Media ja viihde ›

Tulipa viikonloppuna katsottua muutama leffa pitkästä aikaa.
 
Die Hard (1988)
 
Yippee-ki-yay, motherfucker! Ei kai tästä tarvi liiempiä analyysejä tehdä, yksi parhaimmista toimintaelokuvista ikinä, ja ennen kaikkea loistavalla ja toimivalla juonella, sekä mahtavilla näyttelijäsuorituksilla.
 
10/10
 

 
Suoraa toimintaa (Missing in action, 1984)
 
Chuck Norris lähtee Vietnamiin etsimään sotavankeja, ja tappaa matkan varrella mm. kaikki vastaantulijat. Leffaa katsoessa tuumasin, että tämä muistuttaa perusidealtaan hämmentävän paljon Rambo 2:ta, mutta tämähän onkin tehty aiemmin mitä Rambo. Ihan toimiva elokuva, samalla juonella on tosin tehty muitakin elokuvia, mutta kyllähän tätä katseli. Plussaa Norriksesta.
 
7/10
 

 
Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds, 2009)
 
Katsoin tämän uudelleen, nimenomaan Tarantinon version, enkä tiedä, miten paljon tällä on yhteistä vuoden 1978 version kanssa, jota en ole nähnyt. Perusajatukseltaan ihan asiallinen leffa, joka oli tyypillisesti vedetty toiminnan osalta överiksi. Kuvauksessa ei ihmeellistä, ei leikkauksessakaan, roolihahmojen suorituksissa ei ollut mitään ihmeellistä, paitsi että Brad Pittin suorituksesta tykkäsin, sopivasti kieli poskessa mies veti koko roolinsa. Kertakäyttöviihteenä tämä ehkä menettelee, mutta leffan jälkeen tuli jälleen mieleen, että käytinkö tähänkin 153 minuuttia. Jotenkin nämä Tarantinon venytetyt leffat ovat kuin suoraa vittuilua katsojille, eikä mitään osoitusta herran omaperäisestä huumorintajusta, kuten jotkut väittävät. Muutaman kohtauksen, kuten esim. kellarikohtauksen aikana mietti, oliko tästäkin pakko venyttää näin jumalattoman pitkä kohtaus.
 
4.5/10
 

 
Hyvät, pahat ja rumat (The Good, the Bad and the Ugly, 1966)
 
Tällaisia elokuvia varten videokamerat ovat alun perin luotu. Tässä elokuvassa kaikki on täydellistä, ja tämä on ylivoimaisesti yksi parhaimmista elokuvista, mitä tiedän ikinä tehdyn. Vaikka elokuva onkin pitkä ja hitaasti etenevä, jokainen kohtaus liittyy olennaisesti toisiinsa, ja missään vaiheessa ei tule pitkästynyt olo. Sergio Leone oli mahtava ohjaaja, ja se tyyli, miten Eastwood, Wallach ja Van Cleef vetävät roolinsa Leonen ohjauksessa on mahtavaa. Morriconen musiikki taustalla on yksi parhaimmista elokuvasoundtrackeista muiden Dollari-trilogian jaksojen ohella.
 
Otetaan esimerkiksi kuuluisa loppukohtaus, missä kolme miestä seisovat revolverit kourissaa hautausmaalla. Kohtaus on pitkä, mutta Leone on kyennyt vangitsemaan tilanteen nauhalle uskomattoman intensiivisesti. Kuvataan miesten silmiä, revolvereita, hermostuneita katseita ja ilmeitä, ja taustalla soi Morriconen haikea musiikki. Katsoja tietää, että kohta tämä päättyy ja aseet paukkuvat ja joku kaatuu kuolleena maahan, mutta kuka jää henkiin, ja kuka/ketkä kuolevat? Pelkästään tämä kohtaus ansaitsisi kaikki maailman Oscarit ja Golden Globet ynnä muut elokuva-alan palkinnot, mitä ikinä on jaettu.
 
Vasta viimeisen kohtauksen myötä paljastuu myös elokuvan nimen merkitys, vaikka henkilöt esitellään jo elokuvan alussa rooliensa mukaisilla nimillä.
 
