Media ja viihde ›

Ysin soundtrackissa parhaimpia ovat ehkä ne tunnelmapalat tyyliin Danger in the Forest, Freya's Theme ja Terra.
 
Kyllä näin on! Ja You're Not Alone on varsinkin mahtava:
 
http://www.youtube.com/watch?v=KKAoSY5bhSw

Oon ymmärtänyt että PS1-pelejä pelatessa pitää aina olla pleikkari 1:sen ohjain.
 
Itse oon kyllä aina pelannut kakkosen ohjaimella ja hyvin toimii. Xenogearsia pelatessa piti pelata modatulla ykköspleikkarilla, johon piti liittää kakkospleikkarin ohjain, muuten ei toiminut. Oli vähän kummallista, ei kai kakkosen ohjaimen pitäisi edes pelittää ykkösessä?

ei kai kakkosen ohjaimen pitäisi edes pelittää ykkösessä?
 
Kyllä se mun mielestä toimii.

Kyllä se mun mielestä toimii.
 
Munkaan mielestä ero ei ole muussa kuin d-padin ja kuvionappien analogisuudessa, joka taas ei PSonen peleissä merkkaa mitään.

Osat VII-X ovat kyllä parasta mitä pleikkarille on koskaan julkaistu. Parasta osaa on vaikea nimetä, mutta kasin sijoitan jotenkin automaattisesti muiden taakse. Sekin on tullut pariin kertaan läpäistyä, mutta jostain syystä en edes muista kunnolla pelin kaupunkien nimiä, ja hahmojen persoonallisuus on myös hieman kysymysmerkki, en muista esim. millainen hahmo Irvine on. Kasikin nousee kuitenkin selvästi "peruspelin" yläpuolelle. XII taas on osa jota en ymmärrä. Ostettuani pelin jaksoin pelata kymmenisen tuntia, sitten peli unohtui vuodeksi. Aloitin pelin uudelleen, noin 30 pelitunnin jälkeen paloi käpy ja taas tuli puolen vuoden tauko. Jaksoin taas pelata noin viisi tuntia, ja nyt on taas peli ollut pölyttymässä muutaman kuukauden.
 
Pelissä vaan on kaikki vialla: missä ovat hahmojen keskinäiset suhteet? Pelissä on muutama kiinnostava hahmo, muut ovat turhia. Joko hahmojen menneisyyttä ei ole valotettu paria poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan, tai sitten olen nukkunut välivideoiden aikana. Juoni on jotain mahtipontista poliittista draamaa jossa persoonille ei ole tilaa. Hyvä pahis puuttuu. Ja miksi FFX:n lyhyiden puzzleluolien jälkeen on palattu loputtomiin luolastoihin? Pitääkö joku muka niistä?
 
Maailma on tylsä, pelkkää hiekkaa parilla poikkeuksella. Gambit-systeemiä ei jaksa rukata. Hahmonkehitys on perseestä, taidot pitäisi nähdä etukäteen kuten kympissä. Rahaa saa kerätä joka käänteessä jos haluaa opettaa hahmoille jotain hyödyllistä. Ei jaksa. Tästä syystä hahmoni eivät osaa mitään korkeahkoista leveleistä huolimatta. Taistelusysteemi on kuin suoraan KOTOR:sta, ja KOTOR:n ainoa suuri ongelma mielestäni oli kökkö taistelusysteemi. Viiden metrin päässä leukojaan louksuttava susi pystyy haukkaamaan palan sankarin perseestä. Puolireaaliaikaisuus kusee. Mitään FF-fiilistä ei ole. "Sopii taustalle"-tason musiikki ei Uematsun mestariteosten jälkeen riitä. Jos tämä ei olisi sarjan peli, odotuksetkaan eivät olisi olleet niin korkealla, ja peli olisi "ihan kiva". Lyhyesti, olisi pitänyt odottaa alekorien täyttymistä.
 
