Media ja viihde ›

Babel 2 tuntii ja 17 minuuttia joutavanpäiväistä ja pitkästyttävää "mukataidetta".

Apocalypto ****
 
Nykyhollywoodin arveluttavin sekopää Mel Gibson jatkaa hyväksi todetulla linjalla, eli eeppistä ja historiallista veripalttua on tiedossa tässä Maya-kulttuuria kuvaavassa juoksenteluactionissa. Gibson tekee elokuvia omalla tyylillään ja vaikka ulkoasu on viimeisen päälle komea ja tyylitelty, on tässä kuitenkin jotain sellaista persoonallisuutta, joka monista nykytoimintaleffoista puuttuu. Eli Michael Bay voi rääpiä kakkaansa pinnasängyssä, kyllä Gibsonin hurmeiset visiot ovat sata kertaa karumpaa, omaehtoisempaa ja mielenkiintoisempaa seurattavaa. Apocalypto ei ole hajuton, mauton ja muovinen paukuttelu, vaan mullan, veren, hien ja märän viidakon tuoksuinen goresirkus, jossa ei turhia nöyristellä.
 
Vaikka elokuva on yritettykin pukea jonkinlaisen historiakatsauksen kaapuun, se puoli asiasta jää melko lailla jalkoihin, kun keskiössä on hyvin pitkälti simppeli ja adrenaliinia suoraan suoneen tykittävä viidakkoseikkailu ja verinen kujanjuoksu. Kuten Passion of the Christissakin, myös Apocalyptossa puhutaan aivan jotain muuta kieltä kuin englantia. Se luo oivaa autenttisuutta jylhään kuvastoon ja myös sen puolesta elokuva eroaa edukseen monista tusinatuotteista, joita kaikkialle levinnyt amerikkalainen kulttuuri-imperialismi työntää peräsuolestaan. Niin, ja Passionin malliin myös väkivaltaa ja verta on annosteltu isolla kädellä, joskaan Apocalyptossa se ei ole aivan niin yksityiskohtaista ja pitkitettyä kuin Jeesus-kertomuksessa. Irtopäitä, verisuihkuja ja nuijan iskuja kasvoihin kuitenkin piisaa.
 
Elokuvan hahmot on jaoteltu hyvinkin mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin. Hyvät ovat tosi hyviä ja pahat taas ihan saatanan rumia ja tottakai muuten vain ilkeitä paskiaisia. Hyviä tyyppejä jaksaa sympatiseerata, kun taas pahoja heppuja vihaa oikeasti alusta alkaen. Ja se juoni... no, pahikset sieppaavat hyvisheimon orjiksi ja jumalalle tarjottaviksi uhreiksi, mutta nuori soturi ja metsästäjä Jaguaarintassu ei moiseen alistukseen ja raakuuteen taivu, vaan hän päättää paeta sieppaajiltaan. Kun päähenkilö lopussa heittää koko touhun ramboiluksi, täytyy nousta sohvalta oikein taputtamaan ja kannustamaan. Näinhän sen pitikin mennä.
 
Dynaamista ja tehokkaasti ohjattua veriurheilua, tottakai komeissa puitteissa. Hyvää väkivaltaa, hyvää actionia, hyvä Mel Gibson. Jeah!!!

That 70's Show Season Two *****
 
Harvemmin enää nykyään törmää komediasarjoihin jotka onnistuvat olemaan hauskoja. Tämän sarjan kakkoskauden jaksojen parissa on kyllä saanut repeillä aika lailla. Varsinkin Red Forman on elementissään, puhumattakaan valokuvakaupan pitäjä-Leosta. Räväkkää, mahtavaa huumoria joka jaksaa naurattaa vaikka olisi sata kertaakin nähnyt nämä jaksot. Yksi ehdottomista suosikeistani komediasarjojen keskuudessa.

Apocalypto ****
 
Leffoissa tuli tämä tsekattua, ja oli kyllä roima pettymys minulle. Visuaalisesti erittäin mukavan näköinen leffa kompastelee mielestäni kuitenkin reilun parin tunnin kestonsa kanssa. Jossain vaiheessa elokuvaa oli yksinkertaisesti tylsä katsoa, esimerkkinä pitkä jakso jossa vankeja kuljetetaan uhrattavaksi. Toimintakohtaukset olivat kuitenkin jännittäviä ja hienosti toteutettuja ja loppua kohden alkoi meno mennä mukavan kiivastempoiseksi ramboiluksi.
 