10/10. Antaisin enemmänkin pisteitä, jos kymmeneen pisteeseen niitä enemmän mahtuisi.
 

 
Edit: Vielä kun editointi tähän onnistuu, niin jatkan tähän, enkä kirjoita uutta viestiä.
 
James Bond - Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa (On Her Majesty's Secret Service, 1969)
 
Pakkohan tämäkin oli eilen katsoa. Tämä on yksi suosikeistani, elokuvassa on suunnilleen kaikki kohdallaan. Elokuva on erilainen Bond, mitä aiemmat sarjansa osat olivat, eikä mitenkään huonolla tavalla. Elokuvan käsikirjoitus toimii, eikä tässä Bondin tarvitse turvautua mihinkään überhienoon tekniikkaan päihittääkseen pahikset, vaan hän pelastaa maailman ihan vain oman älynsä ja mikä omituisinta, ystäviensä avulla. Ennen kaikkea muuta elokuva on vielä hieno rakkaustarina. Elokuvan loppu on yksi hirveimmistä, mitä tiedän; James Bond lupaa luopua työstään ja elämästään, hän oppii luottamaan täysin vieraaseen naiseen, rakastuu häneen ja hylkää appiukkonsa tarjoamat valtavat myötäjäiset, ja nai naisen pelkästään rakkaudesta. Häämatkan alkaessa tuore vaimo ammutaan Bondin syliin. Elokuvan lopussa Bondin viimeiset hetket kameran edessä kuollut vaimo sylissään nostavat palan kurkkuun.
 
George Lazenby ei ilmeisesti ollut helppo näyttelijä ohjattavaksi, sillä hän oli elokuvan tekijöiden mukaan melkoinen snobi, eikä hän osannut hiihtää lainkaan. Elokuvassa on lukuisia suksien päällä tapahtuvia kohtauksia, ja juuri niistä pitää nostaa hattua elokuvan tekijöille. Vaikka kohtauksissa on käytetty trikkikuvausta monin paikoin, on siltikin varmasti ollut vähintäänkin haasteellista tuon ajan tekniikalla kuvata rinteessä tapahtuvia kohtauksia.
 
10/10

Tuomoo: roolihahmojen suorituksissa ei ollut mitään ihmeellistä, paitsi että Brad Pittin suorituksesta tykkäsin, sopivasti kieli poskessa mies veti koko roolinsa.
 

 
Christoph Waltz veti ainakin omasta mielestäni aivan huikean roolisuorituksen juutalaisten metsästäjänä. Oikeastaan parasta koko elokuvassa.

Gone baby gone
 
Hyvä, viihdyttävä dekkari, joskin ikävästä aiheesta. Suoraan sanoen pisti vituttamaan nämä teemat, koska ne ovat todellisia. Huumorivapaa leffa.
 
Yhdessä päärooleista Casey Affleck on mainio, tuttu parista laatuleffasta kuten
"Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta" ja Ocean's Eleven, joista molemmista pidän kovasti. "Gone baby gone" on hieman poikkeava rytmiltään, mielestäni ilahduttavasti, tarinanpätkiä jää kesken ja näyttää katoavan kun aikaa on vielä kolme varttia. Ohjaaja on caseyn isoveli Ben, joka myös on ohjaajana ja näyttelijänä eräissä laatuleffoissa. Näyttelijäkaarti kaikkiaan on mainiota. Ehkä tässä leffassa on puutteensa mutta ne eivät nouse häiritsemään kokemusta. Leffan imu on kova loppuun asti, en halua spoilata mitään, suosittelen. .... tällä on ansionsa.
 
Näppiksen nelosnäppäin on rikki, siis täydet pinnat taas tällekin :D
 
5/5

miihkali666: Gone baby gone
Näppiksen nelosnäppäin on rikki, siis täydet pinnat taas tällekin :D
 
5/5
 
Mitä ? Arviosi ovat siis VÄÄRENNETTYJÄ ?

miihkali666: Mitä ? Arviosi ovat siis VÄÄRENNETTYJÄ ?
 
