Media ja viihde ›

carnation: Kumma kyllä, tämä Final Nightmare periaatteessa oli kuin olikin viimeinen Elm Street -elokuva ainakin tässä yhdessä jatkumossa. Seitsemäs osa New Nightmare oli aika lailla oma itsenäinen juttunsa hyvinkin paljon muista osista poikkeavalla lähtökohdallaan, kuten myös fanipoikaelokuva Freddy vs Jasonkin.
 
Freddy vs. Jasonin voi periaatteessa laskea tapahtuvaksi Freddy's Deadin jälkeen. Lisäksi Jason Goes to Hellin lopussa Freddyn käsi vetää Jasonin lätkämaskin maan alle, eli crossover oli jo varhaisessa vaiheessa suunnitelmissa. Elokuvana se on joka tapauksessa parempi ja viihdyttävämpi kuin yksikään sarjan osa Dream Warriorsin ja New Nightmaren välillä.

Täälläkin muistaakseni hehkutettiin oikein joukolla Jacob's Ladderia joskus ja kyllähän tuo ihan odotukset lunasti, vaikka en itse minään mestariteoksena kyseistä leffaa pidäkään. Oikeastaan kaikki toimi hyvin, mutta mikään asia ei loistavasti. Selkeitä heikkouksiakaan ei ollut, joten kyllä tuo selkeästi keskitasoa korkeammalle nousee omalla listalla.
 
8/10

Wes Craven's New Nightmare 3,5/5
 
Tämän se ilmeisesti vaati, että Jalavakadun visvanaamalle saatiin edes jokseenkin arvokas lopetus (tai no, lopetus ja lopetus) niiden pelleilyjatko-osien jälkeen. Eli Wes Craven takaisin puikkoihin ja tarinan pohjiksi jotain, jota kukaan ei taatusti odottanut. Hypätään fiktiivisen tarinan ulkopuolelle ja tehdään metaelokuva, jossa Heather Langenkamp, Robert Englund ja Wes Craven näyttelevät itseään. Aiempien osien jatkumo taisi olla jo peruuttamattomasti solmussa, joten ei siihen enää mitään järkevää jatkoa saanut aikaiseksi.
 
No, nyt Wes on työstämässä uutta Elm Street -käsikirjoitusta, keskusteluohjelmissa juoksevan Heatherin aviomies työskentelee erikoistehosteosastolla ja on juuri saanut aikaiseksi uuden supersiistin Freddy-hanskan, Englund se vaan maalailee vapaa-ajallaan. Samalla Heatherin nuori Dylan-poika alkaa käyttäytyä vähintäänkin omituisesti, toistelee tuttua Freddy-lorua ja sanoo, että dinosauruslelu suojelee häntä joltain tuntemattomalta pahalta. Kohta alkaa tapahtua ikäviäkin asioita ja Heatherkin hoksaa, että on tämä nyt jumalauta.
 
Plussaa siitä, että kaikkien vihjailujen ja hanskanvilahdusten jälkeen itse pääpaha Freddy paljastetaan koko komeudessaan vasta n. tunnin kohdalla. Freddyä ei mitenkään ylikäytetä alusta lähtien, Craven ymmärtää mikä tehee pahasta uhkaavan eikä alennu hahmon tyhjänpäiväiseen huoraamiseen. Tässä elokuvassa mätälärvi on saanut upgraden: naama ei ole enää niin palaneen näköinen, vaan enemmän kuin hapon syövyttämä. Niin Freddyn hanskakäteen kuin kuteisiinkin on tullut päivitystä, käyttääpä hän joissain kohtauksissa pitkää takkia, kynsikäsikin on orgaanisempi ja luisempi, eli Freddyn fyysisen hahmonkin kautta otetaan pesäeroa aiemmin nähtyyn.
 