Oho, kylläpä repsahti kirjoitus FFXII:n haukkumiseksi. Jos joku luki viestin kokonaan, pahoittelen tuhlattua aikaanne. Kai tuo XII:kin pitää vielä läpi pelata. Kutonenkin on vielä pelaamatta. Joka tapauksessa, FF:t ovat niitä pelejä, joita voin kuvitella pelaavani vielä 80-vuotiaana. Okei, toimivan pleikkarin löytäminen kuudenkymmenen vuoden päästä voi olla hankalaa, mutta FF:t ovat enemmän kuin pelejä. Joku lukee LOTR:n kerran vuodessa koko elämänsä ajan, minä palaan parin vuoden välein pelaamaan Final Fantasyja. En tiedä voiko mikään uusi FF enää sytyttää samalla tavalla, noissa kaikissa, FFX mukaanlukien alkaa jo olemaan melkoisesti nostalgialisää. Toki FF:t sytyttivät jo ensimmäisellä läpipeluulla, mutta silloin se kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
 
edit: FFXII:a ei voi haukkua liikaa

Itsehän nostaisin juurikin kasin ykköseksi kaikista pelaamistani FF:istä, koska se on kautta linjan jotenkin maanläheisempi. Hahmot eivät ammu yli, mikä saattaa esmes ysiin verrattuna tehdä niistä harmaamman oloisia, mutta täyden kuvan saamiseen tarvitsee nähdä vähän vaivaa. Joka pelikerralla tuntuu jotain uutta löytyvän eri paikkoja kolutessa, ja se juuri tekee niin hienon. Kornilta saattaa kuulostaa, mutta tarinan kannalta todella kipeitäkin juttuja sieltä paljastuu etenkin Lagunan ajan tapahtumista, ja niiden vaikutuksesta aikajanaan ja päähahmojen välisiin siteisiin.
 
FFXII on tosiaan vähän juosten kustu juonellisesti. Tekijätiimi tuntuu panostaneen kybällä itse pelimaailmaan, joka sinänsä on todella komeasti toteutettu, sekä pikkuknoppeihin kuten kaikkein merkityksettömimpiin NPC:ihin ja niihin liittyviin sivujuonteisiin, mutta pääjuonen kanssa on sitten aika loppunut kesken. Tarina itsessään taitaa olla koko sarjan lyhin. Juurikin hienojen pelialueiden takia sen jaksaa kertaalleen koluta läpi, mutta montaa pelikertaa se ei kestä, koska tarinankuljetuksen osiot jäävät niin paljon puuduttavan juoksentelun varjoon. Pahin esimerkki tästä on juurikin pätkä, kun pitää tarpoa Mt Bur-Omisacelta Archadekseen kaikkien 11 (?) massiivialueen läpi.
 
Päähahmot sinänsä on mielestäni ihan onnistuneita, mutta pääpahiksen särmättömyys on tosiaan yksi täysläppä. Siinä missä edeltävien osien pahikset tekevät aikeensa jo varhaisessa vaiheessa selväksi enemmän tai vähemmän tylyillä tavoilla, tämä yksi kaveri vain puhuu valtaistuimeltaan brittiaksentillaan ilkeitä, kunnes tulee FFX:ääkin helpomman lopputaistelun paikka. What were they thinking?
 
Ihmettelen kyllä suuresti, jos hahmosi eivät osaa vielä mitään, vaikka levelit olisikin korkealla. Mielestäni tuo on juuri päinvastoin: hahmonkehitys on liian helppoa, ja täten melkein poikkeuksetta kaikista hahmoista tulee taidoiltaan identtisiä. On ihan sama, käytätkö ykkösmätkijänä Peneloa vai Baschia, saman verran damagea tulee kuitenkin.
 
Mitä FF-fiilikseen tulee, musiikeista kaikki on mielestäni kiinni. Maailmanahan tuo on täyttä FF:ää, kaikki perusjutut on kunnossa: chocobot, mooglet, potionit, elixirit, excaliburit yms. Jopa monsterit on nimetty perinteitä kunnioittaen, ja viitteitä vanhoihin osiin löytyy melkein yhtä paljon kuin FF9:stä, mutta koska taustamusa on pelkkää taustamusaa, unohdan välillä pelaavani Final Fantasya. Parempaa esimerkkiä tälle ei ole kuin vapaaehtoinen Gilgamesh-taisto, jonka taustalla soi Clash on the Big Bridge. Valehtelematta koko pelin kohokohta, olin ihan täpinöissäni sitä suorittaessa.
 