Anteeksi offtopic, mutta oon jo pitkään miettinyt, että onko sulla kaikki ihan ok?

cldron: Anteeksi offtopic, mutta oon jo pitkään miettinyt, että onko sulla kaikki ihan ok?
 
Jos haluat auttaa niin laitan tilinumeron

cldron: Anteeksi offtopic, mutta oon jo pitkään miettinyt, että onko sulla kaikki ihan ok?
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/27470.jpg :)

TheMusiikkmies: http://muusikoiden.net/dyn/users/27470.jpg :)
 
Toteutin vain unelmiani :(

cldron: Toteutin vain unelmiani :(
 
Niin sitä pitää :)
 
Good Day To Die Hard
 
Olihan tuo lievä pettymys. Tuossa taas nähtiin miten paljon paremman leffan saa aikaan, kun toimintaa on hillitysti ja tapahtumapaikka pysyy lähes kokoajan yhdessä pisteessä (Die Hard 1). Tässähän niin ei käynyt. Hurjia takaa-ajoja, one linereita, räjähdyksiä, tuhoutuvia helikoptereita, ja jumalatonta ampumista. Ei kyllä oikein säväyttänyt. Oli siinä sentään juonenkäänteitä luojan kiitos. Ihan ok kamaa, muttei yllä lähellekkään entisiin elokuviin. Jos elokuvan nimi ei olisi Die Hard ja Bruce Willis ei olisi mukana, niin pisteet olisivat huomattavasti huonommat.
 
3/5
 
EE: Kiitos vinkeistä Miikss.

miihkali666: Gone baby gone
 
Leffan imu on kova loppuun asti, en halua spoilata mitään, suosittelen. .... tällä on ansionsa.
 
Näppiksen nelosnäppäin on rikki, siis täydet pinnat taas tällekin :D
 
5/5
 
Jäi tämä minulta kesken, mutta ehdottomasti nähtävä loppuun, tyylikkään toteutuksen ja miksei Casey Affleckin vuoksi.
 

 
The Artist
 
Sympaattisesti henkiin herätetty mykkäelokuva. Mutta ehkäpä kerronnaltaan vähän ohueksi jäävä, niin melodraama kuin onkin.
 
3 ja puoli
 

 
Hugo
 
Upeaa animointia ja stoori Melies`n ympärille sympaattinen, mutta vähän latteaksi jää tämäkin. Scorcesen suhteen kun taivas rajana.
 
3 ja puoli

Two Mules for Sister Sara (1970) 3/5
 
Ihan hyvä länkkäri (joka tunnetaan Suomessa nimellä "Kourallinen dynamiittia"), vaikka ei kuulukaan varsinaiseen "dollaritrilogiaan", mutta muistuttaa niitä filmejä kuitenkin jossain määrin. Jotenkin "iloisempi" tai ainakin "ei-niin-vakava" pohjavire tässä tuntui kuitenkin olevan. Clint Eastwoodin esittämä yksinäinen palkkionmetsästäjä Hogan pelastaa alussa naisen (Shirley MacLaine) joukkoraiskaukselta, ja yllätty tämän pukeutuessa nunnan kaapuun. Sitten mennäänkin pyssyt ja dynamiittipötköt paukkuen aika perinteisen länkkärin kaavan mukaan, mitä nyt tämä nunna ratsastaa muulilla, kuten leffan alkuperäinen nimikin kertoo. Näyttelijäsuorituksissa ei huomautettavaa, joskaan kumpikaan pääosanesittäjä ei mielestäni tässä mitenkään kovin legendaariseksikaan äitynyt. Morriconen musaa on kuitenkin aina ilo kuulla, tässä se oli ehkä jopa hieman humoristisempaa kuin yleensä; erityisesti mieleeni jäi se "ihaa-teema" (E: Ensin tarjosin kappaleen nimeksi "The Braying Mule", mutta taisikin olla ihan tämä "Main Title": http://www.youtube.com/watch?v=5KFPHSwWMxI Aika samankuuloisia lopulta kumpikin.). Ihan katseltava western kaiken kaikkiaan. Olin tämän kyllä monesti ennenkin nähnyt, mutta ehtinyt jo unohtaa suurimman osan juonenkäänteistäkin, joten taas toimi ihan hyvin, ainakin tällaisen tylsän sunnuntaipäivän viihdykkeenä.