Metatason seikkailu on kiinnostava ja tosiaankin erilainen, mutta minun makuuni elokuva pyörii liiaksi Heatherin ja hänen kakaransa ympärillä. Ymmärrettävää, että Heather oli ensimmäisessä elokuvassa sankaritar joka Freddyn nujersi, mutta Cravenin sekä Englundin roolit tuntuivat jäävän aivan marginaaliin. Harmi, ettei Englundin tosielämän minästä saatu irti oikein mitään mieleenjäävää suhteessa Freddyn hahmoon - tämä ristiriita jos mikä olisi ollut tarkastelun arvoinen sivujuonne ja voinut kantaa pidemmällekin. Nyt tämä näyttelijän ja hänen hahmonsa yhteys jäi melko hämäräksi, kenties sitä yhtä tiettyä kohtausta lukuunottamatta. Muutenhan elokuva raapaisee sitäkin dilemmaa, miten kauhuelokuvien tekijät ja näyttelijät kokevat siviilielämässä omat hirvittävät luomuksensa ja miten työ vaikuttaa perhe-elämään ym. Mutta tämä on tällaisenaan liiaksi Heather Langenkamp -show ja kuten sanoin, miten Freddyn olemassaolo olisi vaikuttanut vaikkapa Robert Englundin psyykeeseen - todella iso hukattu mahdollisuus.
 
Tappokohtauksissa taas on unohdettu kaikki showcase karnevaalimeininki ja luotettu sen sijaan pelkistettyyn ja yksinkertaiseen linjaan joka tuntuu virkistävältä. Kuitenkaan ei ole unohdettu mistä kaikki alunperinkin kumpuaa, joten lopussa unimaailman sukellettaessa Craven ei hylkää painajaisnäkymiä, vaan onpa tässä mm. lakanatunneli. Elokuvassa on paljon viittauksia ja samankaltaisuuksia ensimmäiseen osaan: puhelimen luurista ulostautuva niljakas kieli, venyvät kädet, lakanoista nouseva Freddy vrt. originaalin seinästä kohokuvion lailla hämyilevä Freddy, upottavat portaat, seiniä ja kattoja pitkin raahautuva ruumis, telkkarista katsellaan alkuperäistä elokuvaa, nähdäänpä myös aikanaan Nancyn isää näytellyt John Saxon ja mitähän vielä. Ja tällä tavalla etenkin Heather joutuu kelaamaan ensimmäisen elokuvan tapahtumat uudelleen läpi voittaakseen Freddyn vielä kerran.
 
Aivan lopussa Craven tuo asetelman lähemmäs Freddyn historiaa, enää ei metsästetä parikymppisiä nuoria, vaan oikeasti jahdataan pientä lasta. Tämä olisi saattanut herättää keskustelua, jos Freddy olisi aiemmissa osissakin lahdannut verisen tylysti omissa kammareissaan ja kehdoissaan nukkuvia pieniä puolustuskyvyttömiä kullanmuruja, eikä seksin ja alkoholin perässä juoksevia mänttejä jotka osaavat lyödä takaisin. Lastenmurhaajahan tämä mies alunperin oli.
 
Aikanaan murroskautta eläneen franchisen kolmannen ja neljännen osan mtv-estetiikkaa hyödyntävä sähköisyys ja viihdyttävyyskertoimet ovat korkeammalla, mutta tietty paluu juurille puhtaan kauhun ytimeen nokkelan twistin kautta tekee tästä vähintäänkin samantasoisen jatko-osan, piirun verran paremmankin. Lähtökohta tässä on parempi kuin hyvä, mutta loppua kohden ideat tuntuvat käyvän vähiin eikä tämä ehkä ihan pyörähdä niille tarvittaville lisäkierroksille, vaikka antaakin asiallisen synninpäästön vaikeuksissa olleelle kauhuhahmolle ja omalta osaltaan tasoitti tietä näille Screamin ja vastaavien tyylisille postmoderneille, itsetietoisille silmäniskuille. Tietyllä tapaa fanielokuva tämäkin, tarkoitettu heille jotka ovat jo vähintään ensimmäisen osan nähneet. Kuitenkin olisin toivonut tämän iskevän kyntensä vielä syvemmälle omaan itseensä ja henkilöiden mielenmaisemaan jotta kokonaisuus olisi ollut psykologisellakin tasolla häiritsevämpi. Kyllä tästäkin esseen voisi kirjoittaa.

Suuri kiitos carnationille Freddy-arvioista. Pitäisi uudestaan nuo katsoa.

Gozu
 
http://24.media.tumblr.com/tumblr_mcradsCvzZ1qi5anqo1_500.jpg
 
4/10

Tartunta
 
Jotenkin omituinen leffa oli, suoranaisesti mitään ei ollut pielessä mutta kuitenkin tuntui että vähän kaikki olisi pielessä. Liika realistisuus ehkä vei parhaan terän itse leffakokemukselta, olisin odottanut ehkä jonkunlaista boostia vielä juonelle. Nyt se eteni arvattuja ratoja kuin juna ja ihmiset käyttäytyivät juuri niin idioottimaisesti kuin ne oikeastikin käyttäytyisivät. Aihe on ehkä myös menettänyt jo parhaan teränsä muutaman vuoden takaisen tautihysterian mentyä jo ohi.
 