**
 
(btw hyvän arvostelun kirjoitit)

Zodiac ****
 
Eli David Fincherin uutukainen kyseessä. Tuli ehkä odotettua vähän liikoja, sillä Zodiac ei ollut aivan niin loistava mitä Fincheriltä olisi odottanut, pääpainon ollessa enemmän rikosdraaman kuin varsinaisen trillerin puolella. Homma rakentuu melko hillitysti murhatutkimusten ja faktojen ympärille, jolloin totuudessa pidättäytyminen johti siihen, ettei Sevenin kaltaista jännitettä päässyt juurikaan syntymään, vaikka samoissa sarjamurhaajaympyröissä liikutaankin. Hatunnosto kuitenkin sille, että Zodiacilla Fincher osoittaa siinä mielessä kypsyyttä, ettei kaiken valkokankaalla nähdyn tarvitse olla likaista, väkivaltaista tai muuten vain vinksahtanutta miehen aiempien elokuvien tapaan. Zodiacin kiinnostavuustaso oli paikoitellen hivenen vuoristoratamainen: välillä tutkimukset olivat perin kiintoisia, välillä taas junnaavia ja jokseenkin harhailevia. Loppua kohden elokuva paransi juoksuaan Jake Gyllenhaalin pakkomielteisen hahmon saadessa enemmän tilaa, kunnes loppuratkaisu jätti sekä elokuvan hahmot että katsojan tavallaan tyhjän päälle.
 
Kerronnaltaan Zodiac muistuttaa Oliver Stonen JFK:ta ja Michael Mannin elokuvia, ollen myös hyvin 70-lukulainen. Jos on aikaa ja keskittymiskykyä perehtyä vähän yli kaksi ja puolituntiseen, laadukkaaseen, eheään ja hyvin toteutettuun rikosdraamaan, niin Zodiac on hyvä valinta, mutta jos odottaa pirullisen jännittävää trilleriä, saattaa pettyä. Elokuvassa on kyllä niitä tappokohtauksiakin mukana, mutta kokonaisuus on melko tasainen.
 
Minussa Zodiac ei aiheuttanut välitöntä innostusta ja vau!-reaktiota, mutta silti voisi sanoa että Fincher pitää tasonsa, vaikka miehen tavaramerkkejä (kuvakikkailuja yms.) ei tällä kertaa nähdäkään. Meni vähän arpomiseksi että laitanko pisteitä kolme ja puoli vai neljä, mutta menköön nyt sitten se neljä pojoa ihan vain siksi, että tällä silmäkarkin ja erikoistehosteiden aikakautena törmää välillä tällaisiinkin elokuviin.

Disturbia
Ei mene hyvin Kalella. Isä menehtyy auto-onnettomuudessa isäpoikakalareissulla, jonka jälkeen mies masentuu niin pahasti, että vetää espanjan maikkaakin lättyyn. Tästä tuomari määrää nuoren miehen kotiarestiin, eikä omaa kotipihaa pidemmälle ole menemistä tai muuten tulee kytät kylään. Niinpä sitten nuori mies keksii saavansa päivät kulumaan tiirailemalla naapureita, mm. juuri muuttanutta seksikästä kissaa (Sarah Roemer) sekä oudosti käyttäytyvää Mr.Turneriä (David Morse). Mr. Turner joutuukin ikävästi silmätikuksi ja Kale kavereineen alkaa epäilemään miehen olevan jonkin sortin psykopaatti.
 