Laittomat
 
Seuraili kyllä niin perinteisiä kerrontatapoja, että ei tuosta kyllä mitään muuta saanut irti kuin ihan hyvää kertakäyttöviihdettä. Edes muuten hyvät näyttelijät ei tuntunu tuossa leffassa pääsevän oikein oikeuksiinsa. Jotkut juonenlangat oli jopa melko vaivaannuttavia kaikessa kliseisyydessään ja tylsyydessään.
 
5/10

Grey
 
Susikeskustelun käydessä vilkkaana oli hyvä katsoa fiktiivinen, aidosti susia demonisoiva, elokuva.
 
Liam Neeson on todella hyvä ja karismaattinen näyttelijä. Tässäkin leffassa oli kaikki hänen osalta kohdallaan, mutta juoni oli välillä niin helkkarin älytön ja täynnä epäloogisuuksia, että se vei pohjan koko leffalta. Kaikki ainekset oli koossa tehdä hyvä selviytymistarina, mutta näin ei tehty.
 
2/5

Colour me Kubrick.
 
Tosipohjainen pätkä huijarista ja patologisesta valehtelijasta Alan Conwaysta, joka aikoinaan esiintyi Stanley Kubrickina ja onnistui vakuuttamaan jopa elokuva-alan ihmisiä -- vaikka ei edes näyttänyt Kubrickilta tai tiennyt paljoa tämän elokuvista.
 
Plussia: John Malcovich on pääosassa varsin mainio, musiikki on Kubrickin leffoista tuttua ja sitä on paljon. Elokuvan alku on herkullinen sovellus Kellopeli appelsiinista.
 
Miinuksia: koko äijää ei taustoiteta oikestaan mitenkään, elokuvan juoni on tarinan sijaan ennemminkin kokoelma tunnettuja hetkiä Conwayn huijarinuralta. Loppukin jää vähän perustelemattomaksi.
 
Kyllä tämän kerran katsoi itsensäsivistysmielessä. 7- / 10.

Dredd (se uus)
 
6/10. En jaksa perustella.

Cabin in the woods
 
Osasin toki odottaa jotain erikoista, mut en ihan tällasta. Hauska idea, tykkäsin.
 
7/10

Felon
 
Ehkä tässä on ammuttu yli ja kliseitä löytyy. Pirun hyvin otteessaan pitävä vankilaleffa. Omenapiirakan kanssa hyvää viihdettä.
 
5/5

Erehdyin seuraamaan Machetea sivusilmällä. Oli kyllä vielä paskempi, mitä ensinäkemältä. On kyllä surkeaa, että tarkoituksella tehdään huonoa elokuvaa, josta tulee kuitenkin vain huono elokuva surkeine yhteiskuntakritiikkeineen.

Looper
 
Oli kyllä yllättävän hyvä, joskin Willisin sekoilut aiheutti välillä pienehköä facepalmailua. Tuli Inception vahvasti mieleen, mutta omasta mielestäni tämä oli huomattavasti toimivampi kokonaisuus. Pohjimmiltaanhan tuo oli hyvinkin perinteinen toimintaleffa, että mitään viihdyttävyyttä kummempaa tältä ei kannata odottaa.
 
8/10

Lastinen: Erehdyin seuraamaan Machetea sivusilmällä. Oli kyllä vielä paskempi, mitä ensinäkemältä. On kyllä surkeaa, että tarkoituksella tehdään huonoa elokuvaa, josta tulee kuitenkin vain huono elokuva surkeine yhteiskuntakritiikkeineen.
 
Pitkänä elokuvana Machete oli kyllä heikohko. Trailerissa kyllä oli potkua.