5/10

Before Midnight
 
Täydellinen lopetus trilogialle ja samalla ehkä sarjan paras leffa.
 
5/5

Lampaansyöjät
 
Veikko Huovisen veikeään romaaniin perustuva elokuva, jossa kaksi veijaria (Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen) lähtevät Suomalaiseen erämaahan pohdiskelemaan elämän syntyjä syviä ja syömään lammasta.
 
Loistavat näyttelijäsuoritukset ja dialogit. Suomalaisuutta parhaimmillaan.
 
9/10.

Funkonaut: Lampaansyöjät
 
Veikko Huovisen veikeään romaaniin perustuva elokuva, jossa kaksi veijaria (Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen) lähtevät syömään lammasta.
 
7/10.
 
Jotahin tuosta leffasta jäi puuttumaan, vaikka arvostus kova herroja (Huovinen, Lastumäki, Kinnunen) kohtaan onkin.

World War Z
 
Geneerinen, epälooginen ja tylsä. Pitt veti ihan hvyin, mutta elokuvalla ei ollut kyllä mitään annettavaa. Musen laulajan main theme ei sopinut yhtään. Käsikirjoitus viljeli yksityiskohtia, joihin ei palattu. Asialla näemmä ollut Lindeloffi, yllättäen.
 
1/5

Vexille
 
Huh huh mitä jöötiä sitä taas tuli katsottua tunti ja viiskyt minuuttia. Piti tosin loppupuolella vähän pikakelailla koska vitutustaso nousi niin uusiin svääreihin, että ois kuolema tullu muuten. Äärettömän geneeristä, äärettömän tylsää ja äärettömän paskaa täysin mielikuvituksetonta rytinää. Viimeinen tunti ihan puhdasta kärsimystä ja vitutuksen multihuipentumaa joka kohtaus. Kliseistä repliikkiä lentää siihen tahtiin, että Varsinäkkärikin jää kakkoseksi. Ilmeettömät ja puiset hahmot viimeistelee koko paskan niin helvetin täydellisesti, että en muista ihan hetkeen katsoneeni yhtä typerää leffaa.
 
Kierrä kaukaa, katso mieluumin vaikka Appleseed uudelleen tai ekaa kertaa jos et ole vielä katsonut. Sekin oli paska, mutta ei sentään aiheuttanut samanlaista tuskaa kuin tämä. Tämä on varmaan tehty johonkin sadistiseen kidutustarkoitukseen, en keksi muuta syytä vääntää tälläistä jöötiä muualle kuin pyttyyn.
 
Vittu mitä paskaa / 10.

Adjustment bureau
 
Katsoin tämän toisen kerran, en muistanut että tämä lässähtää loppua kohti. Mistähän antais pisteet, no joo puolikas Matt Damonille Meduusan Verkon kunniaksi. Kivaa katella Big Applen maisemia, siitä myös puoli pistettä.
 
1/5

The Bling Ring
 
Tätä vaivaa sama kuin Sofia Coppolan aiempiakin pätkiä, eli toteutus on periaatteessa tosi hyvää, mutta sisältö mitäänsanomatonta. Onneksi leffa oli sentään aika lyhyt ja eteni nopeaan tahtiin, mutta silti ehti jo jossain vaiheessa kyllästyä usein toistuviin musavideotyylisiin vaatteidensovittelu- ja kokaiininniistelykohtauksiin. **
 
The Lone Ranger
 
Johnny Deppin villinlännentoilailu yllätti positiivisesti, sen verran viihdyttävä leffa oli, eikä tässä ollut periaatteessa mitään turhaa vaikka kestoakin on 2,5 tuntia. Eipä tää tietenkään mitään elämää suurempaa tarjoa, mutta ihan hauskaa ajankulua ***

carnationin innoittamana tuli itsekin pitkästä aikaa vilkuiltua Elm Streetit läpi. Muutoin olin arvioissakin jokseenkin samoilla linjoilla, paitsi nelososa oli omasta mielestäni ihan yhtä onneton tekele kuin kutonenkin. Molemmat teki melkein mieli jättää kesken. Omasta mielestäni parhaimmat osat olivat ne, joissa oli Nancy mukana, eli 1, 3 ja 7. Noiden osien tarinat toimivat mielestäni parhaiten.
 