Suosittelen muuten lämpimästi tutustumista myös sarjan vanhempiin osiin, mikä käy nykyään todella näppärästi Nintendo DS:llä. Sille löytyy käännettynä FF3 (ainoa julkaisu Japanin ulkopuolella!) sekä FF4. Jälkimmäinen sekä myös osat 5-6 löytyvät myös GBA-käännöksinä, ja toimivat näin ollen myös DS:llä. Osat 1 ja 2 taitaa löytyä myös GBA:lle, mutta PSX-kokoelma FF Origins sisältää ne myös. Jos löydät jostain, osta. Erityisesti tässä viime päivinä mitä olen kutosta jauhanut, voin sanoa, että ihan samalla viivalla kuljetaan Pleikkarien FF:ien kanssa, todella hieno peli. Sitä aiemmat ovat enemmän tai vähemmän naiivia larppausta, mutta suosittelen niitäkin jo pelkästään FF9:n syvemmän ymmärtämisen takia. =)

^ 100% samaa mieltä. FF13:a kohtaan mulla on kuitenkin semi-isot odotukset ja Versusta odotan enemmän kuin mitään peliä koskaan.
 
E: Swan ehti väliin, viittasin laakerin postaukseen.
 
FF3 on muuten aika kamala, jäi ainakin meikäläisellä kesken vaikka kovasti yritinkin tahdonvoimalla pelata sitä eteenpäin.

No okei, tuossa FFXII:a haukkuessani ehkä tuli sanottua vähän liikaakin. Vika on varmaan minussa eikä pelissä, jos hahmoni eivät osaa sarjan perustaitoja, esim. ga -tason loitsuja hahmoni eivät muistaakseni osaa. Olen onnistunut kehittämään kaikki hahmoni samanlaisiksi, koska aina löytäessäni uuden taidon ruudukosta haluan opettaa sen kaikille hahmoille. Tästä syystä ruudukko on täynnä paljastamattomia taitoja. Voi olla että olen ostellut kaikenlaisia turhuuksia hahmoilleni, kun tuntuu siltä että koko ajan pitäisi olla rahaa keräämässä että saisi jotain hyödyllistä. Vihani taistelusysteemiä kohtaan johtuu varmasti osittain siitä, että heittelen vihollisia taistelusta toiseen noloilla oravantappoloitsuilla. Tämä venyttää perustaistoja turhan pitkäksi.
 
Tuosta Archadekseen matkaamisesta, itse ainakin laiskasti teleporttasin itseni niin lähelle kuin mahdollista. Mutta turhauttavaa se silti on, kun tuntitolkulla saa edetä ilman välianimaatioita. Peli saa itseni myös kyseenalaistamaan kielitaitoni, joka toisessa lauseessa on joku hieno poliittinen tai kuningaskuntaan liittyvä sana, jota en ymmärrä. Muita FF:iä ei ole tarvinnut sanakirjan kanssa pelata. No, rehellisyyden nimissä juoni on sellainen rimanalitus, että viittasin sanakirjaan vain kuvainnollisesti. Ei sitä oikeasti jaksa plärätä.
 
Juoni ei oikeastaan varsinaisesti ole huono, mutta siitä puuttuu se henkilökohtainen draama joka tekee Final Fantasyn. Yleensä FF:issä hahmokaarti on ajautunut ahtaalle joissakin tilanteissa, hahmot ovat välittäneet toisistaan, ja niistä pystyy itsekin välittämään. FFXII:ssä taas hahmot eivät tunnu edes tuntevan toisiaan, kaikilla on vain sama suureellinen päämäärä, jota kohti edetään junan lailla.
 
