Media ja viihde ›

Kerran tullut tämä Mulholland Dr. katsottua vaikka itseni todelliseksi Lynch-faniksi tunnustankin. Tajusin kyllä leffan jo ensimmäisellä kerralla, ja olihan se aivan helvetin hieno. Ei tosin yhtä "vaikea" kuin mm. Lost Highway (eikä myöskään yhtä täydellinen), mutta kyllähän tuossa aika hyvin sai keskittyä että sai juonen palaset loksahtelemaan kohdalleen.
 
Aina kun pidän suuria ylistyspuheita Lynchistä ja Lynchin leffoista esim. kavereilleni, pitää mainita hauska tosiseikka näistä miehen kahdesta vaikeammasta elokuvasta (Inland Empireä en ole _vielä_ nähnyt), eli elokuvien juonethan eivät todellakaan ole mitään uskomattoman vaikeita ja moniulotteisia mestariteoksia. Se vaikeus piilee näiden elokuvien upeissa kerrontatyyleissä ja kronologisissa rakenteissa. Esimerkiksi juuri Mulholland Dr:n juoni ei ole tavallista rakkaustarinaa kummoisempi, mutta voi pojat mitenkä hienosti herra Lynch on kätkenyt sen juonen sinne jonnekin elokuvan kaikkien hienojen osa-alueiden syövereihin. Täysin sama juttu pätee Lost Highwayhin.
 
Eipä siinä, tämän takia juuri nautin Lynchin elokuvista. Yksinkertainen on muutettu monimutkaiseksi, karkeasti sanottuna jopa huono muutettu loistavaksi. Eli älkää te jotka ette vielä ole leffojen ideaa sisäistäneet yrittäkö etsiä mitään elämää suurempaa juonta, jonka ymmärtämiseen menee puoli elämää. Keskittykää vain siihen, miten saatte sen juonen kaivettua ulos sieltä elokuvan kerronnasta. Mm. Mulholland Dr:n ensimmäiset hetket ovat erittäin kriittisiä jos haluaa elokuvasta jotain ymmärtää.
 
EDIT: Tulipa tässä kirjoitellessa himo katsoa ko. leffa uudelleen :P Pitääkin varmaan kaivaa tuo pölyttynyt DVD tuolta kaapin sokkeloista ja pistää kotiteatteriin pyörimään. Onhan siitä jo ~9kk kun tuon ensimmäistä kertaa katsoin.
Pitää vielä antaa erityismaininta Angelo Badalamentin täydelliselle musiikille. Tekeepä mies leffassa loistavan cameo-roolinkin.

Jos jotain kiinnostaa niin löysin netistä kässärin tuohon pilottiin mistä ei sitten koskaan sarjaa tehty.
 
Mulholland Drive Pilot - The Screenplay
 
Typed (well, scanned actually) by Mike Dunn
About the formatting: I've tried to retain as close as possible the formatting of the original script, but it's not an exact copy. All the text is the same, but the spacing might be a bit different here and there. Also, I've removed the page numbers. These scripts are provided for archival purposes and for your information. If you absolutely must have an exact copy of the original script, I suggest you buy a copy of the original script from someone.
 
http://www.lynchnet.com/mdrive/mdscript.html

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1614 päivää vanhaan ketjuun!
 
Jäätävä nosto.
 
Tänään katsoin ensimmäistä kertaa, enkä osaa kyllä päättää, oliko aivan loistava vai umpisurkea leffa. Toista kertaa odotellessa voisi tutustua kaiken maailman teorioihin.

Kerran olen nähnyt ja yhestä kerrasta osasin päättää että aivan umpisurkea leffa. Yksi tähti tosin tisseistä.

Tämä on semmoinen leffa, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin. Tyhmiin ja älykkäisiin. Tyhmät ei tykkää ja älykkäät tykkää.

Kampela77: Tämä on semmoinen leffa, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin. Tyhmiin ja älykkäisiin. Tyhmät ei tykkää ja älykkäät tykkää.
 
Tämä on aivan totta. Käänteisesti soveltaisin samaa kaavaa myös Inland Empireen: tyhmät tykkää ja älykkäät ei tykkää.

carnation: Tämä on aivan totta. Käänteisesti soveltaisin samaa kaavaa myös Inland Empireen: tyhmät tykkää ja älykkäät ei tykkää.
 
Kerran Inland Empiren katsoneena voisin melkein jopa olla samaa mieltä. Mutta Mulholland on kyllä mahtava leffa, vaikkei Lost Highwayn tasolle pääse ei sitten millään.

juuso a: Kerran Inland Empiren katsoneena voisin melkein jopa olla samaa mieltä. Mutta Mulholland on kyllä mahtava leffa, vaikkei Lost Highwayn tasolle pääse ei sitten millään.
 
Itse katsoin Mulhollandin ensin ja sen jälkeen tuo Lost Highway tuntui selkeästi heikommalta. Mutta taitaa riippua pitkälti katselujärjestyksestä tuo.

bedlam: Itse katsoin Mulhollandin ensin ja sen jälkeen tuo Lost Highway tuntui selkeästi heikommalta. Mutta taitaa riippua pitkälti katselujärjestyksestä tuo.
 
Mie kävin kattoo Lost Highwayn oikein teatterissa, mikä on hyvin harvinaista meikäläiselle. Mulhollandia en käynyt. Se saattaa pikkasen vaikuttaa kyllä.

Inland Empire on kyllä parhautta. Niin on kyllä Mulholland Drivekin.

Lost Highway on paras, sitten Mulholland Drive. Inland Empire on ehkäpä Lynchin huonoin elokuva. (Dyyniä en laske mukaan, koska se on niin huono että en halua ajatella sen olevan olemassa samassa todellisuudessa kuin Lynchin muut elokuvat.)

Sacrificed son: Jäätävä nosto.
 
Tänään katsoin ensimmäistä kertaa, enkä osaa kyllä päättää, oliko aivan loistava vai umpisurkea leffa. Toista kertaa odotellessa voisi tutustua kaiken maailman teorioihin.
 
Kannattaa tosiaan katsoa muutamaan kertaan. Ei välttämättä kannata lukea kaikkea mahdollisia Mulholland-selityksiä, vaan katsoa niin, että kiinnittää huomiota siihen miten elokuvan eri jaksoissa näytellään ja miten ne on kuvattu/lavastettu + muutamaan keskeiseen symboliin. Nuo seikat avaavat homman. Ei se loppujen lopuksi ole niin kovin sekava, eikä niitä peruuntuneesta tv-sarjasta jäljelle jääneitä langanpätkiäkään ole kovinkaan montaa. Omasta mielestä muutaman avainkohdan ja idean selviäminen tekee Mulholland Drivestä aivan ymmärrettävän, jopa järjellisen kokonaisuuden. Inland Empirestä en usko kerta katsomiselle samaa, sen sortin vyörytys oli. Ei sekään huono ollut, mutta sellainen erilainen aivot narikkaan -kokemus.

MD, IE ja LH ovat kaikki parhautta. Katsokaa N kertaa, jos ette usko.