En jaksa erikseen pisteyttää jokaista elokuvaa, mutta annan koko potille yleisarvosanaksi 3/5.

Law Abiding Citizen
 
Löytyy omista kokoelmista ja onhan tuo nähty pari-kolme kertaa jo ennestään mutta jollain tasolla toimii vaikka juonen uskottavuudesta voidaan toki olla montaakin mieltä. Ihan pätevä kostotrilleri, Butler on osassaan varsin uskottava. Kyllä tälle hyvänä päivänä paiskaa sen 4/5

Hotarubi no mori e
 
Laadukkaampaa animee tuohon aiemmin katsomaani Vexilleen verrattuna tällä kertaa. Pituutta vain nelisenkymmentä minuuttia, onneksi. Pitempänä juoni tai oikeastaan juonettomuus olisi käynyt tylsäksi. Kyseessä oli ennemminkin äärimmäisen kaunis trippi henkimetsään kuin varsinainen elokuva. Kyllähän sen arvasi jo heti alussa miten tuossa käy, mutta silti tuon jaksoin katsoa mielellään ja taisi pari kyyneltäkin tulla lopussa kaikesta huolimatta.
 
8/10

Koto no ha no niwa
 
Animeputki jatkuu, Makoto Shinkai on ehdottomasti yksi lempiohjaajistani tällä hetkellä ja luonnollisesti tästä syystä odotukset oli erittäin korkealla tätäkin leffaa kohtaan. Ja eikä kyllä pettänyt, hyvin samoilla vesillä soudetaan loistavan 5 Centimeters per Secondin kanssa, mutta loppujen lopuksi melkolailla kuitenkin erilainen leffa. Ei itkettänyt ihan yhtä paljoa kuin edellämainittu, mutta muuten toimi kyllä aivan loistavasti. Ja kyllähän se loppupuoli herätti tässäkin elokuvassa niin vahvat tunnereaktiot moneenkin suuntaan, että huh huh.
 
Ei tälle voi antaa kuin täydet pisteet taas kerran. Täpinöissäni odottelen mitä se keksii seuraavaksi.

God Bless America
 
Ihan hyvä pointti elokuvalla ja näin, mutta tällanen, jossa yhdistetään punaisena lankana oleva kannanotto nykymaailman urpoihin ihmisiin + tuollainen aivot narikkaan -pelleily paskoilla näyttelijöillä, niin ihmettelen kyllä, että jaksoin katsoa sen läpi.
 
2-/5

WanhaWihtahousu: World War Z
 
Geneerinen, epälooginen ja tylsä. Pitt veti ihan hvyin, mutta elokuvalla ei ollut kyllä mitään annettavaa. Musen laulajan main theme ei sopinut yhtään. Käsikirjoitus viljeli yksityiskohtia, joihin ei palattu. Asialla näemmä ollut Lindeloffi, yllättäen.
 
1/5
 
Elokuvassa oli kyllä paljon hyvääkin. Toiminta alkoi lähes heti, kliseisen perheidyllin kuvaamiseen ei uhrattu hirveästi minuutteja ja ennenkaikkea kakaroita ei roikutettu zombilaumojen syöttinä vaan ylimääräinen painolasti jätetiin lentotukialukselle ennen kun katsoja turhautui. Myös elokuvan tekninen toteutus oli hieno eikä Brad Pittikään ollut niin ärsyttävä. Tylsä tuo silti oli. Juoni oli tosi lineaarinen eikä raina tuonut omaan genreensä mitään uutta. Itse olen nähnyt ne vain "suosituimmat" zombi leffat ja toistoltahan tuo vaikutti. Huhut elokuvan vaikeuksista saattavat pitää paikkaansa, loppu ei ainakaan oikein loksahtanut paikalleen. 3D rajoittui leffajulisteen 3D -sanaan, en vaan ymmärrä miksi tämäkin ei olisi voinut olla puhtaasti 2D? Enpä ole vielä tavannut ihmistä jonka mielestä 3D on tosi must kaikissa elokuvissa.
 
Ihan laadukas mutta juoneltaan aika laiha leffa. Kaks ja puol tähteä viidestä. Onkohan itse kirja parempi?

kk80: Onkohan itse kirja parempi?
 
Leffaa en ole vielä nähnyt mutta kirja on todella hyvä.