Tuosta kasista, mahtava peli sekin on. Jostain syystä sen juonenkäänteet eivät vain ole oikein jääneet mieleen vaikka viime läpipeluusta ei olekaan kuin pari vuotta. No, sitä parempi uudelleenpeluuarvo. Kutosen voisi kyllä pelata läpi, oikeastaan aika hieno juttu että vielä on olemassa sarjan pelejä joita ei ole tullut läpäistyä. Muutaman tunnin verran pelasin joskus, sitten tuli ärsyttävä kohta, joka taisi motivoida aloittamaan FFVII:n peluun, ja VI unohtui.
 
Nuo vanhimmat osathan tosiaan ovat muistaakseni lähinnä luolastojen koluamista, sellainen ei kiinnosta. 90% ajasta taistelut FF:issä lähinnä ärsyttävät, minuun peleissä vetoavat juoni ym. tunnelmaan vaikuttavat asiat. Toisaalta olenpa joskus ollut koukussa hahmonkehitykseen FFVIII:ssa ja X:ssä, joten eivät ne täysin pahasta voi olla. Tuskin puzzleilla 60 tuntiin venytetty pelikään toimisi, ja jotain tekemistä täytyy olla että peli on peli, eikä elokuva. Taisteluttomat seikkailupelit toimivat, mutta ne eivät yleensä olekaan pituudeltaan paljoa kymmentä tuntia pidempiä. Kokemus genrestä kyllä rajoittuu konsoleille julkaistuihin Syberia-peleihin.
 
Tarkoitus oli taas kirjoittaa muutaman rivin teksti. En näköjään osaa.

No okei, tuossa FFXII:a haukkuessani ehkä tuli sanottua vähän liikaakin. Vika on varmaan minussa eikä pelissä, jos hahmoni eivät osaa sarjan perustaitoja, esim. ga -tason loitsuja hahmoni eivät muistaakseni osaa. Olen onnistunut kehittämään kaikki hahmoni samanlaisiksi, koska aina löytäessäni uuden taidon ruudukosta haluan opettaa sen kaikille hahmoille. Tästä syystä ruudukko on täynnä paljastamattomia taitoja. Voi olla että olen ostellut kaikenlaisia turhuuksia hahmoilleni, kun tuntuu siltä että koko ajan pitäisi olla rahaa keräämässä että saisi jotain hyödyllistä. Vihani taistelusysteemiä kohtaan johtuu varmasti osittain siitä, että heittelen vihollisia taistelusta toiseen noloilla oravantappoloitsuilla. Tämä venyttää perustaistoja turhan pitkäksi.
 
Hei, nyt oikeasti, mitä hemmettiä? :D Nuo pointsit kertyy kuin itsestään järjettömiin lukemiin pelkästään tapahtumia seuraamalla. Kannattaa aluksi keskittää hahmo tai pari oppimaan nimenomaan taikuutta, ja jättää attribuutit enemmän taistelijoille.

Nuo vanhimmat osathan tosiaan ovat muistaakseni lähinnä luolastojen koluamista, sellainen ei kiinnosta.
 
FFVI:sta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mielestäni ehkä paras juoni koko sarjassa.

Ei varsinaisesti Final Fantasy, mutta Squaren peli kuitenkin; eli Chrono Triggeriä aloin pelailemaan PSP emulaattorilla ja on hiukan koukuttava peli. Aika alussa vasta, mutta tuntuu vähän puuduttavalta tuo luolien koluaminen jo nyt. Se Double Tech/Triple Tech systeemi on aivan käsittämättömän nerokas. Ja kohta tulee SNESille adapteri ja pääsen pelaamaan Final Fantasy VI. Vielä se IV pitäisi hankkia ja ehkä Chrono Trigger (tosin niin kallis että saa nähdä) niin olisi jo aimo kasa klassikoita.

Annetaan täältäkin ääni kasin huonoudelle. Jos kaipaa perusteluja niin tässäpä Spoonyn 7 jaksoinen FF8 avautuminen: http://www.spoonyexperiment.com/category/final-fantasy-viii/page/2/
 
Siitä on aikaa kun tuli nuo katsottua, mutta muistaakseni hyviä pointteja, jotka itseänikin häiritsivät. Nro. 13 odotellaan kuitenkin taas mielenkiinnolla vaikka 12 jäikin pelaamatta kokonaan kun ei aikoinaan ollut kiinnostusta tai aikaa, nyt ei löydy edelleenkään kiinnostusta vaikka peliaikaa sinänsä olisikin.