Siinäpä se juoni olikin kaikessa lyhyydessään. Niinkuin saatatte arvata, ei tästä mitään mieltä järisyttävää voi saada aikaiseksi, mutta näköjään näillä aineksilla saa ihan toimivan kokonaisuuden. Morse onnistuu olemaan melko häiriö tapaus eikä noissa nuorissa näyttelijöissäkään ollut pahemmin valitettavaa. Pahimmilta teinisläsherkliseiltä onneksi vältytään, mutta mitään mieltä järisyttävää on turhaa odottaa.
7

Sin City
 
Kummaa, ensimmäistä kertaa leffan katsoessani pidin elokuvaa vain ihan hyvänä, sama juttu toisella kerralla. Nyt kun tuli eilen katsottua niin tuli nautittua koko ajan ihan helvetisti. Pirun hyviä hahmoja ja brutaalia väkivaltaa. Yksinpuhelut loistavia ja Marv on vitun kova jätkä. Hartigan tietenkin toinen kova luu. Voiko paljon äiemmäksi mennä, kun hakataan pumppu reistaillen keltainen, paskalle haiseva molopaa mössöksi lattiaan? Vastausta kysymykseen ei tarvinne kertoa. Visuaalinen ilme on pirun tyylikäs ja musiikitkin toimii täydellisesti. Onneksi on ainakin kaksi jatko-osaa vielä tulossa:)
 
****
 
Cobra
 
Äijäleffa tämäkin, jota olen jo pitkään himonnut. Valitettavasti tosin heikohko sellainen. Onlinerit eivät olleet kovinkaan hyviä, vasta lopussa alkoi kunnon meno. Nauratti nuo pahiksen tapot, jotka olivat kuin jostain paskasta kauhuleffasta, eikä edes näytetty kunnolla! Olihan elokuvassa toki jotain hyvääkin. Syltyn cooleus sekä muutamat kohtaukset, mm. missä syltty ottaa kaljan (?) kaupanhyllystä pahiksen riehuessa viattomien asiakkaiden kanssa.
 
**

The Changeling ****1/2
 
Ehdottomasti kaikkien aikojen pelottavimpia kauhuleffoja. Yksinkertaista kummitustalokauhua ilman pöhköjä efektejä. Hyrrrr.
 
Thir13en Ghosts **
 
Näääh. En ole alkuperäistä nähnyt, mutta tää oli ainakin kökkö. No olihan tässä herra Monk kuitenkin.
 
The Hills Have Eyes ****
 
Niitä harvoja uusintaversioita, jotka toimivat huomattavasti alkuperäistä paremmin. Väkevä ja hemmetin tehokas kauhistelu.

Hellboy tuli telkkarista viime yönä. Olipa aika eeppistä. Komeaa menoa ja kunnon pahiksia. Yllätti positiivisesti. Kouluasteikolla vahva kasi.

Hellboy tosiaan oli ylläri itsellenikin aikoinaan, viihdyttävä puolimainio pätkä.
 

 
Rambo 2
 
Kerran näin tämän pentuna, ja senjälkeiset 2945 kertaa ovat aina keskeytyneet. Joko olen nukahtanut, alkanut tekemään jotain muuta tai vaihtanut sijaintia, mutta ikinä en ole toista kertaa pystynyt katsomaan elokuvaa kunnolla loppuun vaikka tilaisuus on ollut. Canalillakin pyörinyt varmaan pari kuukautta jo, ja vasta nyt sain katsottua sen kunnolla näin aikuisiällä. No, mitähän tästä nyt sanoisi, huonohan tämä on. Vihulaiset ovat yhtä puuduttavia kuin tyhmyydessään hauskoja. Geneerisiä typerästi joko yksin tai totaalisessa sumpussa liikkuvia häärääviä kasvottomia sotilaita, jotka ampuvat aina lonkalta ja kuolevat hyvin hätäisesti. Saipahan pari kertaa naurahtaa. Kuten myös Rambon kolmelle "YAAAAAAAAA"-huudolle, helikopterimälläykselle sekä räjähtävälle äijälle. Hauskin kohta oli ehdottomasti se, missä Rambo "hämää" ovelasti vihollishelikopterin kuljettajaa. Pakollinen naisroolikin oli täysin turha tässä, vaikka oikeasti kaunis tyttö olikin kyseessä.. Totta vitussa venäläisiäkin piti olla. Viholliset kiinnosti yhtä paljon kuin oma perse. Huoh. Voi olla että pidän jopa kolmosta parempana. Siinä sentään hommat vedetään tarkoituksella yli. Ykkösrambo tietysti on rautaa.
 
* ja puoli tai **, fiiliksestä riippuen. Ehkä tuo jälkimmäinen.

