika hitaasti mutta kankeesti liikkeelle, mut loppuukohti senku parani vaan. Ihan lopussa mulle ainaki tuli semmonen "jaajuu, näähän oliki vaan pikkupoikia" -hetki, kunse... eeeenKÄ kerro kuinse loppu, vaikkei siinä mitään sen ihmeellisempää "lopputwistiä" oikeestaan ollukaan. Mut TÄTÄ kirjaa voinsiis kyl suositella ihammelkeen kelle vaan! Englanninkielisenä ite nyt siis luin, mut eiköhän se ihan yhtä hyvä oo suomennettunaki...
 
Meillä se kuului yläasteella koululukemistoon niiden perinteisten Kymmenen pientä neekeripoikaa yms. joukossa. Todella aivan mahtavan mainio lukukokemus, joka on tullut luettua uudestaan myöhemminkin. Myös elokuvia voi lämpimästi suositella.