Ei varsinaisesti Final Fantasy, mutta Squaren peli kuitenkin; eli Chrono Triggeriä aloin pelailemaan PSP emulaattorilla ja on hiukan koukuttava peli.
 
anteeksi off-topic, mutta löytyykö jostain todellakin toimiva PSP-emulaatori?

Annetaan täältäkin ääni kasin huonoudelle. Jos kaipaa perusteluja niin tässäpä Spoonyn 7 jaksoinen FF8 avautuminen: http://www.spoonyexperiment.com/category/final-fantasy-viii/page/2/
 
Et oo tosissas? Katsoin tuon joskus, ja niin joutavanpäiväisistä asioista narisee, ettei ole tosikaan. Draw-systeemistä olen samaa mieltä tuon kanssa, mutta einyssaatana voi jotain häiritä Final Fantasyssa gunbladen tyyliset aseet tai erakoituneet pelihahmot.

Hei, nyt oikeasti, mitä hemmettiä? :D Nuo pointsit kertyy kuin itsestään järjettömiin lukemiin pelkästään tapahtumia seuraamalla. Kannattaa aluksi keskittää hahmo tai pari oppimaan nimenomaan taikuutta, ja jättää attribuutit enemmän taistelijoille.
 
Jaa-a, olen inhonnut alusta asti sitä että pelissä kaikki loitsut, gambitit sun muut pitää ostaa, ja olen runnonut peliä aika kiireellä vain nähdäkseni juonen. Nimenomaan jätin keskittämättä taitoja hahmoille, tuo systeemi on niin ärsyttävä etten ole jaksanut siihen paneutua. Ja rahasta on ollut koko ajan huutava pula kun olen vain varustellut hahmoja paremmilla nuijilla. Aiemmissa FF:issä hahmonkehitys jaksoi välillä jopa kiinnostaa mutta XII:ssa se on vain välttämätön paha.
 
FFVI:sta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mielestäni ehkä paras juoni koko sarjassa.
 
Varmasti. En viitannutkaan kutoseen puhuessani luolastojen nuohoamisesta. OT:nä, hieno avatar, Meadow. Kyseinen pelisarja onkin listallani hyvänä kakkosena puhuttaessa parhaista peleistä. Jep, taidan olla melko "juoni-orientoitunut" mitä tulee peleihin ;)

Kasi on vähän semmoinen vaikea tapaus. Muistan kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran, ja olin aikasemmin pelannut läpi osat VII, VI ja IX.
 
Petyin todella pahasti.
 
Vuosikausia pidin kasia koko sarjan mustana lampaana ja häpeäpilkkuna lähestulkoon joka asiassa, soundtrackia myöten. Pari vuotta sitten ajattelin, että pakko se on pelata. Sitten se vasta kolahti. Oli mahtavaa pelata kultakauden Final Fantasy ensimmäistä kertaa näin vanhemmalla iällä.
 
Ongelmahan siinä tuntuu olevan se, että fiilis on aivan erilainen. Ei se tavallaan tunnu Final Fantasylta. Soundtrack:kin on Uematsun kököimpiä kokonaisuuksia.
 
Hyväksi peliksi se kuitenkin paljastui, vertailukohteet ovat vaan ylivoimaisia.

Et oo tosissas? Katsoin tuon joskus, ja niin joutavanpäiväisistä asioista narisee, ettei ole tosikaan. Draw-systeemistä olen samaa mieltä tuon kanssa, mutta einyssaatana voi jotain häiritä Final Fantasyssa gunbladen tyyliset aseet tai erakoituneet pelihahmot.
 