Night at the Museum - Yö Museossa
 
Ben Stiller ei tunnu osaavan näytellä kuin epäonnisia tyyppejä, joita vaikeudet seuraavat. Ja näinhän se on tässäkin elokuvassa. Varoitan jo tässä vaiheessa niitä jotka aikovat jossain yhteydessä ko. leffan katsoa, että elokuva ei naurata missään vaiheessa. K-11 ikäraja taitaa olla tässä tapauksessa ihan liioteltu, vaikka ehkä sen ikäisiä tässä on tavoiteltu. En suosittelisi tätä elokuvaa.
 
**

Nosferatu ..5
 
Eli kyseessä tämä elämääkin wanhempi vampyyrileffa. Tosiaan katsoin kannettavasta joka oli videotykissä kiinni ja johtuen elokuvan iästä ,tietokoneen korkearesoluutioisesta näytöstä jossa pyörii wanha luultavasti tvstä ripattu leffa niin kuva oli aivan kamalaa ,ei ollut todellakaan mitään hoodeetä :D ,tämä latisti tunnelmaa kovin. Normi television kautta olisi näyttänyt varmasti paremmalta.
 
Noh ,itse elokuva oli lähinnä huvittava ,aina niistä Nosferatun laatikon kantamisista nopeutettuihin hevosvaunuihin. Tarina itsessään on kyllä legendaarinen. Ei vaan oikeen jaksanut innostua ,on niitä parempiakin vanhoja kauhuleffoja nähty. Jos joku vampuurielokuva pitäisi katsoa niin se on kyllä Coppolan Dracula.. koska siinä on Winona Ryder ^__^

Nosferatu ..5
 
Nössö.
 
Hieno se on.

Nössö.
 
Hieno se on.
 
No onhan siinä nostalgia arvoa ,mutta fakta nyt on että leffa ei herättänyt mussa minkäänlaisia tuntemuksia muuta kun väsymystä :)
Sanoinko muuten jo että tossa oli välillä myös todella häiritsevät musiikit..

Nosferatu ..5
 
Katopa se Herzogin Nosferatu, soon upea. Tota alkuperäistä mie en oo nähnyt.

Million Dollar Baby
 
Hyvä leffa mutta hypen jälkeen ei tuntunut ihan sen arvoiselta. Ohjaustyö taattua Clinttiä ja sympaattinen tarina vanhan kupen ja innokkaan nyrkkeilijätytön välillä on hyvä Freemanin kertomana. Ja nuo elokuvan viimeiset sanat saivat aikaan juuri sellaisen "Jumaliste, neroa"-fiiliksen. Näyttelijät jees, en olekkaan tainnut nähdä tällaista pehmoilua ennen Clintiltä:) Mutta mikäs siinä poratessa kun on noinkin koskettavaa kamaa kuitenkin, melkein porasin itsekin, se myönnettäköön. Melkeen neljän tähden pätkä, ei ihan.
 
***

Näyttelijät jees, en olekkaan tainnut nähdä tällaista pehmoilua ennen Clintiltä:)
 
Hiljaiset sillat?

Hiljaiset sillat?
 
Uskon kyllä leffan plot-outlinesta mutta en ole itse elokuvaa nähnyt.

Phantasm II
***1/2
 
Nää on vekkuleita leffoja. Kauhua, komediaa, scifiä, seikkailua ja splättäystä omaperäisessä paketissa. Tää oli rytmiltään kulkevampi kuin ykkönen, vaikkakin niitä ensimmäisen osan "mitä helvettiä"-fiiliksiä ei enää tullutkaan kun homman nimi oli jo jotakuinkin selvä. Pohjimmiltaan kuin nuorille suunnattu kauhuseikkailu, joka kuitenkin säpsäyttää pari kertaa yllättävän rajuilla gorekohtauksilla.

28 Weeks Later (2007)
http://www.imdb.com/title/tt0463854/
 
Danny Boylen vuonna 2002 ilmestynyt esikoisosa 28 Days Later on edelleenkin yksi zombie-leffa genren edelläkävijöistä, ja tieto mahdollisesta jatko-osasta on pistänyt ainakin meikäläisen odottamaan seuraajaa hyvinkin suurilla odotuksilla.
Boylen elokuvan valttikortteja olivat etenkin loistava kameratyöskentely erikoisine kuvakulmineen ja käsivarakamera-tekniikkoineen. Myös hyvä soundtrack ja etenkin uskomattoman hyytävä ja painostava tunnelma loivat hyvinkin raikkaanoloisen fiiliksen joka pelotti oikeasti. Elokuva lähti kuitenkin hieman hapuilemaan alkukohtauksen jälkeen, jonka totaalisen tyhjä Lontoo oli tehokeinona kymmenen kertaa tietokone-efektejä voimakkaampi. Ahdistava tunnelma alkoi kuitenkin kaikkoamaan elokuvasta sitä mukaa mitä minuutteja kului, eikä leffan loppu ollut enää läheskään samalla tasolla alun kanssa. Hieman epätasainen, joskin loppujen lopuksi erittäin hyvä kokonaisuus siis.
 
Jatko-osassa ensimmäinen asia jonka huomasin leffan loputtua oli se, että tällä kertaa ollaan pysytty paljon eheämmässä kokonaisuudessa. Esiosan alkujakson kaltaisiin tunnelmiin ei toisaalta missään vaiheessa päästä, mikä nyt tosin on ymmärrettävää. Sen sijaan elokuva luottaa alkupuolella ainakin itseäni kiinnostaneeseen aihepiiriin. Kokonaisen valtion uudelleenkansoitus kun tuskin on hirveän loppuunkaluttu aihe.
Juoni ei tosin loista omaperäisyydellään. Puoli vuotta on kulunut siitä kun viimeinenkin infektoitunut on kuollut nälkiintymiseen, ja Yhdysvaltojen NATO-joukkojen avustuksella aloitetaan Lontoota täyttämään asutuksella.
Mutta eihän tätä zombieleffaksi voisi kutsua ellei jokin menisi pieleen. Niinpä siis virus pääsee jälleen valloilleen ja leffa voi kunnolla alkaa. Tarinankerronassa on menty paikoitellen siitä mistä aita on matalin, ja haettu nopeita ja mahdollisiman helppoja ratkaisuja muutamille kysymyksille, jotta saataisiin veri valumaan mahdollisimman nopeasti. Etenkin viruksen leviäminen on toteutettu suhteellisen epäaidosti, mutta toisaalta, kukapa tästä elokuvasta uutta Hitchcockia odottikaan?
 
Päinvastoin kun ensimmäisessä osassa, on Lontoo tällä kertaa täynnä ihmisiä toiminnan alkaessa. Kyseessä on siis loistavalla tavalla painostavan tunnelman sijasta kunnon splätterjuhlat, joissa veri roiskuu erittäin kiitettävästi. Ja voi kuinka sitä verta roiskuukaan. Jos pidit ensimmäistä osaa järkyttävän raakana, menee tämä siitä vielä pari askelta pidemmälle.
Liikaa spoilailematta voin kertoa että elokuvan tarina keskittyy Jeremy Rennerin esittämän sotilaan, naislääkärin ja kahden lapsen selviytymistarinaan keskellä kaoottista Lontoota.
 
Enempää leffasta tuskin kenenkään tarvitsee tietää. Kyseessä on ensimmäistä osaa enemmän "aivot narikkaan" -tyylinen leffa, joka ei ole loppujen lopuksi muuta kuin erittäin viihdyttävää, hyvin toteutettua verentuoksuista gorejuhlaa. Näyttelijäsuorituksista sun muista on tämän tyyppisessä elokuvassa lähes merkityksetöntä puhua. On mukana sentään kuitenkin yksi supertähtikin, nimittäin Robert Carlyle lasten isänä.
Suosittelen leffaa varsinkin ensimmäisestä osasta pitäneille ja miksen muillekin survivalhorror-tyyppisistä elokuvista pitäville. Kyseessä on lähes varmasti viihdyttävät 100 minuuttia zombiemättöä joka sopii loistavasti etenkin leffailtoihin. Kunnon kauhua on kuitenkin turha odottaa, elokuva ei ole etäisestikään jännittävä kuin vain muutamassa kohtauksessa.
 
****