Itsekään en ymmärrä kasin haukkumista. Onhan se kyllä "huonoin" tuosta ykköspleikkarin timanttisesta kolmikosta mutta sitä ei voi kieltää, että kasissa on ehein ja kiehtovin juoni. Juurikin kaikki asiat, joita Lagunan nuoruudessa tapahtuu ja niiden joka pelikerralla enemmän ja enemmän avautuvat yhteydet Squallin aikaan ovat aivan parhautta. Alkoipa tekemään mieli pelata taas tuo lävitte.

Et oo tosissas? Katsoin tuon joskus, ja niin joutavanpäiväisistä asioista narisee, ettei ole tosikaan. Draw-systeemistä olen samaa mieltä tuon kanssa, mutta einyssaatana voi jotain häiritä Final Fantasyssa gunbladen tyyliset aseet tai erakoituneet pelihahmot.
 
On muuten ehkä maailman ärsyttävin jätkä toi "arvostelija", tekis mieli öbaut löydä läppärin näyttö paskaksi tuota katsoessa. :D "FF kasi on ihan paska ku Squall on emohomo ja gunblade on perseestä". Lieneeköhän tuo heppu edes pelannut peliä läpi?
 
Tuon draw/junction -systeemin ainoa oikeasti ärsyttävä seikka on mielestäni se, että junctioituja taikoja ei voi käyttää taistelussa ilman että statsit laskevat - siinä mielessä MP -systeemi on mielestäni järkevämpi. Toisaalta, puolustukseksi täytyy sanoa, että varsinkin pelin loppupuoliskolla on mielestäni älyttömän siistiä yrittää etsiä ne parhaat mahdolliset junction-yhdistelmät. Voi sitä nautintoa kun saa kaikki olennaiset statsit nostettua 255:een! :3 Se 100 taian drawaaminen/itse tekeminen ei ainakaan mun mielestä ole niin kohtuuttoman iso homma, että jaksaisin siitä hirveästi nillittää.

Tuon draw/junction -systeemin ainoa oikeasti ärsyttävä seikka on mielestäni se, että junctioituja taikoja ei voi käyttää taistelussa ilman että statsit laskevat - siinä mielessä MP -systeemi on mielestäni järkevämpi. Toisaalta, puolustukseksi täytyy sanoa, että varsinkin pelin loppupuoliskolla on mielestäni älyttömän siistiä yrittää etsiä ne parhaat mahdolliset junction-yhdistelmät. Voi sitä nautintoa kun saa kaikki olennaiset statsit nostettua 255:een! :3 Se 100 taian drawaaminen/itse tekeminen ei ainakaan mun mielestä ole niin kohtuuttoman iso homma, että jaksaisin siitä hirveästi nillittää.
 
Mun mielestä junction-systeemi on liian helppo, varsinkin kun pelissä on skaalautuvat viholliset. Yksinkertaisesti jättää grindaamatta pelin alkupuoliskon. Sitten kun alkaa saada niitä Str bonus, Vit bonus yms. juttuja, voi alkaa expaamaan, ja hahmosta nousee liian hyvä liian helposti.
 
Toisaalta, aloittelijalle systeemi voi olla liian vaikea, tehden pelistä huomattavasti hankalamman.

Mun mielestä junction-systeemi on liian helppo, varsinkin kun pelissä on skaalautuvat viholliset. Yksinkertaisesti jättää grindaamatta pelin alkupuoliskon. Sitten kun alkaa saada niitä Str bonus, Vit bonus yms. juttuja, voi alkaa expaamaan, ja hahmosta nousee liian hyvä liian helposti.
 
Noin mä itseasiassa olen tehnytkin, ja pelin ainoaksi edes hieman haastavaksi bossiksihan jää Omega Weapon. Toisaalta, missään muussakaan Final Fantasyssa mulla ei kyllä koskaan ole ollut vaikeuksia piestä pelin juonen mukana tulevia vihuja, että sinäänsä kaikki FF:t ovat tuntuneet ehkä turhankin helpoilta lisähaastetta tuovia extra-pomoja lukuunottamatta. Koitan olla välittämättä siitä ja nauttia juonesta, maisemista ja tunnelmasta. :)